Syntyikö Jeesus talviaikaan?

”LUMIPYRY lamautti Jerusalemin”, ”Jatkuva lumentulo sekoittanut elämän pohjoisessa”. Tällaiset otsikot tulivat tuttuakin tutummiksi The Jerusalem Post -sanomalehden lukijoille Israelissa vuoden 1992 talvella, joka osoittautui yhdeksi tuon maan kovimmista talvista vuosisadallamme.

Hermoninvuoren huipulla oli tammikuussa 7–12 metriä lunta eikä talven lopusta ollut vielä tietoakaan. Golanin kukkuloilta ja Ylä-Galileasta alas Jerusalemin ja sen lähellä sijaitsevan Betlehemin (kansikuvassa) eteläpuolelle sekä jopa Negebiin saakka tuo ihastuttava ja kevyt mutta voimallinen vieras keskeytti kerta toisensa jälkeen israelilaisten jokapäiväisen elämänmenon. Yhdessä Jerusalem Postin artikkelissa todettiin: ”Sakeat lumipyryt onnistuivat eilen tekemään sen, mihin Katjuša-rakettien sade ei viime viikolla pystynyt: lumi sulki asutusalueita ja piti asukkaat tiukasti linnoittautuneina koteihinsa.”

Ankara talvi sekoitti muidenkin kuin kaupunkilaisten elämän. Raporttien mukaan sadat lehmät ja vasikat sekä tuhannet kananpojat jäätyivät kuoliaiksi, kun yölämpötila putosi äkisti pakkasen puolelle. Ja aivan kuin lumessa ei olisi ollut kylliksi, jäätävät kaatosateetkin vaativat veronsa. Yhtenä päivänä kuoli kaksi nuorta paimenpoikaa; he yrittivät kaikesta päättäen epätoivoisesti pelastaa joitakin lampaitaan, jotka olivat tempautuneet tulvaveden matkaan, mutta huuhtoutuivat itsekin virran mukaan ja hukkuivat.

Vaikkei tämä ollutkaan mikään tyypillinen Lähi-idän talvi, israelilainen lehti Eretz kertoi: ”Israelin alueelta kootut säätiedot 130 vuodelta paljastavat, että Jerusalemissa on lunta useammin kuin saattaisi odottaa – – Jerusalemin kaupunki näki vuosina 1949–80 kaikkiaan 24 lumista talvea.” Mutta onko tämä vain ilmatieteellisesti ja yleisesti kiinnostava seikka, vai onko sillä jotain erityismerkitystä Raamatun tutkijoille?

Mitä merkitystä Raamatun tutkijoille?

Ajatellessaan Jeesuksen syntymää monet ihmiset loihtivat silmiensä eteen tunteisiin vetoavan seiminäkymän, jonka mukaan rakennettuja asetelmia näkee usein jouluaikaan: Jeesus-vauva makaa lämpimässä kapalossa äitinsä hoivissa ja hiljalleen putoileva lumi verhoaa maiseman alleen. Sopiiko tämä yleinen mielikuva Raamatun kuvaukseen tuosta historian tapahtumasta?

Raamatunkirjoittaja Luukas esittää tarkoin dokumentoidun kertomuksen Jeesuksen syntymästä: ”Samalla seudulla oli myös paimenia, jotka oleskelivat taivasalla ja pitivät vartiovuoroja yöllä laumoilleen. Ja yhtäkkiä seisoi heidän luonaan Jehovan enkeli, ja Jehovan kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he joutuivat suuren pelon valtaan. Mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö, sillä katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla, koska teille on syntynyt tänään Daavidin kaupungissa [Betlehemissä] Pelastaja, joka on Kristus, Herra. Ja tämä on teille tunnusmerkkinä: te löydätte pienokaisen, joka on kapaloitu ja makaa seimessä.’ Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa joukko taivaallista sotaväkeä, joka ylisti Jumalaa ja sanoi: ’Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.’” (Luukas 2:8–14.)

Jos tämä kertomus luettaisiin keskivertoisraelilaiselle nykyään ja häneltä kysyttäisiin, mihin aikaan vuodesta se voisi tapahtua, hän luultavasti arvelisi sen sijoittuvan jonnekin huhti- ja lokakuun välille. Miksi? Vastaus on yksinkertainen. Marraskuusta maaliskuuhun Israelissa on kylmää ja sateista, ja joulukuun 25:s on varmasti talviaikaa. Paimenet eivät oleskelisi taivasalla eivätkä pitäisi laitumilla vartiovuoroja laumoilleen yöllä. Kirjoituksemme alussa olleiden raporttien perusteella syy on helppo ymmärtää. Jeesuksen syntymäkaupunki Betlehem sijaitsee melko korkealla, vain jonkin kilometrin päässä Jerusalemista. Yöt ovat siellä sangen kylmiä lauhkeampinakin talvina. (Miika 5:1; Luukas 2:15.)

