Mitä pahaa on rakkaudessa rahaan?

PAUL ja Mary pitivät isoa valintamyymälää eräällä köyhällä alueella Afrikassa.a Paiskimalla töitä yötä päivää he pääsivät käsiksi suuriin rahoihin. Aikanaan Mary saattoi olla ylpeä omistamastaan isosta, uudesta talosta, joka oli kalustettu ylellisesti. Paulilla puolestaan oli mahdollisuus ajella loistoautolla.

Eräänä päivänä Paulin luokse tuli hallituksen vastainen ryhmä, jonka jäsenet vaativat: ”Haluamme liikeyrityksesi tukevan toimintaamme ja lahjoittavan meille [100 dollaria] kuukausittain.” Koska Paul ja Mary eivät halunneet ottaa kantaa poliittiseen kiistaan, he kieltäytyivät rohkeasti. Tämän puolueettoman asenteen vuoksi heidän epäiltiin saavan taloudellista tukea hallitukselta. Eräänä viikonloppuna, kun Paul ja Mary olivat kaupungilla, heidän liikkeensä ryöstettiin ja heidän autonsa ja kaunis kotinsa sytytettiin palamaan.

Vaikka tämä onkin surullinen kokemus, voimmeko oppia siitä jotakin? Monet, jotka ovat ponnistelleet rikastuakseen, ovat ehkä säästyneet onnettomuudelta, jossa he olisivat menettäneet rikkautensa, mutta miten on tulevaisuuden laita? Miksi Raamatussa sanotaan, että ”ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon”? (1. Timoteukselle 6:9.)

Tasapainoinen suhtautuminen rahaan

Raamatun mukaan tosi kristityn on huolehdittava elätettävänään olevien perheenjäsentensä aineellisista tarpeista. Joskus se voi olosuhteiden vuoksi olla vaikeaa, esimerkiksi silloin, jos joutuu työttömäksi tai tulee terveysongelmia. Toisaalta kristitty, joka laiminlyö tahallaan perheestään huolehtimisen, ”on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa” (1. Timoteukselle 5:8).

Joillakin maaseutualueilla ihmiset elättävät itsensä ja perheensä viljelemällä maata ja kasvattamalla karjaa. Jotkut eivät käytä juuri lainkaan rahaa, vaan hankkivat elämän välttämättömyydet vaihtamalla tavaroita ja palveluksia. Useimmiten perheenhuoltajat kuitenkin elättävät perheensä käymällä työssä, josta heille maksetaan palkkaa. He ostavat ansaitsemallaan rahalla ruokaa ja muita hyödykkeitä, jotka edistävät heidän perheensä hyvinvointia. Lisäksi kun rahaa säästetään viisaasti, se voi antaa jonkinlaista suojaa vaikeina aikoina tai silloin kun perhettä kohtaa jokin onnettomuus. Säästöillä voidaan esimerkiksi maksaa sairauskuluja tai tärkeitä kodin kunnostustöitä. Siksi Raamatussa sanotaankin realistisesti, että ”raha on suojaksi” ja että ”raha kaiken hankkii” (Saarnaaja 7:13, UM; 10:19).

Koska rahalla saa paljon aikaan, niin on olemassa vaara, että alamme suhtautua sen voimaan epärealistisesti. Kristityn täytyy ymmärtää, että sillä on puutteensa verrattuna muihin, tärkeämpiin asioihin. Raamatussa esimerkiksi verrataan rahan arvoa jumaliseen viisauteen ja sanotaan: ”Viisauden varjossa on kuin rahan varjossa, mutta tieto on hyödyllisempi: viisaus pitää haltijansa elossa.” (Saarnaaja 7:13.) Missä mielessä jumalinen viisaus on rahaa hyödyllisempää?

Menneisyyden antama opetus

Jerusalemissa vuonna 66 sattuneet tapahtumat valaisevat sitä, miten jumalinen viisaus on hyödyllisempää kuin raha. Kun Jerusalemissa asuneet juutalaiset olivat torjuneet Rooman sotajoukkojen hyökkäyksen, he ajattelivat ilmeisesti, että liike-elämän näkymät olivat nyt hyvät. He alkoivatkin lyödä vasta saamansa vapauden kunniaksi omaa rahaa. Heidän rahoihinsa lyötiin hepreankieliset kirjoitukset ”Siionin vapauden puolesta” ja ”Pyhä Jerusalem”. Aina kun vuosi vaihtui, he löivät uusia rahoja ja niihin sanat, joiden perusteella niiden tiedettiin olevan peräisin ”vuodelta kaksi”, ”vuodelta kolme” ja ”vuodelta neljä”. Arkeologit ovat löytäneet jopa muutaman harvinaisen kolikon, joissa oleva kirjoitus ”vuosi viisi” vastaa vuotta 70. Pitivätkö juutalaiskristityt tätä juutalaisten uutta rahaa pysyvän vapauden luotettavana vertauskuvana?

