Jobin kirjasta näkökulmaa neuvojen antamiseen

1–2. Mihin tilanteeseen Elifas, Bildad, Sofar ja Elihu päätyivät?

UUTISET leviävät idässä kulovalkean tavoin. Rikkauksistaan laajalti tunnettu Job on jäänyt puille paljaille. Myös Elifas, Bildad ja Sofar ovat kuulleet suru-uutiset ja lähtevät kohti Usia aikeenaan lohduttaa Jobia. Heillä ei ole aavistustakaan, mikä heitä odottaa.

² Näky on kertakaikkisen murheellinen. Jobilta on viety kaikki. Lampaat, karja, kamelit ja aasit ovat poissa. Lapset ovat kuolleet, ja melkein kaikki palvelijat on tapettu. Talokin on raunioina. Ikään kuin siinä ei olisi tarpeeksi kestämistä, Jobin iho on paiseiden peitossa. Elifas, Bildad ja Sofar näkevät jo kaukaa, miten Job istuu surkeana tuhkakasassa. Ensimmäiseen viikkoon he eivät sano sanaakaan. (Job 2:12, 13.) Jossain vaiheessa nuorempi mies nimeltä Elihu saapuu paikalle ja istahtaa lähelle. Lopulta Job rikkoo hiljaisuuden kiroamalla synnyinpäivänsä ja toivomalla kuolemaa (Job 3:1–3, 11). Job on selvästi avun tarpeessa. Se mitä ympärillä olevat ihmiset seuraavaksi sanovat ja millä tavalla, osoittaa, välittävätkö he oikeasti Jobista ja ovatko he hänen ystäviään.

3. Mitä odotat tältä kirjoitukselta?

³ Jehova laittoi Mooseksen kirjoittamaan muistiin, mitä Jobin luokse tulleet miehet sanoivat ja tekivät. Näyttää siltä, että osa Elifasin sanomista asioista oli lähtöisin pahalta hengeltä. Elihu taas puhui Jehovan ajatuksia. (Job 4:12–16; 33:24, 25.) Niinpä Jobin kirjasta löytyy esimerkkejä huippuhyvistä ja aivan surkeista neuvoista. Sitä lukemalla voimme oppia antamaan parempia neuvoja. Katsotaan ensin, mikä Elifasin, Bildadin ja Sofarin neuvonnassa meni pieleen, ja sitten, mitä Elihu teki oikein. Välillä mietitään myös, miten israelilaiset saattoivat hyötyä Jobin kirjasta ja mitä hyötyä siitä on meille nykyään.

HUONOJA NEUVOJA

4. Mikä Jobin tuttavien lohdutusyrityksissä meni pieleen? (Ks. myös kuva.)

⁴ Raamatussa kerrotaan, että Jobin kolmen tuttavan tavoitteena oli osoittaa hänelle myötätuntoa ja lohduttaa häntä (Job 2:11). He epäonnistuivat siinä surkeasti ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin he tekivät hätäisiä johtopäätöksiä eivätkä oikeasti yrittäneet ymmärtää Jobia. He esimerkiksi olettivat, että Jobia rangaistaan, koska hän on tehnyt jotain pahaa.a (Job 4:7; 11:14.) Toiseksi heidän neuvonsa olivat hyödyttömiä, epäystävällisiä ja loukkaavia. Kaikki kolme sanoivat asioita, jotka ehkä kuulostivat hyvältä, mutta todellista sisältöä niissä ei ollut. (Job 13:12.) Bildad antoi Jobin ymmärtää kahteen kertaan, että hän puhui liikaa (Job 8:2; 18:2). Ja Sofar haukkui häntä tyhjäpäiseksi (Job 11:12). Kolmanneksi vaikka emme voi tietää, millaisella äänellä he puhuivat, heidän sanoistaan käy ilmi, että sävy oli alentuva, sarkastinen ja syyllistävä (Job 15:7–11). Heille oli selvästi tärkeämpää todistaa, että Job oli väärässä, kuin parantaa hänen oloaan tai yrittää sanoa jotain rohkaisevaa.

