Kivien kauneutta
OLETKO kiinnostunut kauneudesta, kauneudesta, joka kätkeytyy mitättömän näköisten pintojen alle, kauneudesta, joka ihastuttaa ja tenhoaa? Jos olet, niin tule käymään asuntoni kellarikerroksessa. Raotan sinulle vähäisen ovea sellaisen kauneuden maailmaan, jonka olemassaoloa monet ihmiset tuskin edes aavistavat. Kuten havaitset, harrastan kivien keräilyä.
Mutta salli minun ensin selittää sinulle eräs seikka. En kerää kiviä kivikkopuutarhaa varten. Se on kokonaan eri alaa. Olen kiinnostunut enemmän kätketystä kauneudesta, joka löytyy pinnan alta, niistä häikäisevistä, henkeäsalpaavista näytteistä, joiden täytyy olla Luojan suunnittelemia hänen ihmisluomustensa silmien iloksi. Oletko kuullut kivennäisten eli mineraalien pienoisnäytteistä? Etkö? Minäpä selitän sitten.
Näissä muovirasioita sisältävissä matalissa laatikoissa on järjestettynä mineraalinäytteitä kaikkialta maapallolta, ja ne on kiinnitetty kunkin muovirasian sisäpuolelle liimattuun balsapuuhun. Nämä pienoisnäytteet kaipaavat suurennusta, jotta niiden arvo ymmärrettäisiin. Pienien näytteiden mukavuus on siinä, että niitä voi pieneen tilaan tallettaa suuren valikoiman. Mikroskoopin avulla voi sitten kurkistaa lumoavan kauneuden pieneen maailmaan.
Pane merkille, että jokaisessa rasiassa on nimilappu, joka ilmaisee mineraalin nimen sekä muut näytteeseen mahdollisesti liittyvät mineraalit ja löytöpaikan.
”Odottamaton” on sattuvin sana
Olet luultavasti jo tutustunut kupariin ja sen moniin käytännöllisiin käyttötapoihin. Mutta oletko koskaan ajatellut kuparia suuren kauneuden omaavana mineraalina? Jos et ole, niin salli minun esitellä sinulle kuparin maailma, missä kidemuodon moninaisuus ja värin voimakkuus tekevät tästä mineraalista keräilijän ihastuksen kohteen. Katsohan ensiksi tätä pientä rasiaa. Sen nimilapussa lukee: ”Kupari, Bisbee, Arizona”. Näetkö, mitä on sisäpuolella? Paljaalle silmälle se näyttää pikkuruisilta kuparilangan rihmoilta.
Asetan tämän näytteen nyt stereomikroskoopin alle, säädän valon ja tarkennan kuvan sinua varten. Tirkistäpä nyt. Mitä noille ”kuparirihmoille” on tapahtunut? Kas, ne ovat muuttuneet kuparikiteiden punertavan kultaisiksi ryhmiksi! Mutta ei siinä kaikki. Katsotaanpa nyt tarkemmin yhtä kidettä. Alat havaita joitakin kiteiden perusmuodoista, yksi on kuutio, yksi oktaedri ja niin edelleen. Ja yhdestä kiteestä näyttää kasvavan esiin joitakin ohuita rubiininpunaisia neuloja. Kivennäisten keräilijät tuntevat ne kalkotrikiittinä (johtuu kreikkalaisista sanoista, jotka merkitsevät ’kuparia’ ja ’karvaa’).
Mutta entäpä jos lisäisimme näiden niin sanottujen ”neulojen” suurennusta. Niistä tulee pitkiä nelikulmaisia särmiöitä, ja rubiininpuna muuttuu voimakkaammaksi. Henkeäsalpaavaa, eikö vain? Katsopa seuraavaksi lähemmin yhden tuollaisen hoikan särmiön kärkeä. Mitä näet? Sehän näyttää siltä kuin siinä olisi kaksi pienen pientä punaista pyramidia pohjat vastakkain toisen pyramidin huipun yhtyessä särmiön kärkeen. Tätä kidemuotoa nimitetään oktaedriksi, ts. siinä on kahdeksan kolmionmuotoista sivutahkoa. Eivätkö kidemuodostelmien geometriset mallit olekin hämmästyttäviä?
