Miksi muurahaisia kutsutaan ”kansaksi”

MUURAHAISET ovat pieniä hyönteisiä, mutta Luoja pitää niiden ahkeruutta ja kaukonäköisyyttä erinomaisina esimerkkeinä ihmiselle. (Sananl. 6:6–8) Kevään, kesän ja syksyn aikana ne ovat alituisesti työssä, ja niiden uutteruus antaa loistavan mallin ihmiselle.

Muurahaisia on erittäin paljon, ja ne ovat laajalle levinneitä. Ne elävät yhdyskunnissa. Niillä on talonsa, kaupunkinsa ja yleiset tiensä. On arvioitu, että on olemassa noin 15000 muurahaislajia. Näitä hyönteisiä tavataan maapallon kaikista osista lukuun ottamatta napaseutuja.

Viisas kuningas Salomo kutsuu muurahaisia ”kansaksi”, samoin kuin profeetta Jooel viittasi heinäsirkkoihin ”kansana”. Tämä ilmaisu sopii erittäin hyvin näihin pieniin eläimiin. (Sananl. 30:25; Jooel 1:6) Vaikka jotkut muurahaisyhteiskunnat saattavat sisältää vain muutaman tusinan muurahaisia, toisissa on valtava satoihin tuhansiin nouseva väestö. Pesä eli maanalaisten käytävien alue, missä ne elävät, on yleensä kohtuullisen kokoinen, mutta saattaa olla lähes puolenkin hehtaarin laajuinen.

Jokaisessa yhteiskunnassa on kolme peruskastia: ”kuningatar” tai ”kuningattaret”, koiraat ja työläiset (sukupuolisesti kehittymättömät naaraat). Kuitenkaan, kuten Sananl. 6:7 sanoo, muurahaisella ”ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa”. ”Kuningatar” ei ole kuningatar hallitusmielessä. Sitä voidaan sopivammin kutsua ”muurahaisemoksi”, sillä sen tehtävänä on muniminen. Vaikka ”kuningatar”-muurahainen voi elää jopa viisitoista vuotta, koiraat elävät vain parittelemiseen asti ja sitten ne kuolevat.

Työmuurahaisilla, joiden elinikä saattaa olla kuusi vuotta, on erilaisia velvollisuuksia suoritettavana, kuten ruoan etsiminen ja kokoaminen yhteiskunnalle, ”kuningattaren” ruokkiminen, toukkien hoitaminen, pesän puhdistaminen tai uusien kammioiden kaivaminen, kun laajennusta tarvitaan, ja pesän puolustaminen.

Työmuurahaiset saattavat olla erilaisia kooltaan ja mittasuhteiltaan samassakin yhdyskunnassa. Joissakin tapauksissa suuremmat toimivat ”sotilaina”, kun pesä joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Kuitenkaan huolimatta melkoisen täsmällisestä työnjaosta (joka joissakin yhteiskunnissa on järjestetty työläisten iän mukaan ja toisissa koon mukaan) ja suhteellisen monimutkaisesta yhteiskunnallisesta järjestelmästä merkkiä mistään korkeampiarvoisesta ”päällysmiehestä” tai johtajasta ei esiinny.

Muurahaisten ”viisaus”

Muurahaisten ”viisaus” ei ole älykkään pohdinnan tuote, vaan on seurauksena vaistoista, joilla niiden Luoja on ne varustanut. Niinpä on osoitettu, että muurahainen, joka joutuu odottamatta polulle, jossa on (toisen muurahaisen) hajua ja joka sattumalta kulkee ympyrää, saattaa jatkaa ympyrän kulkemista, kunnes se kuolee uupumuksesta.

Eri muurahaislajit ilmaisevat ”vaistomaista viisauttaan” eri tavoin. Vaikka monet muurahaiset rakentavat pesänsä maahan, jotkut (hevosmuurahaiset) kaivavat käytäviä ja kammioita puuhun. Toiset tekevät lehtitaloja puihin. Työmuurahaiset itse asiassa ”ompelevat” lehdet yhteen ottamalla muurahaistoukkia leukoihinsa ja kuljettamalla niitä edestakaisin, niin että toukkien kehräämä silkki (mitä silkkiä täysikasvuiset muurahaiset eivät voi tuottaa) sitoo lehtien reunat yhteen. Vielä eräät rakentavat pesiä puukuitujen ja syljen seoksesta, johon toisinaan lisätään hieman hiekkaa.

