Jehova, kaiken maan puolueeton tuomari

”Isä – – tuomitsee puolueettomasti kunkin työn mukaan.” (1. PIETARI 1:17.)

1, 2. a) Miksi tulisi olla sekä pelottavaa että lohduttavaa ajatella, että Jehova on suuri Tuomari? b) Mikä osa Jehovan maallisilla palvelijoilla on hänen oikeusjutussaan kansoja vastaan?

JEHOVA on kaiken maan suuri Tuomari (1. Mooseksen kirja 18:25). Koska hän on kaikkeuden Korkein Jumala, hänellä on ehdoton oikeus tuomita luomuksiaan. On sekä pelottavaa että lohduttavaa ajatella tätä. Mooses esitti liikuttavalla tavalla tämän paradoksaaliselta tuntuvan asian, kun hän sanoi: ”Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen.” (5. Mooseksen kirja 10:17, 18.)

² Miten vaikuttava tasapaino! Vaikka Jumala on suuri, voimallinen ja peljättävä, hän on kuitenkin puolueeton ja huolehtii rakkaudellisesti orpojen, leskien ja muukalaisten eduista. Kuka voisi toivoa rakkaudellisempaa Tuomaria kuin Jehova on? Jehova kuvailee tilanteen ikään kuin hänellä olisi oikeusjuttu Saatanan maailman kansoja vastaan ja hän kutsuu maan päällä olevat palvelijansa todistajikseen (Jesaja 34:8; 43:9–12). Hän ei tarvitse heidän todistustaan vahvistamaan hänen jumaluuttaan eikä laillista suvereenisuuttaan. Hän kuitenkin suo todistajilleen merkittävän edun todistaa koko ihmiskunnan edessä, että he tunnustavat hänen ylemmyytensä. Hänen todistajansa alistuvat hänen vanhurskaaseen suvereenisuuteensa itse ja kannustavat julkisella sananpalveluksellaan toisia alistumaan Korkeimman Tuomarin valtaan.

Jehovan tuomitsemistapa

3. Miten Jehovan tuomitsemistapa voitaisiin ilmaista lyhyesti, ja miten tämä tuli esille Aadamin ja Eevan tapauksessa?

³ Ihmiskunnan historian varhaisina aikoina Jehova tuomitsi itse joitakuita rikkojia. Esimerkit hänen tavastaan käsitellä oikeudellisia asioita olivat malli niille hänen palvelijoilleen, jotka olisivat myöhemmin vastuussa oikeudellisten toimien hoitamisesta hänen kansansa keskuudessa (Psalmi 77:12, 13). Hänen tuomitsemistapansa voitaisiin ilmaista lyhyesti: hän osoittaa lujuutta, kun se on tarpeen, ja armoa, kun siihen on mahdollisuus. Kun täydelliset ihmisluomukset Aadam ja Eeva olivat tieten tahtoen kapinoineet, he eivät ansainneet armoa. Siksi Jehova tuomitsi heidät kuolemaan. Kuitenkin hän osoitti armoa heidän jälkeläisiään kohtaan. Jehova lykkäsi kuolemantuomion täytäntöönpanoa ja salli näin Aadamin ja Eevan hankkia lapsia. Hän antoi rakkaudellisesti heidän jälkeläisilleen toivon vapautua synnin ja kuoleman orjuudesta (1. Mooseksen kirja 3:15; Roomalaisille 8:20, 21).

