Sopiiko ennaltamääräys yhteen Jumalan rakkauden kanssa?

”SANOMME predestinaatioksi Jumalan ikuista päätöstä, jonka mukaan hän on määrännyt, mitä hän on halunnut kullekin tehdä. Sillä hän ei luo heitä kaikkia samaan osaan vaan määrää toiset ikuiseen elämään, toiset ikuiseen kadotukseen.”

Näin määritteli protestanttinen uskonpuhdistaja Jean Calvin käsityksensä ennaltamääräyksestä kirjassaan Institution de la religion chrétienne. Käsitys perustuu sellaiseen ajatukseen, että Jumala on kaikkitietävä eivätkä hänen luomuksensa voi teoillaan kyseenalaistaa hänen tarkoituksiaan tai velvoittaa häntä tekemään muutoksia.

Mutta antaako Raamattu todella tällaisen kuvan Jumalasta? Mikä vielä tärkeämpää, onko tuollainen selitys sopusoinnussa Jumalan ominaisuuksien ja etenkin hänen pääominaisuutensa – rakkauden – kanssa?

Jumala pystyy ennustamaan tulevaisuuden

Jumala pystyy ennustamaan tulevaisuuden. Hän kuvailee itseään seuraavasti: ”Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.” (Jesaja 46:10.) Läpi ihmiskunnan historian Jumala on kirjoituttanut ennustuksiaan muistiin osoittaakseen, että hän voi käyttää edeltätietämystään ja ennustaa tapahtumia ennen kuin ne sattuvat.

Esimerkiksi Babylonian kuninkaan Belsassarin päivinä profeetta Daniel näki unessa kaksi petoa, joista toinen syrjäytti toisen, ja Jehova antoi hänelle selityksen: ”Kaksisarvinen oinas, jonka sinä näit, on: Meedian ja Persian kuninkaat. Ja kauris on Jaavanin [Kreikan] kuningas.” (Daniel 8:20, 21.) Jumala selvästikin paljasti edeltätietämyksensä perusteella maailmanvaltojen perättäisen järjestyksen. Silloin vallassa ollutta Babylonian valtakuntaa seuraisi Meedo-Persia ja sitten Kreikka.

Ennustukset voivat koskea myös yhtä ihmistä. Esimerkiksi profeetta Miika ilmoitti, että Messias syntyisi Betlehemissä (Miika 5:1). Tässäkin tapauksessa Jumala käytti edeltätietämystään. Tapahtumasta ilmoitettiin kuitenkin erityistarkoituksessa: Messiaan tunnistamiseksi. Tapaus ei anna aihetta yleistää mitään predestinaatio-oppia, joka koskee jokaista yksilöä.

Raamattu päinvastoin osoittaa, että joissakin tilanteissa Jumala päättää olla tietämättä lopputulosta ennalta. Juuri ennen Sodoman ja Gomorran hävitystä hän ilmoitti: ”Olen päättänyt mennä alas nähdäkseni, toimivatko he täysin sen mukaan, mistä huuto on tullut eteeni, ja jos eivät, voin saada sen tietää.” (1. Mooseksen kirja 18:21, UM.) Tämä jae osoittaa selvästi, että Jumala ei tiennyt ennalta, kuinka turmeltuneita nuo kaupungit olivat, ennen kuin hän otti asiasta selvää.

On totta, että Jumala pystyy näkemään jotkin tapahtumat ennalta, mutta monesti hän on päättänyt olla käyttämättä edeltätietämystään. Jumala on kaikkivaltias, ja siksi hän saa vapaasti käyttää kykyjään niin kuin hän haluaa, ei niin kuin epätäydelliset ihmiset haluavat.

Jumala kykenee oikaisemaan asiat

Jotkut sanovat Calvinin tavoin, että Jumala määräsi ennalta ihmisen syntiinlankeemuksen ennen kuin tämä luotiin, ja että hän on määrännyt ennalta ”valitut” ennen tuota lankeemusta. Mutta jos tämä pitäisi paikkansa, niin eikö Jumala olisi ollut ulkokultainen tarjotessaan ikuisen elämän mahdollisuutta Aadamille ja Eevalle, vaikka hän tiesi varmasti, etteivät he kykenisi saamaan sitä? Raamatussa ei liioin missään kohdin kielletä sitä, että ensimmäiselle ihmisparille annettiin valintamahdollisuus: he saivat joko noudattaa Jumalan ohjeita ja elää ikuisesti tai hylätä ne ja kuolla (1. Mooseksen kirja, 2. luku).

