”Valon kantajien” piirikonventin runsaita siunauksia
NOIN 2 700 vuotta sitten profeetta Jesaja kirjoitti: ”Katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat.” (Jesaja 60:2.) Miten tosiksi nuo sanat ovatkaan osoittautuneet! Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, sillä Jehova on antanut valon loistaa. Viime vuonna Jumalan valoa rakastavia kutsuttiin lämpimästi osallistumaan ”Valon kantajien” piirikonventtiin.
Ensimmäisen kerran konventin ohjelma esitettiin Pohjois-Amerikassa kesäkuussa. Seuraavina kuukausina se esitettiin Itä- ja Länsi-Euroopassa, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa ja merten saarilla. Läsnäolijoiden määrä on noussut miljooniin. He ovat saaneet nauttia todella antoisista hengellisistä pidoista!
”Tervetuloa, kaikki te valon kantajat!”
Useimmissa paikoissa konventti alkoi perjantaina ja päättyi sunnuntai-iltapäivänä. Istuuduttuaan paikoilleen perjantaiaamuna konventtilaiset saivat kuulla lyhyen yleiskatsauksen siitä, miten Jehovan valo on kirkastunut näinä viimeisinä päivinä. Sitten konventin puheenjohtaja astui lavalle. Hän painotti sitä, että tosi kristittyjen tulee olla valon kantajia ja sanoi sydämellisesti: ”Tervetuloa, kaikki te valon kantajat!” Konventin ohjelma auttaisi läsnäolijoita jatkamaan Jehovan valon heijastamista.
Avainpuheessa tarkasteltiin koko konventin teemaa. Tämän puheen pitäjä muistutti konventtilaisia siitä, että ihmiskunnan valot sammuivat kauan sitten Eedenin puutarhassa. Siitä lähtien Saatana on sokaissut ihmisiä, jotta he eivät näkisi totuuden valoa (2. Korinttolaisille 4:4). Jeesus tuli siitä huolimatta ”pakanoille valkeudeksi” (Jesaja 42:1–6). Hän paljasti uskonnollisia valheita, ilmaisi pimeyteen kuuluvat teot, kannatti Jehovan suvereenisuutta ja saarnasi Valtakunnan hyvää uutista. Jeesuksen seuraajat toimivat näin ensimmäisellä vuosisadalla – ja niin he toimivat edelleenkin! (Matteus 28:19, 20.) Puhuja sanoi innostavasti: ”Voimme Jeesuksen tavoin olla valon kantajia. Mikään työ ei ole nykyaikana tärkeämpää. Eikä meillä voi olla suurempaa etua.”
Juuri kun ensimmäinen ohjelmajakso oli päättymässä, koettiin yllätys. Konventin puheenjohtaja palasi lavalle ja ilmoitti neljän uuden traktaatin sarjaan kuuluvan ensimmäisen traktaatin julkaisemisesta. Ilmoitukselle taputettiin innostuneesti, ja jokaisen läsnäolijan oli mahdollista saada ilmaiseksi yksi kappale tätä traktaattia.
Perjantai-iltapäivänä konventin ohjelmassa seurasi perusluonteisia neuvoja kristityille valon kantajille. Kahdessa ensimmäisessä puheessa annettiin erinomaisia neuvoja siitä, miten voi välttyä saastumasta maailman pimeydestä. Koska Saatana voi esiintyä valon enkelinä, on tärkeää säilyttää hengellinen ajattelutapa, jotta maailman epäpuhtaat asiat eivät johda meitä harhaan (2. Korinttolaisille 11:14). Paavali neuvoi: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.) Konventin läsnäolijat saivat kuulla, että kristityn tulee jatkuvasti muuttua. Tutkiessamme Jumalan sanaa ja soveltaessamme oppimaamme mielemme puhdistuu ja muovautuu jatkuvasti. Tämän ansiosta me muistutamme yhä enemmän Jeesusta, joka oli ”täynnä ansaitsematonta hyvyyttä ja totuutta” (Johannes 1:14).
Nuoret valon kantajat
Jälkipuolisko perjantai-iltapäivän ohjelmasta oli suunnattu nuorille. Tämän puoliskon ensimmäisessä ohjelmanosassa (”Nuoret – mitä tavoittelette?”) kiitettiin niitä nuoria kristittyjä, jotka antavat oivallisen esimerkin uskollisuudesta. Heitä kuitenkin muistutettiin siitä, että Saatana on ottanut hyökkäystensä kohteeksi erityisesti heidät. Taitava urheilijakin tarvitsee valmentajan. Samoin nuoret tarvitsevat vanhempiensa ja seurakunnan apua voidakseen vaeltaa jatkuvasti valossa.