4. Miten Jehova kohteli Kainia, ja miksi tämä tapaus on erityisen kiinnostava?

⁴ Tapa, jolla Jehova kohteli Kainia, on erityisen kiinnostava, koska kyseessä on historian ensimmäinen tapaus, joka koskee Aadamin ja Eevan epätäydellisiä, ”synnin alaisuuteen” myytyjä jälkeläisiä (Roomalaisille 7:14). Ottiko Jehova tämän huomioon ja kohteliko hän Kainia eri tavoin kuin tämän vanhempia? Voisivatko nykyajan kristityt valvojat ottaa tästä tapauksesta oppia? Katsokaamme. Havaitessaan Kainin väärän asenteen, kun hänen uhriaan ei otettu suosiollisesti vastaan, Jehova rakkaudellisesti varoitti häntä uhkaavasta vaarasta. Vanha totuus on, että on parempi ehkäistä vahinko kuin joutua korjaamaan sen seuraukset. Jehova teki kaiken mahdollisen varoittamalla Kainia antamasta syntisen taipumuksen päästä hänestä voitolle. Hän yritti auttaa Kainia, että tämä kääntyisi ”tekemään hyvää” (1. Mooseksen kirja 4:5–7, UM). Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin Jumala kehotti syntistä ihmistä katumaan. Kun Kain ilmaisi katumatonta asennetta ja suoritti rikoksensa, Jehova tuomitsi hänet maanpakoon, jota hän armollisesti lievitti säädöksellä, ettei kukaan toinen ihminen saanut surmata häntä. (1. Mooseksen kirja 4:8–15.)

5, 6. a) Miten Jehova menetteli ennen vedenpaisumusta eläneen sukupolven suhteen? b) Mitä Jehova teki ennen kuin hän pani täytäntöön tuomion Sodoman ja Gomorran asukkaita vastaan?

⁵ Kun Jehova ennen vedenpaisumusta ”näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä”, ”hän tuli murheelliseksi sydämessänsä” (1. Mooseksen kirja 6:5, 6). Hän ”tunsi mielipahaa” (UM) siitä, että suurin osa ennen vedenpaisumusta elävästä sukupolvesta oli käyttänyt vapaata tahtoaan väärin ja että hän joutui panemaan täytäntöön tuomionsa heitä vastaan. Kuitenkin hän antoi heille riittävän varoituksen käyttämällä Nooaa monta vuotta ”vanhurskauden saarnaajana”. Sen jälkeen Jehovalla ei ollut mitään syytä ”pidättyä rankaisemasta – – jumalattomien maailmaa” (2. Pietari 2:5).

⁶ Jehovalla oli samoin velvollisuus ryhtyä oikeudellisiin toimiin Sodoman ja Gomorran turmeltuneita asukkaita vastaan. Mutta huomaa, miten hän menetteli. Hän oli kuullut ”valitushuudon” näiden ihmisten pöyristyttävän käytöksen johdosta ainakin vanhurskaan Lootin rukousten välityksellä (1. Mooseksen kirja 18:20; 2. Pietari 2:7, 8). Mutta ennen toimintaan ryhtymistä hän ”meni alas” varmistautumaan tosiasioista enkeliensä välityksellä (1. Mooseksen kirja 18:21, 22; 19:1). Hän myös käytti aikaa saadakseen Aabrahamin vakuuttumaan siitä, että hän ei toimisi epäoikeudenmukaisesti (1. Mooseksen kirja 18:23–32).

7. Mitä oikeuskomiteoissa palvelevat vanhimmat voivat oppia Jehovan tuomitsemistapaa koskevista esimerkeistä?

⁷ Mitä vanhimmat voivat nykyään oppia näistä esimerkeistä? Aadamin ja Eevan tapauksessa Jehova osoitti rakkautta ja huomaavaisuutta niitä kohtaan, jotka eivät olleet syyllisiä tapahtumaan, vaikka olivatkin syyllisten sukulaisia. Hän osoitti armoa Aadamin ja Eevan jälkeläisiä kohtaan. Kainin tapauksessa Jehova näki ennalta Kainia uhkaavan vaaran ja yritti huomaavaisesti puhua hänelle järkeä ja estää häntä tekemästä syntiä. Maanpakolaisuuteen tuomitsemisen jälkeenkin Jehova oli huomaavainen Kainia kohtaan. Lisäksi Jehova pani täytäntöön tuomion ennen vedenpaisumusta eläneelle sukupolvelle vasta osoitettuaan jatkuvasti hyvin paljon kärsivällisyyttä. Kohdatessaan itsepintaista pahuutta Jehova ”tuli murheelliseksi sydämessänsä”. Hän tunsi mielipahaa siitä, että ihmiset kapinoivat hänen vanhurskasta hallitusvaltaansa vastaan ja että hän joutui langettamaan heille epäsuotuisan tuomion. (1. Mooseksen kirja 6:6; vrt. Hesekiel 18:31; 2. Pietari 3:9.) Sodoman ja Gomorran tapauksessa Jehova toimi vasta varmistuttuaan tosiasioista. Miten erinomaisia esimerkkejä niille, jotka joutuvat nykyään hoitamaan oikeudellisia tapauksia!