Entä tekivätkö Aadam ja Eeva tosiaan synnillään Jumalan tarkoituksen tyhjäksi? Eivät tehneet, sillä Jumala ilmoitti heti tuon teon jälkeen, että hän herättäisi ”siemenen”, joka tuhoaisi Saatanan ja tämän asiamiehet, ja että hän oikaisisi asiat maan päällä. Niin kuin ei muutama hyönteinen pysty estämään puutarhuria korjaamasta hyvää satoa, ei myöskään Aadamin ja Eevan tottelemattomuus estä Jumalaa tekemästä maasta paratiisia. (1. Mooseksen kirja, 3. luku.)

Jumala paljasti myöhemmin, että tulisi Valtakunta-hallitus, joka uskottaisiin kuningas Daavidin jälkeläisen käsiin, ja että tämän Valtakunnan yhteydessä olisi muitakin ihmisiä. Heitä sanotaan ”Korkeimman pyhiksi”. (Daniel 7:18; 2. Samuelin kirja 7:12; 1. Aikakirja 17:11.)a

Ennustaminen ei ole ennalta määräämistä

Se ettei Jumala päättänyt tietää, mille tielle ihmiskunta lähtisi, ei estänyt häntä ennustamasta ihmisen hyvien ja pahojen toimien seurauksia. Jos mekaanikko varoittaa kuljettajaa tämän auton huonosta kunnosta, mekaanikkoa ei voi pitää vastuullisena mahdollisesta onnettomuudesta tai syyttää häntä sen ennalta määräämisestä. Samoin ei myöskään Jumalaa voida syyttää siitä, että hän olisi määrännyt ennalta yksilöiden toiminnan surulliset seuraukset.

Sama periaate soveltuu ensimmäisen ihmisparin jälkeläisiin. Ennen kuin Kain tappoi veljensä, Jehova asetti Kainin eteen kaksi vaihtoehtoa: hallitsisiko hän syntiä vai saisiko synti otteen hänestä? Mikään tässä kertomuksessa ei osoita, että Jehova olisi määrännyt ennalta Kainin tekevän huonon valinnan ja murhaavan veljensä. (1. Mooseksen kirja 4:3–7.)

Myöhempinä aikoina Mooseksen laki varoitti israelilaisia sen seurauksista, että he kääntyisivät pois Jehovasta esimerkiksi ottamalla vaimoja pakanakansoista. Kävi niin kuin oli ennustettu. Se voidaan nähdä kuningas Salomon tapauksesta; ulkomaisten vaimojensa vaikutuksesta hän alkoi myöhempinä elinvuosinaan harjoittaa epäjumalanpalvelusta (1. Kuningasten kirja 11:7, 8). Jumala siis kyllä varoitti kansaansa mutta ei määrännyt ennalta sitä, mitä kukin tekisi.

Kristittyjä valittuja kannustetaan kestämään hellittämättä, mikäli he eivät halua menettää luvattua palkintoaan hallita taivaissa Kristuksen kanssa (2. Pietarin kirje 1:10; Ilmestys 2:5, 10, 16; 3:11). Jotkut menneinä aikoina eläneet teologit ovatkin kysyneet, miksi valittuja muistutettiin tällä tavoin, jos heidän kutsumisensa kerran oli lopullinen.

Ennaltamääräys ja Jumalan rakkaus

Ihmiselle annettiin tahdonvapaus, koska hänet luotiin ”Jumalan kuvaksi” (1. Mooseksen kirja 1:27). Tahdonvapaus oli välttämätön, jos kerran ihmisten oli määrä kunnioittaa ja palvella Jumalaa rakkaudesta, ei robotteina, joiden jokainen liike on etukäteen määrätty. Älyllisten, vapaiden luomusten ilmaisema rakkaus tekisi Jumalalle mahdolliseksi kumota aiheettomat syytökset. Hän sanoo: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananlaskut 27:11.)

Jos Jumalan palvelijoiden menettely olisi ennalta määrätty – eli ikään kuin ohjelmoitu – niin eikö heidän Luojaansa kohtaan tuntemansa rakkauden aitous voitaisi kyseenalaistaa? Eikö myös olisi vastoin Jumalan puolueettomuutta, että hän valitsisi ennalta ihmisiä kirkkauteen ja onnellisuuteen ottamatta huomioon heidän yksilöllisiä ansioitaan? Jos lisäksi jotkut saavat osakseen tuollaisia etuisuuksia, kun taas toisten kohtalona on ikuinen rangaistus, se tuskin herättäisi ”valituissa” vilpitöntä kiitollisuutta. (1. Mooseksen kirja 1:27; Job 1:8; Apostolien teot 10:34, 35.)

