Elämäni moniavioisena

Kerrottu Herätkää!-lehden Dahomeyn-kirjeenvaihtajalle

POIKANA kasvoin isäni perheyhteisössä Dahomeyssä. Se oli väekäs perheyhteisö, koska isällä oli kaksitoista vaimoa ja tietysti useita lapsia minun lisäkseni. Me lapset vietimme onnellista, huoletonta elämää, sillä meillä oli paljon leikkitovereita perhepiirissä. Isäni oli perheyhteisön päällikkö ja vaati jokaiselta kunnioitusta.

Mutta eikö moniavioisuus aiheuta monia ongelmia perhekunnassa? saatat ihmetellä. Vastaukseksi sanoisin, että se aiheuttaa. Ja haluaisin kertoa sinulle joistakin niistä, sillä minustakin tuli moniavioinen.

Voit paremmin ymmärtää elämäämme, jos tiedät, mikä perheyhteisö todella on. Se on todellisuudessa maatilkku, jota ympäröi auringon kovaksi polttamasta punaisesta savesta tehty korkea muuri. Sisällä on monia pieniä majoja, jotka on rakennettu sementtilohkareista tai samasta punaisesta savesta. Siellä on yksi keittiö, katos, jossa on tavallisesti kaksi tai kolme seinää. Koska sää on suurimman osan ajasta suotuisa, ruoka valmistetaan ulkona.

Kun perheyhteisön omistaja lisää vaimojensa lukumäärää, hän rakentaa jokaiselle uudelle vaimolle erillisen majan, josta on pääsy suoraan aitaukseen. Elämä perheyhteisössä on kuin asumista pienessä kylässä. Yksi keittiö ei tuota juuri haittaa, koska aterioita ei valmisteta minään tiettynä aikana. Me söimme, kun meille tuli nälkä, emmekä me kaikki tulleet yhtä aikaa nälkäisiksi.

Hyvät aikomukset

Saavutettuani naimaiän olin jo päättänyt hankkia vain yhden vaimon. Miksi? Koska omassa perheyhteisössämme minulla oli ollut monia tilaisuuksia punnita moniavioisuuden etuja ja haittoja. Moniavioisuudesta näytti olevan joitakin etuja. Lukuisat vaimot ja suuri perhe olivat rikkauden ja vaikutusvallan merkkejä. Perheen pää sai kunniaa suurelta alamaiselta perheeltä, ja häntä kunnioitettiin myös suuresti yhdyskunnassa. Yleinen käsitys oli se, että fetišši-jumalat olivat tehneet sellaisen miehen hedelmälliseksi.

Perheyhteisö oli toisinaan kuitenkin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Muistan, kuinka isäni vaimojen välille syntyi monesti kiivaita väittelyjä. Joskus saattoi näyttää siltä, että isä suosi yhtä vaimoa enemmän kuin toisia. Se saattoi merkitä vakavia vaikeuksia sille, joka sai erityissuosiota. Toisten vaimojen mustasukkaisuus saattoi olla vaarallista. Itse asiassa olin kuullut, että jotkut vaimot jopa myrkyttivät joko kilpailijansa tai aviomiehensä kiihkeän mustasukkaisuuden vallassa.

Mennessäni naimisiin minulla oli siis vakaa aikomus pitää vain yhtä vaimoa. Olimme hyvin onnellisia yhdessä, mutta surukseni hän ei synnyttänyt minulle yhtään lasta. Halusin kovasti saada lapsia. Niinpä minusta sitten kahden lapsettoman vuoden jälkeen tuntui, että minun täytyy etsiä toinen vaimo, joka voisi synnyttää minulle lapsia.

Useampien vaimojen hankkiminen

Erikoistilanteissa järjestettiin tansseja, joihin kaikki kyläläiset tulivat yhteen juhlimaan ja juomaan. Tilaisuus saattoi jatkua useita iltoja, jona aikana uhrattiin fetiššijumalille, jotta he olisivat antaneet siunaukseksi hedelmällisen vuoden. Eräässä tällaisessa juhlassa minulla oli tilaisuus hankkia kaksi vaimoa lisää yhden sijasta.

Ensiksi päätin, ketkä valitsisin. Sen jälkeen tapamme mukaan lähetin erään ystäväni tekemään sopimukset tulevien vaimojeni vanhempien kanssa. Tähän kuului tyttöjen vanhempien maksettaviksi kuuluvien myötäjäisten määrääminen. Hänen täytyi myös saada heidät vakuuttuneiksi tulevan aviomiehen hyvistä ominaisuuksista. Omien perheittensä päämiehenä uudet appeni pitäisivät vävyä itselleen alamaisena. Paitsi että sulhanen saa heiltä myötäjäiset, häntä voidaan vaatia työskentelemään heidän hyväkseen ja myöhemmin pyynnöstä jopa elättämään heitä.

