Nenän sivuontelovaivoista selviytyminen
SÄRKEEKÖ päätäsi pilvisinä päivinä? Vaivaako sinua nenän limakalvon tulehdus eli ”nenän valuminen”? Oletko taipuvainen syyttämään tästä tilasta nenän sivuonteloita? Jos olet, saatat olla oikeassa, mutta saatat erehtyäkin.
Tohtori A. P. Seltzer, joka on sivuontelosairauksien asiantuntija, havaitsi itse asiassa, että tuhannesta henkilöstä, joista tuntui, että heillä oli sivuontelovaivoja, vain 12 prosentilla todella oli niitä. Mutta onpa sinulla sivuontelovaivoja tai ei, niitä koskevan tiedon pitäisi olla kiinnostavaa ja se saattaa jopa auttaa sinua.
Mitä nenän sivuontelot eli sinukset sitten oikein ovat? Ontelo on yksinkertaisesti ”onkalo, kolo tai ontto tila”. Ruumiissamme on monia onteloita, mutta merkittävimmät niistä ovat neljä paria onteloita, jotka sijaitsevat nenäontelon läheisyydessä tai yhdistyvät siihen. Niitä sanotaan nenän sivuonteloiksi, ja ainoastaan niitä tarkastellaan tässä.
Niiden sijainti
Näistä sivuonteloista suurimmat ovat kaksi pyramidinmuotoista onteloa, jotka sijaitsevat yläleuanluussa nenän molemmin puolin. Nämä poskiontelot ulottuvat aivan ylähampaiden juurien yläpuolelta silmäkuoppiin. Niiden tilavuus on aikuisella yleensä vähän alle 20 kuutiosenttimetriä.
Otsaontelot, jotka sijaitsevat otsaluussa silmien yläpuolella, ovat kooltaan pienemmät. Otsaonteloiden takana, mutta alempana, on seulaluussa sijaitseva sivuontelopari. Jokainen näistä onteloista muodostuu todellisuudessa jopa 3–18 lokeron labyrintista. Yksi pari sivuonteloita sijaitsee näiden seulalokeroiden takana vielä alemmalla tasolla, itse asiassa lähellä kallonpohjaa.
Sivuontelojen sanotaan olevan kooltaan, muodoltaan ja lukumäärältään vaihtelevia. Yhtenäistä on ehkä se, että niiden tilavuus on tavallisesti sama, koostuvatpa ne monista lokeroista eli osastoista tai ainoastaan muutamista.
Niiden tarkoitus
Mikä on kaikkien näiden onkaloiden eli sivuonteloiden tarkoitus? Vaikka jotkut ajattelevat, ettei niillä ole mitään tarkoitusta, niin kuin monet kauan ajattelivat kateenkorvarauhasestakin, tuntuu niistä, jotka uskovat Luojaan, järkevältä, että niiden niin kuin ihmisruumiin jokaisen muunkin osan olemassaoloon on syynsä.
Ensinnäkin sivuontelot pienentävät kallomme painoa. Lisäksi ne epäilemättä parantavat äänemme resonanssia päästäessään kallon luut helpommin värähtelemään. Sivuontelomme auttavat todennäköisimmin hengittämämme ilman kosteuttamisessa sekä sen lämmittämisessä, sillä sivuonteloiden hyvä ilmanvaihto on tarpeen hyvälle terveydelle. Vielä ovat monet sitä mieltä, että sivuontelomme auttavat elimistöä vapautumaan kuona-aineista, esimerkiksi limasta.
Mistä sivuontelovaivat johtuvat?
Sivuontelotulehduksella eli sinuiitilla ei ole mitään luonteenomaisia sille tyypillisiä oireita, joten aina ei ole helppoa sanoa, onko jollakulla sivuontelotulehdus vai ei. On selvää miksi näin on, kun huomaamme, että yleensä sivuontelotulehdus liittyy johonkin toiseen tautitilaan, useimmin vilustumistautiin eli ylempien hengitysteiden tulehdukseen. Niinpä päänsärky, kuume, huimaus, ruokahalun tai hajuaistin menetys jne. saattavat viitata tai olla viittaamatta sivuontelotulehdukseen.
Miksi sivuontelomme tai tarkemmin sanoen sivuonteloittemme limakalvot aiheuttavat meille vaivoja aika ajoin? Koska ne erittävät ylenmäärin tai koska niistä nenään tai nieluun johtavat tiehyet sulkeutuvat tulehtumisen vuoksi. Välittömämpiin syihin kuuluvat kasvannaiset eli polyypit, jotka sulkevat sivuonteloista johtavat tiehyet, tai vielä useammin nenän tulehtuminen, joka saattaa levitä sivuonteloiden limakalvoihin.
Taipumus limakalvojen tulehtumiseen voi olla perinnöllistä. Lisäksi epäsuotuisat syntymää edeltävät olosuhteet ovat voineet antaa meille huonon lähtökohdan; sama vaikutus on saattanut olla myös oikean ravinnon tai vanhempien rakkaudellisen huolenpidon puutteella varhaislapsuudessa. Tunteiden hallinnan puute voi olla aiheuttajana samoin kuin ylenmääräinen huolehtiminen, jännitys ja kitka niiden välillä, joiden kanssa asumme tai työskentelemme. Tottumattomuus kosteuden ja lämpötilan äärimmäisyyksiin voi myös aiheuttaa sivuontelotulehduksen.
