Uskotko kaiken mitä luet?
”TIEDÄN vain sen, mitä luen sanomalehdistä”, oli amerikkalaisen karjapaimenfilosofin ja humoristin Will Rogersin tapana sanoa.
Mitä sinä ajattelet siitä? Onko mielestäsi viisasta uskoa kaikki, mitä luet?
Epäilemättä monet sanomalehdet pyrkivät pysyttelemään mahdollisimman lähellä tosiasioita. Me voimmekin oppia paljon asiallisia ja arvokkaita tietoja painetusta sanasta.
On kuitenkin hyvä muistaa, että lähes kaikki tämän maailman julkaisut ovat kaupallisia yrityksiä. Siksi jotkut kirjoittajat, toimittajat ja kustantajat voivat yrittää miellyttää tiettyjä etupiirejä peläten loukkaavansa lukijoita tai ilmoittajia. Tai he voivat olla taipuvaisia sensaatioihin ja eriskummallisuuksiin lukijoitten huomion kiinnittämiseksi, vaikka se merkitsisi totuuden vääristelemistä.
Jokin uutinen on voitu kirjoittaa hyvässä uskossa, mutta me voimme kysyä: Mistä toimittaja on saanut tietonsa? Mikä oli hänen tietolähteensä? Oliko se luotettava vai perustuiko tieto kuulopuheisiin? Ja esittikö joko tietolähde tai uutinen pikemminkin henkilökohtaisia ennakkoluuloja kuin puolueettomia tosiasioita?
Lisäksi monet lukijat ovat taipuvaisia uskomaan, mitä he haluavat uskoa, sen sijaan että he harkitsisivat todisteita. Jos siis esitetyt asiat ovat vääristeltyjä, puolueellisia tai suorastaan vääriä, niin ne, jotka haluaisivat uskoa tuollaisen näkemyksen, voivat omaksua sen innokkaasti. Mutta luuletko sen olevan viisasta ja turvallista ja koituvan asianomaisen parhaaksi?
Toisaalta joku voi uskoa, että jokin asia on oikea ja se voi todella olla oikea, mutta jos hän uskonsa tueksi tarrautuu todisteisiin, jotka ovat heikosti perusteltuja ja joita myöhemmin epäillään, niin se voi horjuttaa hänen luottamustaan sellaiseen, mikä voi todellisuudessa olla oikea asia.
”Luottamuspula”
Kun jokin asia on luotettava, se on myös uskottava. Viime vuosina yhä useammat ihmiset ovat kokeneet ns. ”luottamuspulan” saamiensa tietojen suhteen. He voivat lukea jotakin, mutta havaitsevat myöhemmin, ettei se ollut lainkaan totta. He eivät enää voi luottaa lukemaansa, joten luottamuksesta on ”pula”.
Kuuluisa esimerkki tästä tapahtui vuonna 1960. Yhdysvaltain presidentin Dwight Eisenhowerin hallitus joutui kiinni räikeästä valheesta, joka koski Neuvostoliiton ilmatilassa kadonnutta amerikkalaista U-2-lentokonetta. Hallituksen edustajat väittivät sen olleen säähavaintokone, joka oli vahingossa eksynyt Neuvostoliiton alueelle.
Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että kone oli ammuttu alas kaukana Neuvostoliiton rajojen sisäpuolella ja sen ohjaaja oli vangittu. Hallitusviranomaiset myönsivät silloin, että kysymyksessä oli tosiaan ”vakoilukone”, että näitä lentoja oli suoritettu noin neljä vuotta ja että he olivat siitä täysin tietoisia. Väite, että kyseessä olisi ollut eksynyt kone, paljastettiin tahalliseksi valheeksi.
William McGaffiin ja Erwin Knollin kirjassa Anything but the Truth (Kaikkea muuta kuin totta) on sanottu: ”Washington Post -lehden toimittaja J. R. Wiggins on todennut, että ’hallitukselta, joka liian auliisti puolustelee oikeuttaan valehdella kriisin aikana, ei koskaan puutu valheita eikä kriisejä’.”
