Esivaltojen osa

”Se on Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää.” – ROOMALAISILLE 13:4.

1, 2. Millä tavalla monet kristikuntaan kuuluvat ovat sekaantuneet vallankumouksellisiin toimiin?

KAKSI vuotta sitten Lontoossa pidetty piispainkokous synnytti New York Post -lehdessä närkästystä ilmaisevan pääkirjoituksen. Tuo kokous oli Lambethin konferenssi, jossa oli läsnä yli 500 piispaa anglikaanisesta kirkosta. Närkästyksen nostatti konferenssin tekemä päätös: se ilmaisi ymmärtämystä sellaisia ihmisiä kohtaan, ”jotka käytettyään loppuun kaikki muut keinot valitsevat aseellisen taistelun ainoaksi keinoksi oikeuden saamiseen”.

² Post-lehti sanoi, että tämä merkitsi itse asiassa terrorismin hyväksymistä. Piispat kuitenkin vain noudattivat yleistyvää suuntausta. Heidän asenteensa ei poikennut sen Ghanassa toimineen katolisen papin asenteesta, joka suositteli sissisotaa nopeimpana, varmimpana ja turvallisimpana tapana Afrikan vapauttamiseksi, tai sen afrikkalaisen metodistipiispan asenteesta, joka vannoi vievänsä ”vapaussodan katkeraan loppuun saakka”, tai niiden monien kristikunnan lähetyssaarnaajien asenteesta, jotka ovat Aasiassa ja Etelä-Amerikassa taistelleet kapinallisten kanssa vakiintuneita hallituksia vastaan.

Tosi kristityt eivät ’vastusta valtaa’

3, 4. a) Mitä periaatetta rikkovat ne niin sanotut kristityt, jotka edistävät vallankumousta? b) Mitä eräs henkilö havaitsi Jehovan todistajista?

³ Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14) Kuka tahansa niin sanottu kristitty, joka edistää vallankumousta, on hyvin suuressa määrin osa maailmasta. Hän ei ole Jeesuksen seuraaja eikä hän ole ”alamainen esivalloille”. (Roomalaisille 13:1) Hänen olisi hyvä muistaa apostoli Paavalin varoitus siitä, että ”se, joka vastustaa tätä valtaa, on asennoitunut Jumalan järjestelyä vastaan; ne, jotka ovat asennoituneet sitä vastaan, saavat itselleen tuomion”. – Roomalaisille 13:2.

⁴ Monien kristikuntaan kuuluvien vastakohdaksi Jehovan todistajat pysyvät kokonaan erossa aseellisesta väkivallasta. Eräs eurooppalainen mies havaitsi tämän. Hän kirjoittaa: ”Nähtyäni, mitä uskonto ja politiikka olivat saaneet aikaan, omistauduin vakiintuneen yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseen. Liityin erääseen terroristiryhmään ja sain koulutusta kaikenlaisten aseiden käsittelyssä; osallistuin moniin aseellisiin ryöstöihin. Elämäni oli jatkuvasti vaarassa. Ajan myötä kävi ilmeiseksi, että taistelumme oli toivotonta. Olin turhautunut, ja minut valtasi täydellisen toivottomuuden tunne. Sitten Jehovan todistaja koputti ovellemme. Hän kertoi minulle Jumalan valtakunnasta. Mielestäni se oli aikani hukkaamista, ja niinpä ehdotinkin, että vaimoni kuuntelisi häntä. Hän kuuntelikin, ja kodissamme aloitettiin raamatuntutkistelu. Lopulta suostuin olemaan läsnä tutkistelussa. Se helpotus, jota tunsin saadessani tietää, mikä voima pani ihmiset tekemään pahaa, oli sanoin kuvaamaton. Valtakunnan suurenmoiset lupaukset ovat antaneet elämälleni kannustavan toivon ja tarkoituksen.”

