Tarvitsemmeko todellakin alkuperäisiä käsikirjoituksia?
NOIN 3 500 vuotta sitten muuan Lähi-idässä asuva iäkäs mies kirjoitti maailman historian omaan aikaansa asti. Tuon viisi pitkää kirjaa käsittäneen teoksen laatimisessa on täytynyt olla valtava työ. Tuo mies oli yli 80-vuotias, kun hän aloitti selostuksensa. Hänellä enempää kuin hänen kansallaankaan ei ollut vakinaista asuinpaikkaa, vaan he vaeltelivat paikasta toiseen Siinain erämaassa. Lopulta siitä, mitä tuo iäkäs mies kirjoitti, tuli kuitenkin osa tärkeintä kirjallista teosta, mitä maailma on koskaan tuntenut.
Tuo mies oli Mooses, jolle Jumala antoi edun johtaa muinainen Israelin kansa pois orjuudesta Egyptin maasta. Hänen kirjoittamansa viisi kirjaa tunnetaan nykyään Pentateukkina, Pyhän Raamatun ensimmäisenä osana. Jumalan pyhä henki eli vaikuttava voima ohjasi Moosesta. Näin ollen voimme vielä nykyäänkin lukea hänen kirjoituksiaan ja hyötyä henkilökohtaisesti hyvin paljon. Mutta joskus ihmiset kysyvät: ’Voimmeko todella luottaa Mooseksen ja muiden Raamatun kirjoittajien sanoihin? Onko meillä heidän alkuperäiset käsikirjoituksensa? Jollei ole, mitä niille on tapahtunut? Ja miten voimme olla varmoja siitä, että Raamatussa on todella se, mitä sen kirjoittajat alun perin kirjoittivat?
Kirjoitusmateriaalit
On monia syitä luottaa täysin siihen, että Raamatun sisältö ei ole muuttunut sen jälkeen, kun se alun perin kirjoitettiin. Meillä ei ole tosin raamatunkirjoittajien valmistamia alkuperäisiä käsikirjoituksia. Mutta oikeastaan meidän ei tulisi odottaakaan, että nuo käsikirjoitukset olisivat säilyneet. Miksi ei? Kirjoitusmateriaalien vuoksi, erään muinaisen juutalaisen tavan vuoksi ja kirjoittamisajan jälkeisen historian vuoksi.
Ajattelepa ensin kirjoitusmateriaaleja. Jotakin Raamatun kokoamisen aikaan kirjoitettua on yhä olemassa. Mutta useimmat noista teksteistä kirjoitettiin kiveen tai saveen, jotka voivat säilyä pitkiä ajanjaksoja. Näyttää kuitenkin siltä, että Raamattu kirjoitettiin alun perin jollekin helpommin tuhoutuvalle materiaalille. Esimerkiksi kuningas Joojakim poltti joitakin raamatunkirjoittaja Jeremian kirjoituksia. (Jeremia 36:21–31) Kivi- tai savitauluja ei olisi voinut tuhota niin helposti.
Mitä kirjoitusmateriaalia raamatunkirjoittajat siis käyttivät? ”Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”, ja Egyptissä yleisin kirjoitusmateriaali oli papyrus. (Apostolien teot 7:22) On siksi mahdollista, että Mooses kirjoitti tälle hauraalle materiaalille. Toinen yleinen kirjoitusmateriaali Lähi-idässä oli eläimen nahka – käsitelty nahka tai hienompi veliini. Jeremia kirjoitti mahdollisesti nahalle. Sekä nahka että papyrus olisivat palaneet, kun kuningas Joojakim heitti Jeremian kirjakäärön tuleen.
Egyptin kuumassa, kuivassa ilmastossa monet papyruskirjoitukset ovat tosin säilyneet tuhansia vuosia. Se on kuitenkin poikkeuksellista. Yleensä sekä papyrus että nahka turmeltuvat helposti. Oppinut Oscar Paret sanoo: ”Kosteus, home ja monet erilaiset madot muodostavat saman vakavan vaaran molemmille näille kirjoitusmateriaaleille. Päivittäisestä kokemuksesta tiedämme, miten helposti paperi ja jopa vahva nahkakin turmeltuvat ulkoilmassa tai kosteassa huoneessa.”
Muinaisessa Israelissa, jossa useimmat Raamatun kirjat kirjoitettiin, ilmasto ei ollut suotuisa käsikirjoitusten säilyttämiselle. Näin ollen monet alkuperäisistä Raamatun käsikirjoituksista luultavasti hajosivat kauan sitten. Ja vaikkeivät ne olisikaan hajonneet, erään ikivanhan juutalaisen tavan vuoksi niiden säilyminen meidän aikaamme asti olisi ollut epätodennäköistä. Mikä tuo tapa oli?
