Miten Jumala henkeytti Raamatun?

VIESTINTÄ on nykyään kiehtovampaa kuin minään muuna historian aikana. Puhelimet, faksit, tietokoneet – kuka olisi vuosia sitten osannut edes kuvitella aikaa, jolloin sanomat välittyisivät käytännössä minne tahansa maailmassa yhdessä silmänräpäyksessä!

Ihminen ei kuitenkaan hallitse kaikkein kiinnostavinta viestintätapaa: jumalallista henkeytystä. Jehova henkeytti noin 40 ihmistä kirjoittamaan Sanansa, Pyhän Raamatun. Samoin kuin ihmiset voivat kommunikoida useammalla kuin yhdellä tavalla, Jehovakin kommunikoi usealla eri tavalla henkeyttäessään Raamatun.

Sanelu. Jumala antoi erityissanomia, jotka sisällytettiin myöhemmin Raamattuun.a Ajatellaanpa esimerkiksi säännöksiä, joista lakiliitto koostui. ”Kirjoita itsellesi nämä sanat”, sanoi Jehova Moosekselle, ”sillä näiden sanojen mukaisesti minä teen liiton sinun ja Israelin kanssa.” (2. Mooseksen kirja 34:27.) Mooses jäljensi nämä ”sanat”, jotka ’enkelit välittivät’, ja ne voidaan nyt löytää Raamatusta: Toisesta, Kolmannesta, Neljännestä ja Viidennestä Mooseksen kirjasta (Apostolien teot 7:53).

Monet muut profeetat, muun muassa Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Aamos, Nahum ja Miika, saivat Jumalalta erityissanomia enkelien välityksellä. Toisinaan nämä miehet aloittivat julistuksensa sanoilla: ”Näin on Jehova sanonut.” (Jesaja 37:6; Jeremia 2:2; Hesekiel 11:5; Aamos 1:3; Miika 2:3; Nahum 1:12.) Sitten he saattoivat Jumalan sanat kirjoitettuun muotoon.

Näyt, unet, hurmostilat. Näky on ilmestys, näkymä tai sanoma, joka useimmiten jollakin poikkeuksellisella tavalla pannaan ihmisen mieleen hänen ollessaan valveilla. Esimerkiksi Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät ”täysin herättyään” näyn Jeesuksesta, jonka muoto oli muuttunut (Luukas 9:28–36; 2. Pietarin kirje 1:16–21). Joissakin tapauksissa sanoma välitettiin unena eli yöllisenä näkynä, joka painettiin vastaanottajan alitajuntaan hänen nukkuessaan. Niinpä Daniel kirjoittaa, että ”näin vuoteellani pääni näkyjä” – tai kuten kääntäjä Ronald A. Knox asian ilmaisee, ”maatessani ja nähdessäni unta”. (Daniel 4:10.)

Ihminen, jonka Jehova saattoi hurmostilaan, vaipui ilmeisesti syvään keskittyneisyyden tilaan, vaikka hän ainakin osittain olikin hereillä (vrt. Apostolien teot 10:9–16). Raamatussa kreikkalainen ”hurmostilaksi” käännetty sana (ekʹsta·sis) tarkoittaa ’pois panemista tai siirtämistä pois paikaltaan’. Se viittaa siihen, että joku saatetaan äkillisesti epänormaaliin mielentilaan. Näin hurmostilassa oleva ihminen ei olisi tietoinen ympäristöstään ollessaan täysin uppoutuneena näkyyn. Apostoli Paavali oli todennäköisesti tällaisessa hurmostilassa, kun ”hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua” (2. Korinttilaisille 12:2–4).

Toisin kuin niillä raamatunkirjoittajilla, jotka jäljensivät Jumalan sanelemia sanomia, niillä jotka näkivät näkyjä ja unia tai jotka joutuivat hurmostilaan, oli usein jossain määrin vapautta kuvailla näkemäänsä omin sanoin. Habakukille sanottiin: ”Kirjoita näky muistiin ja merkitse se selvästi tauluihin, jotta siitä ääneen lukeva voi edetä sujuvasti.” (Habakuk 2:2.)