Ihmistuomareita patriarkkojen aikoina

8. Mitä Jehovan peruslakeja tunnettiin patriarkkojen aikoina?

⁸ Patriarkaalinen yhteiskunta tunsi Jehovan peruslait, ja hänen palvelijansa olivat velvollisia noudattamaan niitä, vaikka siihen aikaan ei ilmeisesti ollut olemassa kirjoitettua lakikokoelmaa. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 26:5.) Eedenin tapahtumat olivat osoittaneet tottelevaisuuden ja Jehovan suvereenisuuteen alistumisen tarpeen. Kainin tapaus oli paljastanut, että Jehova ei hyväksy murhaamista. Heti vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi ihmiskunnalle lakeja, jotka koskevat elämän pyhyyttä, murhaamista, kuolemanrangaistusta ja veren syömistä (1. Mooseksen kirja 9:3–6). Jehova tuomitsi jyrkästi aviorikoksen tapauksessa, joka koski Aabrahamia, Saaraa ja Abimelekia, lähellä Gassaa sijainneen Gerarin kuningasta (1. Mooseksen kirja 20:1–7).

9, 10. Mitkä esimerkit osoittavat, että patriarkaalisessa yhteiskunnassa vallitsi oikeusjärjestelmä?

⁹ Noina aikoina perheenpäät toimivat tuomareina ja hoitivat oikeudellisia ongelmia. Jehova sanoi Aabrahamista: ”Minä olen valinnut hänet, että hän käskisi lapsiansa ja perhettänsä, joka jää hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus ja oikeus on.” (1. Mooseksen kirja 18:19.) Aabraham osoitti epäitsekkyyttä ja tarkkanäköisyyttä selvittäessään omien karjapaimentensa ja Lootin karjapaimenten välisen riidan (1. Mooseksen kirja 13:7–11). Juuda toimi patriarkaalisena päänä ja tuomarina tuomitessaan miniänsä Taamarin kivitettäväksi kuoliaaksi ja poltettavaksi, koska luuli tätä avionrikkojaksi (1. Mooseksen kirja 38:11, 24; vrt. Joosua 7:25). Mutta saatuaan tietää kaikki tosiasiat hän julisti Taamarin itseään vanhurskaammaksi (1. Mooseksen kirja 38:25, 26, UM). On hyvin tärkeää ottaa selvää kaikista tosiasioista ennen tuomiopäätöksen tekemistä.

¹⁰ Jobin kirjassa viitataan oikeusjärjestelmään ja osoitetaan puolueettoman tuomion toivottavuus (Job 13:8, 10; 31:11; 32:21). Job itse palauttaa mieleen ajan, jolloin hän istui kunnioitettuna tuomarina kaupungin portissa jakamassa tuomioita ja puolustamassa lesken ja orvon asiaa (Job 29:7–16). On siis olemassa todisteita siitä, että ”vanhimmat” toimivat patriarkaalisessa yhteiskunnassa tuomareina Aabrahamin jälkeläisten keskuudessa jo ennen kuin Israelin kansa lähti Egyptistä ja sai Jumalalta perustuslakinsa (2. Mooseksen kirja 3:16, 18). Mooses esittikin lakiliiton ehdot Israelin ”vanhimmille”, jotka edustivat kansaa (2. Mooseksen kirja 19:3–7).

