Osoitatko sinä anteliaisuutta?

OLETKO huomannut, että ihmiset antavat lahjoja useammasta kuin yhdestä vaikuttimesta? Lahja saattaa olla osoitus rakkaudesta, avokätisyydestä tai arvostuksesta. Mutta oletko pannut merkille, että joku voi antaa lahjan myös siksi, että hän haluaa päästä jonkun suosioon? Tai lahjan antamiseen voi olla syynä vain velvollisuudentunne tai se, että antaja haluaa jonkin vastalahjan.

Lahja voi olla somalla nauhalla sidotussa paketissa. Mutta eikö ole totta, että myös kukkakimppu, ateria tai ystävällinen teko voi olla hyvä lahja? Kaikkein arvostetuimpiin lahjoihin sisältyykin usein itsensä antaminen.

Tavoitteletko jonkun suosiota?

Ei ole mitenkään harvinaista antaa lahja jollekulle, jonka suosiota tavoittelee. Joissakin maissa nuori mies, joka haluaa voittaa omakseen mahdollisen morsiamen sydämen, saattaa viedä tälle kukkia. Viisas nainen näkee kuitenkin, mitä on lahjan takana. Hän pohtii, onko tuon nuoren miehen antaman lahjan vaikuttimena rakkaus, joka tekisi tästä myös hyvän aviomiehen. Jos tällainen lahja heijastaa jumalista henkeä, se voi tuottaa suurta onnea sekä lahjanantajalle että -saajalle.

Raamatussa kerrotaan tapauksesta, jossa Abigail, Nabalin vaimo, valmisti nopeasti runsaskätisen lahjan Daavidille, jonka hän tajusi Jumalan valinneen Israelin tulevaksi kuninkaaksi. Abigailkin tavoitteli toisen ihmisen suosiota. Hänen aviomiehensä oli ylenkatsonut Daavidia ja sättinyt tämän miehiä. Daavid oli lähtenyt noin 400 aseellisesta miehestä koostuvan joukon etunenässä tuhoamaan Nabalia ja tämän huonekuntaa. Abigail puuttui asiaan ja lähetti Daavidille nopeasti lahjaksi runsaasti elintarvikkeita tämän miehiä varten. Hän itse saapui lahjansa perässä, ja pyydettyään nöyrästi anteeksi sitä, mitä hänen miehensä oli tehnyt, hän osoittautui erittäin tarkkanäköiseksi puhuessaan Daavidin kanssa.

Hänellä oli jalo päämäärä, ja lopputulos oli hyvä. Daavid otti hänen lahjansa vastaan ja sanoi hänelle: ”Mene rauhassa kotiisi. Katso, olen kuullut ääntäsi ottaakseni sinut huomioon.” Myöhemmin Nabalin kuoltua Daavid jopa pyysi Abigailia vaimokseen, ja tämä suostui kosintaan mielellään. (1. Samuelin kirja 25:13–42.)

Joissakin tapauksissa siihen suosioon, jota joku tavoittelee, saattaa kuitenkin sisältyä puolueellisuuden osoittamista ja jopa oikeuden vääristämistä. Tällöin lahja on lahjus. Antaja uskoo hyötyvänsä, mutta riistää itseltään mielenrauhan. Aina on vaara, että toiset saavat tietää asiasta ja että hänet vaaditaan tilille teostaan. Vaikka suosiota tavoitellut ihminen saisikin sitä osakseen, hän saattaa huomata, että hän on nyt sellaisen ihmisen maineessa, jonka vaikuttimet voidaan asettaa kyseenalaisiksi. Raamatusta heijastuu jumalinen viisaus, kun se varoittaa sellaisista lahjoista. (5. Mooseksen kirja 16:19; Saarnaaja 7:7.)

Annetaanko lahja alttiista sydämestä?

Ei ole epäilystäkään siitä, että ihminen saa paljon enemmän iloa, kun hän antaa lahjan jollekulle rakastamalleen ihmiselle siksi, että hän haluaa tehdä niin, kuin jos hän antaisi lahjan siksi, että toiset saavat hänet pitämään sitä velvollisuutenaan.