Tarkoittaako tämä, että nämä Raamatun osat eivät ole aivan yhtä henkeytettyjä kuin ne kohdat, jotka saneltiin? Ei suinkaan. Henkensä välityksellä Jehova painoi sanomansa lujasti kunkin kirjoittajan mieleen, niin että välitettiin Jumalan, ei ihmisen, ajatuksia. Samalla kun Jehova antoi kirjoittajan valita sopivat sanat, hän ohjasi kirjoittajan mieltä ja sydäntä niin, että olennaisia tietoja ei jäänyt pois ja että sanoja pidettiin lopulta aivan oikein Jumalan sanoina (1. Tessalonikalaisille 2:13).

Jumalalliset ilmoitukset. Raamatussa on ennustuksia, etukäteen paljastettua ja kerrottua historiaa, mikä ylittää selvästi pelkät ihmisten kyvyt. Yhtenä esimerkkinä on ”Kreikan kuninkaan”, Aleksanteri Suuren, nousu ja tuho, joka ennustettiin noin 200 vuotta etukäteen! (Daniel 8:1–8, 20–22.) Raamatussa paljastetaan myös tapahtumia, joita ihmissilmät eivät ole milloinkaan nähneet. Esimerkkinä tästä on taivaan ja maan luominen (1. Mooseksen kirja 1:1–27; 2:7, 8). Lisäksi kerrotaan taivaassa käydyistä keskusteluista, kuten niistä, jotka on merkitty muistiin Jobin kirjaan (Job 1:6–12; 2:1–6).

Jollei Jumala paljastanut tällaisia tapauksia kirjoittajalle suoraan, hän ilmoitti niistä jollekulle, niin että niistä tuli osa perimätietona säilynyttä tai kirjoitettua historiaa, joka välittyi sukupolvelta toiselle, kunnes niistä tuli osa Raamatun kertomusta (ks. sivun 7 kehystettyä tekstiä). Voimme joka tapauksessa olla varmoja siitä, että kaikki nämä tiedot olivat lähtöisin Jehovasta ja että hän ohjasi kirjoittajia, niin etteivät epätäsmällisyys, liioittelu eivätkä tarut pilanneet heidän kertomuksiaan. Pietari kirjoitti profetiasta: ”Pyhän hengen johtamina ihmiset puhuivat sen, minkä saivat Jumalalta.”b (2. Pietarin kirje 1:21.)

Vaadittiin paljon vaivannäköä

Vaikka raamatunkirjoittajia ’johti pyhä henki’, heiltä vaadittiin silti tarkkaa harkintaa. Esimerkiksi Salomo ”mietti ja tutki perusteellisesti voidakseen panna paljon sananlaskuja järjestykseen. – – [Hän] yritti löytää ilahduttavat sanat ja oikeiden totuuden sanojen kirjoituksen.” (Saarnaaja 12:9, 10.)

Joidenkuiden raamatunkirjoittajien täytyi tutkia asioita laajalti voidakseen kirjoittaa ne muistiin. Esimerkiksi Luukas kirjoitti evankeliumistaan: ”Olen tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen, [voidakseni] kirjoittaa ne johdonmukaisessa järjestyksessä.” Jumalan henki tietysti siunasi Luukkaan ponnistelut ja sai hänet epäilemättä löytämään totuudenmukaisia historiallisia asiakirjoja ja haastattelemaan luotettavia silminnäkijöitä, kuten elossa olevia opetuslapsia ja kenties Jeesuksen äitiä Mariaa. Jumalan henki opasti sitten Luukasta kirjoittamaan tiedot täsmällisesti muistiin. (Luukas 1:1–4.)

Johanneksen evankeliumi oli toisin kuin Luukkaan evankeliumi silminnäkijän kertomus, joka kirjoitettiin noin 65 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Jehovan henki epäilemättä terävöitti Johanneksen muistia, niin ettei se olisi ajan mittaan heikentynyt. Tämä oli sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus oli luvannut seuraajilleen: ”Auttaja, pyhä henki, jonka Isä tulee lähettämään minun nimessäni, se opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut.” (Johannes 14:26.)

