Johtaako romanttinen rakkaus onnelliseen avioliittoon?

AVIOLIITTO voi tuoda mukanaan hyvin monia tyydyttäviä palkintoja ja paljon onnea. Yleensä nuoret ja vähän vanhemmatkin naimattomat ihmiset odottavat avioliitolta onnellisuutta. Eräs Yhdysvaltain perustajaisistä esittikin asian kerran seuraavasti: ”Kotilieden onnellisuus on ensimmäinen taivaan lahja.” Vaikka se ei ehkä ole ensimmäinen lahja taivaasta, niin se varmasti on yksi taivaan lahjoista, ja me olemme Luojalle kiitollisia siitä, että se on mahdollista.

Mutta hyvin usein käy niin, ettei avioliitto tuokaan onnea. Näin on asian laita erityisesti teini-ikäisten ollessa kysymyksessä. Yhdysvalloissa puolet heidän avioliitoistaan päättyy avioeroon. Eikä tuo tilasto kerro koko surullista tarinaa. Jos puolet niistä puretaan laillisesti, niin kuinka monet muut päättyvätkään asumuseroon tai kuinka monissa tapauksissa siedetään avioliittoa vain siksi, että asumusero pahentaisi tilannetta? Se, että noin puolet teini-ikäisistä morsiamista on raskaana mennessään naimisiin, korostaa edelleen sitä, miten pienet mahdollisuudet monillakin heistä on onnen saavuttamiseen!

Tuo ihmeellinen tunne!

Miksi niin monet avioliitot eivät tuo mukanaan onnea? Epäilemättä monissa tapauksissa sen vuoksi, että vihitty pari oli luottanut liiaksi romanttiseen rakkauteen. Toisin sanoen sukupuolisella viehätysvoimalla oli ratkaiseva osa heidän saattamisessaan yhteen. Epäilemättä rakastuminen tai rakastuneena oleminen voi olla hyvin miellyttävä tunne.

Eräs sanakirja sanoo kuitenkin romanttisesta rakkaudesta, että se ”sisältää tunteen, jolla on vähän yhteyttä todelliseen asiaintilaan ja joka sen sijaan johtuu enemmänkin omasta mielikuvasta siitä millainen ihanteellisen asiaintilan tulisi olla, tai kirjallisuuden, taiteen, unelmien yms. muovaamasta omasta käsityksestä siitä”.

Romanttisen rakkauden, joka perustuu vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvien toisiaan kohtaan tuntemaan vetovoimaan, voidaan sanoa olevan kemiallinen reaktio, toisin sanoen johtuvan sukupuolihormonien voimasta. Mutta aito onnellisuus käsittää paljon muutakin kuin kemiallisen reaktion.

Luoja juurrutti molempiin sukupuoliin kiihkeän halun toisiaan kohtaan, jotta ihmissuku olisi jatkuvasti hedelmällinen ja lisääntyisi. Hän myös neuvoo ihmistä harjoittamaan itsehillintää sen suhteen. Romanttinen rakkaus voi johtaa onnelliseen avioliittoon vain, jos se pidetään sille kuuluvassa paikassa. – 1. Moos. 1:28.

Aikaansaa pettymyksiä

Eräs ongelma, joka voi aiheutua romanttisesta rakkaudesta, on se, että se aikaansaa pettymyksiä. Kuinka niin? Sen vuoksi, että romanttinen rakkaus herättää nuoressa epätodellisia odotteita, esimerkiksi odotteen tunne-elämän paratiisista, jossa heidän jokainen toiveensa ja halunsa tyydytetään. Se saa heidät usein ajattelemaan, että kaikki heidän huonosta arvostelukyvystä, itsehillinnän puutteesta ynnä muusta johtuvat ongelmansa ratkeavat, kun he ovat onnellisesti naimisissa. Mutta on todennäköisempää, että avioliitto moninkertaistaa nuo ongelmat.

Romanttinen rakkaus saa nuoret odottamaan liikaa. Ja kun he havaitsevat, etteivät heidän kuvitelmansa toteudukaan, heillä on taipumus pitää avioliittoaan epäonnistuneena. Ihmisillä ei kuitenkaan ole täydellistä persoonallisuutta. He eivät voi käyttää täydellistä arvostelukykyä, joten kuinka he voivat odottaa täydellistä avioliittoa?

Koska romanttinen rakkaus on tehty näyttämään niin haluttavalta, niin se houkuttelee toisinaan nuoria olemaan epärehellisiä, mikä edelleen johtaa pettymyksiin. Nuori nainen voi turvautua hyvin moniin keinoihin, esimerkiksi hän voi sanoa sitä, mitä tietää miehen haluavan kuulla sen sijaan, että sanoisi sen, mitä itse asiassa ajattelee. Ja kun hänen mielestään hiusten värjääminen ja ehostaminen eivät riitä, hän voi myös turvautua ylimääräisiin toppauksiin saadakseen viehättävän vartalon. Toisaalta nuorella miehellä voi olla velkataakka, josta hän ei kerro tytölle, tai hän voi väittää ansaitsevansa enemmän kuin hän todellisuudessa ansaitsee.