Mineraalien kidejärjestelmät
Minun pitäisi myös mainita, että jokainen mineraali kuuluu johonkin kuudesta erilaisesta kidejärjestelmästä, mikä perustuu kiteen sisällä olevien akselien (kuviteltujen viivojen) järjestelyyn. Sen ratkaisemiseksi, mihin järjestelmään mineraali kuuluu, on tunnettava kyseisen kiteen sisällä olevien akselien lukumäärä, suhteelliset pituudet ja keskinäinen asento. Sekä kupari että kalkotrikiitti kuuluvat ns. kuutiolliseen järjestelmään. Tämän järjestelmän kiteissä on kolme yhtä pitkää toisiaan vastaan suorassa kulmassa olevaa akselia.
Tässä on toinen kiinnostava näyte – atsuriittia Tsumebin kuparialueelta Lounais-Afrikasta, seudulta, joka on kuuluisa erinomaisista mineraalilajeistaan. Sieltä on löydetty 18 senttimetriä pitkiä atsuriittikiteitä. No niin, eiköhän kaikki ole taas kunnossa. Kurkistapa mikroskooppiin. Kaunista voimakkaan sinistä, eikö vain? Tämän mineraalin kirkas väri ja kidemuotojen runsas vaihtelu ovat tehneet siitä todellisen keräilijän mineraalin.
Seuraavaksi luomme silmäyksen malakiittiin – tämä kappale on Katangasta Kongosta. Pane merkille tämän mineraalin tapa muodostaa kaksoiskiteitä, jotka muistuttavat öljynvihreitä ”perhosen siipiä”. Sekä atsuriitti että malakiitti ovat kuparikarbonaatteja, ja molemmat ovat kidemuodoiltaan monokliinisia, ts. niiden kiteiden kuviteltujen akselien välisistä kulmista on yksi vino. Alkaako tämä tuntua sinusta vähän tekniseltä? Sivumennen sanoen Siperiasta löydettiin vuonna 1800 jalokiven laatua oleva juovikas malakiittimöhkäle, joka oli kooltaan lähes 3 x 5,5 metriä. Se leikattiin lopulta levyiksi ja siitä tehtiin monia taide-esineitä, joita voi tavata maailman museoista sekä yksityiskokoelmista.
Atakamiitti on seuraava näytteemme. Huolellisesti tarkastelemalla voit havaita ohutpiirteisten hoikkien särmiönkaltaisten kiteiden ryhmiä, joissa kiteiden päät ovat kirkkaan vihreät. Suurennettaessa jokaisen kiteen väri tulee syvän läpikuultavan smaragdinvihreäksi. Tämä kappale on tullut Chilestä. Atakamiitti kuuluu rombiseen kidejärjestelmään, so. sen tunnuspiirteenä on kolme eri pitkää keskenään kohtisuoraa akselia.
Nyt tulemme erääseen omista löydöistäni. Tällä yhdellä alustalla näet melkoisen joukon mineraaleja – kuparikiisua, stilbiittiä, heulandiittia, laumontiittia ja chabasiittia – kaikki muotoutuneina kvartsikiteiden päälle. Eritoten huomionarvoista tässä on kuparikiisu. Näetkö sen, mikä näyttää kuin kolmelta messinginkeltaiselta kärjellään seisovalta kolmiolta? Se on kuparikiisua, kuparirautasulfidia, jota asiaan perehtymätön usein luulee kullaksi. Tämä aine kuitenkin murenee veitsenterän alla. Se kuuluu tetragoniseen kidejärjestelmään, jossa kolme akselia ovat toisiaan vastaan kohtisuorassa vain kahden sivuakselin ollessa samanpituiset.
Kenties haluaisit tutkia tätä kalkantiittia Ting Tang -kaivoksesta Gwennapista Englannin Cornwallista. Se on kuparisulfaattia ja kuuluu trikliiniseen kidejärjestelmään. Se merkitsee sitä, että siinä on kolme eri pitkää toisensa vinosti leikkaavaa akselia. Huomaa, kuinka kiteet ovat tässä tapauksessa lyhyitä ja särmikkäitä värin vaihdellessa preussinsinisestä taivaansiniseen. Lisäksi ne näyttävät olevan kosteita. Se johtuu siitä, että nämä kiteet imevät lakkaamatta kosteutta ollessaan alttiina ilman vaikutukselle. Jos ne jätetään liian kosteaan tai liian kuivaan ilmaan, ne joko liukenevat sinertävänvihreäksi lätäköksi tai rapautuvat vihreänvalkoiseksi jauheeksi. Nimi ”kalkantiitti” johtuu sanasta, joka tarkoittaa ’kuparin kukkia’.