Silmäys Jeesuksen syntymän aikaiseen historiaan valaisee sitä, ettei hän syntynyt joulukuun lumien aikaan. Jeesuksen äidin Marian oli pitkälle edenneestä raskaudestaan huolimatta matkustettava kotoaan Nasaretista Betlehemiin. Hän ja Joosef tekivät niin voidakseen täyttää Rooman hallitsijan, keisari Augustuksen, säätämää väestönlaskentaa koskevat vaatimukset. (Luukas 2:1–7.) Juutalainen väestö, joka vihasi Rooman hallintoa ja sen raskasta verotusta, oli jo valmiiksi kypsä kapinaan. Miksi Rooma ärsyttäisi sitä turhaan vaatimalla monia matkustamaan henkikirjoitusta varten kaikkein vaikeimman ja jopa petollisen sään aikaan – talvella? Eikö ole paljon järkevämpää, että se olisi määrätty tapahtuvaksi matkustamiseen soveltuvana aikana, esimerkiksi keväällä tai syksyllä?

Raamattuun perustuvia laskelmia

Historialliset ja fyysiset todisteet osoittavat, ettei joulukuu sen enempää kuin mikään muukaan talvikuukausi sovi Jeesuksen syntymää koskeviin kertomuksiin. Mutta lisäksi Raamattu paljastaa eräässä profetiassa, mihin aikaan vuodesta Jeesus syntyi. Mikä tuo profetia on?

Danielin kirjan 9. luku esittää yhden vaikuttavimmista Messiasta koskevista ennustuksista. Siinä kuvaillaan sekä hänen tuloaan että hänen tuhoamistaan, jonka välityksellä tuotettiin lunastusuhri syntien sovittamiseksi ja perustan luomiseksi sille, että tottelevainen ihmiskunta saisi ”iankaikkisen vanhurskauden”. (Daniel 9:24–27; vrt. Matteus 20:28.) Danielin ennustuksen mukaan kaikki tämä toteutuisi 70 vuosiviikossa vuodesta 455 eaa. lähtien, jolloin annettiin käsky rakentaa Jerusalem uudelleen (Nehemia 2:1–11).a Ennustuksen aikajaon perusteella voidaan havaita, että Messias ilmaantuisi 70. vuosiviikon alussa. Tämä tapahtui vuonna 29, jolloin Jeesus tarjoutui kastettavaksi ja aloitti virallisesti messiaanisen työnsä. ”Puolen vuosiviikon” eli kolmen ja puolen vuoden kuluttua Messias tuhottaisiin, ja näin hän tekisi merkityksettömiksi kaikki Mooseksen lakiliiton alaisuuteen kuuluvat uhrit (Heprealaisille 9:11–15; 10:1–10).

Tämä ennustus paljastaa, että Jeesuksen palvelus kesti kolme ja puoli vuotta. Hän kuoli pääsiäisenä 14. nisankuuta (juutalaisen kalenterin mukaan) keväällä 33. Vastaava päivämäärä tuona vuonna olisi 1. huhtikuuta. (Matteus 26:2.) Jos lasketaan siitä kolme ja puoli vuotta taaksepäin, saadaan hänen kasteajankohdakseen lokakuun alku vuonna 29. Luukas kertoo Jeesuksen olleen noin 30-vuotias mennessään kasteelle (Luukas 3:21–23). Näin ollen myös Jeesuksen syntymä on ajoittunut lokakuun alun tienoille. Sopusoinnussa Luukkaan kertomuksen kanssa paimenet olisivat tuohon aikaan vuodesta yhä ”taivasalla” ja pitäisivät ”vartiovuoroja yöllä laumoilleen” (Luukas 2:8).

Mistä lähteestä?

Jos kerran todisteet viittaavat siihen, että Jeesus syntyi lokakuun alkupuolella, niin miksi sen muistoa vietetään 25. joulukuuta? Hakuteoksessa The New Encyclopædia Britannica osoitetaan, että tämä juhla omaksuttiin satoja vuosia Jeesuksen syntymän jälkeen: ”Useimmat Idän kirkot omaksuivat vähitellen 300-luvulla tavan viettää Kristuksen syntymää 25. joulukuuta. Jerusalemissa joulua vastustettiin pitempään, mutta myöhemmin se hyväksyttiin.”

