Alaviite

a Pontifex maximus Julius Caesar lisäsi pontiffien lukua kollegiossa kuuteentoista. Englantilainen tietosanakirja (The Encyclopædia Britannica), 11. painos, 22. osa, s. 66b, sanoo kohdassa PONTIFEX: ”Nimi johtuu selvästi sanasta pons [silta] ja facere [tehdä], mutta onko tämän ymmärrettävä viittaavan Tiberin ylittävään pyhään siltaan (Pons Sublicius) tai mikä sen alkuperäinen merkitys lie ollut, sitä ei voida nyt ratkaista. Kollegio oli [Rooman] monarkian alaisuudessa, jolloin sen jäsenten lukumäärä oli luultavasti kolme; heitä saatettiin turvallisesti pitää rexin [kuninkaan] neuvonantajina kaikissa uskonnon asioissa. [Rooman] tasavallan aikana he kohosivat huomattavaan asemaan pontifex maximuksen [suurimman sillantekijän] alaisuudessa, joka ryhtyi hoitamaan kuninkaan velvollisuuksia uskonnollisen lain päätoimeenpanijana, . . . Heillä kaikilla oli elinikäinen virka. Kollegion suunnaton valta keskittyi pontifex maximukseen, toisten pontiffien muodostaessa konsiilin eli neuvoa-antavan elimen. Hänen tehtävänsä olivat osaksi uhraamista tai jumalanpalvelusjärjestystä koskevia, mutta nämä olivat vähimmän tärkeitä; todellinen valta oli jus divinumin [jumalallisen oikeuden] jakamisessa, . . . On ilmeistä, että papistolla, jolla oli tällaiset tehtävät ja joka pysyi virassa koko elämänsä, on täytynyt olla suuri mahti valtiossa, ja tasavallan kolmena ensimmäisenä vuosisatana pontifex maximus olikin mahdollisesti todellisuudessa mahtavin jäsen. . . . Julius Caesarilla oli tämä virka elämänsä viimeiset kaksikymmentä vuotta, ja Augustus otti sen Lepiduksen kuoltua vuonna 12 eKr. minkä jälkeen se liittyi erottamattomasti hallitsevaan keisariin. [Rooman] valtakunnan rappeutuessa tämä arvonimi joutui luonnollisesti paaveille, joiden toimet uskonnollisen lain toimeenpanijoina läheisesti muistuttivat muinaisen Rooman papiston toimia, mistä johtuukin sanojen ’pontiffi’ [piispa] ja ’pontiffillinen’ [piispallinen] nykyaikainen käyttö.”