Hyvinä vanhempina oleminen vaatii aikaa
ON ERINOMAISTA, että tunnolliset vanhemmat ovat huolissaan elämän aineellisten tarpeiden – ruoan, suojan ja vaatteiden – varaamisesta lapsilleen. Se on oikein ja välttämätöntä.
Vielä tärkeämpää on kuitenkin vanhempien varata aikaa tyydyttääkseen lastensa tunne-elämän tarpeet ja henkiset sekä hengelliset tarpeet. – Matt. 4:4.
Lapset tarvitsevat sitä rakkautta ja kiintymystä, jota vanhemmat voivat osoittaa. Siihen liittyvät hellät syleilyt ja suukot, jotka ovat konkreettinen osoitus siitä, että heitä rakastetaan. Ilman sitä lasten tunne-elämä saattaa häiriintyä, he saattavat tulla jopa henkisesti tasapainottomiksi. Sen tähden on havaittu hyödylliseksi antaa orpokodeissakin lastenhoitajien tai muiden naisten tulla aika ajoin pitämään lapsia sylissään ja osoittamaan kiintymystä heitä kohtaan. Jehova todella loi lapsiin tuon tarpeen ja varasi aikuisille kyvyn tyydyttää sen.
Lasten vartuttua on yhtä tarpeellista viettää aikaa heidän kanssaan. Nuoret ovat usein, varsinkin varhaisessa teini-iässä, jolloin paine lisääntyy, ongelmien, epäilyksien ja kysymyksien ahdistamia. Kansakoulu ei ole varustautunut käsittelemään niitä kaikkia. Ja Jumalan sana osoittaa, ettei se ole koulun ensisijainen velvollisuus. Lasten opastaminen on vanhempien velvollisuus. He voivat täyttää sen vain vaihtamalla ajatuksia heidän kanssaan.
Lasten ongelmista keskusteleminen
Ajatustenvaihdon puuttuminen vanhempien ja lasten väliltä nykyään on suurelta osalta vanhempien syytä. Monet heistä ovat suuressa määrin laiminlyöneet vastuunsa viettää aikaa lastensa kanssa. He eivät varaa aikaa kuunnellakseen heidän ongelmiaan ja kysymyksiään ja varatakseen päättäväistä mutta ystävällistä opastusta. Jotkut odottavat kunnes lapsi on 10–15-vuotias, ennen kuin he aloittavat tämän tärkeän ajatustenvaihdon. Se on liian myöhäistä, sillä sen täytyy alkaa lapsuudessa.
Tämän ajatustenvaihdon tulisi olla molemminpuolista keskustelua. Vanhemmat eivät voi todella tulla tietämään lastensa tarpeita, elleivät he kuuntele heitä. Tämän tähden ei riitä, että vanhemmat kaiken aikaa vain sanovat, mitä lasten täytyy tehdä ja mitä he eivät saa tehdä. Sellainen komentelu saattaisi ajaa heidät menemään muualle keskustelemaan asioista avoimesti.
Jumalan sana huomauttaa tästä: ”Te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.” (Ef. 6:4) Jos lapsia jatkuvasti vain käsketään tekemään, eikä heitä kannusteta esittämään ajatuksiaan eikä heidän kanssaan pohdita syitä, he saattavat tulla yhä haluttomammiksi ajatustenvaihtoon.
Silloinkin, kun lapsi on tehnyt jotain väärää ja hän tarvitsee oikaisua tai rangaistusta, on usein hyödyllistä, jos vanhemmat pohtivat asiaa lapsen kanssa, osoittavat hänelle, mitä hän on tehnyt väärin, miksi se on väärin, mitkä ovat seuraukset sellaisesta menettelystä ja miksi toinen menettelytapa on parempi – katsoen kaikkea Jumalan näkökannalta. Se vie aikaa, mutta se on hyvä sijoitus lapsen tulevaisuudelle.
Vanhempien tärkeätä olla samaa mieltä
Neuvoja, kuritusta tai jopa rangaistusta annettaessa on tärkeätä, että molemmat vanhemmat ovat samaa mieltä.