Israelin oikeusjärjestelmä

11, 12. Mikä kahden raamatunoppineen mukaan erotti Israelin ja muiden kansojen oikeusjärjestelmät toisistaan?

¹¹ Oikeudenkäyttö Israelissa erosi jyrkästi sitä ympäröivissä kansoissa noudatetuista tuomintatavoista. Siviilioikeuden ja rikosoikeuden välillä ei tehty eroa. Molemmat punoutuivat moraali- ja uskonnollisiin lakeihin. Lähimmäistä vastaan tehty rikkomus oli rikkomus Jehovaa vastaan. André Chouraqui kirjoittaa kirjassaan The People and the Faith of the Bible (Raamatun ihmiset ja usko): ”Heprealaisten oikeusopillinen perinne eroaa heidän naapureidensa perinteestä paitsi rikkomusten ja rangaistusten määrittelyssään myös itse lakien hengen suhteen. – – Toora [Laki] ei ole erillään jokapäiväisestä elämästä; se määrää jokapäiväisen elämän luonteen ja sisällön julistaessaan siunauksen tai kirouksen. – – Israelissa – – on melkein mahdotonta erottaa selvästi kaupungin oikeusopillisia toimia. Ne olivat sellaisen elämän kokonaisuuden kätkössä, joka oli täysin suuntautunut elävän Jumalan tahdon täyttämiseen.”

¹² Tämä ainutlaatuinen tilanne nosti oikeudenkäytön Israelissa paljon senaikaisia kansoja korkeammalle tasolle. Raamatunoppinut Roland de Vaux kirjoittaa: ”Israelin laki eroaa kaikista muotonsa ja sisältönsä samankaltaisuuksista huolimatta jyrkästi itämaisten ’sopimusten’ ehdoista ja niiden ’lakikokoelmien’ artikloista. Se on uskonnollinen laki. – – Yhtäkään itämaista lakikokoelmaa ei voi verrata Israelin lakiin, joka katsotaan kokonaisuudessaan Jumalan laatimaksi. Jos siihen sisältyy siveysopillisia ja rituaalisia määräyksiä, kuten asia usein on, syy on siinä, että se käsittää koko jumalallisen liiton alueen ja että tämä liitto hallitsi ihmisten suhteita toisiinsa samoin kuin heidän suhdettaan Jumalaan.” Ei ihme, että Mooses kysyi: ”Onko toista suurta kansaa, jolla on niin vanhurskaat käskyt ja säädökset, kuin on koko tämä laki, jonka minä tänä päivänä teille annan?” (5. Mooseksen kirja 4:8.)

Tuomareita Israelissa

13. Missä suhteissa Mooses oli erinomainen esimerkki nykyajan vanhimmille?

¹³ Millainen mies tarvittiin tuomariksi, kun oikeusjärjestelmä oli näin korkealla tasolla? Raamatussa sanotaan aivan ensimmäisestä miehestä, joka määrättiin tuomariksi Israelissa: ”Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Mooseksen kirja 12:3.) Hän ei luottanut liikaa itseensä (2. Mooseksen kirja 4:10). Vaikka häntä vaadittiin tuomitsemaan kansaa, hän ryhtyi toisinaan sen puolestapuhujaksi Jehovan edessä, kun hän pyysi Jehovaa antamaan sille anteeksi ja jopa itse uhrasi sen puolesta (2. Mooseksen kirja 32:11, 30–32). Hän sanoi runollisesti: ”Kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle.” (5. Mooseksen kirja 32:2.) Hän ei suinkaan nojautunut omaan viisauteensa tuomitessaan kansaa, vaan sanoi: ”Kun heillä on jokin riita-asia, tulevat he minun luokseni, ja minä ratkaisen heidän riitansa ja ilmoitan heille Jumalan säädökset ja lait.” (2. Mooseksen kirja 18:16.) Jos hän ei ollut varma asiasta, hän jätti sen Jehovan ratkaistavaksi (4. Mooseksen kirja 9:6–8; 15:32–36; 27:1–11). Mooses oli erinomainen esimerkki vanhimmille, jotka nykyään paimentavat Jumalan laumaa ja tekevät tuomiopäätöksiä (Apostolien teot 20:28). Osoittautukoon heidän suhteensa veljiinsä samalla tavoin kuin ”sadekuuroksi ruohikolle”.