Kun siis luet tämän maailman poliittisista asioista, niin sinun on järkevää olla varuillasi. Samaa varuillaan oloa tarvitset kuitenkin lukiessasi muistakin asioista. Näihin kuuluvat sellaisetkin väitteet, että jotkin löydöt vahvistavat Raamatun luotettavuuden.
Onko ”puuttuva päivä” todistettu oikeaksi?
Tästä on esimerkkinä ”puuttuvaa päivää” koskeva tapaus. Joitakin kuukausia sitten muuan Harold Hill Baltimoresta Marylandista Yhdysvalloista levitti jäljennöksiä kertomuksesta, jota sittemmin julkaistiin laajalti sanomalehdissä kautta Yhdysvaltain.
Hill väitti, että Greenbeltissä Marylandissa eräät avaruuskeskuksen tiedemiehet tarkistivat tietokoneella auringon, kuun ja planeettojen keskinäistä asemaa saadakseen selville, missä nuo taivaankappaleet olisivat tulevaisuudessa. Tarkastellessaan vuosisatoja eteen- ja taaksepäin tietokoneen laskelmien kerrotaan paljastaneen, että menneisyydessä puuttui 24-tuntinen vuorokausi. Erään tiedemiehen sanottiin muistaneen Raamatun kertomuksen Joosuan 10. luvusta, missä sanotaan, että ’aurinko seisoi alallansa’ kokonaisen päivän. Väitettiin, että tietokone pantiin jälleen työhön, ja se havaitsi Joosuan kertomuksen puuttuvan ajan olevan 23 tuntia 20 minuuttia.
Kertomuksen jatkossa kysytään kuitenkin: entä nuo 40 minuuttia? Saman tiedemiehen kerrotaan silloin muistaneen Raamatun kertomuksen 2. Kuningasten kirjan 20. luvusta, joka kertoo, miten kuningas Hiskia sai merkin todistukseksi siitä, että hän paranee. Merkkinä oli aurinkokellon varjon siirtyminen taaksepäin ”kymmenen astetta”, mikä on 40 minuuttia. Yhteenlaskettuina nämä kaksi Raamatun mainintaa tekevät siis 24 tuntia eli ”puuttuvan päivän”, jonka tietokoneen väitetään löytäneen.
Oliko tämä painettu kertomus tosi? Hillille lähetettiin tiedustelukirje, ja hänen kertomuksestaan pyydettiin yksityiskohtaisempia tietoja. Vastauksessaan hän sanoi: ”Valitettavasti olen hukannut todistuskappaleet nimistä ja paikoista, jotka liittyvät ’puuttuvaan päivään’, mutta lähetän ne teille ilomielin löydettyäni ne.” Siitä on jo kulunut monta kuukautta, mutta tähän päivään mennessä kaivattuja todistuskappaleita ei ole kuulunut.
Lisäksi Herätkää!-lehti lähetti tiedustelukirjeen Greenbeltissä Marylandissa sijaitsevaan NASA:n avaruustutkimuskeskukseen (National Aeronautics and Space Administration’s Goddard Space Flight Center). Siinä pyydettiin sen virkailijoilta todistusta kertomukseen. Edward Mason tutkimuskeskuksesta vastasi kirjallisesti: ”Me emme tiedä mitään herra Harold Hillistä emmekä voi millään tavalla vahvistaa artikkelissa mainittua ’kadonnutta päivää’.” Mason lisäsi: ”Vaikka me käytämme hyväksemme planeettain keskinäisiä asemia, koska se on välttämätöntä laskiessamme tietokoneillamme avaruusalusten ratoja, niin en ole havainnut, että kukaan ’Greenbeltin astronauteista tai avaruustiedemiehistä’ olisi tekemisissä ’kadonneen päivän’ kertomuksen kanssa, jonka tekijäksi mainitaan herra Hill.”
Onko tämän kertomuksen tietokonehavainnot vahvistettu? Ei olisi järkevää väittää niin, ellei asiaa vahvisteta luotettavilla asiakirjoilla, varsinkin, kun otamme huomioon, että Hill väittää ’henkilökohtaisesti nähneensä Herran Jeesuksen Kristuksen’.