5. Miten Jobin saamat neuvot vaikuttivat häneen?

⁵ Kun Elifas, Bildad ja Sofar olivat sanoneet sanottavansa, Jobilla oli vielä kurjempi olo kuin aluksi (Job 19:2). Ei ole kovin yllättävää, että hän tunsi tarvetta puolustaa itseään. Niinpä hänen ajattelustaan katosi tasapaino ja hän sanoi asioita, joita ei olisi pitänyt. (Job 6:3, 26.) Koska Jobin tuttavien puheet eivät perustuneet Jehovan ajatuksiin eikä heiltä herunut Jobille myötätuntoa, heistä tulikin käyttökelpoisia työkaluja Saatanalle (Job 2:4, 6). Mitä näistä tilanteista on voinut oppia ennen muinoin, ja mitä niistä voi oppia nykyään?

6. Mitä hyötyä Jobin kokemuksista saattoi olla Israelin tuomareille?

⁶ Miten israelilaiset saattoivat hyötyä? Kun Jehova oli antanut israelilaisille Mooseksen lain, hän nimitti kokeneita ja päteviä miehiä tuomareiksi, joiden tehtävänä oli auttaa kansaa toimimaan lain mukaan (5. Moos. 1:15–18; 27:1). Heidän piti kuunnella tarkkaan ennen kuin he antoivat neuvoja tai langettivat tuomioita (2. Aik. 19:6). He eivät saaneet olettaa tietävänsä kaikkia faktoja, vaan sen sijaan heidän täytyi tehdä kysymyksiä (5. Moos. 19:18). He eivät saaneet puhua tylysti niille, jotka tulivat hakemaan heiltä apua. Ärsyyntynyt olemus ei nimittäin rohkaise toista kertomaan, mitä hän tarvitsee ja miltä hänestä tuntuu. (2. Moos. 22:22–24.) Jobin kokemuksista saattoi olla paljon hyötyä näille Israelin tuomareille.

7. Ketkä kaikki neuvoivat toisia Israelissa, ja mitä hyötyä Jobin kokemuksista saattoi olla heille? (Sananlaskut 27:9.)

⁷ Neuvojen antaminen ei tietenkään ollut pelkästään tuomarien vastuulla. Oikeastaan kuka tahansa israelilainen iästä ja sukupuolesta riippumatta saattoi neuvoa jotakuta, jolla oli parantamisen varaa jollain osa-alueella – jos joku oli esimerkiksi tehnyt virheen tai hänen ystävyytensä Jehovan kanssa oli vaarassa. (Ps. 141:5.) Se että uskaltaa tarvittaessa avata suunsa, on hyvän ystävän merkki. (Lue Sananlaskujen 27:9.) Jos israelilaiset miettivät Elifasin, Bildadin ja Sofarin esimerkkiä, he oppivat paljonkin siitä, mitä ei kannata sanoa ja tehdä, kun antaa neuvoja.

8. Mitä pitää muistaa, kun antaa neuvoja? (Ks. myös kuvat.)

⁸ Miten me hyödymme? Mekin haluamme tulla veljien ja sisarten tueksi, jos heillä on vaikea aika elämässä. Jotta se onnistuisi, emme saa toistaa Jobin kolmen tuttavan virheitä. Ensiksi meidän täytyy saada selvä ja totuudenmukainen käsitys tilanteesta ennen kuin teemme johtopäätöksiä tai alamme neuvoa. Toiseksi neuvojemme pitäisi perustua Raamattuun, koska silloin ne ovat vakaalla pohjalla. Jos toisaalta nojaisimme ensisijaisesti omiin kokemuksiimme niin kuin Elifas, neuvomme jäisivät huteriksi. (Job 4:8; 5:3, 27.) Kolmanneksi emme saa sortua puhumaan ankarasti tai kriittisesti. On hyvä huomata, että Elifas ja muut sanoivat välillä jotain paikkansapitävääkin. Paavali jopa lainasi kirjeessään yhtä Elifasin esittämää ajatusta. (Vrt. Jobin 5:13:a 1. Korinttilaiskirjeen 3:19:ään.) Silti Jehova sanoi, että he eivät olleet puhuneet totta, koska he olivat usein esittäneet hänet väärässä valossa ja satuttaneet Jobia (Job 42:7, 8). Hyvistä neuvoista ei koskaan jää neuvojen saajalle sellaista vaikutelmaa, että Jehova vaatii häneltä liikaa tai ei rakasta häntä. Mutta seuraavaksi meitä kiinnostaa Elihun esimerkki.