14. Mitä hengellisiä pätevyysvaatimuksia oli miehillä, jotka Mooses asetti tuomareiksi Israelissa?

¹⁴ Ajan mittaan Moosekselle kävi ylivoimaiseksi hoitaa itse kaikki kansan oikeusjutut (2. Mooseksen kirja 18:13, 18). Hän hyväksyi appensa ehdotuksen hankkia apua. Millaisia miehiä jälleen valittiin? Me luemme: ”’Valitse koko kansasta kelvollisia ja Jumalaa pelkääväisiä, luotettavia ja väärää voittoa vihaavia miehiä.’ – – Mooses valitsi kelvollisia miehiä koko Israelista ja asetti heidät kansan johtoon, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päämiehiksi. Nämä tuomitsivat kansaa joka aika. Vaikeat asiat he lykkäsivät Moosekselle, mutta vähäiset asiat he ratkaisivat itse.” (2. Mooseksen kirja 18:21–26.)

15. Mitkä olivat niiden pätevyysvaatimukset, jotka palvelivat tuomareina Israelissa?

¹⁵ Ikä ei selvästikään ollut ainoa ratkaisuperuste, kun valittiin miehiä toimimaan tuomareina. Mooses sanoi: ”Tuokaa tänne viisaita, ymmärtäväisiä ja tunnettuja [”kokeneita”, UM] miehiä jokaisesta sukukunnastanne, niin minä asetan heidät teidän päämiehiksenne.” (5. Mooseksen kirja 1:13.) Mooses oli täysin selvillä siitä, mitä nuori Elihu oli sanonut useita vuosia aiemmin: ”Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.” (Job 32:9.) Nimitettävien piti tietysti olla ”kokeneita miehiä”. Mutta ennen kaikkea heidän piti olla kelvollisia, Jumalaa pelkääväisiä ja luotettavia miehiä, jotka vihasivat väärää voittoa ja olivat viisaita ja ymmärtäväisiä. Näyttää siksi ilmeiseltä, että ne ”päämiehet” ja ”tuomarit”, jotka mainitaan Joosuan 23:2:ssa ja 24:1:ssä, eivät olleet eri miehiä kuin ne ”vanhimmat”, jotka mainitaan noissa samoissa jakeissa, vaan että heidät valittiin näiden joukosta. (Ks. Insight on the Scriptures, 2. osa, s. 549.)

Oikeuden jakaminen

16. Mitä meidän tulisi nykyään huomata ohjeista, jotka Mooses antoi vastanimitetyille tuomareille?

¹⁶ Mooses kertoi näille nimitetyille tuomareille annetuista neuvoista: ”Minä käskin teidän tuomareitanne sanoen: ’Kuulustelkaa veljiänne ja tuomitkaa oikein, jos jollakulla on riita-asia veljensä tai luonaan asuvan muukalaisen kanssa. Älkää katsoko henkilöön tuomitessanne, vaan kuulkaa pientä yhtä hyvin kuin suurtakin; älkää peljätkö ketään ihmistä, sillä tuomio on Jumalan. Mutta asia, joka on teistä liian vaikea, lykätkää minulle [Moosekselle], kuullakseni sen.’” (5. Mooseksen kirja 1:16, 17.)