5. Miksi kristityt pysyvät rauhaisina ja ovat alamaisia esivalloille, ja miten pitkään tällainen tilanne jatkuu?

⁵ Kristityt ovat Jumalan ja Kristuksen lähettiläitä tai lähettejä. (Jesaja 61:1, 2; 2. Korinttolaisille 5:20; Efesolaisille 6:19, 20) Sellaisina he pysyvät puolueettomina tämän maailman selkkauksissa. Vaikka jotkin poliittiset järjestelmät näyttävät olevan taloudellisesti menestyksellisempiä kuin toiset ja jotkin antavat enemmän vapautta kuin toiset, kristityt eivät edistä mitään järjestelmää tai aseta yhtä järjestelmää toisen yläpuolelle. He tietävät, että kaikki järjestelmät ovat epätäydellisiä. ”Jumalan järjestely” on, että näiden olemassaolo jatkuu siihen saakka, kun hänen Valtakuntansa ottaa asiat hoitoonsa. (Daniel 2:44) Siksi kristityt pysyvät rauhaisina ja ovat alamaisia esivalloille edistäessään samalla toisten ikuista hyvinvointia saarnaamalla Valtakunnan hyvää uutista. – Matteus 24:14; 1. Pietari 3:11, 12.

Lain totteleminen

6. Miksi monet ihmisten lait ovat hyviä, vaikka ”koko maailma on paholaisen vallassa”?

⁶ Kansojen hallitukset laativat lakikokoelmia, ja useimmat näistä laeista ovat hyviä. Tulisiko tämän hämmästyttää meitä, kun otamme huomioon sen, että ”koko maailma on paholaisen vallassa”? (1. Johannes 5:19) Ei. Jehova antoi ensimmäiselle isällemme Aadamille omantunnon, ja tämä sisäinen oikean ja väärän taju heijastuu monin tavoin ihmisten laeista. (Roomalaisille 2:13–16) Hammurabi, muinainen babylonialainen lainantaja, kirjoitti lakikokoelmansa esipuheeseen seuraavaa: ”Silloin [he nimittivät] Hammurabin, ylevän ruhtinaan, jumalia pelkäävän, minut, saattamaan oikeuden loistamaan maassa, hävittämään häijyn ja nurjan, jottei mahtava sortaisi heikkoa.” – Armas Salosen suomennos.

7. Jos joku rikkoo lakia, niin kenellä on oikeus rangaista häntä ja miksi?

⁷ Useimmat hallitukset sanoisivat, että niiden lakien tarkoitus on samanlainen: edistää kansalaisten hyvinvointia ja yhteiskunnan hyvää järjestystä. Siksi ne määräävät rangaistuksen sellaisista yhteiskunnanvastaisista teoista kuin murhasta ja varkaudesta ja laativat erilaisia säädöksiä, esimerkiksi nopeusrajoituksia ja pysäköintimääräyksiä. Ketkä tahansa, jotka rikkovat tahallaan niiden lakeja, asennoituvat valtaa vastaan ja ”saavat itselleen tuomion”. Keneltä? Eivät välttämättä Jumalalta. Tässä tuomioksi käännetty kreikkalainen sana voi viitata yhteiskunnan toimenpiteisiin pikemmin kuin Jehovan tuomioihin. (Vrt. 1. Korinttolaisille 6:7.) Jos joku toimii laittomasti, niin esivallalla on oikeus rangaista häntä.

8. Miten seurakunta suhtautuu, jos joku sen jäsen syyllistyy vakavaan rikokseen?

⁸ Jehovan todistajilla on hyvä maine siitä, että he eivät vastusta inhimillistä esivaltaa. Jos käy niin, että joku seurakunnan yksilö rikkoo lakia, niin seurakunta ei auta häntä välttymään lailliselta rangaistukselta. Jos joku varastaa, murhaa, loukkaa toisen kunniaa, pettää veroissaan, raiskaa, riistää petollisesti toiselta, käyttää laittomia huumeita tai jollakin muulla tavoin vastustaa laillista valtaa, hän saa seurakunnan taholta osakseen ankaraa kuria – eikä hänen tulisi ajatella, että häntä vainotaan, kun maallinen valta rankaisee häntä. – 1. Korinttolaisille 5:12, 13; 1. Pietari 2:13–17, 20.