Kun sopimukset on tehty, päätetään lopullisten juhlamenojen päivästä, ja sen jälkeen vanhemmat voivat kertoa tyttärilleen kaiken. Tyttäret eivät ehkä tiedä mitään asiasta ennen kuin muutamia päiviä ennen avioliittoa. He eivät kuitenkaan pane vastaan, sillä he haluavat aviomiehen ja perheen ja ovat niin ollen tyytyväisiä, että heidän vanhempansa järjestävät heidän puolestaan kaiken. Suurissa kaupungeissa tämä tapa on muuttumassa, mutta kylissä se on vielä säilynyt. Seurustelu ja kihlaus eivät kuulu tapoihin.

Pian kodistani ja perheyhteisöstäni muodostui suuressa määrin samanlainen kuin isälläni oli. Saatuani vaikutusvaltaa ja kunnioitusta yhdyskunnassa, en enää ollut tyytyväinen edes kolmeen vaimoon. Hankin kaksi lisää. Ja aloin nähdä olosuhteiden toistuvan. Nyt voin havaita itse, miten vaikeata on kohdella kaikkia vaimoja puolueettomasti. Syntyi mustasukkaisuutta, ja perheyhteisössäni riideltiin usein pikku asioista.

Esimerkiksi kun erään vaimoni sukulainen kuoli, minun oli ostettava vuohi ja uhrattava se tavan mukaan. Mutta se ei saanut olla parempi vuohi kuin erään toisen vaimoni sukulaista varten ostamani oli. Jos osoitin hiukankin suosiota jollekulle vaimolle, toiset tekivät hänen elämänsä sietämättömäksi. Kinastelu ja riitely suututtivat minua usein. Koska kotona ei ollut rauhaa, aloin etsiä seuraa toisista naisista, joista ei tullut vaimojani. Myöhemmin tästä tavasta tuli minulle todellinen ongelma.

Kukaan kyläläisistämme ei koskaan pitänyt moniavioisuutta moraalittomana. Ei edes suhteita toisiin, naimattomiin tyttöihin, pidetty pahana. Monilla tytöillä oli yksi tai kaksi lasta ennen avioliittoa. Se ei estänyt heitä saamasta aviomiestä, vaan oli usein pikemminkin avuksi, koska miehet voivat nähdä, että he kykenivät saamaan lapsia.

Ihmetteletkö, mitä kaikista noista lapsista tuli? Kun tietää, että tavoitteena on suuri perhe, niin on helppo ymmärtää, miksi naimattoman tytön vanhemmat ottivat tervetulleena vastaan tuollaiset lisäjäsenet omaan perheeseensä. Tytön mentyä naimisiin tilanne kuitenkin on toinen. Mies ei suvaitse, että hänen vaimonsa kulkevat toisten miesten kanssa.

Uskonto ja moniavioisuus

Yhdyskunnassamme oli lukuisia uskontoja. Ikivanhan fetišši-uskontomme lisäksi siellä oli suuri katolinen kirkko ja joukko protestanttisia lahkoja, vaikkakin nämä jälkimmäiset olivat aivan pieniä. Nämä kirkot eivät koskaan maininneet mitään moniavioisuudesta. Useimmat niissä käyvistä harjoittivat yhä fetišismiä ja moniavioisuutta sen vaikuttamatta mitenkään heidän asemaansa kirkossa.

Aluksi en koskaan käynyt kirkoissa, vaikka tunsin aina kunnioitusta Raamattua kohtaan. Mutta sitten eräänä päivänä pappi sanoi minulle, etten pääsisi koskaan taivaaseen, koska en ollut kastettu. Tämä huolestutti minua, joten minut kastettiin katolilaiseksi. Useiden vuosien ajan olin hyvä kirkon jäsen siitä huolimatta, että yhä olin moniavioinen ja harjoitin fetišši-uskontoa.

Sitten vuonna 1947 näin ensi kerran Vartiotorni-seuran erään julkaisun. Eräs ystävistäni oli hankkinut kirjan ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Koska hän ei enää tarvinnut sitä, ostin sen häneltä, sillä olin halunnut oppia enemmän Raamatusta. Luettuani tuon kirjan, olin vakuuttunut, että se oli sopusoinnussa Raamatun opetuksen kanssa. Havaitsin, ettei yksikään yhdyskuntamme kirkoista ollut sen parempi kuin fetišši-uskontokaan Raamatun käskyjen mukaan toimimisen suhteen.

