Kuka on Jehova?
”KUKA on Jehova?” Tämän kysymyksen esitti ylpeä farao, Egyptin kuningas, 3 500 vuotta sitten. Ilmeisesti uhmamieli sai hänet lisäämään: ”Minä en tunne lainkaan Jehovaa.” Kaksi miestä, jotka seisoivat tuolloin faraon edessä, tiesivät, kuka Jehova on. He olivat lihalliset veljekset, Mooses ja Aaron, jotka kuuluivat israelilaiseen Leevin sukukuntaan. Jehova oli lähettänyt heidät vaatimaan Egyptin hallitsijalta, että tämä lähettäisi israelilaiset erämaahan viettämään uskonnollista juhlaa. (2. Mooseksen kirja 5:1, 2, UM.)
Farao ei halunnut vastausta kysymykseensä. Papit edistivät satojen väärien jumalten palvontaa hänen alaisuudessaan. Faraota itseäänkin pidettiin jumalana. Hänhän oli egyptiläisen mytologian mukaan auringonjumala Ran poika ja haukanpäisen Horus-jumalan ruumiillistuma. Faraota puhuteltiin sellaisilla arvonimillä kuin ”mahtava jumala” ja ”iankaikkinen”. Ei ollut siis mitenkään yllättävää, että hän kysyi halveksivasti: ”Kuka on Jehova, niin että minun pitäisi totella hänen ääntään?”
Mooseksen ja Aaronin ei tarvinnut vastata tuohon kysymykseen. Farao tiesi Jehovan olevan Jumala, jota israelilaiset palvoivat Egyptin orjuudessa. Mutta farao ja koko Egypti saisivat pian tietää, että Jehova on tosi Jumala. Nykyään Jehova tulee samalla tavalla tekemään nimensä ja jumaluutensa tunnetuiksi kaikille maan asukkaille (Hesekiel 36:23). Voimme siksi hyötyä tarkastellessamme, miten Jehova Jumala julisti nimensä suuruutta muinaisessa Egyptissä.
Ylempi kuin Egyptin jumalat
Kun farao kysyi uhmakkaasti, kuka on Jehova, siitä koituneet seuraukset yllättivät hänet. Jehova itse antoi vastauksen aiheuttamalla Egyptille kymmenen vitsausta. Nuo vitsaukset eivät olleet pelkästään iskuja kansaa vastaan. Ne olivat iskuja Egyptin jumalia vastaan.
Vitsaukset osoittivat Jehovan olevan Egyptin jumalia ylempi (2. Mooseksen kirja 12:12; 4. Mooseksen kirja 33:4). Kuvittele sitä äänekästä valitusta, joka syntyi Jehovan muuttaessa Niilin ja kaikki Egyptin vedet vereksi! Tämän ihmeen ansiosta farao ja hänen kansansa saivat tietää, että Jehova on ylempi kuin Niilin jumala Hapi. Niilin kalojen kuoleminen oli isku myös Egyptin uskontoa vastaan, sillä joitakin kalalajeja kunnioitettiin syvästi. (2. Mooseksen kirja 7:19–21.)
Seuraavaksi Jehova aiheutti Egyptille sammakkovitsauksen. Tämä häpäisi egyptiläisen sammakkojumalattaren Heqtin (2. Mooseksen kirja 8:5–14). Kolmas vitsaus nöyryytti taikuutta harjoittavat papit, jotka eivät kyenneet jäljittelemään Jehovaa tämän muuttaessa ihmeen avulla tomun sääskiksi. ”Tämä on Jumalan sormi”, he huusivat (2. Mooseksen kirja 8:16–19). Egyptiläinen jumala Thot, jonka uskottiin keksivän taikatemppuja, ei kyennyt auttamaan noita huijareita.
