Onko ystävällinen koira vaaraton?

KOIRIEN määrä on lisääntynyt paljon nopeammin kuin ihmisten määrä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli 1960-luvulla neljä kertaa niin paljon koiria kuin 1930-luvulla, kun taas ihmisten määrä ei edes kaksinkertaistunut sinä aikana.

New Yorkin kaupungissa on puoli miljoonaa koiraa; kuitenkin se on paljon jäljessä Lontoon 700000:sta ja Meksikon kaupungin miljoonasta koirasta. Vaikka jotkut koirat ovat vihaisia – New Yorkin kaupungissa tehtiin vuonna 1969 ilmoitus noin 25000 koiranpuremasta – suuri enemmistö niistä on ystävällisiä. Merkitseekö se sitä, että kaikki ystävälliset koirat ovat vaarattomia?

Jotkut näyttävät olevan sitä mieltä siitä päätellen, miten he kohtelevat koiria. He eivät emmi silittää käytännollisesti katsoen jokaista näkemäänsä ystävällistä koiraa tai antaa koiran jopa nuolla heidän käsiään tai kasvojaan. Onko tämä viisas tapa?

Kaikki koirat eivät ole vaarattomia

Joissakin maissa koirat joutuvat joskus kosketuksiin myrkkymuratin kanssa ja saavat kasvin ärsyttäviä öljyjä karvoihinsa. Jos sellaista koiraa silittää, voi saada myöhemmin myrkkymuratin aiheuttaman ihottuman. Ystävällinen koira on eräissä tapauksissa todettu sellaiseen syylliseksi. Myös jotkut, joilla on allergiaa, ovat havainneet, että koira aiheuttaa heille vaivan. Kun koira toimitetaan pois, he kokevat helpotuksen.

Koirat voivat myös saada pälvisilsan ja saattavat kosketuksen kautta levittää tätä ihotautia aiheuttavia sieniä ihmisiin. Amerikan Kennel-klubin virallisessa julkaisussa The Complete Dog Book (Täydellinen koirakirja) huomautetaankin: ”Lapset, jotka ovat taudin vaivaamien koirien parissa, saavat usein tartunnan.” Vaikka koirat saattavatkin olla ystävällisiä, ne voivat siis olla tämän erittäin tarttuvan, vaikkakaan ei vakavan taudin kantajia.

Toisaalta vesikauhu on taudeista pelätyin. Koiran puremasta se tavallisesti siirtyy ihmisiin, vaikka toistenkin eläinten purema voi aiheuttaa tartunnan ihmiseen. Varhaisvaiheessa vesikauhuinen koira saattaa näyttää tavallistakin ystävällisemmältä. Mutta koira saattaa helposti ärsyyntyä, ja jos sen nostaa syliinsä, se voi purra ja siirtää taudin, joka johtaa melkein varmasti kuolemaan.

Sitten on koiria, jotka saattavat olla ystävällisiä, mutta joissa on kirppuja, jotka eivät ole ystävällisiä. Nämä kirput ahdistavat ihmisiäkin, ja ne voivat olla taudinkantajia. Siksi loiseliöiden asiantuntija tri Deane P. Furman kehottaakin kirppujen suhteen: ”Jokaisen talonomistajan tulee päästä eroon näistä tuholaisista mahdollisimman nopeasti.”

Kaikki koirat eivät selvästikään ole vaarattomia. Niistä bakteeri- ja sienitartunnoista, joita koirissa esiintyy, The New Dog Encyclopedia (Uusi koiratietosanakirja, julk. 1970) sanoi: ”Monet näistä taudeista ovat yleisen terveyden kannalta merkityksellisiä, koska ne vaikuttavat toisiin eläimiin ja ihmiseen. On syytä olla erityisen varovainen, kun tartunnan saaneita eläimiä on lasten, iäkkäiden ihmisten tai sellaisten lähettyvillä, joilla on muiden sairauksien vuoksi heikko vastustuskyky.”

Koiran ulostuksetko tautien lähde?

Kun koirien määrä kasvaa, niin ulostustenkin määrä kasvaa. Suurikokoinen koira ulostaa noin 600 grammaa päivässä, mutta määrä on yleensä koirilla keskimäärin noin 350 grammaa. Se merkitsee sitä, että esimerkiksi yksistään New Yorkin kaupungissa kertyy vuodessa noin 60000 tonnia koirien kiinteitä ulosteita lukuun ottamatta miljoonia litroja virtsaa! Voivatko nämä jätteet aiheuttaa tauteja?