Joissakin tapauksissa raamatunkirjoittajat ottivat mukaan poimintoja sellaisten aiemmin eläneiden historiankirjoittajien laatimista silminnäkijädokumenteista, jotka eivät kaikki olleet henkeytettyjä. Jeremia kokosi Ensimmäisen ja Toisen kuninkaiden kirjan pitkälti tällä tavoin (2. Kuninkaiden kirja 1:18). Kootessaan aineistoa Ensimmäiseen ja Toiseen aikakirjaan Esra viittasi ainakin 14 henkeyttämättömään lähteeseen, joihin kuuluivat ”kuningas Daavidin päiviä koskevien asioiden selostus” ja ”Juudan ja Israelin kuninkaiden kirja” (1. Aikakirja 27:24; 2. Aikakirja 16:11). Mooses lainasi jopa ”Jehovan sotien kirjaa”, joka oli ilmeisesti luotettava kertomus Jumalan kansan sodista (4. Mooseksen kirja 21:14, 15).

Pyhä henki oli aktiivisesti mukana näissä tapauksissa ja sai raamatunkirjoittajat valitsemaan vain luotettavaa aineistoa, josta tuli sitten osa henkeytettyä Raamatun kertomusta.

Käytännöllisiä neuvoja – keneltä?

Raamatussa on runsain mitoin käytännöllisiä neuvoja, jotka perustuvat ihmisten teräviin havaintoihin. Esimerkiksi Salomo kirjoitti: ”Ihmiselle ei ole mitään parempaa kuin että hän syö ja juo ja antaa sielunsa nähdä hyvää kovan työnsä vuoksi. Senkin minä olen nähnyt, että tämä on tosi Jumalan kädestä.” (Saarnaaja 2:24.) Paavali totesi, että hänen avioliittoa koskeva neuvonsa oli ’hänen mielipiteensä mukainen’, mutta lisäsi: ”Tietenkin ajattelen, että minullakin on Jumalan henkeä.” (1. Korinttilaisille 7:25, 39, 40.) Paavalilla varmasti oli Jumalan henkeä, sillä apostoli Pietari sanoi, että Paavali kirjoitti ”hänelle annetun viisauden mukaisesti” (2. Pietarin kirje 3:15, 16). Näin ollen hän kertoi oman mielipiteensä Jumalan hengen opastamana.

Raamatunkirjoittajat esittivät henkilökohtaisen kantansa tutkittuaan ja sovellettuaan ensin niitä Raamatun kirjoituksia, joita heidän aikanaan oli saatavilla. Voimme olla varmoja siitä, että heidän kirjoituksensa olivat sopusoinnussa Jumalan ajatusten kanssa. Heidän muistiinmerkinnöistään tuli osa Jumalan sanaa.

Raamatussa on tietenkin sellaistenkin ihmisten toteamuksia, joiden ajatukset olivat vääriä (vrt. Jobin 15:15:tä 42:7:ään). Se sisältää myös lausuntoja, joista käyvät ilmi Jumalan palvelijoiden tuskaisat tunteet, vaikka nuo lausunnot eivät kertoneetkaan asioista koko totuutta.c Siitä huolimatta että kirjoittaja esitti tällaisia henkilökohtaisia näkemyksiä, Jumalan henki kuitenkin opasti häntä kirjoittamaan täsmällisen kertomuksen, joka auttoi tunnistamaan ja paljastamaan väärän järkeilyn. Kussakin tapauksessa jokainen järkevä lukija voi lisäksi tekstiyhteyden perusteella ymmärtää, ovatko kirjoittajan ajatukset oikeita.

Lyhyesti sanoen voimme luottaa siihen, että koko Raamattu on sanoma Jumalalta. Jehova piti todellakin huolen siitä, että kaikki, mitä se sisältää, sopi hänen tarkoituksiinsa ja antoi välttämätöntä opetusta niille, jotka haluavat palvella häntä (Roomalaisille 15:4).

Kirjoittajina ihmisiä – miksi?