Farao sai tietoa siitä, kuka on Jehova. Jehova oli se Jumala, joka kykeni ilmoittamaan tarkoituksensa Mooseksen välityksellä ja sitten toteuttamaan sen aiheuttamalla yliluonnollisia vitsauksia egyptiläisille. Jehova pystyi myös aloittamaan ja lopettamaan mielensä mukaan nuo iskut. Tämä tieto ei kuitenkaan saanut faraota nöyrtymään hänen edessään. Sen sijaan Egyptin ylimielinen hallitsija vastusti edelleenkin itsepintaisesti Jehovaa.
Neljännen vitsauksen aikana paarmat turmelivat maan, tunkeutuivat taloihin ja niitä oli ilmeisesti mustanaan ilmassa, jota palvottiin ja jonka personoitumana pidettiin Šu-jumalaa tai Isis-jumalatarta, taivaan kuningatarta. Tästä hyönteisestä käytetty heprealainen sana on käännetty ”paarmaksi”, ”pistokärpäseksi” ja ”kovakuoriaiseksi” (New World Translation, Septuaginta, Young). Jos oli kyse pyhistä pillerinpyörittäjistä, egyptiläisiä vitsattiin hyönteisillä, joita he pitivät pyhinä, eivätkä ihmiset voineet kävellä murskaamatta niitä jalkojensa alle. Tämä vitsaus opetti joka tapauksessa faraolle jotakin uutta Jehovasta. Vaikka Egyptin jumalat eivät voineet varjella palvojiaan paarmoilta, Jehova pystyi suojelemaan kansansa. Tämä ja kaikki seuraavat vitsaukset koettelivat egyptiläisiä mutteivät israelilaisia (2. Mooseksen kirja 8:20–24).
Viides vitsaus oli egyptiläisten karjaa kohdannut rutto. Tämä isku häpäisi Hathorin, Apiksen ja taivaan jumalattaren Nutin, jolla kuvattiin olevan lehmän ruumis (2. Mooseksen kirja 9:1–7). Kuudes vitsaus aiheutti paiseita ihmisiin ja karjaan, mikä nöyryytti Thot-, Isis- ja Ptah-jumalat, joilla ajateltiin virheellisesti olevan kyky parantaa (2. Mooseksen kirja 9:8–11).
Seitsemäs vitsaus oli ankara raesade ja rakeiden seassa väreilevä tuli. Tämä isku häpäisi salaman herrana pidetyn Rešpu-jumalan ja Thotin, jonka väitettiin hallitsevan sadetta ja ukkosta (2. Mooseksen kirja 9:22–26). Kahdeksas isku, heinäsirkkavitsaus, osoitti Jehovan olevan satojen suojelijana pidettyä Min’iä, hedelmällisyyden jumalaa, ylempi (2. Mooseksen kirja 10:12–15). Yhdeksäs isku, Egyptiin tullut kolmen päivän pimeys, halvensi Egyptin jumalista Rata ja Horusta, jotka olivat auringonjumalia (2. Mooseksen kirja 10:21–23).
Yhdeksästä tuhoisasta vitsauksesta huolimatta farao kieltäytyi yhä vapauttamasta israelilaisia. Hänen kovasydämisyytensä tuli hyvin kalliiksi Egyptille, kun Jumala aiheutti kymmenennen ja viimeisen vitsauksen: ihmisten ja eläinten esikoisten kuoleman. Jopa faraon esikoispoika kuoli, vaikka tätä pidettiin jumalana. Näin Jehova pani toimeen rangaistustuomion, jonka hän oli langettanut kaikille Egyptin jumalille (2. Mooseksen kirja 12:12, 29).
Nyt farao kutsui Mooseksen ja Aaronin ja sanoi: ”Nouskaa ja menkää pois minun kansani joukosta, sekä te että israelilaiset; menkää ja palvelkaa Herraa [”Jehovaa”, UM], niinkuin olette puhuneet. Ottakaa myös lampaanne ja karjanne mukaanne, niinkuin olette puhuneet, ja menkää ja rukoilkaa minullekin siunausta.” (2. Mooseksen kirja 12:31, 32.)