Kyllä ne voivat. Ne voivat esimerkiksi levittää leptospiroosia, jota ihmisissä kutsutaan tavallisesti Weilin keltataudiksi. On arvioitu, että maailman kaikista koirista 50 prosenttiin on tarttunut jolloinkin leptospiroosi. Ihmiset voivat saada tartunnan joutuessaan kosketuksiin koiran ulosteiden, varsinkin virtsan, kanssa. Philip E. Sartwellin toimittama Preventive Medicine and Public Health (Ehkäisevä lääketiede ja terveydenhuolto) huomauttaa tätä tautia käsitellessään:

”Leptospiroosi on levinnyt maailmanlaajuisesti. Kun on tehty enemmän havaintoja potilaita tutkittaessa ja laboratorioiden taudinmääritysmenetelmiä on yleisemmin otettu käyttöön, on tullut ilmeiseksi että leptospiroosi on paljon yleisempi ihmisellä kuin aikaisemmin ajateltiin. Koska lääkärintutkimuksessa havaittavat oireet vaihtelevat taudin lievemmissä muodoissa, joihin ei liity keltaisuutta, sitä ei saada selville ilman laboratoriotutkimuksen apua. Lääkärintutkimuksessa tehdyt havainnot saattavat rajoittua äkilliseen kuumeen ilmaantumiseen, johon liittyy vilunväristyksiä, päänsärkyyn, pahoinvointiin ja kipuihin raajoissa, nivelissä ja lihaksissa. Toipuminen tapahtuu 7–10 päivässä.”

Joissakin paikoissa koirat saavat tartunnan myös Echinococcus-sukuun kuuluvista heisimadoista. Näiden matojen munat poistuvat koiran ulosteiden mukana. Sellaiset, jotka silittävät tartunnan saaneita koiria tai joita ne nuolevat, voivat saada näitä mikroskooppisen pieniä munia käsiinsä, ja jos ne joutuvat elimistöön, ne voivat aiheuttaa ekinokokkoosia. Suomessa tätä tautia on todettu poroissa. Uruguayssa se raivoaa karjassa ja sioissa, ja siellä todetaan vuosittain noin 500 ekinokokkoositapausta ihmisissä, ja noin 50 ihmistä kuolee tautiin.

Ekinokokkoosia esiintyy Etelä-Amerikan eteläosassa, Etelä-Australiassa, Tasmaniassa, Uudessa-Seelannissa, Afrikassa ja lähi-idässä, missä sitä vaihtelevassa määrin ilmenee ihmisessä. Tämä tauti on levinnyt hämmästyttävän laajalti Kanadan eskimo- ja intiaaniväestöön, mutta se on harvinaisempaa etelämpänä Pohjois-Amerikassa.

Koirat saavat näitä heisimatoja syömällä tartunnan saaneiden nautaeläinten tai sikojen sisäelimiä, joissa on noiden pienten matojen pieniä päitä. Nämä päät kiinnittyvät koiran sisäelinten seinämiin ja kasvavat täysikasvuisiksi ja tulevat tuskin puolta senttimetriä pitemmiksi. Koira voi olla monien tuhansien tällaisten täysikasvuisten matojen isäntä ja ulostaa viikossa miljoonittain niiden munia!

Jos väli-isäntä – esimerkiksi ihmiset, nautaeläimet tai siat – saa näitä munia elimistöönsä, ne hautoutuvat suolistossa, tunkeutuvat suolten seinämien läpi ja kulkeutuvat eri elimiin ja kudoksiin, varsinkin maksaan. Siellä muodostuu ekinokokkirakkula, jossa toukka kehittyy heisimadon pääksi. Vaikka väli-isännässä ei kehity täysikasvuista matoa, rakkuloiden muodostuminen voi aiheuttaa isännän, joko ihmisen tai eläimen, sairastumisen tai jopa kuoleman.

Näin ollen koirat, joilla on näitä heisimatoja, ovat mahdollinen tartunnan lähde toisille luomuksille. Ne voivat olla todellinen vaara terveydelle. Mutta ovatko koirat, joilla on muita, yleisemmin esiintyviä matoja, myös vaarallisia?