Eivät pitäneet, sillä he muistivat Herransa viisaat sanat. Jeesus oli ennustanut roomalaisten hyökkäyksen, joka sattui vuonna 66. Hän oli neuvonut seuraajiaan lähtemään pois Jerusalemin keskeltä sen tapahtuessa (Luukas 21:20–22). Historia todistaa, että juutalaiskristityt toimivat juuri niin. He olivat ilmeisesti valmiit menettämään omaisuutensa ja mahdollisuutensa harjoittaa liiketoimintaa sen vuoksi, että he lähtivät Jerusalemista. Neljä vuotta myöhemmin Rooman sotajoukot palasivat ja piirittivät kaupungin.

Erään silminnäkijän, historioitsija Josephuksen, mukaan ”kaupungissa oli paljon kultaa”. Suuret rahamäärät eivät kuitenkaan voineet pelastaa Jerusalemia nälänhädältä, joka vain ”paheni pahenemistaan” ja ”tuhosi kokonaisia huonekuntia ja perheitä”. Jotkut asukkaat nielivät kultarahoja ja yrittivät paeta kaupungista. Heidän vihollisensa surmasivat kuitenkin heidät ja repivät auki heidän vatsansa ottaakseen nuo rahat. Josephus selittää: ”Rikkaiden oli yhtä vaarallista jäädä kaupunkiin kuin lähteä sieltä; monia ihmisiä tapettiin heidän rahojensa vuoksi muka karkureina.”

Jerusalem tuhottiin alle puolessa vuodessa piirityksen alkamisesta. Yli miljoona sen asukasta kuoli nälkään, kulkutautehin tai miekkaan. Rakkaus rahaan oli sokaissut monet ja syössyt heidät tuhoon ja turmioon, kun taas viisaiden sanojen noudattaminen oli suonut juutalaiskristityille tilaisuuden paeta.

Tämä ei ole ainoa historian tapaus, jossa raha on tuottanut ihmisille pettymyksen kriisiaikana. Rakkaus rahaan voi olla todella julma isäntä! (Matteus 6:24.) Lisäksi se voi riistää ihmiseltä nykyisen onnellisuuden.

Nautintoja joita ei voi ostaa rahalla

Pakonomainen halu tulla rikkaaksi voi sokaista ihmisen, niin ettei hän huomaa monia nautintoja, jotka eivät vaadi paljon rahaa. Ajattelehan esimerkiksi onnellisia perhesuhteita, tosi ystäviä, luonnonihmeitä, silmää hivelevää auringonlaskua, vaikuttavaa ukkosmyrskyä, tähtitaivasta, eläinten kisailua tai turmeltumattomassa metsässä kasvavia kukkia ja puita.

Joillakin rikkailla on tosin enemmän aikaa nauttia noista edellä mainituista asioista, mutta useimmat heistä uurastavat kovasti yrittäessään säilyttää omaisuutensa tai kartuttaa sitä. Niin oudolta kuin se saattaakin kuulostaa, onnellisuus on usein kadonnut niidenkin ihmisten elämästä, joilla on vapaa-aikaa. Tämä ihmetyttää nykyisiä tutkijoita. ”Miten voimme selittää sen, että kun saavutetaan jotakin, mitä hyvin monet tavoittelevat kuumeisesti ja mitä pidetään jonkinlaisena yleislääkkeenä, niin sen vaikutukset vaihtelevatkin pettymyksestä traumoihin?” kysyy Thomas Wiseman kirjassaan The Money Motive — A Study of an Obsession.

Rikkaalta voi riistää onnellisuuden muun muassa se, että hänen on vaikea tietää, ketkä ovat hänen tosi ystäviään. Rikas kuningas Salomo koki, miten ”omaisuuden karttuessa karttuvat sen syöjätkin” (Saarnaaja 5:10). Monilla rikkailla on myös paljon huolia, kun he yrittävät säilyttää omaisuutensa arvon tai kasvattaa sitä. Usein tämä riistää heiltä virkistävän unen. Raamatussa selitetään: ”Työntekijän uni on makea, söipä hän vähän tai paljon; mutta rikkaan ei hänen yltäkylläisyytensä salli nukkua.” (Saarnaaja 5:11.)

Rakkaus rahaan voi vahingoittaa perhe- ja ystävyyssuhteita, koska se saattaa houkutella jotakuta toimimaan epärehellisesti ja rikollisesti. Monet rahaa rakastavat turvautuvat usein uhkapeliin. Ikävä kyllä halutessaan kiihkeästi pelata vielä yhden pelin monet velkaantuvat. ”Tullessaan luokseni”, sanoi muuan eteläafrikkalainen psykiatri, himopelaajat ”ovat yleensä täysin umpikujassa: he ovat menettäneet työpaikan, liikeyrityksen sekä kodin, ja usein perhe on jättänyt heidät.” Miten hyvin Raamatun varoitus pitääkään paikkansa: ”Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.” (Sananlaskut 28:20.)

