Näkymiä Luvatusta maasta

Tammilaakso jossa Daavid surmasi jättiläisen!

VAIN harvat Raamatun kertomukset ovat jännittävämpiä kuin kertomus siitä, miten Daavid sai ”voiton filistealaisesta [jättiläisestä Goljatista] lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi”. (1. Samuelin kirja 17:50) Tämä tapahtui Tammilaaksossa eli Elan laaksossa.

Mutta missä tuo laakso on, ja millainen se on? Sen tietäminen auttaa sinua muodostamaan selvän mielikuvan tästä kuuluisasta voitosta, jonka Israelin tulevaksi kuninkaaksi voideltu nuorukainen sai. Myöhemmin Jumala teki Daavidin kanssa valtakuntaliiton, joka voi tuoda meille ikuista hyötyä, ja tämän tulisi antaa meille lisäsyy ottaa selvää siitä, mitä Tammilaaksossa tapahtui.

Filistealaiset asuivat Kanaanin rannikolla. Juudean vuoret (Jerusalemista etelään) olivat israelilaisten hallinnassa. Tällainen oli siis asetelma – viholliset olivat alangolla lännessä, Jumalan palvelijat ylänköseudulla idässä. Heidän välissään oli kiistelty puskurivyöhyke, matalat kukkulat joita kutsuttiin Sefelaksi. Miten filistealaiset voisivat hyökätä Israeliin? Looginen reitti kulkisi itä-länsi-suuntaista solaa pitkin, ja tärkein tällaisista solista oli Tammilaakso. Se ulottui filistealaiskaupunkien Gatin ja Ekronin läheltä Sefelan läpi aina niihin vuoriin saakka, jotka sijaitsivat vajaat 25 kilometriä Jerusalemista ja Betlehemistä lounaaseen. Kuva (näkymä kaakkoon) on otettu tämän laakson loppupäästä. Taustalla näet Juudean vuoret.a

Katsellessasi tätä valokuvaa kuvittele, että filistealaiset ovat tulleet tätä tasaista laaksoa pitkin vuoria kohti. Pysäyttääkseen heidät israelilaiset tulivat Juudeasta lounaaseen päin. Kuvan osoittamassa paikassa tilanne lukkiutui paikoilleen. Miksi? ”Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välillänsä.” – 1. Samuelin kirja 17:3.

Vaikka emme tiedäkään tarkalleen, missä kohden laaksoa kaikki tapahtui, kuvittele filistealaisten olevan alhaalla oikealla sijaitsevalla kukkulalla. Saulin armeija olisi voinut olla ruskehtavan pellon toisella puolella olevalla kukkulalla. Kumpikaan armeija ei laskeutunut alas, ylittänyt laaksoa ja hyökännyt korkealla, turvallisissa puolustusasemissa olevia joukkoja vastaan. Tilanne jatkui tällaisena yli kuukauden ajan. Mikä voisi ratkaista sen?

Joka aamu ja ilta Goljat, filistealainen soturi joka oli yli 270 senttimetriä pitkä, seisoi laaksossa pilkkaamassa Saulin leiriä ja kehottamassa ratkaisemaan asian kaksintaistelulla. Mutta kukaan israelilainen ei uskaltanut vastata hänelle. Lopulta tuli nuori Daavid-niminen paimen Betlehemistä tuomaan ruokaa leirissä oleville veljilleen. Miten hän suhtautui tähän loukkaavaan haasteeseen? ”Mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?” (1. Samuelin kirja 17:4–30) Daavidilla oli selvästi samanlainen näkemys kuin heijastuu Jehovan todistajien vuoden 1990 teemaksi valitsemasta raamatunkohdasta: ’Olkaa rohkealla mielellä ja sanokaa: ”Jehova on minun auttajani.”’ – Heprealaisille 13:6; Psalmi 56:12; 118:6.

Kun kuningas Saul kuuli, että tämä nuorukainen menisi pelottavaa Goljatia vastaan siitä huolimatta, että hänellä ei ollut aseita eikä sotilaskoulutusta, hän tarjosi omia varusteitaan käytettäväksi. Daavid kieltäytyi ja halusi mennä jättiläistä vastaan paimensauva, nahkalinko ja viisi laaksosta löytämäänsä kiveä mukanaan. Millaisia kivet olivat? On epätodennäköistä, että ne olisivat olleet vain viinirypäleen tai oliivin kokoisia pikkukiviä. On löydetty pienen appelsiinin kokoisia linkokiviä, joiden läpimitta on 5–8 senttimetriä. Lingon käyttäjä pystyisi sinkauttamaan tällaisen kiven 160–240 kilometrin tuntinopeudella.

Olet epäilemättä lukenut siitä, mitä laaksossa tapahtui molempien armeijoiden nähden. Daavid julisti: ”Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin [”armeijoiden Jehovan”, UM] nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt.” Jehova antoi sitten voiton. Nuorukainen linkosi kiven niin voimakkaasti, että se upposi Goljatin otsaan ja tappoi hänet. Sen jälkeen paimen juoksi jättiläisen luo ja katkaisi tältä pään tämän omalla miekalla. – 1. Samuelin kirja 17:31–51.

Daavidin Jumalaan kohdistuvan uskon ja luottamuksen rohkaisemina israelilaiset hyökkäsivät masentuneiden vihollisten kimppuun ja ajoivat heitä takaa läpi Sefelan aina Filisteaan saakka. – 1. Samuelin kirja 17:52, 53.

Ajattelehan sitä riemua, jonka on täytynyt kuulua Juudassa! Vuorilla ollut Jumalan kansa on voinut katsella länteen alas Tammilaaksoon ja Sefelaan ja nähdä jotakin sellaista kuin alla olevassa kuvassa esitetty maisema, joka nykyään avautuu läheltä Hebronia. Mantelipuun valkoiset kukat ovat kauniita katsella, mutta voitto Jumalan vihollisista oli vieläkin kauniimpi. Israelilaisnaisilla oli hyvä syy sanoa: ”Saul on lyönyt maahan tuhansiaan, ja Daavid kymmeniätuhansiaan”, joihin kuului se jättiläinen, jonka hän löi maahan Tammilaaksossa. – 1. Samuelin kirja 18:7, UM.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 17]

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.