Voiko uimisesta olla hyötyä sinulle?

LÄMPIMÄLLÄ ilmalla ihmiset hakeutuvat joukoittain uima-altaisiin tai merien ja järvien rannoille. Monet näyttävät nauttivan uimisesta. Mutta onko uimataito todella arvokas taito? Voiko uimisesta olla hyötyä sinulle?

Uiminen on aivan ilmeisesti nautinnollinen virkistäytymismuoto. Mutta se on myös hyvin terveellistä toimintaa. Jotkut lääkärit määräävät sitä monien henkisten ja fyysisten sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn.

Paljon hyötyä

Yksi fyysinen vaiva, jota uiminen joskus parantaa, on suonikohjut. Vedessä liikkuminen hieroo ja kiinteyttää suonia ja lisää niiden jänteyttä. Itse asiassa ruumis saa kauttaaltaan ulkonaista hierontaa vedestä, kun uimari liikkuu eteenpäin. Unettomuudesta kärsivät saavat usein apua uimisesta, kun veden vaikutus rauhoittaa heidän hermojaan.

Mutta erityisen hyödyllistä on siitä saatava oivallinen liikunto. Uimarin suorittamissa yhteistoiminnallisissa liikkeissä ovat mukana käytännöllisesti katsoen kaikki ruumiin lihakset, joten uiminen lisää lihasten jäntevyyttä. Verenkierto myös usein paranee samoin kuin munuaisten, suoliston ja muiden sisäelinten toiminta.

Uiminen voi myös kaunistaa vartaloa. Ylös ja alas potkiminen kiinteyttää lantiota ja reisiä ja aikanaan se voi kaventaa vyötäröä. Yliolanvedot vahvistavat olkapäitä ja selkälihaksia ja parantavat ryhtiä. Joissakin tapauksissa säännöllisen uimisen on havaittu jopa parantavan ihoa, kun nuorilta ovat usein finnit hävinneet.

Mutta uimataidosta voi olla vielä suurempaakin hyötyä. Se saattaa pelastaa henkesi. Tuhansia ihmisiä hukkuu vuosittain, suunnilleen 7000 yksistään Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Suomessa hukkuu yli 400 ihmistä joka vuosi. Ja suunnilleen puolet hukkumistapauksista sattuu vain korkeintaan kuuden metrin päässä turvasta! Jos ihmiset vain osaisivat uida tai uida paremmin, monet voisivat pelastaa henkensä onnettomuustapauksessa.

Ei synnynnäinen taito

Ihmiset eivät osaa luonnostaan uida, kuten kalat, sammakot ja muut eläimet osaavat. Ihmisten on opeteltava uimaan. Mutta se on taito, joka voidaan hallita suuremmitta vaikeuksitta.

Uiminen on vain käsien ja jalkojen liikuttamista siten, että ne kuljettavat vartaloa eteenpäin vedessä. Sen tekemiseksi on useita eri tapoja. Jotkin on suunniteltu nopeutta silmällä pitäen, kun taas toiset ovat parempia pitkien matkojen kulkemiseen väsymättä. On hyvä oppia useampia kuin yksi tapa. Silloin ei ainoastaan saa enemmän nautintoa ja tehokkaampaa liikuntoa, vaan se voi mahdollisesti pelastaa henkesi.

Koiranuinti ja krooli

Eri uimatavoille on annettu nimet. Helpointa on oppia ns. koiranuinti. Se on luonnollista ihmisille, koska se muistuttaa maalla ryömivän pienokaisen ruumiin asentoa ja sen käsien ja jalkojen liikkeitä. Hengittäminen ei ole vaikeata, koska päätä voidaan pitää veden yläpuolella. Hyvin pienet lapset oppivat usein tämän uimatavan nopeasti, ja he uivat joskus melkoisen matkan 2-vuotiaina.

Koiranuinti on kuitenkin hidasta ja melko kömpelöä. Siksi useimmat uimarit jättävät sen ja yrittävät oppia kroolin, joka on nopein kaikista uimatavoista. Kertoman mukaan vuoden 1900 paikkeilla australialainen Richard Cavill oppi sen erään Salomonin saarten plantaašinomistajan pojalta. Myöhemmin tutkimukset paljastivat, että saarelaiset olivat käyttäneet sitä niin kauan kuin kanta-asukkaat voivat muistaa.

Kun krooli otettiin käytäntöön, lyötiin vanhat uintiennätykset. Ja niitä rikotaan jatkuvasti mielikuvituksellisella vauhdilla, kun uimarit parantavat tyyliään ja kohentavat kuntoaan. Tytöt uivat nyt 400 ja 1500 metrin matkat nopeammin kuin miehet vain viisitoista vuotta sitten. Naisten 1500 metrin maailmanennätys, 17 minuuttia ja 00,6 sekuntia, on yli 51 sekuntia parempi kuin miesten maailmanennätys vuonna 1956! Miesten 1500 metrin ennätys oli vuonna 1970 15 minuuttia ja 57,1 sekuntia, mikä on melkoinen kävelynopeus!