Kun oli kysymys avustustarvikkeiden keräämisestä aineellisessa tarpeessa oleville kristityille, apostoli Paavali esitti joitakin oivallisia jumaliseen antamiseen liittyviä periaatteita. ”Jos alttius on ensin”, hän kirjoitti, ”se on erityisen otollista sen mukaan mitä jollakulla on, ei sen mukaan mitä jollakulla ei ole.” Hän lisäsi: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Korinttilaisille 8:12; 9:7.) Paljon riippuu siis sinusta itsestäsi. Elätkö varojesi mukaan sen sijaan että velkaantuisit ylenmääräisen lahjojen antamisen vuoksi? Teetkö, mitä olet sydämessäsi päättänyt, sen sijaan että tuntisit, että sinun on pakko antaa pääasiassa yhteiskunnan tai kauppamaailman painostuksesta? Paavali kirjoitti varhaiskristityistä, jotka sovelsivat tällaisia jumalisia periaatteita: ”He omasta aloitteestaan anoivat meiltä jatkuvasti monin hartain pyynnöin huomaavaisen antamisen etua ja osallisuutta pyhille tarkoitettuun palvelukseen.” (2. Korinttilaisille 8:4.)

Tämän vastakohdaksi Royal Bank Letter -uutislehden marras–joulukuun numerossa vuonna 1994 sanottiin joulua edeltävistä viikoista: ”Tuota aikaa vuodesta voidaan pitää keinotekoisen innostuksen tilana, jota liikemaailma lietsoo yllyttääkseen kuluttajat ostamaan tavaroita, joita he eivät muutoin ostaisi.” Jos ostetaan luotolla, se ilo, jota lahjojen antamisesta saadaan, voi hyvinkin haihtua nopeasti, kun koittaa laskujen maksun aika.

Mihin huomiosi keskittyy: itse tilaisuuteen vai rakkauden osoittamiseen?

Huomaatko antavasi lahjoja pääasiassa silloin kun tilanne näyttää sitä edellyttävän? Jos näin on, saatat jäädä paitsi paljosta siitä ilosta, jota spontaani antaminen voi tuottaa.

Monet ihmiset eivät ole tyytyväisiä siihen, mitä seuraa lahjojen antamisesta joinakin nimenomaisina päivinä. Muuan äiti, joka on myös kirjailija, tunnustaa, että hänen lapsissaan ilmeni ahneutta, kun se päivä, jona lahjoja odotettiin, läheni. Hän myönsi, että ilon, jota hänen itsensä olisi pitänyt tuntea ihanasta lahjasta, pilasi se, että hän oli toivonut saavansa jotakin muuta. Lukuisissa selonteoissa todetaan, että pyhäpäivinä, joihin liittyy juhlallisuuksia ja lahjojen antamista ja saamista, esiintyy myös paljon masennusta ja alkoholin väärinkäyttöä.

Havaittuaan, että pyhäpäiviin liittyvän lahjojen antamisen korostaminen vaikuttaa toisinaan haitallisesti lapsiin, muuan psykologian professori, jota lainataan The New York Times -sanomalehdessä, suosittelee: ”Harkitkaapa, voisitteko antaa joitakin lahjoja muina päivinä vähentääksenne painetta.” Luuletko, että tästä voisi olla hyötyä?

12-vuotias Tammy, jonka kotona ei vietetä joulua eikä syntymäpäiviä, kirjoitti: ”On hauskempaa saada lahja silloin kun sitä vähiten odottaa.” Hän sanoi, että hänen vanhempansa antavat hänelle ja hänen veljelleen lahjoja ympäri vuoden sen sijaan että he saisivat niitä vain kerran pari vuodessa. Jokin muu on hänelle kuitenkin noita lahjoja tärkeämpää. Kuten hän sanoo, ”perhe-elämämme on hyvin onnellista”.

Kirjassa Secrets of Strong Families sanotaan suoraan: ”Useimmat meistä käyttävät monta kertaa vuodessa aikaa ja rahaa sopivien lahjojen valitsemiseen rakkaillemme syntymäpäiväksi, vuosipäiväksi tai pyhäpäiväksi. Kaikkein paras lahja ei verottaisi lainkaan pankkitiliä. Eikä sitä tarvitsisi kääriä paperiin. Jos uskomme useimpien ihmisten tavoin, että elämämme on kaikkein kallein omaisuutemme, silloin pala elämäämme on kaikkein kallisarvoisin lahja, jonka voimme antaa. Tämän kallisarvoisen lahjan annamme suomalla läheisillemme roimasti omaa aikaamme.”

