Sinä päivänä satoi hiekkaa
Herätkää!-lehden Filippiinien-kirjeenvaihtajalta
USEIMMAT Luzonin keskiosien asukkaat eivät voi unohtaa lauantaita 15. kesäkuuta 1991. Niin uskomattomalta kuin se saattaakin tuntua, niin juuri tuona päivänä Filippiinien provinssien Pampangan, Tarlacin ja Zambalesin vehreille kukkuloille ja riisipelloille satoi hiekkaa. Se mitä tuona päivänä oikein tapahtui ja miten se vaikutti tuon alueen yli kahteen miljoonaan asukkaaseen, myös noin 2900 Jehovan todistajaan, on sekä sydäntä särkevää että jännittävää.
Vain hyvin vähän ihmisiä menetti henkensä, sillä tulivuorten tutkijat, jotka tarkkailivat Pinatubovuoren seismisiä liikkeitä, varoittivat järistyksestä etukäteen. Tuhannet aeta-heimoon kuuluvat alkuperäisasukkaat olivat lähteneet vuoristoseudulta, ennen kuin tulivuoren suurimmat purkaukset sattuivat. Lisäksi kaikkia niitä, jotka asuivat 20 kilometrin säteellä Pinatubosta, kehotettiin etsimään turvaa muilta alueilta. Vain kahta päivää ennen ensimmäistä voimakasta purkausta 12. kesäkuuta Yhdysvaltain ilmavoimat evakuoi suurimman osan henkilökunnastaan, joka oli aivan Pinatubon juurella sijaitsevassa Clarkin lentotukikohdassa. Nämä ihmiset siirrettiin Olongapon kaupunkia lähellä olevaan laivastotukikohtaan, mikä olikin suurin evakuoimisoperaatio sitten toisen maailmansodan. Geologi Richard J. Purser arvosti suuresti annettuja varoituksia, ja filippiiniläisille kirjoittamassaan avoimessa kirjeessä hän sanoi: ”Tähän mennessä Phivolcs [Filippiinien vulkanologian ja seismologian instituutti] on palvellut teitä hyvin, ja sen neuvot ovat olleet selviä ja järkeviä ja tieteellisesti oikeita.”
Silminnäkijän kertomus
Esther Manrique, Jehovan todistajien kokoaikainen sananpalvelija, joka asuu Subicissa Zambalesissa noin 30 kilometrin päässä Pinatubosta, kertoo, millaista elämä oli noina päivinä, jolloin satoi hiekkaa. Hän sanoo: ”Kaikki alkoi keskiviikkoaamuna 12. kesäkuuta. Lähtiessämme palvelukseen useimmat ihmiset tuijottelivat hämmästyttävää näkyä. Pinatubon yläpuolelle muodostui sienen muotoinen pilvi, niin kuin atomipommiräjähdyksessä. Muutaman minuutin kuluttua alkoi sataa – ei suinkaan vettä, vaan hiekkajyväsiä.
”Torstaina satoi jälleen hiekkaa. Kello kahden maissa perjantai-iltapäivänä tuli yhtäkkiä pimeää, ja koko alueelle satoi hiekkaa ja mutaa. Työntekijät ja koululaiset lähetettiin heti kotiin. Sateenvarjotta liikkuvat jalankulkijat näyttivät käveleviltä kiviltä hiekan ja mudan vuoksi.”
Seitsemän paikkeilla lauantaiaamuna taivas pimeni suunnilleen tunniksi. Poracissa Pampangassa asuva Celestino Layug kertoi epätavallisesta ilmiöstä, jonka hän oli havainnut tuona yönä: ”En ole koskaan ennen nähnyt sellaista salamointia kuin lauantaiyönä. Tavanomaisten valkoisten ja sinisten värisävyjen lisäksi näkyi myös punaisen eri sävyjä. Samanaikaisesti saattoi tuntea, kuinka maa järähteli toistuvasti.”
Mitä oli tapahtunut
Geologi Richard Purser kirjoitti: ”Jos Hollywoodissa oltaisiin kirjoittamassa käsikirjoitusta, kukaan ei pitäisi uskottavana käsikirjoitusta, jossa samana yönä sattuisi kymmenen suurta purkausta, kolme tektonista maanjäristystä ja ankara taifuuni. Totuus voi tosiaan olla tarua ihmeellisempi.” Televisiohaastattelussa Phivolcsin johtaja Raymundo Punongbayan arvioi, että kraatterin koon perusteella tulivuori oli syössyt ilmakehään pari kuutiokilometriä tuliperäistä ainesta.
Millainen voima tarvittiin tämän valtaisan ainemäärän panemiseksi liikkeelle? Geologi Purser sanoi: ”Kahden miljardin kuutiometrin (viiden miljardin tonnin) liikuttamiseen keskimäärin yli 17 kilometrin korkeuteen tarvitaan yhtä paljon energiaa kuin on 25 megatonnin ydinaseessa (joka on 1500 kertaa voimakkaampi kuin Hiroshiman pommi).”
Kaikki tuhka ja hiekka ei tietenkään satanut Filippiineille. Kerrottiin, että kevyitä tuhkasateita oli saatu Etelä-Kiinan meren toisella puolella Vietnamissa ja Kamputšeassa sekä Singaporessa ja Malesiassa. Jopa Kiinassa sääolot muuttuivat. ”Virallisen [kiinalaisen] lehdistön keskiviikkona lainaamien meteorologien mukaan savu, tuhka ja ilmakehän kaasut olivat sekoittaneet normaalin sään, niin että rehevissä etelän provinsseissa saatiin kärsiä kuivuudesta samalla kun rankkasateet pieksivät pohjoista.”