Se että Jehova käytti ihmisiä kirjoittamaan Raamatun, kertoo hänen suuresta viisaudestaan. Ajatellaanpa tätä: jos Jumala olisi määrännyt tuohon tehtävään enkeleitä, olisiko Raamattu kirjana yhtä vetoava? Meistä olisi kyllä jännittävää lukea enkelin näkökulmasta katsottuna Jumalan ominaisuuksista ja siitä, miten hän toimii. Mutta jos inhimillinen aines puuttuisi kokonaan, Raamatun sanoman ymmärtäminen saattaisi tuottaa meille vaikeuksia.

Havainnollistetaanpa tätä seuraavalla esimerkillä: Raamatussa voitaisiin vain kertoa, että kuningas Daavid teki aviorikoksen ja murhan ja että hän katui myöhemmin. Kuinka paljon parempi kuitenkin onkaan, että voimme lukea Daavidin omat sanat, joilla hän kuvaili tekojensa vuoksi tuntemaansa sydäntä vihlovaa tuskaa ja anoi Jehovalta anteeksiantoa! ”Syntini on alati edessäni”, hän kirjoitti. ”Särkynyttä ja musertunutta sydäntä et sinä, oi Jumala, halveksi.” (Psalmit 51:3, 17.) Tämän inhimillisen aineksen ansiosta Raamattu onkin lämminhenkinen, vaihteleva ja vetoava kirja.

Jehova antoi meille Sanansa todella parhaimmalla tavalla. Vaikka käytettiinkin ihmisiä, joilla oli heikkouksia ja puutteita, pyhä henki ohjasi heitä, niin ettei heidän kirjoituksiinsa tulisi virheitä. Raamattu on siten korvaamattoman arvokas. Sen neuvot ovat järkeviä, ja sen profetiat, jotka koskevat tulevaa maanpäällistä paratiisia, ovat luotettavia (Psalmit 119:105; 2. Pietarin kirje 3:13).

Mikset ottaisi tavaksesi lukea Jumalan sanaa joka päivä? Pietari kirjoitti: ”Kehittäkää kuin vastasyntyneet pienokaiset kaipaus sanan väärentämättömään maitoon, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen.” (1. Pietarin kirje 2:2.) Tulet huomaamaan, että Jumalan henkeyttämänä kirjana koko Raamattu on ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön” (2. Timoteukselle 3:16, 17).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Mistä Mooses sai tietonsa?

MOOSES kirjoitti Raamattuun 1. Mooseksen kirjan, mutta kaikki se, mitä hän kirjoitti, oli tapahtunut jo kauan ennen hänen syntymäänsä. Mistä hän siis sai sellaisia tietoja? Jumala on voinut paljastaa ne hänelle suoraan, tai tiedot joistakin tapahtumista on saatettu välittää suullisesti sukupolvelta toiselle. Koska ihmisten elinikä oli varhaisina aikoina pitempi, suuri osa siitä, mitä Mooses kirjoitti muistiin 1. Mooseksen kirjaan, on voitu välittää Aadamilta Moosekselle vain viiden ihmisen kautta: Metusalahin, Seemin, Iisakin, Leevin ja Amramin.

Lisäksi Mooses on ehkä etsinyt tietoja kirjoitetuista muistiinmerkinnöistä. Tässä suhteessa on huomionarvoista, että Mooses käyttää toistuvasti sanontaa ’tämä on sen-ja-sen historia’ mainitessaan kenestä on kysymys (1. Mooseksen kirja 6:9; 10:1; 11:10, 27; 25:12, 19; 36:1, 9; 37:2). Jotkut oppineet sanovat, että heprealainen sana tō·le·dōtʹ, joka on tässä käännetty ”historiaksi”, tarkoittaa jo olemassa olevaa historiallista asiakirjaa, jota Mooses käytti kirjoitustensa lähteenä. Tästä ei tietenkään voida olla täysin varmoja.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan sisältämät tiedot on voitu saada kaikilla kolmella edellä mainitulla tavalla: jotkin suoraan ilmoituksen kautta, jotkin suullisen tiedonvälityksen avulla ja jotkin kirjoitetuista muistiinmerkinnöistä. Tärkeää on se, että Jehovan henki henkeytti Mooseksen. Siksi sitä, mitä hän kirjoitti, voidaan aiheellisesti pitää Jumalan sanana.

[Kuva s. 4]

Jumala henkeytti eri tavoilla ihmisiä kirjoittamaan Raamatun