On myös pidettävä vähintäänkin erittäin omituisena, että Harry Rimmerin kirjassa The Harmony of Science and Scripture (Tieteen ja Raamatun sopusointu) kerrotaan melkein samanlainen tapaus. Tuon kirjan ensimmäinen painos ilmestyi kuitenkin vuonna 1936! Luvussa ”Nykytiede ja Joosuan pitkä päivä” Rimmer viittaa erääseen kirjaan, jonka Yalen yliopiston professori C. A. Totten kirjoitti vuonna 1890, ja väittää, että se ”todistaa tapauksen, niin ettei siihen jää epäilyksen varjoakaan”.
Rimmer väittää, että Tottenin kertomuksen mukaan eräs ”taitava astronomi” on saanut selville maan olevan 24 tuntia aikataulustaan jäljessä. Pyrkiessään todistamaan tämän astronomin kerrotaan havainneen tähtitieteellisten laskujensa perusteella, että ”puuttuvan päivän” pituus oli vain 23 tuntia 20 minuuttia, mutta silloin kerrotaan professori Tottenin kiinnittäneen astronomin huomion siihen, ettei Joosua puhunut kokonaisesta vuorokaudesta vaan ”päiväkaudesta” (”noin” päivän ajasta, Um). Sitten hänen sanotaan havainneen, että kuningas Hiskian kertomus täytti puuttuvat 40 minuuttia.
Nämä kaksi kertomusta ovat melkein samanlaiset. Nykyinen versio vuodelta 1970 väittää kuitenkin Greenbeltin avaruustiedemiesten ja tietokoneitten tehneen havainnon (jonka nämä puolestaan kieltävät); vuodelta 1936 peräisin olevan vanhemman kertomuksen mukaan sen teki eräs ”taitava astronomi”, joka on mainittu erään toisen henkilön vuonna 1890 kirjoittamassa kirjassa!
Vaikka tällaisia väitteitä ei olekaan voitu vahvistaa, niin se ei muuta Raamatun luotettavuutta. Raamattu on Jumalan sana. Se puhuu totta, sillä Jumala ei voi valehdella. (2. Tim. 3:16, 17; Joh. 17:17; Tiit. 1:2) Kristityillä on runsaasti todistuksia, jotka osoittavat Raamatun olevan väitteensä mukainen: Jumalan sana. He eivät tarvitse sellaista, millä ei voida osoittaa olevan vahvaa perustusta, eikä olisi viisasta koettaa vahvistaa uskoaan sellaisella.
Onko Nooan arkki löytynyt?
Kuluneen vuoden aikana on myös paljon kirjoitettu retkikunnasta, joka lähetettiin etsimään Nooan arkkia Araratin vuorelta. Suurimmalta osalta tämä kirjoittelu keskittyy erään Fernand Navarran väitteisiin.
Vuoden 1970 kesäkuun 13. päivän Science News kirjoitti. ”Vuonna 1955 ranskalainen teollisuusmies ja tutkimusmatkailua harrastava Fernand Navarra löysi Araratin vuorelta Itä-Turkista arviolta viitisenkymmentä tonnia puuta, joka oli hautautunut erään jäätikön kielekkeeseen. Löytöpaikka sijaitsee 4300 metrin korkeudessa, satoja metrejä puurajan yläpuolella ja noin 500 kilometriä lähimmistä puista. . . . Navarra on väittänyt, että tämä ihmisen aikaansaannos on osa Raamatussa mainittua Nooan arkkia.”
Jotkut arvioivat, että puu oli suunnilleen 4000–5000 vuotta vanhaa. Kuitenkin toiset löydöt antoivat radiohiilimittausta käytettäessä tulokseksi pienemmän iän, joskin niihin on voinut vaikuttaa puun saastuminen ilmakehän yläkerroksissa myöhemmin muodostuneesta radiohiilestä (C-14), joka on tullut sateen ja lumen mukana alas.