Kansansa suojelija
Israelilaiset lähtivät, mutta faraosta näytti pian siltä, että he harhailivat erämaassa. Hän ja hänen palvelijansa kysyivät nyt: ”Mitä teimmekään, kun päästimme Israelin meitä palvelemasta!” (2. Mooseksen kirja 14:3–5.) Tämän orjakansan menettäminen olisi kova taloudellinen isku Egyptille.
Farao kokosi armeijansa ja seurasi israelilaisia aina Pii-Hahirotiin asti (2. Mooseksen kirja 14:6–9). Tilanne näytti sotilaallisesti hyvältä egyptiläisten kannalta, koska meri ja vuoret saartoivat israelilaiset. Mutta Jehova suojeli israelilaisia asettamalla pilven heidän ja egyptiläisten väliin. Egyptiläisten puolella ”se osoittautui pimeyden pilveksi” ja esti hyökkäyksen. Toiselta puolen pilvi oli valoisa ja ”valaisi – – yötä” israelilaisille. (2. Mooseksen kirja 14:10–20, UM.)
Egyptiläiset olivat päättäneet ryöstää ja tuhota heidät, mutta pilvi esti sen (2. Mooseksen kirja 15:9). Kun se nousi, minkä ihmeen he näkivätkään! Punaisenmeren vedet oli jaettu kahtia, ja israelilaiset olivat menossa sen yli toiselle rannalle kuivaa maata pitkin! Farao ja hänen joukkonsa syöksyivät maa jymisten merenpohjalle; he olivat päättäneet vangita ja ryöstää entiset orjansa. Mutta Egyptin pöyhkeä hallitsija ei ollut ottanut huomioon heprealaisten Jumalaa. Jehova alkoi syöstä egyptiläisiä sekasortoon ja irrotti pyöriä heidän vaunuistaan. (2. Mooseksen kirja 14:21–25a.)
”Paetkaamme Israelia”, huusivat Egyptin väkevät miehet, ”sillä Herra [”Jehova”, UM] sotii heidän puolestansa egyptiläisiä vastaan.” Farao ja hänen miehensä tajusivat sen liian myöhään. Mooses, joka oli turvassa toisella rannalla, ojensi kätensä merta kohti, ja vedet palasivat ja surmasivat faraon sotajoukkoineen. (2. Mooseksen kirja 14:25b–28.)
Kokemuksen opetukset
Kuka on siis Jehova? Ylpeä farao sai vastauksen tähän kysymykseen. Egyptin tapahtumat osoittivat, että Jehova on ainoa tosi Jumala, täysin erilainen kuin kansojen ”arvottomat jumalat” (Psalmit 96:4, 5, UM). Jehova on tehnyt ”taivaan ja maan” kunnioitusta herättävällä voimallaan. Hän on myös suuri Vapauttaja, joka vei ”kansansa Israelin pois Egyptin maasta tunnusteoilla ja ihmeillä, väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella, suurella peljätyksellä”. (Jeremia 32:17–21.) Tämä on erinomainen osoitus siitä, että Jehova voi suojella kansansa.
Farao oppi nuo asiat karvaan kokemuksen välityksellä. Viimeinen opetus maksoi todellisuudessa hänelle hänen henkensä (Psalmit 136:1, 15). Hän olisi ollut paljon viisaampi, jos hän olisi osoittanut nöyryyttä kysyessään: ”Kuka on Jehova?” Silloin tämä hallitsija olisi voinut toimia sopusoinnussa saamansa vastauksen kanssa. Onneksi monet nöyrät ihmiset oppivat nykyään, kuka Jehova on. Entä millainen persoona hän on, ja mitä hän pyytää meiltä? Toivottavasti seuraava kirjoitus lisää arvostustasi häntä kohtaan, jonka ainoan nimi on Jehova (Psalmit 83:19 [”Herra”, KR-38; ”Jehova”, UM]).
[Kuvan lähdemerkintä s. 3]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.