Lukijoiden kysymyksiä
Raportit ovat muutamana vuonna osoittaneet, että niiden määrä, jotka ottavat osaa muistonvieton vertauskuviin, on kasvanut jonkin verran. Viittaako tämä siihen, että monia uusia voidellaan pyhällä hengellä?
On syytä uskoa, että 144 000 voidellun kristityn luku tuli täyteen kymmeniä vuosia sitten.
Apostolien tekojen 2:1–4:ssä kerrotaan tuon rajallisen ryhmän ensimmäisistä jäsenistä: ”Kun helluntaipäivä oli meneillään, he olivat kaikki yhdessä samassa paikassa, ja yhtäkkiä tuli taivaalta niin kuin navakan tuulenpuuskan synnyttämä kohahdus, ja se täytti koko talon, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat, ja heidän kunkin päälle asettui yksi, ja he kaikki täyttyivät pyhällä hengellä ja rupesivat puhumaan eri kielillä, sen mukaan kuin henki soi heidän puhua.”
Sen jälkeen Jehova valitsi muita ja voiteli heidät pyhällä hengellään. Kristillisyyden varhaisvuosina joukkoon lisättiin tuhansia ihmisiä. Meidän aikamme muistonviettotilaisuudessa puhuja kiinnittää usein huomion Roomalaiskirjeen 8:15–17:ssä oleviin apostoli Paavalin sanoihin, joiden mukaan voidellut ’saavat pojaksioton hengen’. Paavali jatkoi, että heidän saamansa pyhä henki ’todistaa heidän henkensä kanssa, että he ovat Jumalan lapsia, perijätovereita Kristuksen kanssa’. Ne, jotka on todella voideltu tällä tavoin hengellä, tietävät sen varmasti. Se ei ole pelkkä toive tai heijastuma jostakin tunneperäisestä ja epärealistisesta näkemyksestä, joka heillä on itsestään.
Tämä kutsuminen taivaaseen on ymmärryksemme mukaan jatkunut läpi vuosisatojen, joskin keskiajalla saattoi olla ajanjaksoja, jolloin voideltuja oli hyvin vähän.a Kun tosi kristillisyys ennallistettiin viime vuosisadan lopulla, joukkoon kutsuttiin ja valittiin lisää jäseniä. Näyttää kuitenkin siltä, että 144 000:n määrä tuli periaatteessa täyteen 1930-luvun puolivälissä. Siksi alkoi ilmaantua ryhmä uskollisia kristittyjä, joilla on maallinen toivo. Jeesus sanoi tällaisia ihmisiä ”muiksi lampaiksi”, jotka palvovat yhdessä voideltujen kanssa yhtenä hyväksyttynä laumana (Johannes 10:14–16).
Kuluneiden vuosikymmenien aikana on käynyt ilmeiseksi, että voideltujen kutsuminen on suoritettu ja että Jehova on siunannut kasvavaa ”suurta joukkoa”, joka toivoo säilyvänsä elossa ”suuresta ahdistuksesta” (Ilmestys 7:9, 14). Esimerkiksi vuoden 1935 muistonvietossa, jossa oli läsnä 63 146 henkeä, niiden luku, jotka ottivat osaa vertauskuviin ja tunnustautuivat siten voideltuihin, oli 52 465. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1965, läsnäolijamäärä oli 1 933 089 mutta vertauskuviin osallistuneita enää 11 550. Siitä kolmekymmentä vuotta eteenpäin, vuonna 1995, läsnäolijamäärä oli hypännyt 13 147 201:een, mutta vain 8 645 otti osaa leipään ja viiniin. (1. Korinttilaisille 11:23–26.) Jäännökseen lukeutuvien määrä on selvästikin vähentynyt suuresti vuosikymmenien saatossa: heitä oli noin 52 400 vuonna 1935, noin 11 500 vuonna 1965 ja noin 8 600 vuonna 1995. Niitä, joilla on maallinen toivo, on kuitenkin siunattu, ja heidän lukunsa on kasvanut paljon.
Tuorein raportti on vuodelta 1995, ja sen mukaan vertauskuviin osallistui 28 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna, joskin osallistuvien suhteellinen osuus kaikista läsnäolijoista oli pienempi kuin aiemmin. Kaiken kaikkiaan ei ole syytä huoleen, vaikka muutama uusi päättikin ottaa osaa vertauskuviin. Vuosien varrella jotkut jopa vastakastetut ovat yhtäkkiä alkaneet ottaa osaa. Monissa tapauksissa he ovat jonkin ajan kuluttua myöntäneet, että se ei ole ollut oikein. Jotkut ovat tajunneet, että he ovat reagoineet siten kenties fyysiseen tai henkiseen paineeseen. He ovat kuitenkin ymmärtäneet aikanaan, ettei heitä ole todellisuudessa kutsuttu taivaalliseen elämään. He ovat pyytäneet, että Jumala ymmärtäisi heitä armollisesti. Ja he jatkavat hänen palvelemistaan hyvinä, uskollisina kristittyinä, joilla on toivo elää ikuisesti maan päällä.
Kenenkään meistä ei tarvitse kantaa huolta siitä, että joku alkaa ottaa osaa vertauskuviin tai lakkaa tekemästä niin. Ei ole meidän asiamme, onko joku todella voideltu pyhällä hengellä ja kutsuttu taivaalliseen elämään vai ei. Palauta mieleesi, mitä Jeesus vakuutti: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani.” Jehova tuntee aivan yhtä varmasti ne, jotka hän on valinnut hengellisiksi pojikseen. Meillä on kaikki syyt uskoa, että voideltujen määrä vähenee edelleen sitä mukaa kuin he päättävät maallisen elämänsä korkean iän tai ennalta aavistamattomien tapahtumien vuoksi. Mutta aivan kuten nämä todelliset voidellut osoittautuvat uskollisiksi kuolemaansa asti ja voivat siksi odottaa saavansa elämän kruunun, voivat muut lampaat, jotka ovat pesseet pitkät viittansa Karitsan veressä, odottaa säilyvänsä elossa aivan edessämme olevasta suuresta ahdistuksesta (2. Timoteukselle 4:6–8; Ilmestys 2:10).
[Alaviite]