Nuorilla on taipumus sivuuttaa se tosiseikka, että romanttinen rakkaus ei välttämättä ole todellista kiintymystä. Itse asiassa se on todennäköisemmin itsekästä kuin epäitsekästä, vaikka yksilö ei ehkä ole tietoinen siitä itse, sillä ”petollinen on [ihmisen] sydän ylitse kaiken”. (Jer. 17:9) Romanttinen rakkaus ei usein johda onnelliseen avioliittoon; toisaalta onnellinen avioliitto on täysin mahdollinen ilman romanttista rakkautta. Romanttista rakkautta voitaisiin verrata aterian jälkiruokaan. Vaikka joku saattaakin pitää makeasta, niin hänen olisi typerää tilata aterioita vain niihin kuuluvan jälkiruoan perusteella tai yrittää elää vain jälkiruoilla. Ruumiillinen terveys vaatii ravitsevampaa ruokaa. Samoin avioliitossa vaaditaan enemmän kuin romanttista rakkautta tunne-elämän tyydytyksen saavuttamiseksi.

Hullaantumisen ansa

Toinen syy, jonka vuoksi romanttinen rakkaus ei ehkä välttämättä johda onnelliseen avioliittoon, on se, että se voi helposti vaikuttaa vilpittömältä kiintymykseltä, vaikka se todellisuudessa on hullaantumista. Mikä on sitten niiden ero? Hullaantuminen määritellään ”voimakkaaksi ja sokeaksi mieltymykseksi, erityisesti johonkin, joka ei ole mieltymyksen arvoista”.

Hullaantuminen perustuu yleensä voimakkaaseen ruumiilliseen vetovoimaan muiden tärkeitten tekijöitten jäädessä huomiotta. Kuningas Daavidin voidaan esimerkiksi sanoa hullaantuneen Batsebaan, koska, kuten kertomus sanoo, ”nainen oli näöltään hyvin ihana”. Mutta se oli hullaantumista, koska hän ei ottanut huomioon, että Batseba kuului toiselle miehelle, sillä hän oli Uurian, erään Daavidin kyvykkäimmän soturin, vaimo, ja että hän sai Batseban suorittamaan aviorikoksen. Hän ei myöskään ottanut huomioon mahdollisia huonoja seurauksia, jotka tässä tapauksessa aiheuttivat Daavidille suurta surua ja mielipahaa. – 2. Sam. 11:1–12:23.

Sitä, että romanttinen rakkaus voi johtaa hullaantumisen ansaan, valaisee hyvin seuraava kertomus tosielämästä. Nuori nainen oli kaunis ja suosittu. Hän oli antautunut kristitty ja palveli eräässä kehitysmaassa kaukana kotimaastaan. Muuan kykenevä ja lupaava nuori mies, joka oli samoin uskova, oli suuresti kiinnostunut hänestä, mutta tyttö ei ollut huomaavinaan häntä. Miksi? Koska mieheltä ilmeisesti puuttui lumousvoimaa. Hän odotti jotakuta, joka ’hurmaisi hänet’, kuten hän asian esitti.

Eräänä päivänä hän tapasi ritarilliselta vaikuttavan kanta-asukkaan, joka todella hurmasi hänet. Hän väitti olevansa kiinnostunut naisen uskonnosta, mutta ei ollut kristillisten periaatteiden mies. Yksi varomaton menettely johti toiseen, ja ennen pitkää tuo nuori nainen havaitsi olevansa raskaana miehestä, jolla ei ollut aikomustakaan naida häntä. Paheksuttavan menettelynsä takia nainen erotettiin kristillisestä yhteisöstään. Koska hän katui, hänet otettiin aikanaan takaisin hyvään asemaan, ja nyt hän on naimisissa kypsän kristityn kanssa ja on useiden lasten äiti. Mutta miten vaikea tapa oppia, että romanttinen rakkaus voi johtaa hullaantumisen ansaan ja ettei se sinänsä johda varmasti onnelliseen avioliittoon!

Hullaantuneisuus tosiaan ajattelee vain nykyhetken tai välittömän tulevaisuuden nautintoja. Se on äärimmäisen lyhytnäköinen. Sitä on sanottu ’kiireeksi mennä naimisiin’, ja parhaimmillaankin se on vain tilapäistä. Tosi rakkaus ei ole lyhytnäköinen. Se katselee asioita pitkältä tähtäimeltä ja on halukas kieltäytymään vähäisemmästä nykyään, jotta sillä olisi suurempaa ja parempaa tulevaisuudessa.