Mutta ongelmana on se, että krooli on vaikea taitaa. Molemmat kädet viedään vuoron perään vedestä yliolanvetoon. Mutta monet eivät tee sitä oikein. He tuskin taivuttavat kyynärpäitään nostaessaan kätensä vedestä, ja he heilauttavat kätensä eteenpäin laajassa kaaressa. Tämä pyrkii saattamaan heidän lantionsa ja jalkansa pois suorasta suunnasta ja saa heidät notkumaan puolelta toiselle, ja se vaikeuttaa potkujen oikeaa suoritusta. Jalat tulisi pitää lähes suorina ja niitä tulisi liikuttaa ylös alas lantiosta lähtien voimakkain vuoropotkuin kantapäiden tullessa juuri ja juuri veden pinnalle. Nilkkojen tulisi olla rentoina.

Oikea hengitys on erityisen vaikea hallita, ja kuitenkin se on ehdottoman tärkeätä, jos joutuu uimaan hyvin kauas. Kun kasvot kääntyvät säännöllisesti toiselle sivulle, ilmaa ”haukataan” nopeasti suupielellä. Mutta monet uimarit nostavat koko päänsä toiselle sivulle tai eteenpäin. Tämä taivuttaa heidän vartalonsa vedessä oikeasta vaaka-asennosta, jolloin rinta aiheuttaa vastusta ja jarrutusta.

Hyvä uimari pitää päänsä vedessä, ja kääntäessään kasvonsa sivulle hän itse asiassa saa ilmaa normaalin vedenpinnan alapuolelta – siitä vähäisestä aallonpohjasta, joka muodostuu pään kääntyessä sivulle. Kun sitten kasvot ovat kääntyneet pinnan alle, ilma hengitetään ulos nenän kautta veden alla.

Kun käsien ja jalkojen liikkeet sovelletaan hengityksen rytmiin oikein ja suoritetaan oikein, kroolinuinti on vaivattoman täsmällinen uimatapa. Se on hyvin viehättävää. Mutta useimmat eivät ui siten. He reuhtovat vedessä. Sen vuoksi useimmat kroolia uivat väsyvät hyvin nopeasti. Yhdysvaltain rannikkovartiosto arvioi, että puolet kaikista amerikkalaisista ei pysty uimaan viittätoista metriä! Hätätapauksissa he siksi usein hukkuvat.

Oman turvallisuuden takia on sen vuoksi viisasta osata muitakin uimatapoja. Liikkeet, jotka suoritetaan kokonaan veden alla, ovat helpompia oppia ja vähemmän väsyttäviä suorittaa, ja sen vuoksi niiden avulla uiminen voi olla nautinnollisempaa. Mutta ne ovat erityisen arvokkaita, koska ne saattavat auttaa sinua pelastamaan henkesi hätätilanteessa.

Osaamisen arvoisia uimatapoja

Yksi näistä uimatavoista on kylkiuinti. Sen oppiminen hyvin saa useimmat ihmiset todella pitämään uimisesta. Käsiä ei tarvitse koskaan nostaa veden alta. Ja koska kasvot eivät ole missään vaiheessa veden alla, ei ole mitään vaikeuksia säädellä hengitystä. Tätä uimatapaa käyttävä uimari voi levätä ja uida rentoutuneemmin.

Uidessaan kylkiuintia uimari on vedessä kyljellään toinen korva vedessä. Alussa molemmat kädet ovat lähellä leukaa ja ylempi käsi vedetään taaksepäin suoraksi ja alempi käsi ojennetaan eteenpäin. Samalla hetkellä jalat potkaistaan yhteen saksipotkulla. Tämä asento säilytetään hetken verran, jolloin liu’utaan hyvän matkaa. Sitten kädet tuodaan taas takaisin samaan asentoon lähelle leukaa ja jalat levitetään haralleen toista saksipotkua varten. Kun opit käyttämään hyväksesi liukua ja uimaan näin hitaammin ja rauhallisemmin, niin voit joka vedolla päästä noin metrin eteenpäin.

Kun väsyy uimisesta kasvot alaspäin tai kyljellään, voi levätä kääntymällä selälleen ja käyttämällä toista uimatapaa. Tavallinen selkäuinti sopii hyvin tähän. Sen avulla on vaivatonta liikkua vedessä. Ja toinen etu siinä on se, että hengitys tapahtuu kokonaan pinnan yläpuolella. Tämä on ehkä vähiten väsyttävä kaikista uimatavoista. Sitä on menestyksellisesti käytetty lahjattomimpien uimataidottomien opettamiseksi uimaan yli 100 metriä vain muutaman tunnin opetuksen jälkeen.

Uimari makaa selällään vedessä. Hänen kätensä ovat sivuilla ja hänen jalkansa on ojennettu suoriksi. Jalkoja liikutetaan vuoron perään ylös ja alas lantiosta lähtien leppoisin vuoropotkuin. Nilkat ovat rentoina. Potkun aikana varpaat voivat juuri ja juuri koskettaa pintaa.