Vanhempien keskeinen väittely tai erimielisyyksien avoin esittäminen lasten kuullen, varsinkin kun vaikeudet koskevat lapsia, raatelee lasten hermoja. On vahingollista, jos isä sanoo jotain lapsilleen ja sitten äiti sanoo toisin. Tämä jakaa lasten tunteet ja usein heidän uskollisuutensa.
Erimielisyyksien ilmaisemista lasten kuullen tulisi karttaa kuin ruttoa. Se on myrkkyä, joka voi tappaa perheesi ykseyden ja onnellisuuden. On totta, että miehen ja vaimon välille syntyy mielipide-eroja eri asioista, mutta nämä tulisi selvittää YKSITYISESTI, kun lapset eivät ole läsnä.
Se seikka, että miehen tulee olla ”vaimon pää”, ei merkitse sitä, että vain hänen mielipiteillään siitä, miten asiat tulisi hoitaa, on jotain merkitystä. (Ef. 5:23) Viisas ja rakkaudellinen aviomies kuuntelee, kun hänen vaimonsa tekee ehdotuksia, ja harkitsee vakavasti sitä, mitä hän sanoo.
Mitä vaimoon tulee, niin hän ”kunnioittakoon miestänsä”. (Ef. 5:22, 33) Jumala on asettanut miehen perheen pääksi ja varustanut hänet sitä varten. Siksi vaimon ei tulisi yrittää anastaa tai halventaa miehensä päänasemaa väittelemällä hänen kanssaan lasten edessä. Hänen tulisi päinvastoin kunnioittaa hänen asemaansa. Vaimon ei tule olla kilpailija, vaan auttaja, sillä luodessaan naisen miestä varten Jumala sanoi: ”Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.” – 1. Moos. 2:18.
Lopullisiin ratkaisuihin pääseminen
Entä jos mies ja vaimo jostain asiasta käydyn yksityisen keskustelun jälkeen ovat yhä eri mieltä siitä, miten lasten suhteen pitäisi menetellä? Mitä silloin tulee tehdä?
Silloin menettelytapa, joka on menestyksellisin, joka todella koituu parhaaksi ja jonka Jumalan sana viitoittaa, on seuraava: ”Niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.” – Ef. 5:24.
Tämä merkitsee sitä, että aviomiehen oikeus ja velvollisuus on tehdä lopullinen ratkaisu. Vaikkei vaimo ehkä olekaan samaa mieltä, hänen tulisi alistua ratkaisuun ja kannattaa sitä, kun hänen miehensä on tehnyt sen. Tämä pitää tietysti paikkansa sillä ehdolla, ettei mies vaadi häntä tekemään mitään Jumalan lakien vastaista. Jos hän vaatisi, niin silloin vaimon tulisi ”enemmän . . . totella Jumalaa kuin ihmisiä”. – Apt. 5:29.
Jokaisessa laivassa on kapteeni. Jehova on asettanut miehen siihen asemaan perheessä. Kyllä hän toki tekee erehdyksiä, mutta niin tekee vaimokin. Mutta suurin erehdys, jonka he molemmat voisivat tehdä, olisi jättää noudattamatta tätä Jumalan säätämää menettelytapaa ja siten pysyä erimielisinä.
Vanhempien yksimielisyydellä on erittäin terveellinen vaikutus lapsiin. Se lisää heidän rakkauttaan ja kunnioitustaan vanhempiaan, vanhempiensa arvovaltaa ja Jehovan järjestelyjä kohtaan. Ja vaikkei se lisäisikään, vaikka lapset antaisivat ulkopuolisten paineiden vaikuttaa itseensä enemmän ja hylkäisivät vanhempiensa neuvot sen jälkeen, kun he ovat tarpeeksi vanhoja lähtemään kotoa, vanhemmat voivat kuitenkin saada lohtua siitä, että tietävät tehneensä parhaansa. Muista, kuten Raamattu osoittaa, ettei Eesau osoittautunut yhtä hyväksi kuin Jaakob, vaikka he olivat kaksosia ja saivat samanlaisen kasvatuksen ja he olivat jumalaapelkääväisten vanhempien, Iisakin ja Rebekan, poikia.