Käsikirjoitusten hautaaminen
Vuonna 1896 muuan oppinut, joka penkoi erästä Kairossa sijaitsevaa genizaa, löysi 90 000 vanhaa käsikirjoitusta, jotka mullistivat Lähi-idän historian tutkimuksen. Mikä on geniza? Ja miten se liittyy Raamatun alkuperäisiin käsikirjoituksiin?
Geniza on huone, johon entisaikojen juutalaiset panivat käytössä kuluneet käsikirjoitukset. Tutkija Paul E. Kahle kirjoittaa: ”Juutalaisilla oli tapana tallettaa kaikki kirjoitettu ja painettu aineisto huoneisiin, joita oli heidän synagogissaan tai niiden lähellä; niitä ei ollut tarkoitus arkistoida, vaan niiden oli määrä olla siellä koskemattomina jonkin aikaa. Juutalaiset pelkäsivät, että sellaisia kirjoituksia, jotka saattaisivat sisältää Jumalan nimen, häväistäisiin käyttämällä niitä väärin. Niinpä tällainen kirjoitettu – ja myöhempinä aikoina myös painettu – aineisto vietiin aika ajoin hautausmaalle ja haudattiin; näin se hävisi. Oli pelkkä sattuma, että Kairon geniza unohdettiin ja sen sisältö siksi välttyi toisten genizojen kohtalolta.” – The Cairo Geniza, s. 4.
Entäpä jos alkuperäinen Raamatun käsikirjoitus olisi säilynyt siihen aikaan asti, jolloin tämä tapa kehittyi? Epäilemättä käsikirjoitus olisi kulunut käytössä ja olisi haudattu.
Historiallisia kehitysvaiheita
Tarkastellessamme, mitä on saattanut tapahtua alkuperäisille Raamatun käsikirjoituksille, on muistettava vielä Raamatun maiden sekasortoinen historia. Harkitsehan esimerkiksi, mitä tapahtui noille iäkkään Mooseksen kirjoittamille kirjoille. Meille kerrotaan: ”Kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat, alusta loppuun asti, käski hän leeviläisiä, jotka kantoivat Herran liitonarkkia, sanoen: ’Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, liitonarkin sivulle.’” – 5. Mooseksen kirja 31:24–26.
Liitonarkki oli pyhä arkku, joka vertauskuvasi Jumalan läsnäoloa israelilaisten keskuudessa. Se kannettiin Luvattuun maahan (Mooseksen käsikirjoitukset mukanaan), jossa sitä pidettiin eri paikoissa. Filistealaiset ottivat sen haltuunsa joksikin aikaa. Myöhemmin Israelin kuningas Daavid toi arkin Jerusalemiin, ja lopulta se sijoitettiin kuningas Salomon sinne rakentamaan temppeliin. Kuningas Aahas rakensi kuitenkin pakanallisen alttarin temppeliin ja sulki sen lopulta. Kuningas Manasse täytti temppelin epäjumalanpalvonnalla.
Mitä sillä välin tapahtui liitonarkille ja Mooseksen kirjoituksille? Emme tiedä, mutta ainakin osa niistä joutui hukkaan. Kuningas Joosian aikaan temppelin työntekijät löysivät odottamatta ”lain kirjan”, ehkäpä juuri sen asiakirjan, jonka Mooses oli kirjoittanut. (2. Kuningasten kirja 22:8) Kuningas ei tuntenut ennestään suurta osaa sen sisällöstä, ja sen lukeminen sai aikaan uuden suuren hengellisen kukoistuksen. – 2. Kuningasten kirja 22:11–23:3.
Joosian kuoleman jälkeen Juudan kansa tuli taas kerran uskottomaksi ja lopulta se karkotettiin Babyloniaan. Temppeli tuhottiin ja kaikki arvokas vietiin sieltä Babyloniaan. Siitä, mitä silloin tapahtui arkille tai Joosian aikana löydetyille arvokkaille asiakirjoille, ei ole mitään muistiinmerkintöjä. Kuitenkin vuosia myöhemmin, kun monia kotimaahansa palanneita juutalaisia rohkaistiin jälleenrakentamaan Jerusalem ja ennallistamaan puhdas palvonta, pappi Esra ja muut lukivat heille julkisesti ”Mooseksen lain kirjaa”. (Nehemia 8:1–8) Näin ollen alkuperäisten kirjoitusten jäljennöksiä oli olemassa. Mistä ne olivat peräisin?
Jumalan sanan jäljentäminen
Mooses ennusti ajan, jolloin Israelia hallitsisi kuningas, ja merkitsi muistiin tämän erikoiskäskyn: ”Kun hän on noussut valtaistuimellensa, kirjoituttakoon hän itsellensä kirjaan jäljennöksen tästä laista, joka on leeviläisten pappien huostassa.” (5. Mooseksen kirja 17:18) Näin ollen joitakin Raamatun kirjoitusten jäljennöksiä oli määrä tehdä.