Miksi ne, jotka kutsuivat itseään kristityiksi, hyväksyivät tuon tavan liiemmin vastustelematta satoja vuosia Kristuksen jälkeen? Britannica-hakuteoksessa luodaan lisävaloa tähän aiheeseen: ”Jouluun liittyvät perinteiset tavat ovat kehittyneet useiden lähteiden pohjalta sen seurauksena, että Kristuksen syntymän vietto sattuu yhteen pakanallisten maanviljelykseen ja auringon liikkeisiin liittyvien keskitalven menojen kanssa. Saturnalia (17. joulukuuta) oli roomalaisessa maailmassa hauskanpidon ja lahjojen vaihtamisen aikaa. Joulukuun 25:nnettä pidettiin myös iranilaisten salaperäisen Mithra-jumalan, Vanhurskauden Auringon, syntymäpäivänä.”

Oliko tämä kaikki todellakin vain sattumaa? Kaukana siitä! Historia tietää kertoa, että Rooman valtakunta muuttui 300-luvulla keisari Konstantinuksen aikana merkittävällä tavalla siten, että se lakkasi vainoamasta kristillisyyttä ja alkoi tukea ”kristillisyyttä” hyväksyttävänä uskontona. Kun yhä useammat tavalliseen väestöön kuuluvat, joilta puuttui taustatiedot kristillisyyden todellisesta merkityksestä, omaksuivat tämän uuden uskon, he alkoivat viettää tuttuja pakanallisia juhliaan siten, että antoivat niille vasta oppimiaan ”kristillisiä” nimiä. Mikäpä muu päivä olisikaan ollut sopivampi Kristuksen syntymäjuhlan viettoon kuin joulukuun 25:s, joka jo liitettiin ”Vanhurskauden Auringon” syntymään?

Onko sillä väliä?

Ei ole juuri epäilystäkään siitä, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat, jotka olivat juutalaisia, eivät viettäneet hänen syntymäpäiväänsä. Encyclopaedia Judaica -tietosanakirjan mukaan ”syntymäpäivien viettäminen ei kuulu juutalaisten perinteisiin tapoihin”. Varhaiskristityt eivät varmasti olisi omaksuneet sellaista juhlaa. Sen sijaan että he olisivat juhlineet hänen syntymäpäiväänsä, he kunnioittivat Jeesuksen käskyä muistaa hänen kuolemaansa, jonka kiistattoman päivämäärän he tunsivat: 14. nisankuuta (Luukas 22:7, 15, 19, 20; 1. Korinttolaisille 11:23–26).

Satoja vuosia ennen Kristusta sai silloinen Jumalan valittu kansa, juutalaiset, profeetallisen varoituksen, joka koski heidän tulevan Babylonin-pakkosiirtolaisuutensa loppua: ”Pois, pois! Lähtekää sieltä, älkää koskeko saastaiseen; lähtekää sen keskeltä, puhdistautukaa, te Herran aseenkantajat.” (Jesaja 52:11.) Heidän oli määrä palata kotimaahansa ennallistamaan Jehovan puhdas palvonta. Ei tulisi kysymykseenkään, että he omaksuisivat Babylonissa näkemiään epäpuhtaita pakanallisia tapoja ja palvontamuotoja.

Ei ole yllättävää, että tämä sama käsky annetaan kristityille 2. Korinttolaiskirjeen 6:14–18:ssa. Kristuksen seuraajista tuli puhtaan palvonnan edustajia hänet hylänneen juutalaisen kansan sijaan. Heidän velvollisuutenaan oli auttaa toisia tulemaan ulos hengellisestä pimeydestä totuuden valoon. (1. Pietarin kirje 2:9, 10.) Miten he voisivatkaan tehdä näin, jos he sekoittaisivat Kristuksen opetuksia pakanallista alkuperää oleviin tapoihin ja pyhäpäiviin?

”Valkean joulun” vietto on koskemista ”epäpuhtaaseen”, niin paljon kuin se ehkä vetoaakin yleisiin mieltymyksiin (2. Korinttolaisille 6:17). Sen joka todella rakastaa Jumalaa ja Kristusta, täytyy pysyä siitä erossa.

Sen ohella että joulun alkuperä on pakanallisissa juhlissa, olemme myös nähneet, ettei se edusta totuutta, sillä Jeesus syntyi lokakuussa. Syntyypä jollekulle sitten millainen mielikuva tahansa, Jeesus yksinkertaisesti ei syntynyt talviaikaan.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 4, 5]

Lumen peittämä Jerusalem idästä päin katsottuna

[Lähdemerkintä]

Garo Nalbandian

[Kuva s. 6]

Lunta Jerusalemin muurien vierustalla

[Kuva s. 7]

Paimenet voivat olla laumojensa kanssa kallioisilla rinteillä yöllä ainoastaan lämpimään aikaan vuodesta, kuten alla olevasta kuvasta näkyy

[Lähdemerkintä]

Garo Nalbandian