Pelkona

9. Mihin kristittyjen on sopivaa turvautua, jos laittomat ainekset uhkaavat heitä?

⁹ Paavali jatkaa esivalta-aiheen käsittelyä sanoen: ”Sillä hallitsevat eivät ole pelkona hyvälle teolle, vaan pahalle. Tahdotko siis olla pelkäämättä tätä valtaa? Tee jatkuvasti hyvää, niin saat siltä kiitosta.” (Roomalaisille 13:3) Uskollisilla kristityillä ei ole aihetta pelätä vallanpitäjän rangaistusta, vaan väärintekijöillä, niillä jotka tekevät ”pahaa”, rikollisia tekoja. Kun sellaiset laittomat ainekset uhkaavat Jehovan todistajia, heidän on sopivaa ottaa vastaan esivallalta poliisin tai sotilaiden suojelus. – Apostolien teot 23:12–22.

10. Miten Jehovan todistajat ovat ’saaneet kiitosta’ esivallalta?

¹⁰ Kristitylle, joka noudattaa esivallan lakia, Paavali sanoo: ”Saat siltä kiitosta.” Harkitse tästä esimerkiksi joitakin kirjeitä, joita Brasilian Jehovan todistajat saivat piirikonventtiensa jälkeen. Kaupungin urheiluviraston kanslerilta: ”Rauhaisa käytöksenne ansaitsee parhaimmat kiitokset. Nykyajan levottomassa maailmassa on lohdullista tietää, että monet yhä uskovat Jumalaan ja palvovat häntä.” Kaupungin stadionin johtajalta: ”Erittäin suuresta läsnäolijamäärästä huolimatta tietoomme ei tullut yhtäkään tapausta, joka olisi pilannut tapahtuman mainetta, mikä oli moitteettoman organisaation ansiota.” Pormestarinvirastosta: ”Haluamme käyttää tätä tilaisuutta onnitellaksemme teitä järjestyksellisyydestänne ja ihmeellisestä, spontaanista kuristanne, ja toivotamme kaikkea menestystä tuleville tapahtumillenne.”

11. Miksi hyvän uutisen saarnaamisen ei voida mitenkään sanoa olevan paha teko?

¹¹ Termi ”hyvä teko” viittaa tottelevaisuudentekoihin esivaltojen lakeja kohtaan. Sitä paitsi saarnaamistyömme, josta Jumala, ei ihminen, on antanut käskyn, ei ole paha teko – seikka joka poliittisten vallanpitäjien tulisi tunnustaa. Se on julkista palvelusta, joka kohottaa niiden moraalia, jotka osoittavat sille vastakaikua. Siksi toivomme esivaltojen suojelevan oikeuttamme saarnata toisille. Paavali vetosi vallanpitäjiin hyvän uutisen saarnaamisen lailliseksi vahvistamiseksi. (Apostolien teot 16:35–40; 25:8–12; Filippiläisille 1:7) Viime aikoina Jehovan todistajat ovat samoin pyrkineet hankkimaan laillisen tunnustuksen työlleen ja saaneet sen Itä-Saksassa, Unkarissa, Puolassa, Romaniassa, Beninissä ja Myanmarissa (Burmassa).

”Se on Jumalan palvelija”

12–14. Miten esivallat ovat toimineet Jumalan palvelijana a) Raamatun aikoina? b) nykyään?

¹² Puhuessaan maallisesta vallasta Paavali jatkaa: ”Se on Jumalan palvelija sinun hyväksesi. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se ei kanna tarkoituksetta miekkaa, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihan ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa.” – Roomalaisille 13:4.