Sanotaan, että ’rakkaus on sokea’. Mutta periaatteen ohjaama rakkaus ei ole sokea. Sen silmät näkevät ominaisuudet ja mahdollisuudet, joita toiset eivät näe. Se ei ole sokea edes virheille, sillä muuten Raamattu ei sanoisi, että ”rakkaus peittää syntien paljouden”. (1. Piet. 4:8) Peittääkseen ne rakkauden täytyy olla tietoinen niistä. Hullaantuneisuus on sokea. Se näkee vain sen, minkä se haluaa nähdä, ja siksi se näkee hyveitä sellaisella, jolla ei niitä ole, ja epäitsekkyyttä sellaisessa, joka on itsekäs.

Toinen merkki hullaantuneisuudesta on se, että se on taipuvainen jättämään huomioon ottamatta toisten neuvot tai toiveet. Todella rakastunut ihminen on halukas kuuntelemaan toisia ja hyötymään heidän mielipiteistään ja ohjeistaan. Niinpä tilastot osoittavat, että sellaiset avioliitot, joilla on vanhempien hyväksymys, muodostuvat paljon todennäköisemmin onnellisiksi kuin avioliitot, joita he eivät hyväksy. Sama pitää paikkansa läheisten ystävien suhtautumisesta.

Tarvitaan sekä päätä että sydäntä

Esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä romanttisella rakkaudella on määräävä osa aviopuolisoa valittaessa, yksi jokaisesta neljästä avioliitosta päättyy eroon. Psykologi tri J. Brothers sanoi kerran romanttisesta rakkaudesta: ”Romanttinen rakkaus on petosta. . . . Se on petosta, koska se on tilapäistä. Kukaan ei ole jatkuvasti rakastunut romanttisessa mielessä, jolloin ihminen tuntee olevansa sähköistynyt ollessaan lähellä häntä ja hervoton ja levoton, kun hän on poissa . . . Ainoa ehdoton välttämättömyys on terve järki.”

Sosiologian professori tri Hines kirjoittaa samaan suuntaan kirjassaan So You’re Thinking of Marriage (Suunnittelet siis avioliittoa): ”Kun nuorilla on pulmana aviopuolison löytäminen, heidän on hyvin tärkeää saattaa romanttisuutensa mahdollisimman vähäiseksi. On aivan järjetöntä olettaa, että jossain maailmassa on se ainoa täydellinen aviopuoliso. Jokainen normaali mies voi löytää sopivasti etsimällä monia, jotka voivat sopeutua elämään hänen kanssaan onnellisessa ja tyydyttävässä avioliitossa. Nuorten tulisi ymmärtää, että tuhansia vuosia on ollut tapana, että vanhemmat tai avioliiton välittäjät ovat järjestäneet avioliiton.”

Harkitsehan tässä mielessä japanilaisia. McCall’s-lehti sanoo heistä vuoden 1966 marraskuun numerossaan: ”Japanilaiset, jotka eivät paljonkaan luota romanttiseen rakkauteen, ovat sitä mieltä, että rakkaus kasvaa naimisiin menon jälkeen eikä sitä tarvitse olla ennen sitä ja että lapset . . . vahvistavat miehen ja vaimon välistä sidettä. Ovatko japanilaiset vaimot onnellisia elämässään? Monet ovat tyytyväisiä, sillä heidän nauttimansa tyydytys tunne-elämän ja kulttuurin suhteen on huomattava . . . Japanilainen avioliitto on viileämpi ja vähemmän jännittävä, mutta se todennäköisemmin kestää – joko välttämättömyyden pakosta tai vapaaehtoisesti.”

Toinen selonteko esittää samanlaisen kuvan Saksasta: ”Romanttiset ajatukset eivät ole niin yleisiä tässä maassa kuin sellaiset perusseikat kuin tulot, yhteensopivuus, uskollisuus, luotettavuus ja velvollisuus toisiaan kohtaan.” Siellä on toiminnassa yli 260 avioliittotoimistoa. Nämä vastaavat joka kymmenennestä avioliitosta. Monissa aikakauslehdissä on ilmoituksia niistä, jotka etsivät aviopuolisoa. Tyypillinen ilmoitus kuuluu: ”Olen 25-vuotias, 173 senttimetriä pitkä ja ammattimainen valokuvamalli. Mutta en pidä Casanovista ja olen kiinnostunut vakavista asioista. Toiveeni elämässä on olla jonkun rakastava vaimo eikä leikkikalu. . . . Jos haluat tätä elämältä, niin kirjoita silloin minulle.” – Newsweek, 29.3.1965.

