Vesi – suurenmoinen lahja ihmiselle
”Herätkää!”-lehden Dominikaanisen tasavallan -kirjeenvaihtajalta
SEISOIMME kumisevan virran partaalla korkealla vuoristossa lähellä Medellíniä Kolumbiassa matkustettuamme koko päivän Córdoban kuivan alueen halki. Vaatteissamme ja autossa, jolla matkustimme, oli yliyltään pieniä tomujuovia. Ja tomua tuntui olevan kurkussammekin. Noustessamme vuoren laelle ja jatkaessamme sieltä alas Medellíniin johtavaa tietä kohtasimme erään mutkan takana odottamatta tämän virran. Todellakin suurenmoinen lahja ihmisen Luojalta!
Veden kiertokulku
Tämän ihastuttavan virran vesi oli liikkeessä. Muiden vuorilta, laaksoista ja jopa maan alta virtaavien purojen sekä jokien ja järvien veden tavoin se oli matkalla mereen. Siellä aurinko ja sen voimakkaat säteet kohottaisivat sen ilmaan vesihöyrynä ja poistaisivat suolan yksinkertaisen haihduttamisen avulla.
Joka sekunti aurinkomme nostaa lähes 14000000 tonnia makeaa vettä suolaisista valtameristä ja muista vesistöistä. Pilvet ja ilmavirrat kuljettavat vesihöyryn jonkin vettä kaipaavan maa-alueen yli, ja se tulee alas sateena, laskee johonkin jokeen tai puroon ja palaa lopulta mereen. On huomattavaa, että Pyhä Raamattu kuvaili tätä kiertokulkua suunnilleen 3000 vuotta sitten seuraavasti: ”Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat.” – Saarn. 1:7.
Mutta vesihöyryä ei synny ainoastaan siten, että aurinko haihduttaa vettä vesistöjen pinnalta. Suunnilleen 85 prosenttia vesihöyrystä tulee valtameristä, mutta kasvitkin lisäävät sitä. Ne imevät kosteutta juuristollaan ja poistavat sen höyrynä lehtiensä kautta. Yksi koivu saattaa haihduttaa noin 250 litraa vettä päivässä ja hehtaarin maissipelto lähes 40000 litraa!
Ihminen, hänen ruokansa ja juomansa
Jehova, Luoja, osoitti suurenmoisen viisautensa, kun hän teki veden, ja meillä on kaikki syyt arvostaa tätä lahjaa. Elimistöstämme on 75–90 prosenttia vettä, mutta sen prosentuaalinen määrä vähenee iän mukana ja on hieman pienempi naisilla kuin miehillä.
Keskimääräisenä elinaikanaan ihminen nauttii yli 56000 litraa vettä. Joka päivä ihminen nauttii kolmisen litraa vettä joko juomina tai ruoassa. Ruokamme sisältää vettä usein 60–95 prosenttia painomäärästään. Tiedätkö esimerkiksi, että omena sisältää 80 prosenttia vettä, tomaatti noin 95 prosenttia ja vesimeloni 97 prosenttia? Jopa kuivinkin ruoka-aine, paahdetut auringonkukan siemenet, sisältää 5 prosenttia vettä.
Maapallolla on runsaasti vettä, mutta joillakin alueilla sitä on paljon vähemmän kuin toisilla. Vesipula ei ole harvinainen Dominikaanisessa tasavallassa. Joitakin aikoja sitten Santo Domingossa ilmestyvän sanomalehden etusivulla tätä ongelmaa valaistiin paljon puhuvasti. Siinä oli kuva vesijohtohanasta, josta putoaa yksi ainoa vesitippa kouristettuun kämmeneen. Tilanteen saattoi helposti kuvitella. On kuuma, pölyinen päivä ja pitäisi pestä vaatteita, siivota ja valmistaa päivällinen eikä vesijohtohanasta tule tippaakaan vettä! Kuitenkin Yhdistyneiden Kansakuntien ja Amerikan valtioiden järjestön teknillisten asiantuntijoiden suorittaman tutkimuksen mukaan Dominikaanisessa tasavallassa on riittävästi vettä tyydyttämään maan nykyinen ja tuleva tarve. Ongelmana näyttää olevan tuon veden johtaminen kaikkien saataville.
Opastaa tutkijoita ja muodostaa kauppateitä
Vesi palvelee ihmistä monilla tavoilla. Tutkijat ovat kauan käyttäneet jokia oppaina. Matkustaen pitkin Amazonjokea ja sen kahtasataa sivujokea tutkijat ovat päässeet tutustumaan Amazonin altaaseen. Ja tähän saakka nämä vedet ovat olleet pääasiallinen liikenneväylä tuolla alueella.
Mississippijoen ansiosta voitiin tutkia laajoja alueita Amerikassa, koska se on runkona 22400 kilometrin pituiselle sisämaan vesitielle. Saint Lawrencen vesitie kuljetti tutkijoita ja uudisasukkaita Pohjois-Amerikan mantereen sisäosiin.
Ja ihminen on kauan käyttänyt vesiä itsensä ja tavaroittensa kuljettamiseen maapallon yhdestä osasta toiseen, joko lautalla, kanootilla tai valtamerialuksella.