Käsiliikkeet ovat varsinkin helpot ja vaativat hyvin vähän ponnistusta. Molemmat kädet tuodaan yhtaikaa suunnilleen olkapäiden tasolle. Ne taivutetaan kyynärpäistä. Sitten ne tuodaan melko nopeasti reisien viereen kämmenien pysyessä koko ajan veden pinnan alapuolella. Lukuun ottamatta tuota nopeaa vetoa sivulle kädet liikkuvat melko hitaasti. Kymmenen metrin matkalla ei tulisi suorittaa enempää kuin suunnilleen kuusi käsiliikettä.

Kun uimarit osaavat nämä rauhallisemmat uimatavat, he eivät ainoastaan nauti uimisesta enemmän, vaan on myös vähemmän todennäköistä, että he hukkuisivat. He tietävät, että jos he joskus väsyvät ja voimat alkavat heiketä, niin he voivat kääntyä eri asentoon vedessä ja käyttää eri uimatapaa.

Kelluminen

Jos joudut vaikeuksiin, on tärkeää, ETTET JOUDU PAKOKAUHUN VALTAAN. Älä taistele vedessä. Pysy rauhallisena. Vaikka väsyisit etkä jaksaisi uida yhtään pitemmälle, voit silti kellua.

Useimmat uimaan opettelevat ajattelevat, että heidän täytyy potkia jaloillaan ja liikuttaa käsiään voimakkaasti, jotteivät vajoaisi. Mutta tämä ei ole totta. Yritä rentoutua. Useimmilla ihmisillä on luonnostaan kellumiskyky, ja he pysyvät helposti kellumassa, jos he eivät joudu pakokauhun valtaan.

Menettele seuraavasti: Makaa selälläsi vedessä kasvot ylöspäin. Vesi peittää korvasi, mutta nenäsi ja suusi ovat pinnan yläpuolella. Levitä kätesi ja tee käsilläsi vähäistä melovaa liikettä. Hengitä normaalisti. Estääksesi jalkojasi vajoamasta pinnan alle, potki niillä hieman aika ajoin.

Tai toinen tapa kellua on ottaa vedessä pystyasento, mutta pudottautua eteenpäin. Anna käsiesi riippua velttoina olkapäistä lähtien. Ehkä tämä hämmästyttää sinua, mutta useimmat ihmiset eivät vajoa. Jopa ilman jalkojen ja käsien liikkeitä vartalosi kelluu pääsi ollessa hieman pinnan alapuolella. Mutta mitä voit tehdä tarvitessasi ilmaa noin neljännesminuutin kuluttua?

Nosta pääsi, hengitä ulos veden alla nenäsi kautta. Tehdessäsi näin nosta jalkasi ylös ja suorita saksipotku työntäen vettä alaspäin jalkapohjillasi. Pane myös käsivartesi ristiin pääsi eteen rentoutuneen huolettomasti. Kasvosi kohoavat vedestä ja voit vetää ilmaa keuhkoihisi.

Saatuasi ilmaa, pudota pääsi jälleen veteen, kasvot alaspäin ja vie kätesi sivuillesi. Rentoudu, kunnes jälleen tarvitset ilmaa, ja toista sitten sama. Eräs pahoin palanut mies, jonka käsi oli katkennut, kellui viisi tuntia tätä menetelmää käyttäen. Lopulta hänet pelastettiin.

Ryhdy varokeinoihin, nauti hyödystä

Uimisesta voi olla paljon hyötyä, kun se varaa nautintoa, virkistystä ja paremman terveyden. On hyvä osata sellaiset rauhalliset uimatavat, jotka voivat pelastaa henkesi ja lisätä vedessäolosi nautintoa. Mutta älä silti koskaan tule liian luottavaiseksi ja koeta onneasi vedessä tai jätä huomioon ottamatta turvallisuussääntöjä.

Älä koskaan ui heti syönnin jälkeen. Se voisi aiheuttaa tuskallisia vatsankouristuksia, jotka ovat aiheuttaneet jopa erinomaisten uimareiden hukkumisen. Älä ui yksin. Ole jonkun kanssa, joka voi auttaa hätätilanteessa. Älä koskaan jätä pientä lasta yksin veteen tai lähelle vettä. He voivat hukkua päästämättä ääntäkään. Jos lähdet vesille veneellä, käytä aina pelastusliiviä. Se voi pelastaa henkesi hätätilanteessa. Älä koskaan sukella tai hyppää tuntemattomaan veteen. Tutki se ensin ja varmistaudu siitä, että se on tarpeeksi syvää ja ettei siinä ole piilossa kiviä tai tukkeja.

Ryhdy varokeinoihin. Ajattele tätä vakavaa tosiasiaa: hukkumiset ovat toiseksi suurin syy onnettomuuden aiheuttamiin kuolemantapauksiin Yhdysvalloissa. Nauti uimisesta saatavasta hyödystä, mutta älä anna murhenäytelmän turmella nautintoasi.

[Kuva s. 14]

Kylkiuinti voi osaltaan tehdä uimisen nautittavammaksi. Kasvot eivät koskaan ole veden alla ja uimari voi levätä

[Kuva s. 15]

Makaa kelluessasi selälläsi ja tee käsilläsi melontaliikkeitä, potki hieman