Tällainen antaminen voi ulottua oman perheen ulkopuolellekin. Iloa voidaan saada erityisesti siitä, että annetaan spontaanisti jotakin sellaista, mitä toiset aivan selvästi tarvitsevat. Jeesus Kristus kehotti meitä osoittamaan tällaista rakkaudellista kiinnostusta köyhiä, rampoja ja sokeita kohtaan ja lisäsi: ”Tulet olemaan onnellinen, koska heillä ei ole mitään, millä maksaa sinulle takaisin.” (Luukas 14:12–14.)

Yhdysvalloissa ilmestyvässä Rockland Journal-News -lehdessä kerrottiin vähän aikaa sitten esimerkki tällaisesta antamisesta. Kun erään iäkkään sokean naisen omakotitalo romahti, ystävät rakensivat hänelle uuden talon. Monet paikalliset liikeyritykset tekivät lahjoituksia, ja paikallisesta valtion virastosta annettiin rahaa. ”Tärkeintä kuitenkin oli”, sanottiin tuossa sanomalehdessä, ”että noin 150 ihmistä, joista useimmat kuuluvat Jehovan todistajien Haverstraw’n seurakuntaan, antoivat aikaansa talon rakentamiseen.”

Artikkeli jatkui: ”Työmaalla oli rakennustarvikepinoja ruokaa notkuvien pöytien vieressä. Rakentajat pystyttivät kahdessa päivässä kolmikerroksisen kahden perheen talon. – – Jehovan todistajat tunnetaan siitä, että he kykenevät pystyttämään rakennuksia nopeasti. – – Tällainen nopeus on kuitenkin vastakohta heidän pitkäjänteiselle elämäntehtävälleen luoda jotakin pysyvää rakkauden työssä. Neiti Blakely ei ehkä voi nähdä uutta kotiaan, mutta hänen kätensä voivat tuntea sen, ja syvällä sydämessään hän tietää, miten liikuttava tämä epäitsekäs teko on ollut.”

Anteliaisuutta ympäri vuoden

Ne jotka ilmaisevat todellista anteliaisuutta, eivät odota mitään erityisiä päiviä. He eivät rakenna elämäänsä vain itsensä ympärille. Kun he saavat jotakin hyvää, he iloitsevat voidessaan jakaa sen toisten kanssa. Tämä ei merkitse sitä, että heillä on pakonomainen tarve antaa lahjoja. Se ei merkitse sitä, että he antavat antamistaan, niin että heidän perheensä joutuu ahdinkoon. Se ei merkitse sitä, että he antavat ajattelematta, miten lahja vaikuttaa sen vastaanottajaan. He ’harjoittavat antamista’, kuten Jeesus opetti opetuslapsiaan tekemään (Luukas 6:38).

He ovat selvillä niiden ystävien ja lähimmäisten olosuhteista, jotka ovat iäkkäitä tai sairaita tai jotka muutoin tarvitsevat rohkaisua. Heidän ”lahjansa” voi olla kaupassa käynti tai kotitöissä auttaminen. Se saattaa olla puiden pilkkominen tai lumenluonti. Se saattaa olla lautasellinen ruokaa tai yhteinen lukuhetki. Heillä itsellään voi olla paljon tekemistä, muttei niin paljon, etteivät he ehtisi auttaa. He ovat oppineet kokemuksesta, että on todellakin ”onnellisempaa – – antaa kuin saada” (Apostolien teot 20:35).

Kaikkein suurin Antaja on tietenkin Luojamme, Jehova Jumala. Hän ”antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken” (Apostolien teot 17:25). Raamatussa hän myös kertoo meille tarkoituksestaan lopettaa pahuus, sairaus ja kuolema ja tehdä tästä maapallosta paratiisi (Psalmit 37:10, 11; Ilmestys 21:4, 5). Saadessaan tietää tästä ne, jotka osoittavat anteliaisuutta, eivät pidä tätä hyvää uutista itsellään. Heidän suurimpia nautintojaan on kertoa siitä toisille. He osoittavat todella jumalista anteliaisuutta. Kehitätkö sinä sitä?

[Kuvat s. 7]

Joitakin kallisarvoisimmista lahjoista ei voi ostaa rahalla