HYVIÄ NEUVOJA

9. Miksi Job tarvitsi apua, ja miten Jehova auttoi häntä?

⁹ Siinä vaiheessa kun Job ja hänen kolme tuttavaansa lopettelivat keskusteluaan, ilmapiiri oli varmasti todella kireä. He olivat puhuneet niin paljon, että heidän sanansa täyttävät Raamatussa 28 lukua, ja suuri osa puheesta oli ollut vihan ja turhautumisen sävyttämää. Jobin paha olo ei ollut ainakaan helpottanut. Jehova näki, että Job tarvitsi lohdutusta ja uutta näkökulmaa, joten hän laittoi Elihun asialle. Miksi Elihu ei alkanut puhua jo aikaisemmin? Hän sanoi: ”Olen nuori, ja te olette iäkkäitä. Siksi pysyin kunnioittavasti taka-alalla.” (Job 32:6, 7.) Elihu ymmärsi sen tosiasian, että iäkkäämmillä on ollut enemmän aikaa kerätä viisautta ja kokemusta ja se usein näkyy. Mutta kun Elihu oli kuunnellut aikansa, hän ei voinut enää pysyä hiljaa. Hän sanoi: ”Ei ikä yksin tee viisaaksi, eivätkä pelkästään vanhat ymmärrä, mikä on oikein.” (Job 32:9.) Miten Elihu käytti oman puheenvuoronsa?

10. Mitä Elihu teki ennen kuin hän alkoi neuvoa Jobia? (Job 33:6, 7.)

¹⁰ Ennen kuin Elihu siirtyi Jobin neuvomiseen, hän loi mukavaa tunnelmaa. Ensinnäkin hän piti omat tunteensa hallinnassa, vaikka hänen sisällään oli kiehunut (Job 32:2–5). Elihu ei ryöpyttänyt Jobia turhautuneena vaan puhui hänelle ystävällisesti ja rauhoittavasti. Hän sanoi: ”Minä olen tosi Jumalan edessä aivan samanlainen kuin sinä.” (Lue Jobin 33:6, 7.) Lisäksi Elihu toisti pääajatuksia Jobin aikaisemmista sanoista ja osoitti siten, että hän oli kuunnellut tarkkaan (Job 32:11; 33:8–11). Hän teki niin useamman kerran (Job 34:5, 6, 9; 35:1–4).

11. Miten Elihu neuvoi Jobia? (Job 33:1.)

¹¹ Elihu ei nolannut Jobia vaan neuvoi häntä kunnioittavasti. Elihu myös käytti hänen nimeään, kun taas kolme aikaisempaa neuvojaa ilmeisesti eivät. (Lue Jobin 33:1.) Hänellä oli varmaan tuoreessa muistissa, miten paljon hän olisi halunnut suunvuoron, kun Job ja hänen kolme tuttavaansa väittelivät, ja ehkä siksi hänen oli helpompi huomioida Jobia ja antaa tälle välillä mahdollisuus puhua (Job 32:4; 33:32). Elihu varoitti Jobia ystävällisesti joistain tämän kyseenalaisista ajatuksista ja ohjasi huomion Jehovan viisauteen, voimaan, oikeudenmukaisuuteen ja uskolliseen rakkauteen (Job 36:18, 21–26; 37:23, 24). Elihun neuvot varmasti auttoivat Jobia pääsemään sellaiseen mielentilaan, että hän pystyi ottamaan vastaan lisää neuvoja, tällä kertaa itse Jehovalta (Job 38:1–3). Mitä hyötyä Elihun esimerkistä on ehkä ollut israelilaisille, ja mitä hyötyä siitä on meille nykyään?

