’Alas jumalattomat!’

SUURET ihmisjoukot pitivät häntä jumalattomana, miehenä, joka yritti vastustaa palvontaa ja tuhota heidän jumalansa. Halveksittuna ja väheksyttynä hänet tuotiin ihmisten eteen kansankokoukseen. Käskynhaltijan pyynnöstä arvokkaan näköinen 86-vuotias mies astui esiin ja tunnusti henkilöllisyytensä. Hänen nimensä oli Polykarpos.

Rooman provinssin käskynhaltija Statius Kvadratus sanoi seuraavaksi sanat: ”Vanno keisarin onnettaren kautta, muuta mielesi, sano: ’Alas jumalankieltäjät!’” Polykarpos tuijotti silloin hillittömien pakanoiden valtavaa joukkoa, joka täytti stadionin. Heilauttaen kättään heitä päin hän huokaisi, katsahti taivasta kohti ja sanoi: ”Alas jumalankieltäjät!” Todellakin: ’Alas jumalattomat!’

Prokonsuli puhui sitten yhä painokkaampaan sävyyn sanoen: ”Vanno, niin minä päästän sinut! Herjaa Kristusta!” Mutta Polykarpos vastasi: ”Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut?”

Sitten tehtiin valmisteluja tämän iäkkään miehen teloittamiseksi. Tulen oli määrä nielaista hänet. Miksi? Kuka oikeastaan oli Polykarpos? Ja mitkä tapahtumat johtivat hänen kuolemaansa?

Polykarpoksen elämän varhaiset vaiheet

Polykarpos syntyi vuoden 69 tienoilla Vähässä-Aasiassa Smyrnan kaupungissa (nykyinen turkkilainen Izmirin kaupunki). Hän sai kasvatuksensa tiettävästi kristityiltä vanhemmiltaan. Vartuttuaan tunnetuksi herrasmieheksi Polykarpos oli huomattava anteliaisuutensa, itsekieltäymyksensä, ihmisystävällisyytensä ja ahkeran Raamatun tutkimisensa vuoksi. Aikanaan hänestä tuli valvoja Smyrnan seurakuntaan.

On kerrottu, että varhaisina vuosinaan Polykarpos käytti tilaisuuksia hyväkseen saadakseen opetusta suoranaisesti joiltakuilta apostoleilta. Apostoli Johannes oli ilmeisesti yksi hänen opettajistaan. Itse asiassa Irenaeus kertoo, että Polykarpos ’ei ainoastaan ollut saanut opetusta apostoleilta ja kasvanut yhdessä useiden kanssa, jotka olivat nähneet Kristuksen, vaan apostolit olivat myös asettaneet hänet Smyrnan seurakunnan valvojaksi Aasiaan’. Voimme vain kuvitella, millaista iloa ja tyydytystä Polykarpos sai tällaisesta kehittävästä seurasta. Se on varmasti auttanut häntä valmentautumaan seurakunnan valvojan tehtävään. – Apostolien teot 20:28; 1. Pietari 5:1–4.

Tukee perustotuuksia

Seurakunta tuli Polykarpoksen valvontaan ennustetun luopumuksen haastavina vuosina. (2. Tessalonikalaisille 2:1–3) Hän oli ilmeisesti halukas uhrautumaan toisten puolesta. Niinpä kun Syyrian Antiokiasta oleva Ignatios oli matkalla Roomaan kohtaamaan marttyyrikuoleman ja pyysi filippiläisiä lähettämään kirjeen hänen kotiseurakuntaansa, smyrnalainen Polykarpos huolehti sen toimittamisesta perille. Tuolloin Polykarpos lähetti filippiläisille oman kirjeensä.

Polykarpoksen kirjeestä filippiläisille löydämme lisävahvistusta tietyille raamatullisille totuuksille. Hän tekee eron Jumalan ja Kristuksen Isän ja Pojan, välillä, ja sanoo, että me saamme pelastuksen ”Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta”. Polykarpos varoittaa rahan rakkaudesta ja muistuttaa lukijoitaan siitä, etteivät haureelliset ja miehet, jotka makaavat miesten kanssa, peri Jumalan valtakuntaa. (Vrt. 1. Timoteukselle 6:10; 1. Korinttolaisille 6:9, 10.) Lisäksi hän kehottaa vaimoja rakastamaan aviomiestään ja vanhimpia olemaan ”hyväsydämisiä, – – armahtavaisia”. Kaikkia kannustetaan ’osoittamaan intoa hyvään’. Lopuksi Polykarpos pyytää: ”Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, ja itse ainainen ylimmäinen pappi, Jumalan Poika Jeesus Kristus rakentakoon teitä uskossa ja totuudessa, kaikessa sävyisyydessä, ilman vihaa, kärsivällisyydessä, pitkämielisyydessä, kestävyydessä ja puhtaudessa.”