Ihmisen historian varhainen kauppatie oli Eufrat, jolla voitiin kulkea pienillä veneillä suunnilleen 1900 kilometriä. Nykyiset kauppareitit käyttävät hyväkseen esimerkiksi Mississippijokea. Laulusta tunnetuksi tullut ’tuo viisas vanhus se tuossa virtaa’ lähes neljäntuhannen kilometrin pituista reittiään Minnesotan pohjoisosasta Meksikonlahteen.
Reiniä pidetään yhtenä maailman kauneimmista joista. Jos kuitenkin olisit yksi Ruhrin alueen monista teollisuusmiehistä, olisit luultavasti kiinnostuneempi siitä, että tämä kelluva valtatie voisi kuljettaa tuotteesi Belgian ja Hollannin tärkeisiin satamiin. Kaakkois-Sveitsistä se virtaa 1300 kilometriä Saksan ja Hollannin halki Pohjanmereen.
Pyörittää teollisuuden rattaita
Luoja teki veden, joka on pyörittänyt teollisuuden rattaita vesimyllyn päivistä nykyiseen vesiturbiiniin. Ihminen havaitsi jo varhain potentiaalienergian, joka kätkeytyy suunnattomiin vesiputouksiin ja mahtaviin aaltoihin, jotka murskaantuvat maailman rantoihin, mutta vain vähäisessä määrin hän on pystynyt valvomaan tuota voimaa ja muuttamaan sitä omaan käyttöönsä. Encyclopedia Americana -tietosanakirjan (v:n 1961 painos, 29. osa, s. 24) mukaan ihminen käyttää vain ”äärettömän pientä osaa” siinä olevasta voimasta. Tähän saakka ei ole tehty paljoakaan valtameren aaltojen toiminnasta syntyvän voiman käyttämiseksi hyväksi.
Vanhan myllypuron luona on saattanut olla romanttinen kohtauspaikka, mutta siellä sijaitsi myös vesimylly, joka jauhoi jyvät jauhoiksi. Litteät, pyöreät myllynkivet yhdistettiin rattaaseen, jota purossa virtaava vesi pyöritti. Vähemmän maalauksellinen mutta tehokkaampi on vesiturbiini, joka kehittää voimaa padotusta vedestä. Tätä järjestelmää käytetään laajalti Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Neuvostoliitossa.
Dominikaanisessa tasavallassa on parhaillaan rakenteilla kaksi suurta vesivoimalaitosta. Maan keskiosassa rakennetaan Taveran voimalaitosta, jonka on arvioitu maksavan 60 miljoonaa pesoa, kun taas etelässä käytetään 22 miljoonaa pesoa Valdesian voimalaitokseen. Laskelmien mukaan vuoteen 1974 mennessä näiden valmistuvien laitosten ansiosta saadaan sähköä tasavallan kaikkiin osiin kohtuullisin kustannuksin sen lisäksi, että ne varaavat vettä laajojen alojen kastelua varten.
Maa ja sen vesi
Jumala teki veden, jotta me voisimme elää tämän maan päällä. Me tarvitsemme sitä elääksemme, ja se lisää myös nautintoa elämään. Oletko koskaan istunut järven rannalla illan viileydessä ja katsellut auringonlaskun kauneutta, joka heijastuu syvälle peilityyneen veteen? Oletko koskaan melonut kanoottia hohtavaa kuun siltaa pitkin tyvenen lahden poikki? Oletko nähnyt henkeäsalpaavan ihmeen, kun vesi syöksyy alas putouksesta kivien päälle ja sukeltaa alhaalla olevaan valkoiseen vaahtoon? Oletko koskaan kuunnellut voimakkaiden valtameren aaltojen mahtavaa pauhua niiden murskaantuessa kalliorantaan? Kaikki nämä sisältyvät Luojan ihmiselle antamaan lahjaan.
Nauttiessamme kylmää juomaa emme ehkä ymmärrä, että tämä Luojaltamme saatu lahja on sinänsä epätavallinen. Se johtuu siitä, että vesi on maapallolla ainoa yleinen aine, joka esiintyy luonnostaan kolmessa eri olomuodossa: nesteenä, kaasuna (vesihöyry) ja kiinteänä (jää). Vesi on epätavallista siinäkin suhteessa, että se jäätyessään laajenee eikä kutistu niin kuin lähes kaikki muut aineet. Näin ollen jää kelluu raskaamman nesteen päällä. Jollei jää kelluisi, maapallosta voisi tulla eloton, arktinen autiomaa. Lopulta kaikki vesi muuttuisi kiinteäksi jääksi, jonka päällä kesällä ehkä olisi vain ohut kerros vettä.
Jotkin yksinkertaiset eliöt voivat elää ilmatta, mutta mikään niistä ei voi säilyä elossa ilman vettä, koska ne ovat riippuvaisia vedestä hajottaakseen sen, mitä ne syönevätkin. Voisit ehkä elää kuukauden tai niillä main ilman ruokaa, mutta ilman vettä et voisi odottaa eläväsi 5–10 vuorokautta kauempaa. Asia on niin yksinkertainen: jos ei ole vettä, ei ole elämää.
Olemme nyt virkistyneet virran kohisevista vesistä ja jatkamme matkaamme. Sydämemme on täynnä arvostusta Luojan viisautta ja hyvyyttä kohtaan. Jehova todella osoitti noita ominaisuuksia antaessaan ihmiselle tämän suurenmoisen lahjan – veden.