12. Millaisissa tehtävissä Jehova käytti profeettoja, ja mitä hyötyä Elihun esimerkistä saattoi olla?

¹² Miten israelilaiset saattoivat hyötyä? Koko Israelin historian ajan Jehova nimitti profeettoja, jotka kertoivat hänen sanomiaan kansalle. Esimerkiksi tuomarien aikana naisprofeetta Debora välitti eteenpäin Jehovalta tulevia ohjeita, ja samoin teki nuori Samuel (Tuom. 4:4–7; 5:7; 1. Sam. 3:19, 20). Kuninkaiden hallitessa Jehovalla oli melkein jatkuvasti profeettoja, jotka auttoivat kansaa palvomaan häntä oikealla tavalla ja oikaisivat niitä, jotka olivat hänelle tottelemattomia (2. Sam. 12:1–4; Apt. 3:24). Kun israelilaiset antoivat toisille neuvoja, he saivat ehkä Elihun esimerkistä hyviä ideoita siihen, mitä sanoa ja millä tavalla.

13. Millä tavalla voimme rohkaista toisia nykyään?

¹³ Miten me hyödymme? Mekin kerromme toisille siitä, mitä Jehova on Raamatun mukaan päättänyt tehdä. Ja kun juttelemme veljien ja sisarten kanssa, yritämme valita sanamme niin, että ne rohkaisevat heitä. (1. Kor. 14:3.) Vanhinten on erityisen tärkeää puhua lohduttavasti ystäville, vaikka jonkun tunteet purkautuisivat hallitsemattomasti ja hän sanoisi jotain, mitä ei pitäisi (1. Tess. 5:14; Job 6:3).

14–15. Miten vanhin voi antaa hyviä neuvoja niin kuin Elihu?

¹⁴ Mietitään vaikka seuraavanlaista tilannetta. Vanhin saa tietää, että sisar hänen seurakunnassaan on allapäin. Vanhin haluaa rohkaista sisarta ja menee käymään hänen luonaan toisen veljen kanssa. Sisar antaa ikävien tunteiden tulla ulos ja kertoo veljille, että häneltä on ilo kateissa, vaikka hän kyllä käy kokouksissa ja kentällä. Miten vanhimman kannattaisi suhtautua tilanteeseen?

¹⁵ Ensinnäkin hänen on hyvä yrittää ymmärtää, mitä sisaren tunteiden taustalla on. Se onnistuu parhaiten, kun hän malttaa kuunnella tarkkaan ja tekee tarvittaessa joitain kysymyksiä. Tuntuuko sisaresta, että Jehova ei voi rakastaa häntä? Tai vievätkö elämän huolet häneltä kaikki voimat? (Luuk. 21:34.) Vanhin myös miettii, mistä hän voi kiittää sisarta. Sisarhan kaikesta huolimatta käy kokouksissa ja kentällä. Kun vanhin on saanut tilanteesta kokonaiskuvan ja alkaa ymmärtää, mitä sisaren tunteiden taustalla on, hän voi Raamatun avulla vahvistaa sisaren luottamusta siihen, että tämä on Jehovalle rakas (Gal. 2:20).

ÄLÄ UNOHDA JOBIN KIRJAA

16. Miten voit saada Jobin kirjasta hyödyn irti myös jatkossa?

¹⁶ Jobin kirjasta löytyy vaikka kuinka paljon arvokkaita opetuksia. Kuten edellisestä kirjoituksesta huomattiin, se kertoo, miksi Jumala sallii pahoja asioita ja miten me voimme kestää niiden keskellä. Tässä kirjoituksessa on käsitelty sitä, miten voi antaa hyviä neuvoja niin kuin Elihu ja välttää tekemästä samoja virheitä kuin Jobin kolme tuttavaa. Näihin opetuksiin kannattaa palata, jos eteen tulee tilanne, jossa pitää antaa neuvontaa. Ja jos Jobin kirjan lukemisesta on vierähtänyt jo aikaa, ota se raamatunlukuohjelmaan. Se on ihan yhtä hyödyllinen nyt kuin silloin, kun se kirjoitettiin.