Jonkun sivuontelovaivojen syynä voi olla heikko yleiskunto, joka johtuu vakavasta sairaudesta tai liiallisesta antautumisesta veltostuttaviin nautintoihin. Ne voivat johtua allergiasta, tulehduksista ja sopimattomista ruokailutottumuksista, liikunnan puutteesta ja riittämättömästä levosta ja unesta. Ne kaikki voivat aiheuttaa äkillisen sivuontelotulehduksen, joka voi johtaa, jollei sitä hoideta tai paranneta, itsepintaisempaan mutta oireiltaan lievempään krooniseen sinuiittiin.
Mitä sille voidaan tehdä?
Kuten kaikissa terveyttä koskevissa ongelmissa, ehkäisy on ensi sijalla. Sattuvasti on sanottu, että ”hyppysellinen ehkäisyä on tärkein tekijä terveydessä”.
Lepää ja nuku riittävästi ja huolehdi siitä, että saat runsaasti raitista ilmaa. Syö terveellistä ruokaa äläkä rasita elimistöäsi liikaa. Kuntosi kohentamiseksi sinun on hyvä harrastaa liikuntaa, varsinkin jos teet istumatyötä. Sivuontelovaivoista kärsivät ovat usein sangen herkkiä vaikutteille, minkä vuoksi heidän tarvinnee erityisesti ponnistella kehittääkseen terveitä henkisiä ja tunne-elämän tottumuksia.
Varo pitämästä huoneita liian lämpöisinä ja kuivina – mukava viileys on parempi kuin liika lämpöisyys. Jos tupakoit, lopeta se, ja vähennä alkoholijuomien käyttöä, mikäli pidät niistä paljon.
Suositeltuihin lääkkeisiin kuuluu riittävä nesteiden juominen, esimerkiksi veden tai hedelmämehujen – ei oluen ja kahvin! Jotkut asiantuntijat suosittelevat kuumia kääreitä, kuumia höyry- tai saunakylpyjä ja peräruiskeiden käyttöä, jotta elimistöä autettaisiin puhdistumaan kuona-aineista. Ne, jotka pitävät sivuontelovaivoja elimistön yrityksenä vapautua kuona-aineista, kehottavat innokkaasti vähentämään varsinkin runsaskaloristen ja pitkälle puhdistettujen ruoka-aineiden nauttimista.
Eräs luonnonparantaja suosittelee sipulihaudetta. (Paloittele sipulit hienoksi, pane ne kahden harsokankaan väliin ja kiedo se kaulasi ympärille nukkumaan mennessäsi.) Toiset kannattavat kuuman vesihöyryn sisään hengittämistä.
Lääkäri saattaa hyvinkin suositella jotakin edellä mainituista sekä määrätä verentungosta vähentävää lääkettä ja antihistamiineja. Verentungosta vähentävät lääkkeet lievittävät limakalvojen turvotusta, mutta jos niitä annetaan tippoina tai suihkeena, niitä ei pitäisi antaa kymmentä päivää kauemmin kerrallaan. Varovaisuus on erityisen aiheellista, kun niitä käytetään hoidettaessa potilaita, joilla on korkea verenpaine. Vakavammissa tapauksissa lääkäri voi määrätä antibiootteja ja aspiriinia tai jotakin voimakkaampaa lääkettä kipujen lievittämiseksi. Kroonisissa tapauksissa jotkut saattavat suositella leikkausta, mutta se oli aikaisemmin yleisempää kuin nykyään.
Kiropraktikko lähtee siitä olettamuksesta, että sivuontelotulehdus on yliherkkyystila, joka koskee etenkin sympaattista hermostoa. Hän hoitaa sivuontelotulehdusta sekä paikallisesti käsittelemällä selkänikamia, missä sijaitsevat päähän johtavat hermot, että hoitamalla koko elimistöä koettamalla parantaa potilaan yleistä terveydentilaa. Yhä useammat kiropraktikot manipuloivat sivuonteloita ja kiinnittävät huomiota ravitsemukseen sinuiittia hoitaessaan.
Muillakin tavoilla sivuontelovaivoista yritetään selviytyä. Mutta kaiken sanotun jälkeen ei voida korostaa liikaa sitä, että kohtuullisuus ja itsehillintä ovat perusseikkoja. Se, joka kiinnittää huomiota terveelliseen ravintoon, riittävään liikuntaan, lepoon ja nukkumiseen ja oikeisiin henkisiin ja tunne-elämän tottumuksiin, antaa sivuonteloilleen ehkäisevää hoitoa.
Useimmat ihmiset näyttävät laiminlyövän enemmän ruumistaan kuin autoaan. Kuitenkin syyn ja seurauksen lait vaikuttavat yhtä heltymättöminä kumpaankin, ja miten suunnattoman paljon arvokkaampi onkaan ihmisruumis kuin auto! Tämä periaate ei sovellu ainoastaan sivuontelotulehdukseen vaan myös jokaiseen muuhun ihmissukua vaivaavaan sairauteen. Eräs sivuontelotulehduksen asiantuntija totesikin hyvällä syyllä: ”Ensiarvoisen tärkeää tässä kuten muutenkin on henkilön yleiskunto, koska kaikkien limakalvojen normaali toiminta riippuu suuresti elimistön hyvästä kunnosta kokonaisuudessaan.”