Työtottumukset
Aikaa vaatii myös käytännöllisen valmennuksen antaminen lapsille. Heidän kaikkien tulisi tehdä jotain perheen hyväksi huolehtimalla esimerkiksi siivoamisesta, nurmikon leikkaamisesta, pöydän kattamisesta, ruoanlaitosta, astioiden pesusta jne. Pikkulasten kyvyt ovat tietysti rajallisia ja he tekevät virheitä. Älä kuitenkaan anna näiden virheiden estää itseäsi aloittamasta tätä valmennusta varhain.
On murheellista havaita, miten monet nuoret miehet ja naiset eivät ole varustautuneet heille kuuluvaan osaan elämässä. Jotkut morsiamet eivät ole koskaan valmistaneet ateriaa ennen avioliittoaan!
Hyvät vanhemmat alkavat antaa lapsilleen tehtäviä näiden ollessa hyvin nuoria, ja he suunnittelevat yhdessä jälkeläistensä valmentamista edistyvästi. Äiti voi antaa pikkutytölle vähäisiä tehtäviä aterioiden valmistuksen yhteydessä tai pöydän kattamisessa. Vuosien kuluessa tätä tehtävää voidaan vähitellen laajentaa, kunnes tyttö on oppinut valmistamaan koko aterian. Miten kiitollisia sekä hän että hänen tuleva aviomiehensä tulevatkaan olemaan sellaisesta valmennuksesta!
Rakastava isä käyttää aikaansa valmentaakseen poikaansa ottamaan kannettavakseen miehen vastuut. Opeta häntä suorittamaan talon kunnossapitoon liittyviä tehtäviä varhaisessa iässä. Anna hänen käsitellä maalipensseliä, vasaraa tai muita työkaluja. Auta häntä oppimaan tehtäviä, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin myöhemmin, esimerkiksi autolla ajamista, raha-asioiden hoitoa ja jopa vakuutus- ja veronpalautusasioita. Opasta hänet käytännölliseen ammattiin, josta on hänelle hyötyä myöhemmin elämässä. Auta häntä ymmärtämään naisen erilainen rakenne ja tarpeet, asioita, jotka hänen tulee ymmärtää, jos hän aikoo jonain päivänä nauttia onnellisesta avioliitosta. – 1. Piet. 3:7.
Opettakaa myös nuorille oikeaa kunnioitusta toisia kohtaan, kuten Jumalan sana neuvoo: ”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” – 1. Tim. 5:1, 2.
Jumalan tuntemus
Epäilemättä suurin lahja, jonka voitte antaa lapsillenne hyvinä vanhempina, on oikea Jumalan tuntemus. Sekin vaatii aikaa. Miten tärkeää se on? Raamattu vastaa: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh. 17:3) Mikään lahja, jonka voisit antaa, ei voisi olla iankaikkisen elämän vertainen. Mutta sinä voit ohjata lapsesi ikuiseen elämään johtavalle tielle opettamalla heille Jumalan päätöksiä ja vaatimuksia.
Miten varhain sinun tulisi alkaa opettaa lapsillesi Jumalasta? Apostoli Paavali totesi Timoteuksesta: ”Jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi.” – 2. Tim. 3:15.
Kun sanomme, että lapsille tulee opettaa Jumalasta, emme tarkoita tämän vastuun siirtämistä jollekulle toiselle. Me tarkoitamme, että istutte omassa kodissanne käyttäen raamatuntutkistelun apuvälineitä, esimerkiksi sellaisia kuin Jehovan todistajat käyttävät kodeissaan, ja opetatte itse lapselle hänen vanhempinaan. Tämän tulisi tapahtua paljon aikaisemmin kuin he menevät kouluun.