Vuonna 1969 löydettiin lisää puuta läheltä vuoden 1955 löytöpaikkaa. Tarkoitus oli suorittaa lisäkaivauksia kesällä 1970 erään amerikkalaisen tutkimuslaitoksen johdolla. Turkki esti kuitenkin retkikunnalta pääsyn Araratin vuorelle ”turvallisuussyistä”. Päätös yritettiin kumota.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku on väittänyt mahdollisesti löytäneensä arkin. Menneinä vuosisatoina on tehty monia sensaatiomaisia ilmoituksia. Jotkut väittävät nähneensä laivan, toiset laivan keulan. Eräs raportti kertoo tutkijaryhmän löytäneen ja tarkastaneen useita huoneita laivankaltaisesta rakennelmasta. Näitä väitteitä ei ole kuitenkaan voitu tarkistaa eikä sitovasti todistaa.
Noin kymmenen vuotta sitten nähtiin Araratin vuorella laivalta näyttävä rakennelma. Siitä julkaistiin kuvia aikakauslehdissä. Mutta tutkijat menivät paikalle ja havaitsivat, että kyseessä oli vain epätavallinen maanmuodostuma. Nykyinen kiinnostus ei tosin näytä keskittyvän tuohon paikkaan, vaan muualle vuoristoon.
On kuitenkin hyvä olla varuillaan. Vaikka puulöytö olisikin peräisin vedenpaisumusta edeltäneeltä ajalta, niin oliko arkki tuon ajan ainoa käsin veistetty rakennelma? Eikö ole mahdollista, että vedenpaisumuksen tuhoamien rakennelmien jäännöksiä olisi voinut kulkeutua tulvavesien mukana eri tahoille, myös Araratin vuorelle? Ja eikö sekin ole mahdollista, että Araratin vuorelle olisi voitu rakentaa puinen rakennelma kauan Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen?
Jotkut haluaisivat ilmeisesti uskoa, että tuolla vuorella on Nooan arkki, ja siksi he väittävät itsevarmasti, että se on arkki, ennen kuin ovat saaneet vakuuttavia todisteita. Mutta entäpä, jos myöhemmät todisteet osoittaisivatkin, että kysymyksessä ei ollutkaan Nooan arkki? Horjuttaisiko se heidän uskoaan vedenpaisumukseen ja Raamatun kertomukseen Nooan arkista? Ihmisten usko ei horjuisi silloin ensimmäistä kertaa siksi, että he ovat panneet luottamuksensa heikosti perusteltuihin todisteisiin, vaikka itse tapahtuma onkin ollut tosi.
Ei olisi siis viisasta kiinnittää toivoaan tällaiseen löytöön Raamatun kertomuksen vahvistamiseksi, ellei siitä saada paljon vakuuttavampia todisteita kuin nykyiset. Eivätkä kristityt tosiaan kaipaakaan sitä. Heillä on Jumalan oman sanan selostus asiasta. Hän oli koko tapahtuman silminnäkijä. Meillä on myös Nooan kertomus, ja hän oli silminnäkijänä maan päällä. Meillä on lisäksi kertomus, joka osoittaa, että Jeesus Kristus itse piti maailmanlaajuista vedenpaisumusta historiallisena tosiasiana. – 1. Moos. 6:1–8:22; Luuk. 17:26, 27.
Lisäksi lähes jokaisella rodulla ja kulttuurilla on omat vedenpaisumuskertomuksensa. Ei ole uskottavaa, että näin laajalle levinnyt kertomus olisi sattuma. On myös varmasti todettu, että äkillinen hukkuminen ja monessa tapauksessa nopea jäätyminen yllätti miljoonat elolliset muinoin. Niiden jäännöksiä on tavattu runsaasti esimerkiksi Alaskassa ja Siperiassa. Jotkut eläimet ovat jäätyneet niin äkkiä, että niiden suussa ja vatsassa oli yhä kasveja.
Mutta vaikka Nooan arkin jäännöksiä löydettäisiinkin ja ne voitaisiin ehdottoman varmasti tunnistaa, niin olisivatko kriitikot sen vakuuttuneempia Raamatun luotettavuudesta? Panisivatko he sitten luottamuksensa siihen ja sen Tekijään? Ovatko Jesajan kirjan Kuolleenmeren käsikirjoitukset saaneet kriitikot uskomaan Raamattuun ja sen Tekijään enemmän kuin ennen? Eivät. He ovat sen sijaan kiistelleet vuosikausia oikeinkirjoituksen yksityiskohdista, kirjainten muodosta, essealaisesta opista jne. Heiltä on jäänyt huomaamatta tärkein asia, joka liittyy Jumalan sanan säilyttämiseen ja luottamuksen panemiseen siihen ja sen Tekijään.