Tätä tähdennettiin erinomaisessa näytelmässä Sen tekeminen mikä on oikein Jehovan silmissä, johon perjantain ohjelma päättyi. Huomio kiinnitettiin kuningas Joosian esimerkkiin. Hän palveli Jehovaa päättäväisesti jo pienenä poikana. Joosia joutui alttiiksi huonolle vaikutukselle, mutta hän teki sitä mikä oli oikein Jehovan silmissä, koska ylimmäinen pappi Hilkia ohjasi häntä ja koska hän rakasti Jumalan lakia. Monet nuoret kristityt toimivat nykyään samalla tavoin.
Antakaa valon loistaa
Levättyään yön osanottajat saapuivat konventtiin valmiina ottamaan vastaan lisää rakentavia raamatullisia neuvoja. He eivät kokeneet pettymystä. Päivän tekstin tarkastelun jälkeen ohjelmassa seurasi puhesarja, jossa luotiin yleiskatsaus siihen, millä eri tavoin kristitty voi antaa valonsa loistaa (Matteus 5:14–16). Saarnaaminen on tärkeä tapa, ja myös hyvällä käytöksellä on suuri merkitys. Puhuja sanoikin: ”Saarnaamalla kerromme toisille, mitä uskomme, mutta ilmaisemalla rakkautta käytännössä todistamme sen.”
Konventtilaisten huomio kiinnitettiin sen jälkeen hyvin tärkeisiin apuvälineisiin – traktaatteihin. Edellisen päivän ilmoitus oli vielä tuoreena läsnäolijoiden mielessä, kun he kuulivat kokemuksia, jotka osoittivat, kuinka tehokkaita nämä pienet välineet ovat. Läsnäolijoita kannustettiin pitämään niitä aina mukanaan, jotta he voisivat käyttää niitä joka tilanteessa.
Seuraavaksi huomio kiinnitettiin tienraivaajiin, noihin kokoaikaisiin Valtakunnan saarnaajiin, jotka työskentelevät kovasti valon kantamisessa. Me arvostamme hyvin paljon uutteria tienraivaajiamme! Ja heidän määränsä lisääntyy. Niissäkin maissa, joissa palvontavapaus on tuore asia, tienraivaajien rivit kasvavat. Tienraivaajia kannustettiin pitämään etuaan suuressa arvossa. Niitä, jotka eivät vielä ole tienraivaajia, kehotettiin tutkimaan omia olosuhteitaan. Ehkä he kykenisivät järjestämään asiansa siten, että he voisivat loistaa valoa kokoajanpalveluksessa.
Valon kantajana olemiseen liittyy usein uhrauksia, ja tätä tähdennettiin seuraavassa puheessa ”Jehovan palveleminen ilmaisemalla uhrautuvaisuuden henkeä”. Paavali pyysi hartaasti kristittyjä ”antamaan ruumiinsa eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi” (Roomalaisille 12:1). Koetuksia kestävät ilmaisevat uhrautuvaisuuden henkeä. Tienraivaajat tekevät joka päivä uhrauksia pysyäkseen kokoajanpalveluksessa. Tosiaan, kaikki tosi kristityt tekevät uhrauksia ahertaessaan mieluummin Jehovan palveluksessa kuin tämän maailman itsekkäissä, materialistisissa hankkeissa. Jehova siunaa runsaasti tällaista toimintaa.
Tämä puhe johdattelikin sopivasti seuraavaan ohjelmanosaan: kastepuheeseen. ”Valon kantajien” piirikonventissa kastetut eivät varmasti unohda tätä puhetta. He tulevat aina pitämään kastettaan elämänsä kohokohtana. Heitä muistutettiin siitä, että he parhaillaan seurasivat 30-vuotiaana kastetun Jeesuksen esimerkkiä. Kasteelle aikovat olivat myös iloisia voidessaan palauttaa mieleensä sen, että he olivat panneet ”pois pimeyteen kuuluvat teot” ja päättäneet ”palvella Jehovan orjina” (Roomalaisille 12:11; 13:12). He nousivat onnellisina seisomaan konventtiyleisön edessä ja antoivat ääneen julkisen julistuksen ennen kasteelle menemistään (Roomalaisille 10:10). Rukoilemme Jehovan siunausta kaikille niille, jotka kävivät vesikasteella ”Valon kantajien” piirikonventissa Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi.