¹³ Kansojen vallanpitäjät ovat joskus toimineet Jumalan palvelijana nimenomaisin tavoin. Kyyros toimi siten käskiessään juutalaisten palata Babylonista ja jälleenrakentaa Jumalan huone. (Esra 1:1–4; Jesaja 44:28) Artakserkses eli Artahsasta oli Jumalan palvelija lähettäessään Esran lahjoitus mukanaan tuon huoneen jälleenrakentamiseksi ja antaessaan myöhemmin Nehemialle tehtävän jälleenrakentaa Jerusalemin muurit. (Esra 7:11–26; 8:25–30; Nehemia 2:1–8) Rooman esivalta palveli siten pelastaessaan Paavalin väkijoukon käsistä Jerusalemissa, suojellessaan häntä haaksirikon aikana ja järjestäessään niin, että hänellä oli oma talo Roomassa. – Apostolien teot 21:31, 32; 28:7–10, 30, 31.

¹⁴ Maalliset vallanpitäjät ovat samoin nykyään toimineet Jumalan palvelijana. Esimerkiksi vuonna 1959 Kanadan korkein oikeus päätti, että yksi Jehovan todistajista, jota syytettiin Quebecissa kapinallisen ja herjaavan kirjoituksen levittämisestä, ei ollut syyllinen – se oli vastaisku silloisen Quebecin pääministerin, Maurice Duplessis’n, ennakkoluuloisuudelle.

15. Millä tavalla vallanpitäjät yleisesti ottaen toimivat Jumalan palvelijana, ja minkä oikeuden tämä antaa heille?

¹⁵ Lisäksi kansalliset hallitukset toimivat yleisesti ottaen Jumalan palvelijana säilyttäessään yleisen järjestyksen, kunnes Jumalan valtakunta ottaa huolehtiakseen tästä vastuusta. Tämän vuoksi esivalta Paavalin mukaan ’kantaa miekkaa’, joka vertauskuvaa sen oikeutta panna toimeen rangaistus. Tavallisesti tähän sisältyy vankeus tai sakkoja. Joissakin maissa siihen voi sisältyä myös kuolemanrangaistus.a Toisaalta monet maat ovat päättäneet olla käyttämättä kuolemanrangaistusta, ja siihenkin niillä on oikeus.

16. a) Koska esivalta on Jumalan palvelija, niin mitä jotkut Jumalan palvelijoista ovat harkinneet oikeaksi tehdä? b) Millaista ansiotyötä kristitty ei ottaisi vastaan ja miksi ei?

¹⁶ Se tosiseikka, että esivallat ovat Jumalan palvelija, selittää sen, miksi Daniel, kolme heprealaista, Nehemia ja Mordokai saattoivat ottaa vastaan vastuullisia asemia Babylonian ja Persian hallituksissa. He saattoivat näin vedota valtiovaltaan Jumalan kansan hyväksi. (Nehemia 1:11; Ester 10:3; Daniel 2:48, 49; 6:1, 2) Nykyäänkin jotkut kristityt työskentelevät hallituksen palveluksessa. Mutta koska he ovat erossa maailmasta, he eivät liity poliittisiin puolueisiin, pyri poliittiseen virkaan eivätkä ota vastaan poliittisissa järjestöissä asemaa, joka merkitsee politiikkaan osallistumista.

Uskon tarve

17. Mitkä tilanteet voisivat saada jotkut ei-kristityt vastustamaan esivaltaa?

¹⁷ Entä jos esivalta suvaitsee turmelusta tai jopa sortoa? Tulisiko kristittyjen yrittää korvata se toisella, joka näyttää paremmalta? Hallitusten epäoikeudenmukaisuus ja turmelus eivät ole mitään uutta. Ensimmäisellä vuosisadalla Rooman valtakunta hyväksyi epäoikeudenmukaisuuksia, esimerkiksi orjuuden. Se suvaitsi myös turmeltuneita viranomaisia. Raamattu puhuu veronkantajista, jotka pettivät, epävanhurskaasta tuomarista ja provinssin maaherrasta, joka tavoitteli lahjuksia. – Luukas 3:12, 13; 18:2–5; Apostolien teot 24:26, 27.