Uskoisivatko maailmanlaajuista vedenpaisumusta kritisoivat, ”vaikka joku [esimerkiksi Nooa itse] kuolleistakin nousisi ylös” ja opastaisi heidät arkin luo? (Luuk. 16:31) Se ei ole todennäköistä. Jeesus herätti ihmisiä kuolleista, eivätkä hänen arvostelijansa kuitenkaan tulleet vakuuttuneiksi. Päinvastoin, kun Jeesus herätti erään Lasarus-nimisen miehen kuolleista, niin uskonnolliset kriitikot halusivat tappaa Jeesuksen! Eikä siinä kaikki, vaan he ”päättivät tappaa Lasaruksenkin”! – Joh. 11:45–53; 12:9–11.
Raamatun totuudellisuudesta ei todellakaan puutu todisteita. Niitä on yllin kyllin, ja ne osoittavat vakuuttavasti, että Raamattu on Jumalan sana. Mutta arvostelijoilta puuttuu oikea sydämentila. He eivät halua uskoa. He eivät halua alistua Jehova Jumalan järjestelyihin eivätkä moraalilakeihin.
Onko silmät suljettava kasteen ajaksi?
Toinen esimerkki siitä, miten harhaanjohtava ja suorastaan valheellinen uutinen voi olla, on eräs uutistoimisto Associated Pressin toimittama uutinen Mufulirasta Sambiasta.
Uutistoimiston sähkeessä sanottiin: ”Vartiotornin lahkon jäsenten on pidettävä silmänsä tiukasti kiinni, kun heidän uskonveljensä läpikäyvät kasterituaalit. Onneksi joku piti silmänsä auki, kun Davison Kapysa upotettiin Kafuejokeen 200:n Vartiotornin jäsenen läsnä ollessa. Krokotiili tarttui Kapysan jalkaan, mutta tuo yksinäinen tirkistelijä suoritti hälytyksen, ennen kuin matelija ehti viedä uhrinsa.”
Asiaa tuntematon lukija voisi tästä selostuksesta päätellä, että kun Jehovan todistajat ovat läsnä kastetilaisuudessa, heidän täytyy sulkea silmänsä, kun joku kastetaan. Mutta jos mainittu uutistoimisto olisi tarkistanut asian ottamalla yhteyden johonkuhun Jehovan todistajien edustajaan, niin se olisi havainnut tiedon vääräksi, sillä totuus on täysin päinvastainen. Kastetilaisuuksissa läsnä olevat Jehovan todistajat ovat tarkkailijoita eli silminnäkijöitä. Sellaisia he tuskin voisivat olla, jos he sulkisivat silmänsä, kun toisia kastetaan!
Punnitse mitä luet
Koska maailmassa on nykyään niin paljon propagandaa, niin on hyvä olla varuillaan. Lukiessasi tärkeistä asioista, erittele käytettävissä olevat tosiasiat. Kysy itseltäni: Onko sillä, mitä sanotaan, varma perusta, vai onko se pelkkää kuulopuhetta? Onko tietolähde luotettava? Jos todisteet ovat hatarat, niin odota lisävahvistusta.
Toinen harkittava näkökohta: ketkä julkaisevat todennäköisemmin totuuden – ne, jotka ovat antautuneet totuuden Jumalalle, Jehovalle, ja jotka eivät tee työtään kaupallisen voiton takia, vai ne, jotka etsivät aineellista voittoa ja joiden on otettava huomioon ilmoittajansa ja muut etupiirinsä? Vastaus on ilmeinen.
[Kuva s. 4]
Ovatko tiedemiehet todella vahvistaneet erään Raamatun kertomuksen tietokoneen avulla?
[Kuva s. 5]
Onko osa Nooan arkkia löydetty?