Yhdysvallat on täysi vastakohta, ja antropologi Ralph Linton sanoikin kerran sen romanttisen rakkauden kiinnostuksesta: ”Kaikki yhteiskunnat tunnustavat, että vastakkaisten sukupuolten välillä on tilapäistä kiihkeätä kiintymystä, mutta nykyinen amerikkalainen kulttuurimme on ainoa, joka on yrittänyt käyttää sitä pääomana ja tehdä siitä avioliiton perustan.” Tieteellisen avioliittosäätiön tuloksista voidaan nähdä, että vika on suhtautumisessa eikä välttämättä ihmisissä. Se on myötävaikuttanut noin 10000 avioliiton solmimiseen, ja avioerojen määrä näissä on vain kymmenesosa prosenttia. Eräs huomattava amerikkalainen historioitsija on sattuvasti huomauttanut, että monien amerikkalaisten olisi ehkä ”parempi keskittyä kohtuuttomien odotusten haihduttamiseen, kurin palauttamiseen ja sen tunnustamiseen, että vaikka romanttinen rakkaus on kaunein ihmisen kokemuksista, se ei ole Jumalan takaama elämäntapa”.

Raamatun kanta

Jumalan sana Raamattu ei tuomitse romanttista rakkautta sinänsä. Se itse asiassa kertoo erittäin kauniin esimerkin romanttisesta rakkaudesta, 77-vuotiaan Jaakobin rakkaudesta kauniiseen Raakeliin, jolla oli ”kaunis vartalo ja kauniit kasvot”. Jaakob rakastui häneen ja hänen rakkautensa oli sellainen, että ne seitsemän vuotta, jotka hän palveli Raakelin isää Laabania Raakelin vuoksi, ”tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä”. – 1. Moos. 29:11–20.

Mutta samanaikaisesti Jumalan sana varoittaa epäjumalanpalveluksesta, ja romanttinen rakkaus voi helposti johtaa luomuksen jumaloimiseen, jollei tuota tunnetta valvota. Lisäksi romanttisen rakkauden eli fyysisen vetovoiman lumoissa ollessaan nuoret ovat taipuvaisia aliarvioimaan tärkeämpiä henkisiä ja hengellisiä ominaisuuksia. Jos joku suhtautuu vakavasti Tekijänsä Jehova Jumalan palvelemiseen, niin silloin hänen tulisi vakuuttua siitä, että se, jonka hän suunnittelee ottavansa elämänkumppanikseen, suhtautuu yhtä vakavasti Jehova Jumalan palvelemiseen. Varsinkaan kristitty ei saisi hetkeäkään ajatella kiintymistä tunteellisesti epäuskoiseen, vaikka se vaikuttaisi miten romanttiselta ja hurmaavalta tahansa. Henkeytetty apostoli Paavali käskee selvästi: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.” Menkää naimisiin ’vain Herrassa’. – 2. Kor. 6:14; 1. Kor. 7:39.

Kuuntelemalla Jumalan sanaa säästyt romanttista rakkautta niin usein seuraavilta harhakuvitelmilta, pettymyksiltä ja turhaumilta. Se auttaa meitä ymmärtämään, että romanttista rakkautta ei tule pitää ihmisluomusten ylimpänä autuutena. Se osoittaa vielä enemmänkin, nimittäin sen, että avioliitto tuo pakostakin mukanaan koettelemuksia ja ongelmia. Apostoli Paavalin vakavat sanat, että ne, jotka menevät naimisiin, ”joutuvat kärsimään ruumiillista vaivaa”, lieventävät nuorten idealismia ja innostusta avioliiton autuudesta. (1. Kor. 7:28) Eräs ihmisluonnon innokas tarkkailija sanoi kerran: ”Joku on vastuussa siitä, että on salaa tuonut maailmaamme sen mielikuvituksellisen käsityksen, että naimisissa oleminen on helppoa.”

Romanttinen rakkaus voi olla kaunista, ja se voi johtaa onnelliseen avioliittoon. Mutta ellei siihen liity järki, itsehillintä ja hyvä arvostelukyky, se voi paljon todennäköisemmin johtaa onnettomuuteen. Voitaisiin sen vuoksi sanoa, että ilman romanttista rakkauttakin sellaiset ominaisuudet kuin järki, itsehillintä ja hyvä arvostelukyky todennäköisemmin johtavat onnellisuuteen kuin romanttinen rakkaus ilman näitä olennaisia hyveitä. Älä siis yliarvioi romanttista rakkautta. Se ei ehkä johda onnelliseen avioliittoon, eikä se varmastikaan ole ainoa edellytys onnellisuuteen avioliitossa.

[Kuva s. 5]

Romanttisen rakkauden lumoissa ollessaan nuoret ovat taipuvaisia aliarvioimaan tärkeät henkiset ja hengelliset ominaisuudet