18, 19. a) Miten kristityt suhtautuvat, jos hallituksen viranomaiset syyllistyvät väärinkäytöksiin tai turmelukseen? b) Miten kristityt ovat parantaneet yksilöiden elämää, kuten eräs historioitsija ja alla kehyksissä oleva teksti ilmaisevat?

¹⁸ Kristityt olisivat voineet yrittää tehdä lopun silloisista väärinkäytöksistä, mutta he eivät tehneet sitä. Esimerkiksi Paavali ei saarnannut orjuuden lopettamisen puolesta, eikä hän käskenyt kristittyjä orjanomistajia vapauttamaan orjiaan. Sen sijaan hän neuvoi orjia ja orjanomistajia osoittamaan kristillistä myötätuntoa ollessaan tekemisissä toistensa kanssa. (1. Korinttolaisille 7:20–24; Efesolaisille 6:1–9; Filemonille 10–16; ks. myös 1. Pietari 2:18.) Samoin kristityt eivät sekaantuneet vallankumoukselliseen toimintaan. Heillä oli tarpeeksi kiirettä ”rauhan hyvän uutisen” saarnaamisessa. (Apostolien teot 10:36) Vuonna 66 Rooman armeija piiritti Jerusalemia ja sitten vetäytyi pois. Sen sijaan että heprealaiskristityt olisivat jääneet kaupungin kapinallisten puolustajien joukkoon, he Jeesuksen käskyä noudattaen ’pakenivat vuorille’. – Luukas 21:20, 21.

¹⁹ Varhaiskristityt sopeutuivat olosuhteisiinsa ja yrittivät parantaa yksilöiden elämää auttamalla heitä noudattamaan Raamatun periaatteita. Historioitsija John Lord kirjoitti kirjassaan The Old Roman World: ”Kristillisyyden todelliset suursaavutukset ilmenivät siinä, että se teki hyviä ihmisiä niistä, jotka tunnustivat sen oppeja, sen sijaan että se olisi muuttanut ulkonaisesti suosittuja laitoksia tai hallitusta tai lakeja.” Tulisiko nykyajan kristittyjen toimia mitenkään eri tavoin?

Kun valtio ei auta

20, 21. a) Miten eräs maallinen valta ei toiminut Jumalan palvelijana hyvän tekemiseksi? b) Miten Jehovan todistajien tulisi suhtautua, kun valtio on mukana vainoamassa heitä?

²⁰ Syyskuussa 1972 puhkesi ilkeämielinen vaino Jehovan todistajia vastaan eräässä Keski-Afrikan maassa. Tuhansilta ihmisiltä ryöstettiin kaikki heidän omaisuutensa, ja heihin kohdistettiin monia muita julmuuksia, heitä piestiin, kidutettiin ja murhattiin. Täyttikö esivalta velvollisuutensa suojella todistajia? Ei! Pikemminkin se lietsoi väkivaltaa, mikä pakotti nämä vaarattomat kristityt pakenemaan naapurimaihin turvaan.

²¹ Eikö Jehovan todistajien tulisi vihaisina nousta näitä kiusaajia vastaan? Ei. Kristittyjen tulisi kärsivällisesti kestää häväistyksiä ja toimia nöyrästi Jeesusta jäljitellen: ”Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti.” (1. Pietari 2:23) He muistavat, että kun Jeesus pidätettiin Getsemanen puutarhassa, hän nuhteli opetuslasta, joka puolusti häntä miekalla, ja myöhemmin hän sanoi Pontius Pilatukselle: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” – Johannes 18:36; Matteus 26:52; Luukas 22:50, 51.