Sinua kiinnostanee tietää, että voit varsin helposti kasvattaa joitakin näitä kiteitä kotonasi. Sinun tarvitsee vain ostaa jonkin verran kuparisulfaattia eli kuparivihtrilliä apteekista. Murskaa siitä hyvin pieni määrä kovan alustan päällä. Pudista jauhe sitten pieneen vesimäärään niin, että teet väkevöidyn liuoksen. Pane se sitten syrjään vadille tai laakeaan kuppiin jokseenkin tasaiseen lämpötilaan. Tarkkaile sitä päivittäin ja näet pian, että veden haihduttua jää jäljelle samanlaisia kauniita kiteitä kuin tässä näet.
Haluan sinun lopuksi näkevän todellisen aarteen – dioptaasin. Se on kuparisilikaattia. Otetaanpa esimerkiksi tämä Kongon alueelta Afrikasta peräisin oleva kideryhmä. Näytän sinulle oikeastaan useita mallikappaleita. Pane merkille eri paikkakunnilta olevien säihkyvien sinivihreiden kiteiden moninaisuus. Se tosiseikka, että nämä kiteet ovat kuusitahkoisia, ilmaisee niiden kuuluvan heksagoniseen järjestelmään. Tälle järjestelmälle on luonteenomaista kolme yhtä pitkää toisensa 60 asteen kulmassa leikkaavaa sivuakselia ja nämä kohtisuoraan leikkaava vaihtelevan pituinen pystysuora akseli. Mutta katso tätä näytettä Arizonasta – pitkät, sinertävän vihreät särmiömäiset kiteet työntyvät esiin kirkkaan keltaisesta wulfeniittikiteestä. Ymmärrät varmaan, miksi se on yksi niistä näytteistä, joista pidän eniten?
Kauneutta etsimässä
Mistäkö olen saanut monet näytteistäni? No, jotkut ovat tulleet kaukaisista paikoista, kuten olet nähnyt, enimmäkseen vaihtamalla toisten keräilijöiden kanssa. Mutta aivan kotisi ympäriltä saatat helposti tavata joitakin hämmästyttäviä näytteitä. Jos asut lähellä joitakin kaivoksia tai louhoksia, ne ovat hyviä keräämispaikkoja. Sinun täytyy tietenkin saada lupa omistajilta ja noudattaa tarkoin heidän turvallisuusmääräyksiään. Toinen lupaavannäköinen paikka etsintää varten on alueet, joilla on hiljattain suoritettu räjäytystöitä. Sitten ovat sorakuopat, äskettäin esiin kaivetut kalliot tai jopa vanhat kivimuurit, jotka ovat kaikki tutkimisen arvoisia.
Mitä tulee työkaluihin ja varusteisiin, niin tulen toimeen kaivannaisten etsijän vasaralla, kivitaltalla, keräilijän pussilla, vanhalla vaatetuksella ja parilla lujia kenkiä tai saappaita. Teen hyvin harvoin keräilyretkiä. Yhdellä retkellä voi oikeastaan tavallisesti kerätä niin paljon, että se antaa puuhaa moniksi tunneiksi ainesten valitsemiseksi ja valmistelemiseksi alustoille kiinnitystä varten. Sellaisista retkista voi myös tehdä perheen huviretkiä, jolloin voi katsoa ja tutkia paljon muutakin kivinäytteiden etsimisen lisäksi.
Hyvä mineraaleja käsittelevä käsikirja auttaa tunnistamaan näytteet. Vanha hammasharja ja puhdistusaine sopivat valitsemasi kappaleen puhdistamiseen. Kymmenen tai kaksikymmentä kertaa suurentava taskukokoinen suurennuslasi on hyödyllinen valitsemis- ja kiinnittämistyössä. Eikä säilyttämiseen ja näytteille panoon vaadittava tila tuota mitään todellista ongelmaa. Vaikka olen harrastanut keräilyä vuosikausia, tämä pieni kaappi, jonka koko on 90 x 90 x 60 senttimetriä, on riittävä. Näytteiden säilyttämiseen voi käyttää vaikkapa kirjoituspöydän laatikkoa.
Mineraalien keruu voi varata miellyttävää rentoutumista. Tuon tuostakin, kun tutkii kivistä saatuja värikkäitä aarteita, tulee syvemmin vakuuttuneeksi siitä, että ainoastaan älykäs, kauneutta rakastava Luoja, korkeimman luokan taiteilija, on voinut varata niin runsaan tyydytyksen maallisten ihmisten silmille. Niin, niille jotka etsivät, mineraaleissa todellakin on kauneutta. – Lähetetty.