17. Ketkä nimitettiin tuomareiksi, ja minkä varoituksen kuningas Joosafat esitti heille?

¹⁷ Tietysti asioita voitiin tuoda Mooseksen ratkaistavaksi vain hänen elinaikanaan. Siksi tehtiin lisäjärjestelyjä niin, että vaikeat asiat annettiin papeille, leeviläisille ja erikseen nimitetyille tuomareille (5. Mooseksen kirja 17:8–12; 1. Aikakirja 23:1–4; 2. Aikakirja 19:5, 8). Kuningas Joosafat sanoi tuomareille, jotka hän asetti Juudan kaupunkeihin: ”Katsokaa, mitä teette, sillä te ette ole tekemässä ihmisten tuomioita, vaan Herran tuomioita – –. Tehkää Herraa peljäten, uskollisesti ja ehyellä sydämellä näin: Jokaisessa riita-asiassa, minkä veljenne, jotka asuvat kaupungeissansa, tuovat teidän eteenne, – – varoittakaa heitä, etteivät saattaisi itseänsä vikapäiksi Herran edessä ja ettei viha kohtaisi teitä ja teidän veljiänne. Näin tehkää, ettette tulisi vikapäiksi.” (2. Aikakirja 19:6–10.)

18. a) Mitä periaatteita Israelin tuomareiden piti noudattaa? b) Mitä tuomareiden piti muistaa, ja mistä raamatunkohdista ilmenee, mitä tämän unohtamisesta seurasi?

¹⁸ Israelin tuomareiden oli noudatettava muun muassa seuraavia periaatteita: yhtäläinen oikeus rikkaille ja köyhille (2. Mooseksen kirja 23:3, 6; 3. Mooseksen kirja 19:15); ehdoton puolueettomuus (5. Mooseksen kirja 1:17); lahjuksista kieltäytyminen (5. Mooseksen kirja 16:18–20). Tuomarien piti alituisesti muistaa, että ihmiset, joita he olivat tuomitsemassa, olivat Jehovan lampaita (Psalmi 100:3). Yksi syy siihen, että Jehova hylkäsi lihallisen Israelin, olikin se, että sen papit ja paimenet eivät tuominneet vanhurskaasti ja että he kohtelivat ihmisiä tylysti (Jeremia 22:3, 5, 25; 23:1, 2; Hesekiel 34:1–4; Malakia 2:8, 9).

19. Mitä arvoa meille on siitä, että näin tarkastelimme ennen ajanlaskumme alkua voimassa olleita Jehovan oikeusnormeja, ja mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?

¹⁹ Jehova ei muutu (Malakia 3:6). Tämän lyhyen katsauksen siihen tapaan, jolla oikeutta olisi pitänyt jakaa Israelissa, ja siihen, miten Jehova suhtautui oikeuden kieltämiseen, pitäisi antaa vanhimmille, jotka ovat nykyään vastuussa tuomiopäätösten tekemisestä, ajattelemisen aihetta. Jehovan esimerkki Tuomarina ja hänen Israeliin asettamansa oikeusjärjestelmä vakiinnuttivat periaatteita, joista saadaan malli oikeuden jakamiselle kristillisessä seurakunnassa. Näemme sen seuraavasta kirjoituksesta.

Kertauskysymyksiä

◻ Miten Jehovan tuomintatapa voitaisiin ilmaista lyhyesti?

◻ Millainen esimerkki Jehovan tavasta voidaan nähdä siitä, miten hän kohteli Kainia ja vedenpaisumusta edeltänyttä sukupolvea?

◻ Ketkä toimivat tuomareina patriarkkojen aikoina ja miten?

◻ Mikä erotti Israelin ja muiden kansojen oikeusjärjestelmät toisistaan?

◻ Millaisia miehiä nimitettiin tuomareiksi Israelissa, ja mitä periaatteita heidän olisi tullut noudattaa?

[Kuva s. 10]

Patriarkkojen aikana ja Israelissa nimitetyt vanhimmat jakoivat oikeutta kaupungin portissa