Vaikkei niiden ole yleensä ajateltu olevan, on kiinnostavaa panna merkille, mitä vuoden 1966 syyskuun Scientific American sanoi: ”Koirat ja kissat voivat olla ’merkittävä yleinen terveysvaara’, on kolme englantilaista tutkijaa päätellyt tutkittuaan ihmisten saamia tartuntoja suolistomadoista, jotka ovat melko yleisiä lemmikkieläimissä. Toxocara canisin ja Toxocara catin [koiran ja kissan suolinkaisten] munat voivat siirtyä ihmisiin. . . .

”Englannissa ja Yhdysvalloissa suoritetut tutkimukset osoittavat, että joka viidennessä kotikoirassa ja -kissassa on kyseessä olevaa suolistomatoa, ja suhde on ilmeisesti paljon suurempi trooppisissa maissa. Tutkijat päättelevät, että tämä Toxocara-sukuun kuuluva suolinkainen vaivaa melkoisen monia ihmisiä, että se voi luultavasti levittää poliota ja aiheuttaa epilepsiaa ja että se saattaa hyvinkin olla yhteydessä lukuisiin muihin tauteihin, varsinkin trooppisissa maissa.”

Ei pitäisi olla hämmästyttävää, että koirien ulosteissa voi olla tauteja aiheuttavia eliöitä ja että nämä voivat tartuttaa tauteja ihmisiin, sillä eikö ihmisten itse tiedetä usein olevan taudinkantajia? Kyllä, ja siitä syystä katsotaan asianmukaisten viemärilaitteiden olevan tärkeitä heidän mahdollisesti vaarallisten jätteidensä hävittämiseksi.

Mitä tehdä

Koska koirat voivat tartuttaa tauteja ihmisiin, niin merkitseekö se sitä, että teemme viisaasti välttäessämme kaikkea kosketusta niihin? Ei, sen enempää kuin olisi viisasta välttää kaikkea yhteyttä ihmisiinkään siksi, että hekin voivat kuljettaa jotain tautia. Tärkeintä on olla tietoinen siitä, että koirat voivat olla tartunnanlähteitä. Ja vaikka koirat saattavatkin olla ystävällisiä, se ei välttämättä tee niistä vaarattomia. Raamattu viittaa syystä siihen, että koirat ovat epäpuhtaita eläimiä. – Sananl. 26:11.

On siis aiheellista olla kohtalaisen varovainen, kun on lähellä koiraa. Ei ole viisasta silitellä mitä tahansa koiraa, joka sattuu tulemaan vastaan, eikä antaa sen nuolla itseäsi, vaikka se onkin ystävällinen. Koirassa saattaa olla tarttuva tauti. Tai se on saattanut haistella tai nuolla tartunnan saaneen koiran takapäätä. Ehkä se on juuri kieriskellyt liassa, joka sisältää tautia kantavia eliöitä. Ja vaikka tuntisit koiran hyvin, niin ei ole puhdas tapa antaa sen nuolla kasvojasi, syödä lautaseltasi tai antaa sen ulostaa paikkaan, missä ihmiset todennäköisesti joutuvat tekemisiin ulosteiden kanssa.

Varsinkin jos yhdyskunnassasi koirien tiedetään levittävän tartuntaa tai tauteja, tulisi olla varovainen. Jos asuinseudullasi esimerkiksi ilmenee ekinokokkoositapauksia, niin älä syötä teurastettujen eläinten raakoja sisäelimiä koirille tai anna koirien päästä niiden lähelle. Uruguayssa, missä tämä tauti on yleinen, on lain vastaista tehdä niin. Älä jätä noudattamatta sellaisia lakeja.

Suojele myös juomavesivarastoasi koirien tai niiden jätteiden aiheuttamalta mahdolliselta saastumiselta. Ole yhtä varovainen elintarvikkeiden suhteen. Älä esimerkiksi anna koirien peuhata tai leikkiä vihannestarhassasi. Ja varmistu siitä, että kaikki ruoka keitetään hyvin, mikä tappaa kaikki heisimatojen munat, joista ne ovat saattaneet saastua.

Meidän tarkoitettiin nauttivan eläimistä, jotka rakastava Luojamme varasi. Mutta samanaikaisesti on tärkeätä käyttää hyvää arvostelukykyä, sillä muista seuraava: ystävällinen koira ei välttämättä ole vaaraton.