Lopuksi vielä Kristus käski opetuslapsiaan saarnaamaan hyvää uutista koko ihmiskunnalle. Jos Jumala on jo valinnut pelastettavat, eikö se laimentaisi kristittyjen evankelioimisintoa? Eikö se tekisi saarnaamistyöstä olennaisesti merkityksetöntä?

Jumalan puolueeton rakkaus on väkevin voima, mikä voi saada ihmiset rakastamaan vuorostaan häntä. Suurin ilmaus Jumalan rakkaudesta oli se, että hän uhrasi Poikansa epätäydellisen, syntisen ihmiskunnan puolesta. Jumalan edeltätietämys Poikansa suhteen on erikoistapaus, mutta se antaa meille varmuuden siitä, että Jeesukseen perustuvat lupaukset ennallistamisesta toteutuvat. Uskokaamme siksi tuohon Poikaan ja lähestykäämme Jumalaa. Näyttäkäämme arvostuksemme noudattamalla Jumalan kehotusta luoda hyvä suhde Luojaamme. Jumala esittää tämän kehotuksen nykyään kaikille niille, jotka haluavat käyttää tahdonvapauttaan ilmaisten rakkauttaan häntä kohtaan.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 7]

ENNALTA MÄÄRÄTTY LUOKKANA

”Ne, jotka hän on ensiksi tunnustanut, hän on myös ennalta määrännyt muovailtaviksi Poikansa kuvan mukaisiksi, jotta hän olisi esikoinen monien veljien joukossa. Sitä paitsi ne, jotka hän on ennalta määrännyt, hän on myös kutsunut, ja ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös julistanut vanhurskaiksi. Lopuksi ne, jotka hän on julistanut vanhurskaiksi, hän on myös kirkastanut.” (Roomalaisille 8:29, 30.) Miten meidän olisi ymmärrettävä Paavalin näissä jakeissa käyttämä ilmaus ”ennalta määrännyt”?

Paavali ei tässä todistelussa esitä vastaansanomatonta argumenttia yksilöllisen ennalta määräytymisen puolesta. Eräässä katolisessa hakuteoksessa selitettiin joitakin vuosikymmeniä sitten Paavalin todistelua (Roomalaisille, luvut 9–11) seuraavaan tapaan: ”Yhä useammat katoliset raamatunselittäjät ovat sitä mieltä, että tässä ei ole kyse varsinaisesta predestinaatiosta ikuiseen elämään.” (Dictionnaire de théologie catholique.) Sitten samassa teoksessa lainataan Marie-Joseph Lagrangea: ”Paavali ei suinkaan tarkastele predestinaatiota ja kadotukseen tuomitsemista vaan ainoastaan pakanoiden kutsumista kristinuskon armon piiriin vastakohtana juutalaisten uskonpuutteelle. – – On kyse ryhmistä, pakanoista, juutalaisista, eikä suoranaisesti tietyistä yksilöistä.” (Kursivointi meidän.)

Lähempänä nykyaikaa näistä luvuista (9–11) esitettiin eräässä raamatunselitysteoksessa sama päätelmä: ”Näiden lukujen aiheena ei siis ole kysymys yksilöllisestä predestinaatiosta kirkkauteen tai edes uskoon vaan Israelin osasta pelastushistorian kehityksessä – ainoasta ongelmasta, joka V[anhan] T[estamenti]n pohjalta herää.” (The Jerusalem Bible.)

Roomalaiskirjeen 8. luvun viimeiset jakeet kuuluvat samaan tekstiyhteyteen. Nämä jakeet voivat siksi hyvin perustein muistuttaa meitä siitä, että Jumala ennusti sellaisen luokan eli ryhmän olemassaolon, jonka jäsenet otettaisiin ihmiskunnan keskuudesta ja joka kutsuttaisiin hallitsemaan Kristuksen kanssa, sekä heille asetetut vaatimukset – näin tehtiin nimittämättä etukäteen niitä yksilöitä, jotka valittaisiin, sillä se olisi ristiriidassa Jumalan rakkauden ja oikeudenmukaisuuden kanssa.