Lakkasin käymästä kirkossa, ja fetišši-uskonto kiinnosti minua yhä vähemmän. Mutta en mennyt pidemmälle, sillä ymmärsin, että Raamatusta oppimani asiat vaatisivat minua tekemään suuria muutoksia elämässäni. En halunnut erota tyttöystävistäni. Näin kului useita vuosia.

Tosi vapaus tulee

Sitten eräänä päivänä muutamia Jehovan kristittyjä todistajia työskenteli talosta taloon kaupungissamme, ja heidät pidätettiin ja vangittiin. Tämä teki minuun todella syvän vaikutuksen. Siinä oli varmasti tosi kristittyjä, jotka olivat valmiita kestämään vainoa saarnatakseen Raamatun sanomaa! Päätin, että minun oli aika tehdä jotakin, vaikka se merkitsi suurten muutosten tekemistä elämässäni.

Koko perheeni kanssa aloitettiin raamatuntutkistelu, ja pian sen jälkeen, vuonna 1960, hylkäsin vaimoni yhtä lukuun ottamatta ja päätin omistaa elämäni Jehovalle. Kun aikaisemmin olin liittynyt katoliseen kirkkoon, minulle ei ollut tehty mitään kysymyksiä vanhan fetišši-uskonnon suhteen. Mutta pian havaitsin, että Jehovan todistajaksi tuleminen oli täysin eri asia. Minun täytyi mukauttaa elämäni Raamatun vaatimuksiin. Kuitenkin minua vahvisti ilo tietäessäni, että todella palvelin tosi Jumalaa.

Miten kävi neljälle muulle vaimolleni? Entä miten kävi lasteni? Olen onnellinen voidessani sanoa, että kahdesta entisestä vaimostanikin tuli Jehovan todistajia ja he omistivat elämänsä Jehova Jumalalle. Kaikki lapset jäivät luokseni, ja nyt kaksi heistä on kokoajan evankeliuminpalvelijoita ja kuusi on myös antautunut ja palvelee Jumalan valtakunnan etuja Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan yhteydessä. Olin myös erittäin onnellinen voidessani järjestää siten, että nuorin entisistä vaimoistani meni naimisiin kokoajan evankeliuminpalvelijan kanssa. Nykyään he palvelevat Vartiotorni-seuran matkaedustajina.

Minut on todella tehty vapaaksi. En ole enää riippuvainen uskonnollisista taikauskoista enkä opetuksista, jotka laimentavat Raamatun vaatimuksia. Omatuntoni on puhdas, koska noudatan Jeesuksen ohjetta pitää vain yhtä vaimoa. (Mark. 10:6–9) Tiedän, että mukaudun Herran vastuullisille kristityille tekemään järjestelyyn. – 1. Tim. 3:2.

Vielä tämänkin lisäksi havaitsen omalta kohdaltani, että Herran Jeesuksen Mark. 10:29, 30:ssä antama lupaus on todella täyttynyt. Perheeni on paljon suurempi, kuin olisin koskaan voinut toivoa. Minulla on kaikkialla veljiä ja sisaria, isiä ja äitejä ja myös paljon lapsia. Kuinka niin? Koska Jehova Jumala on osoittanut minulle armoa ja liittänyt minut suureen maanpäälliseen perheeseensä, joka elää yhdessä tosi rauhassa.

Nykyään asun kotonani vain yhden vaimon kanssa. Nyt on todella ilo palata kotiini, missä on rauha – rauha, joka tulee Jumalan sanan noudattamisesta. On totta, etten ole enää ”mahtava” mies, jolla on paljon vaikutusvaltaa yhdyskunnassa. Kuitenkin olen onnellinen voidessani käyttää sitä vaikutusvaltaa, mikä minulla on, toisten auttamiseksi tuntemaan tosi Jumalan, palvelemaan häntä ja saamaan hengellisen vapauden.

Saan suurta iloa ja mielenrauhaa jakaessani onnellisuutta toisille yhdyskunnassa. Jotkut ovat jo alkaneet nauttia tästä onnellisuudesta osana Jehovan suuresta perheestä, jossa ei ole mitään mustasukkaisuutta eikä löyhää suhtautumista moraaliin. Vilpitön toivoni on, että voin vielä auttaa monia muita Jumalan seurakunnan aitoon vapauteen, ennen kuin Jehova tuhoaa kaikki, jotka pitävät hellittämättä kiinni hänen täydellisen tahtonsa kanssa ristiriidassa olevista tavoista.

[Kuva s. 13]

Moniavioinen havaitsee pian, miten vaikeata on kohdella puolueettomasti kaikkia vaimoja; syntyy mustasukkaisuutta