Havaijissa 11. heinäkuuta oli määrä tapahtua kauan odotettu auringonpimennys. Pinatubon purkauksen vuoksi maan ilmakehään kasaantuva pöly sai jotkut tiedemiehet pettymään. Donald Hall, Havaijin yliopiston astronomian laitoksen johtaja, sanoi: ”On sydäntä raastavaa ajatella, että oltuaan levossa 600–700 vuotta tulivuori ei voinut odottaa vielä viikkoa tai paria ennen purkautumistaan.”
Seuraukset ja annettu apu
Ainakin 18 pikkukaupungissa ja kahdessa suuremmassa kaupungissa, jotka sijaitsevat Pinatubon lähistöllä, kärsittiin pitkään tuhka- ja hiekkalaskeumasta. Tuhansia rakennuksia, joihin kuului myös kahdeksan Jehovan todistajien valtakunnansalia, vaurioitui pahasti, kun niiden katto sortui hiekan painon samoin kuin taifuunin vesien alle.a Filippiinien presidentti Corazon Aquino selitti 22. heinäkuuta kansalle antamassaan virallisessa lausunnossa maassa vallitsevia olosuhteita. Hän sanoi: ”Pinatubon purkaus on suurin tällä vuosisadalla sattunut purkaus. – – Se on ollut niin tuhoisa, että se on vienyt maataloudeltamme 80000 hehtaaria viljelysmaata ja romuttanut ainakin kolmen provinssin kaupankäynnin. – – Se oli voimakkuudeltaan niin raju tapahtuma, että se pyyhkäisi pois suurimman sotilastukikohdan Tyyneltämereltä.”
Tuhansien ihmisten, myös satojen Jehovan todistajien, oli paettava kodistaan ja jätettävä toimeentulolähteensä. Kun ensimmäiset avunpyynnöt saapuivat Vartiotorni-seuran haaratoimistoon myöhään 15. kesäkuuta, läheisille valtakunnansaleille ja kahdelle konventtisalille perustettiin pakolaiskeskuksia. Maanantaiaamuna 17. kesäkuuta lähetettiin haaratoimistosta kaksi Jehovan todistajien ryhmää tarkastuskierrokselle tuhoutuneille alueille. Kun ryhmien selonteot saatiin seuraavana päivänä, matkavalvojia neuvottiin tekemään pidempiä vierailuja onnettomuudesta kärsineiden todistajien luo ja viemään heille lisää ruokaa, vettä ja lääkkeitä. Samanaikaisesti haaratoimistoon saatiin raha-avustuksia Suur-Manilan alueella sekä maan muissa sellaisissa osissa asuvilta todistajilta, joihin järistys ei ollut ulottunut. Nekin, jotka eivät olleet Jehovan todistajia, panivat merkille avun antamisen. Erään kuultiin sanovan: ”Te Jehovan todistajat olette todella huomaavaisia ja reagoitte tapahtuneeseen heti.”
Laharit – alituinen vaara
Luzonin keskiosien asukkaat lisäsivät sanavarastoonsa nopeasti uuden sanan: lahar, joka tarkoittaa runsaasti tuliperäistä jätettä sisältävää mutavyöryä. Ainakin 13 joen alkulähteet ovat Pinatubossa. Vaikka Pinatubo ei olekaan erityisen korkea vuori – vain 1760 metriä – se että pari miljardia kuutiometriä hiekkaa ja tuhkaa kasautuisi sen rinteille, olisi tuhoisaa jokien varsilla sijaitseville alueille. Lauantaina 15. kesäkuuta, jolloin suurin purkaus tapahtui, mutavyöryt olivatkin jo pyyhkäisseet Poracin, Guaguan, Bacolorin sekä Angelesin kaupungin yli. Abacanjokea pitkin vyöryvä lahar kaatoi Angelesissa kolme siltaa ja sulki moottoritien, samalla kun Bacolorissa Jehovan todistajien valtakunnansali sekä sadat muut asumukset täyttyivät mudasta. Heinäkuun lopusta lähtien 36000 kotia oli tuhoutunut ja lisäksi 61000 vaurioitunut – eikä loppua ollut näkyvissä.
Vaikka purkauksesta kärsineen alueen tuhot ovat valtaisia ja lisäkatastrofeja on mahdollisesti odotettavissa, filippiiniläisiä on kiitettävä siitä ainutlaatuisesta rohkeudesta, jota he tyynesti ilmaisevat kohdatessaan sellaisia vastoinkäymisiä. Manila Bulletin -sanomalehden pääkirjoituksessa 29. kesäkuuta 1991 sanottiin: ”Siitä huolimatta ettei kukaan odottanut Pinatubon purkausta, alueen ihmiset, hallituksen elimet ja yleisö näyttävät pystyvän selviytymään tilanteesta. Niin kuin viimeksi tapahtuneen maanjäristyksen aikana, nytkin saamme todistaa kansamme kykyä kohdata vastoinkäymisiä. Voimme vain ihailla heidän rohkeuttaan ja mielenlujuuttaan.”
[Alaviitteet]
a Filippiineillä tälle taifuunille annettiin nimi Diding, ja sen tuulet etenivät 130 kilometrin tuntinopeudella, kun se kulki Luzonin keskiosien halki 15. kesäkuuta 1991.
[Kartat s. 15]
(Ks. painettu julkaisu)
FILIPPIINIT
Kiina
[Kartta]
FILIPPIINIT
Pinatubo
Olongapo
Manila
Etelä-Kiinan meri
[Kuvat s. 16]
Valtakunnansalien katot romahtivat tuhkan, hiekan ja sateen alla