22. Minkä erinomaisen esimerkin jotkut Afrikan Jehovan todistajat antoivat kärsiessään ankaraa vainoa?

²² Koska nuo afrikkalaiset todistajat pitivät mielessään Jeesuksen esimerkin, heillä oli rohkeutta noudattaa Paavalin neuvoa: ”Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. Huolehtikaa sen varaamisesta, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä. Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu. Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihalle, sillä on kirjoitettu: ’Kosto on minun, minä tulen maksamaan takaisin, sanoo Jehova.’” (Roomalaisille 12:17–19; vrt. Heprealaisille 10:32–34.) Miten kannustava esimerkki afrikkalaiset veljemme ovatkaan meille kaikille nykyään! Silloinkaan kun esivalta kieltäytyy toimimasta kunniallisesti, tosi kristityt eivät hylkää Raamatun periaatteita.

23. Mitkä kysymykset jäävät käsiteltäväksi?

²³ Mutta mitä esivallat voivat odottaa kristityiltä? Onko olemassa mitään rajoja siinä, mitä ne voivat oikeudenmukaisesti vaatia? Tätä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]

Osaatko selittää?

◻ Millä tavoilla ihminen voi ’asennoitua esivaltoja vastaan’?

◻ Millainen on ”Jumalan järjestely” hallitusvallan suhteen?

◻ Millä tavoin vallanpitäjät ovat ”pelkona”?

◻ Miten ihmishallitukset toimivat ”Jumalan palvelijana”?

[Tekstiruutu s. 21]

Poliisipäällikön kirje

VARTIOTORNI-SEURAN Brasilian-haaratoimistoon tuli ”Minas Geraisin osavaltion julkisten palvelusten” leimalla varustettu kirje. Sen oli lähettänyt Conquistan kaupungin poliisipäällikkö. Oliko hänellä jotakin valittamista? Antakaamme kirjeen selittää. Se kuuluu:

”Hyvä Herra

”Minulle tuottaa iloa esitellä itseni tämän kirjeen välityksellä. Olen toiminut Minas Geraisin osavaltiossa Conquistan kaupungissa poliisipäällikkönä noin kolme vuotta. Yritän aina olla työssäni tunnollinen, mutta minulla oli yleensä vaikeuksia rauhan säilyttämisessä vankilassa. Vaikka vankeja valmennettiin erilaisiin töihin, he olivat levottomia.

”Joitakin kuukausia sitten herra O– tuli kaupunkiimme ja esitteli itsensä Jehovan todistajaksi. Hän alkoi saarnata Raamattua joillekin vangeille, opetti heitä lukemaan ja kirjoittamaan ja osoitti heille joitakin hygienian ja yhteiskunnallisten tapojen perusasioita samalla kun hän kertoi heille Pyhästä Raamatusta. Tämän saarnaajan työskentelytapa ilmaisi antaumusta, rakkautta ja uhrautuvaisuutta. Pian vankien käytös muuttui huomattavasti paremmaksi, mikä herätti tarkkailijoissa paljon hämmästystä ja arvostusta.

”Vankilassamme tapahtuneen johdosta haluaisin virallisesti tehdä Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuralle ilmoituksen arvostuksestamme sitä hyvää työtä kohtaan, jota tuo kunnioitettava saarnaaja tekee yhdyskunnassamme.”

Apostoli Paavali sanoi hallitusvallasta: ”Tee jatkuvasti hyvää, niin saat siltä kiitosta.” (Roomalaisille 13:3) Tämä piti varmasti paikkansa edellä mainitusta tapauksesta. Millainen todistus Jumalan sanan voimasta muuttaa ihmisiä olikaan se, että hyvä uutinen sai muutamassa kuukaudessa aikaan sen, mitä rangaistusjärjestelmä ei voinut saada aikaan vuosienkaan kuluessa! – Psalmi 19:8–10.