Lauantai-iltapäivänä oli suorasukaisten varoitusten vuoro. Ne esitettiin puheina ”Karta ahneuden ansoja”, ”Turmeleeko joku hyödylliset tapasi?” ja ”Varo kaikenlaista epäjumalanpalvelusta”. Näissä kolmessa puheessa tunnistettiin joitakin niistä menetelmistä, joilla Saatana pyrkii heikentämään kristittyä. Vaikka Juudas Iskariot oli apostoli, hän kavalsi Jeesuksen rahasta. Nuori Samuel varttui aivan Jehovan palvonnan kansallisessa keskuksessa, mutta hän joutui silti väistämättä tekemisiin hyvin huonon seuran kanssa (1. Samuelin kirja 2:12, 18–20). Epäjumalanpalvelus voi ilmetä esimerkiksi sukupuolisena moraalittomuutena ja ahneutena (Efesolaisille 5:5; Kolossalaisille 3:5). Ahneus, huono seura ja epäjumalanpalvelus ovat tosiaan vaaroja, joita täytyy karttaa.
Tämän jälkeen konventtiohjelman tyyli muuttui. Seuraavassa puheessa herätettiin useita kiinnostavia kysymyksiä ja niihin vastattiin. Osaatko esimerkiksi selittää, saavatko sellaiset ihmiset ylösnousemusta, jotka eivät ota totuutta vastaan ja jotka kuolevat ennen suuren ahdistuksen alkua? Mitä kristitty voi tehdä, kun hän ei löydä sopivaa aviopuolisoa? Konventtilaisia kannustettiin käyttämään täysin hyväkseen Vartiotornin julkaisujen hakemistoa, erityisesti sen hakusanan ”Lukijoiden kysymyksiä” alla olevaa aineistoa, jotta he voisivat syventää Raamatun tuntemustaan.
Kristuksen läsnäolo ja ilmestyminen
Lauantaiohjelman loppupuolella siirryttiin tarkastelemaan ennustuksia puhesarjassa ”Valoa Kristuksen läsnäoloon ja ilmestymiseen”. ”Tunnusmerkin” piirteitä, jotka osoittavat Jeesuksen olevan läsnä, palautettiin mieleen (Matteus 24:3). Sarjan toisessa osassa tarkasteltiin ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” nykyistä toimintaa (Matteus 24:45–47). Huomio kiinnitettiin siihen, että vuodesta 1919 lähtien orjaluokka on uskollisesti johtanut Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamistyötä. Sen jälkeen on koottu suuri joukko kaikista kansoista, jotta se osallistuisi voideltujen kristittyjen kanssa Jehovan valon heijastamiseen. Puhuja sanoi lopuksi: ”Jatkakaamme – – kaikki innokkaasti uskollisen ja ymmärtäväisen orjan tukemista. Vain niin toimimalla kaikki lampaankaltaiset voivat aivan pian kuulla jonain päivänä seuraavat onnellisuutta tuottavat sanat: ’Tulkaa, te Isäni siunaamat, perikää se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.’” (Matteus 25:34.)
Viimeinen puhuja käsitteli sitä, mitä Jeesuksen Kristuksen ilmestymisellä tarkoitetaan (1. Korinttolaisille 1:7). Millainen kokemus tuo ilmestyminen tuleekaan olemaan! Suuri Babylon hävitetään. Saatanan maailman ja Jeesuksen ja hänen enkeliensä välillä käytävä taistelu päättyy tämän järjestelmän tuhoamiseen. Lopuksi itse Saatana heitetään syvyyteen ja tehdään toimintakyvyttömäksi. Karitsan taivaalliset häät ja uuden maan syntyminen merkitsevät kuitenkin huojennusta Jumalan kansalle. Puhuja ilahdutti yleisöään julkaisemalla uuden kirjasen Välittääkö Jumala todella meistä?. Se tulee olemaan todella erinomainen apu nöyrille, joiden täytyy saada tietää huolehtivaisesta Luojastamme ja hänen meitä koskevista tarkoituksistaan!
Kristityt huonekunnat
Nyt oli koittanut sunnuntai, konventin viimeinen päivä. Vielä oli kuitenkin paljon esitettävää. Päivän tekstin tarkastelun jälkeen huomio kohdistettiin kristittyihin perheisiin puhesarjassa ”Toisista huolehtiminen kristityssä huonekunnassa”. Ensimmäisessä osassa konventtilaisia autettiin ymmärtämään, mikä on kristityn perheen menestyksen avain: etusijan antaminen hengellisille asioille. Toisessa osassa perheitä kannustettiin tekemään asioita yhdessä, olipa sitten kyse kokouksiin menemisestä, kenttäpalveluksesta, perhetutkistelusta tai rentoutumisesta. Puhesarjan kolmannessa osassa läsnäolijoita muistutettiin siitä, että heillä on etu ja vastuu huolehtia iäkkäistä. ”Iäkkäät veljemme ja sisaremme ovat hyödyksi seurakunnalle”, sanoi puhuja. Arvostakaamme heidän kokemustaan ja jäljitelkäämme heidän nuhteettomuuttaan.