Mutta eivätkö lapset, jotka eivät vielä käy koulua, ole liian nuoria, jotta heille voisi opettaa niin vakavia asioita? Eivät suinkaan! Äskettäin suoritettu tutkimus todellakin todistaa sen, mikä on aina ollut totta, että parhaiten selviytyvät lapset ovat tavallisesti niitä, joiden vanhemmat käyttivät aikaa opettaakseen heitä ennen kouluvuosia.
Lapset oppivat monimutkaisen kielen kolmanteen tai neljänteen ikävuoteen mennessä, joten he voivat varmasti oppia myös Jumalasta! Siksi Jehovan todistajat opettavat pienille lapsilleen Jumalan teitä. Ja kun he varttuvat, heille on suureksi avuksi, jos heitä opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan. Lapset ovat silloin koulunkäynnin aloittaessaan edistyneet hyvin sekä Jumalan tuntemuksessa että lukemisessa ja kirjoittamisessa, mikä auttaa heitä koko elämän ajan.
Tuottaa tuloksia
Monien vanhempien kokemukset osoittavat, että varhainen valmennus tuottaa tuloksia. Esimerkiksi muuan Jehovan todistaja kirjoittaa kokemuksestaan, kun hän vieraili eräässä todistajien perheessä, jossa oli kolmivuotias tytär ja vain 11/2 vuoden ikäinen poika. Hän sanoo:
”Eräänä iltana palattuani [Jehovan todistajien] seurakunnan kokouksista puhuin pojalle ja kysyin häneltä, haluaisiko hän leikkiä leijonan kanssa. Hän tiesi heti mistä puhuin ja sanoi äänellä, jota tuskin ymmärsin: ’Haen kirjani.’ Hän toi kirjan Kadotetusta paratiisista ennallistettuun paratiisiin ja avasi sen sivulta 17, jolla on kuva leijonista.
”Kyselin häneltä muita eläimiä ja hän otti esiin sivut 40 ja 41, joilla kuvataan eläinten menemistä arkkiin. Kysyin häneltä, tiesikö hän kuka Aadam oli, ja hän haki esiin kuvan sivulta 21 ja osoitti Aadamin kuvaa. Hän osasi myös tunnistaa Eevan ja käärmeen sivuilta 28 ja 29.
”Keskustelin myös tytön kanssa, ja hän osasi kertoa Paratiisi-kirjan moniin kuviin liittyvät kertomukset. Nämä lapset eivät ole älykkäämpiä kuin muutkaan lapset, mutta tämä varmasti osoittaa, ettei lapsen tarvitse olla kouluiässä ymmärtääkseen Jumalan sanaa.”
Vain käyttämällä aikaa Jumalan sanan opettamiseen lapsillesi voit saada selville, alkavatko he ymmärtää ja arvostaa Jumalan päätöksiä. Jos olet käyttänyt aikaa rakentaaksesi sellaista arvostusta heidän sydämessään lapsuudesta saakka, silloin saat ehkä korjata runsaan palkinnon, kun näet heidän kehittyvän kypsiksi, jumalaapelkääviksi nuoriksi miehiksi ja naisiksi. Sananl. 22:6 osoittaa: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” Miten tyydyttävää onkaan kasvattaa lapsia, jotka tuottavat kunniaa vanhemmilleen ja Jehovalle! – Sananl. 23:24, 25.
Hyvinä vanhempina oleminen on tosin vaikea tehtävä, mutta sen hyväksi kannattaa käyttää aikaa ja ponnistella. Sen lisäksi, että se tekee perhe-elämän todella onnelliseksi, se saattaa lapset tielle, joka johtaa ikuiseen elämään Jumalan uudessa järjestyksessä. Ja vanhemmat voivat seistä Jumalan edessä puhtaalla omallatunnolla tietäen, että he ovat tunnollisesti huolehtineet heille kuuluvista velvollisuuksista.
[Kuva s. 5]
Varaatko aikaa ollaksesi lapsesi kanssa?
[Kuva s. 7]
Hyvät vanhemmat varaavat aikaa opettaakseen lapsilleen Jumalan sanaa