Se saa siivet ja lentää taivaalle

Rakkaus rahaan on vaarallista myös siksi, että ihmishallitukset ovat osoittautuneet kykenemättömiksi toimimaan täysin yhteistyössä keskenään tai varmistamaan rahan arvon säilymisen kansainvälisesti vakaana. Ne eivät ole myöskään pystyneet estämään laskusuhdanteita, lamakausia eivätkä pörssiromahduksia. Lisäksi huijaukset, varkaudet ja inflaatio korostavat seuraavien henkeytettyjen sanojen paikkansapitävyyttä: ”Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.” (Sananlaskut 23:4, 5.)

Inflaatio ei ole varmastikaan vain köyhien maiden ongelma. Tämän vuosisadan alkupuolella Keski-Euroopan teollisuusmaat kärsivät voimakkaasti kiihtyvästä inflaatiosta. Esimerkiksi ennen ensimmäistä maailmansotaa Saksan markka oli suunnilleen saman arvoinen kuin Englannin šillinki, Ranskan frangi tai Italian liira. Kymmenen vuoden kuluttua šillinki, frangi ja liira vastasivat suunnilleen 1 000 000 000 000:aa markkaa. Miten huimasti kasvava inflaatio vaikuttaa vauraissa yhteiskunnissa asuvien ihmisten hyvinvointiin? ”Jos siitä, mitä tapahtui tappion kärsineille keskusvalloille 1920-luvun alussa, voidaan päätellä jotakin”, mainitsee Adam Fergusson kirjassaan When Money Dies, ”niin [rahanarvon romahdus] synnyttää siinä määrin ahneutta, väkivaltaa, murhetta ja vihaa – jotka ovat suurelta osin pelon aiheuttamia – ettei mikään yhteiskunta säily vammoitta ja muuttumattomana.”

Vuonna 1923 Saksa revalvoi rahansa ottamalla siitä pois 12 nollaa, niin että 1 000 000 000 000 vanhaa markkaa vastasi yhtäkkiä yhtä uutta markkaa. Näin voitiin pysäyttää inflaatio, mutta siitä oli muita, tuhoisia seurauksia. Fergusson selittää: ”Rahanarvon vakiinnuttaminen uuteen arvoonsa, mikä syöksi tuhansia ihmisiä vararikkoon, riisti miljoonien ihmisten toimeentulon ja sammutti miljoonien muiden toivon, vaati epäsuorasti vielä hirvittävämmän hinnan, joka koko maailman oli maksettava.” Todennäköisesti kirjailijan mielessä ollut ”hirvittävä hinta” oli natsismin syntyminen ja toinen maailmansota.

Sen että suuret pankkitilit ovat kovin monta kertaa menneisyydessä tuottaneet pettymyksen, tulisi olla vakava varoitus tänä aikana, jolloin koko maailman taloudellinen tilanne on epävakaa. Itse Jumalan Poika varoitti, ettei rahaan ole luottamista, mikä on osoittautunut todeksi varmasti monta kertaa (Luukas 16:9). Suurin ja laajimmin vaikuttava taloudellinen epäonnistuminen koetaan kuitenkin silloin, kun Jehova Jumala langettaa tuomion tälle pahalle maailmalle. ”Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.” (Sananlaskut 11:4.)

On siksi hyvin tärkeää, että jokainen meistä pyrkii säilyttämään vanhurskaan aseman tosi Ystäviemme, Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, edessä!

Kestävän onnellisuuden lähde

Paul ja Mary, jotka mainitsimme kirjoituksemme alussa, olivat Jehovan todistajia. Monen vuoden ajan he olivat toimineet kokoaikaisina evankelistoina. Heidän halunsa saada rikkauksia johti kuitenkin siihen, että he lakkasivat käymästä kristillisen seurakunnan kokouksissa eivätkä enää kertoneet uskostaan toisille, vaan lopettivat julkisen sananpalveluksen. Mutta heidän silmänsä aukenivat. ”Nyt voin nähdä, miten järjetön olin käyttäessäni kaiken aikani ja voimani sellaiseen, mikä voi haihtua savuna ilmaan muutamassa minuutissa”, sanoi Mary sen jälkeen, kun hänet oli ryöstetty ja hänen kotinsa oli tuhottu. Onneksi tämä pariskunta otti opikseen ennen kuin oli liian myöhäistä. Rakkaus rahaan on aiheuttanutkin kaikkein eniten vahinkoa silloin, kun se on riistänyt ihmiseltä hyvän suhteen Jehova Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Mitä toivoa meillä on säilyä elossa tämän pahan maailman lopusta ja päästä luvattuun uuteen, vanhurskaaseen maailmaan, ellei meillä ole näitä Ystäviä? (Matteus 6:19–21, 31–34; 2. Pietarin kirje 3:13.)

Pidätpä siis itseäsi rikkaana tai köyhänä, varo kehittämästä rakkautta rahaan. Työskentele saadaksesi suurimman aarteen ja säilyttääksesi sen: hyvän aseman Jehova Jumalan edessä. Voit tehdä tämän kiinnittämällä jatkuvasti huomiota kiireellisen tärkeään kehotukseen: ”Henki ja morsian sanovat jatkuvasti: ’Tule!’ Ja joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:17.)

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 8, 9]

Juutalaisten kapinan aikana lyödyn rahan molemmilla puolilla on kirjoitus ”vuosi kaksi”

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.