Seuraavaksi perehdyttiin siihen, mitä sana ”tervemielisyys” tarkoittaa. (1. Pietarin kirje 4:7.) Tervemielinen ihminen on tasapainoinen, ymmärtäväinen, järkevä, nöyrä ja loogisesti ajatteleva. Hän kykenee erottamaan oikean ja väärän, toden ja valheellisen. Lisäksi hän ponnistelee pitääkseen yllä hyvää hengellistä terveyttä.
Sunnuntain aamuohjelman viimeisessä puheessa käsiteltiin alamaisuuttamme Jumalalle ja Kristukselle. ”Ei voida liiaksi korostaa sitä, kuinka tärkeää on osoittaa uskollista alamaisuutta Jehova Jumalalle ja hänen Pojalleen Jeesukselle Kristukselle”, puhuja sanoi. Sitten hän siirtyi tarkastelemaan sitä, miten tämä vaikuttaa elämämme kaikkiin puoliin. Mikä auttaa meitä pysymään alamaisina? Neljä ominaisuutta: rakkaus, jumalinen pelko, usko ja nöyryys.
Sunnuntai-iltapäivä
Äkkiä oltiin sunnuntai-iltapäivässä ja konventin viimeinen ohjelmajakso oli käsillä. Monien mielestä konventti oli vasta äsken alkanut, ja nyt se oli jo lähestymässä loppuaan.
Esitelmän teema oli ”Seuraa maailman valoa”. Läsnäolijat kuulivat kiehtovan selityksen siitä, miten suuressa määrin elämä riippuu kirjaimellisesta valosta. Puhuja osoitti sitten, että hengellisellä valolla on vieläkin suurempi merkitys. Kirjaimellinen valo pitää meidät elossa vain muutamia vuosikymmeniä, kun taas hengellinen valo pitää meidät elossa ikuisesti. Johanneksen 1:1–16:n tarkastelu jae jakeelta oli yksi puheen kohokohdista. Näissä jakeissa Jeesus tunnistetaan maailman valoksi. Nykyään, kun tämä järjestelmä on viimeisissä päivissään, on tärkeämpää kuin koskaan ennen seurata Jeesusta tässä tehtävässä.
Kun konventtiviikolle suunniteltu Vartiotornin tutkistelun yhteenveto oli ohi, oli loppupuheen aika. Läsnäolijoiden iloksi puhuja kertoi monista odotettavissa olevista asioista. Hän ilmoitti uudesta äänikasetista, jossa on näytelmä Jumalan tahdon tekeminen innokkaasti. Eikä siinä ollut kaikki. Julkaistaisiin uusi videokasettien sarja, jonka nimi on Raamattu – tosiasioiden ja ennustusten kirja. Ensimmäisen osan aihe on Raamattu – täsmällistä historiaa, luotettavia ennustuksia.
Lopuksi puhuja ilmoitti, että vuonna 1993 pidettäisiin nelipäiväisiä piirikonventteja ja että jotkin niistä olisivat Aasiassa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa järjestettäviä kansainvälisiä erikoiskokouksia. Vaikka ”Valon kantajien” piirikonventti olikin päättymässä, läsnäolijat saattoivat aloittaa seuraavan vuoden suunnittelun.
Sitten konventtilaisten oli aika palata kotiin. He olivat varmasti päättäneet entistä lujemmin heijastaa valoa tässä pilkkopimeässä maailmassa. Kun runsaasti hengellistä hyvää sisältäneet kolme päivää olivat ohi, viimeisen loppupuheessa lainatun raamatunkohdan sanat olivat tulleet hyvin merkityksellisiksi: ”Jehova on Jumalallinen ja hän antaa meille valoa. – – Kiittäkää Jehovaa, sillä hän on hyvä, sillä hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa kestää ajan hämärään asti.” (Psalmit 118:27, 29, UM.)
[Kuva s. 15]
Venäjänkielinen ohjelmalehtinen
[Kuvat s. 16, 17]
Hallintoelimen jäsenet puhuivat monissa konventeissa
Pietariin Venäjälle kokoontuneiden joukossa oli Japanin edustajia
Innoittava raamatullinen näytelmä tähdensi sen tekemisen tarpeellisuutta, mikä on oikein Jehovan silmissä
Uudet valon kantajat menivät kasteelle Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi
Ohjelmaan syventyneitä Pietarin konventin läsnäolijoita
[Kuva s. 18]
Läsnäolijat olivat ihastuksissaan saadessaan uuden kirjasen ”Välittääkö Jumala todella meistä?”