Raamatun jäljentämisestä tuli lopulta ammatti Israelissa. Psalmissa 45:2 (UM) sanotaankin: ”Olkoon kieleni taitavan jäljentäjän piirrin.” Jäljentäjät Saafan ja Saadok mainittiin nimeltä. Mutta tunnetuin muinoin elänyt jäljentäjä oli Esra, joka oli myös mukana Raamatun alkuperäisten kirjoitusten tekemisessä. (Esra 7:6; Nehemia 13:13; Jeremia 36:10; UM) Vaikka Raamatun myöhempiä osia vielä kirjoitettiin, jo valmiiksi saatujen kirjojen jäljentäminen ja jakaminen oli käynnissä.
Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, Raamatun heprealaisten kirjoitusten jäljennöksiä (1. Mooseksen kirjasta Malakiaan) oli käytettävissä Jerusalemin lisäksi ilmeisesti myös Galilean synagogissa. (Luukas 4:16, 17) Pystyiväthän jalomieliset juutalaisetkin ’tutkimaan Raamatun kirjoituksia päivittäin’ aina kaukaisessa Bereassa Makedoniassa asti. (Apostolien teot 17:11) Nykyään on vielä jäljellä noin 1 700 jäljennöstä ennen Jeesuksen syntymää kirjoitettujen Raamatun kirjojen käsikirjoituksista sekä noin 4 600 jäljennöstä hänen opetuslastensa laatimista kirjoituksista (Matteuksesta Ilmestyskirjaan).
Olivatko nämä jäljennökset tarkkoja? Kyllä, äärimmäisen tarkkoja. Heprealaisten kirjoitusten ammattijäljentäjät (soferit) olivat hyvin huolellisia välttääkseen kaikenlaisia virheitä. Tarkistaakseen työnsä he laskivat kunkin jäljentämänsä käsikirjoituksen sanat ja jopa kirjaimet. Siksi Jeesuksella, apostoli Paavalilla ja muilla, jotka lainasivat usein muinaisia raamatunkirjoittajia, ei ollut epäilystäkään käyttämiensä jäljennösten täsmällisyydestä. – Luukas 4:16–21; Apostolien teot 17:1–3.
On totta, että juutalaiset jäljentäjät ja myöhemmin kristityt jäljentäjät eivät olleet erehtymättömiä. Virheitä pujahti tekstiin, mutta monet nykyään yhä olemassa olevat jäljennökset auttavat meitä huomaamaan nuo virheet. Miten? Eri jäljentäjät tekivät erilaisia virheitä. Vertailemalla näin ollen eri jäljentäjien töitä toisiinsa voimme löytää useita heidän virheistään.
Miksi voimme olla luottavaisia
Vuonna 1947 lähellä Kuolluttamerta sijaitsevista luolista löydettiin yllättäen joitakin vanhoja kirjakääröjä. Nämä kirjakääröt osoittivat, miten täsmällistä Raamatun kirjoitusten jäljentäminen oli ollut. Kirjakääröjen joukossa oli Raamattuun kuuluvan Jesajan kirjan jäljennös, joka oli noin tuhat vuotta vanhempi kuin mikään aiemmin käytettävissä ollut käsikirjoitus. Vertailu osoitti kuitenkin, että ainoat erot Kuolleenmeren käsikirjoituksen ja myöhempien jäljennösten välillä olivat sanajärjestyksessä ja kieliopissa. Tuhansien vuosien jäljentämisen jälkeen tekstin sisältö oli pysynyt muuttumattomana! Oppinut William Henry Green saattoi siksi sanoa Raamatun heprealaisten kirjoitusten tekstistä: ”Voidaan huoleti sanoa, että mitään muuta vanhaa teosta ei ole välitetty edelleen niin täsmällisesti.” Samanlaisia ajatuksia on esitetty Raamatun kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten välittämisen täsmällisyydestä.
Olisi varmasti jännittävää löytää juuri ne asiakirjat, jotka Mooses tai Jesaja kirjoittivat. Mutta me emme todellakaan tarvitse alkuperäisiä käsikirjoituksia. Asiakirja sinänsä ei ole tärkeä vaan sen sisältö. Ja ihmeellisellä tavalla, huolimatta monista rauhattomista vuosisadoista ja paljosta jäljentämisestä ja uudelleen jäljentämisestä, me voimme olla vakuuttuneita siitä, että Raamatussa ovat yhä ne tiedot, jotka olivat noissa muinaisissa alkuperäisissä käsikirjoituksissa. Tämä Raamatun lausunto on siis osoittautunut oikeaksi: ”Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen loisto on kuin ruohon kukinta; ruoho kuihtuu, ja kukka varisee, mutta Jehovan sana pysyy ikuisesti.” – 1. Pietari 1:24, 25.