Muurahaisten ruoka

Kerran luultiin, että kaikki muurahaiset olivat perusluonteeltaan lihansyöjiä ja käyttivät ravinnokseen toisia hyönteisiä ja pikku eläimiä ja että ne eivät ”varastoineet” ruokaa talvikuukausiksi, koska ne olivat talvihorroksessa talven ajan. Tämän vuoksi jotkut tiedemiehet kiistivät Raamatun maininnan muurahaisesta, että se ”hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana”. (Sananl. 6:8) Nykyään tiedetään kuitenkin, että eräät karuilla seuduilla elävät muurahaiset käyttävät ravinnokseen melkein yksinomaan siemeniä. Musta muurahainen (Atta barbara) ja eräs ruskea muurahainen (Atta structor) ovat kaksi yleisintä lähi-idästä tavattavaa lajia. Ne ovat siementensyöjiä, jotka kokoavat suuren jyvävaraston kesällä ja käyttävät sitä hyväkseen niinä vuodenaikoina, myös talvella, jolloin ruoan saaminen tulee vaikeaksi.

Viljelijämuurahaisia tavataan tavallisesti puimatantereiden läheisyydestä, missä siemeniä ja jyviä on runsaasti. Jos siemenvarasto sateella kastuu, viljelijämuurahaiset kantavat, jyvät auringonpaisteeseen kuivumaan. Erään elomuurahaislajin (Messor semirufus) tiedetään jopa purevan pois siemenen alkio-osan, niin ettei se idä varastoinnin aikana.

Muidenkin muurahaisten ruoanhankkimistapojen ”vaistomainen viisaus” on silmiinpistävää. Monet lajit hankkivat osan ruoastaan lehtikirvoista ja kilpikirvoista, jotka muurahaisten sivellessä (eli ”lypsäessä”) niitä erittävät takaruumiistaan hunajankaltaista nestettä, jota nimitetään ”mesikasteeksi”. Jotkut muurahaiset hoitavat tätä ”kirvakarjaa” huolehtien lehtikirvojen munista talven aikana ja sitten, kun kasvukausi alkaa, kuljettavat lehtikirvat syömään kasvien juurille. – The Smithsonian Series, 5. osa.

Eräs muurahaislaji, jota kutsutaan hunajamuurahaiseksi, ratkaisee mesikasteen varastoimisongelman syöttämällä sitä eräille työmuurahaisille, kunnes niiden takaruumis paisuu kuin herne ja niistä tulee todellisia varastosäiliöitä, kun ne roikkuvat paikallaan pesäkammion katossa. Nämä varastomuurahaiset antavat myöhemmin mesikastetta yhteiskunnan muille muurahaisille, kun ulkopuoliset varastot tyhjentyvät.

Lehdenleikkaajamuurahaiset ovat puutarhureita, kun ne kuljettavat lehdenpalasia maanalaiseen pesään, pureskelevat niitä ja käyttävät niitä sitten kasvimaana tietyntyyppisten sienten itiöiden istuttamiseen. Sienisatoa hoidetaan huolellisesti.

Muurahaisen elämän lyhytkin tarkastelu siis antaa pontta kehotukselle: ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” (Sananl. 6:6) Ei vain niiden vaistomainen varustautuminen tulevaisuuden varalle ole merkittävää vaan myös niiden hellittämättömyys ja päättäväisyys. Usein ne kantavat tai raahaavat itsepintaisesti kuormia, jotka painavat kaksi kertaa niin paljon kuin ne itse tai enemmänkin, ja tekevät kaiken mahdollisen täyttääkseen tehtävänsä eivätkä käänny takaisin, vaikka ne saattavat pudota, luiskahtaa tai kieriä alas jotain äkkijyrkkää rinnettä.

Muurahaiset ovat merkittävän yhteistoiminnallisia, pitävät pesänsä hyvin puhtaina ja huolehtivat työtovereistaan auttaen toisinaan vahingoittuneita tai uupuneita muurahaisia takaisin pesään. Kaikessa tässä muurahainen totisesti antaa hyvän esimerkin ihmiselle.