Polykarpos lainasi vapaasti Raamatun kirjoituksia. Kirjeessään filippiläisille hän viittasi Matteuksen evankeliumiin, Apostolien tekoihin, Roomalaiskirjeeseen, 1. ja 2. Korinttolaiskirjeeseen, Galatalaiskirjeeseen, Efesolaiskirjeeseen, 2. Tessalonikalaiskirjeeseen, 1. kirjeeseen Timoteukselle, Pietarin 1. kirjeeseen ja todennäköisesti myös muihin Raamatun osiin. Tämä todistaa meille sen, että ainakin jotkut kristityiksi tunnustautuvat pyrkivät pitämään kiinni raamatullisista periaatteista apostolien kuolemaa seuranneena vaikeana ajanjaksona.

Hänen työnsä Smyrnassa

Smyrna, muinainen rannikkokaupunki Vähässä-Aasiassa, oli vilkas ja vauras kaupankäynnin keskus. Se oli myös valtionpalvonnan keskus. Rooman keisareita kuvattiin näkyvästi jumalolentoina esimerkiksi rahoissa ja piirtokirjoituksissa. Keisarin valta edisti uskonnollisia pakanafilosofioita.

Monet Smyrnan seurakuntaan kuuluneet olivat ilmeisesti aineellisesti köyhiä. Mutta aikaisemmin heitä oli kiitetty siitä, että he olivat hengellisesti rikkaita. Miten rohkaisevaa onkaan täytynyt olla, kun Smyrnan kristityt kuulivat Jeesuksen sanat, jotka apostoli Johannes merkitsi muistiin! Kristus sanoi Smyrnan seurakunnan ”enkelille” eli voidelluille valvojille: ”Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi – mutta sinä olet rikas – ja niiden jumalanpilkan, jotka sanovat itse olevansa juutalaisia eivätkä kuitenkaan ole, vaan ovat Saatanan synagoga. Älä pelkää sitä, mitä olet kärsimäisilläsi. Katso! Panettelija tulee jatkuvasti heittämään joitakuita teistä vankilaan, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle ja teillä olisi ahdistusta kymmenen päivää. Osoittaudu uskolliseksi aina kuolemaan saakka, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” – Ilmestys 2:8–10.

Mikä tahansa hengellinen rikkaus, joka on ehkä pysynyt kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa Smyrnassa, liittyi epäilemättä suoranaisesti seurakunnan vanhinten erinomaiseen valvontaan. Tuo aikakausi oli melskeisen uskonnollisen kamppailun aikaa, ja seurakunnanjäsenet palvelivat ristiriitaisten uskontunnustusten ja kulttien keskellä. Demonistiset tavat, mukaan luettuina taikuus ja astrologia, olivat yleisiä alueella, jolla he todistivat, ja ilmapiiri oli näin ollen jumalaton.

Pakanaväestön vihamielisyyden lisäksi juutalaiset ilmaisivat katkeraa vihaa. Polykarpoksen kuollessa marttyyrina 23. helmikuuta vuonna 155 fanaattisten juutalaisten tiedetään auttaneen polttopuiden keräämisessä. He tekivät tämän, vaikka teloitus tapahtui suurena sapattina!

Ketkä ovat jumalattomia?

Polykarpos oli aikonut jäädä Smyrnaan ja uhmata vaaraa hänen vihollistensa tullessa noutamaan häntä. Mutta toisten kehotuksesta hän vetäytyi läheiselle maatilalle. Kun hänen olinpaikkansa tuli tietoon, hän kieltäytyi lähtemästä taas muualle välttääkseen ne, jotka etsivät häntä. Hän sanoi vain: ”Tapahtukoon Jumalan tahto.”

Stadionille saavuttuaan Polykarpos seisoi käskynhaltijan ja kuohuvan väenpaljouden edessä. Kun käskynhaltija itsepintaisesti vaati häntä osoittamaan palvovaa kunnioitusta keisarille, Polykarpos sanoi yksinkertaisesti: ”Minä olen kristitty. Jos – – tahdot saada selkoa, mikä oppi kristinusko on, määrää päivä ja kuuntele.” Käskynhaltija vastasi: ”Vakuuta kansa tästä.” Mutta Polykarpos sanoi: ”Sinut minä olen katsonut sen arvoiseksi, että puhun asiasta. Meitä on nimittäin opetettu hallitusmiehille ja esivallalle – – antamaan heille kuuluva kunnioitus, mikäli siitä ei ole meille vahinkoa.” Pian sen jälkeen Polykarpos poltettiin kuoliaaksi, koska hän ei luopunut Jeesuksesta Kristuksesta.

Vain Jumala voi ratkaista, millainen asema Polykarpoksella on kristittynä. Entä mikä on tilanne nykyään? Tosi kristittyjen valtaisa joukko ei myöskään luovu Kristuksesta. He julistavat pikemminkin, että hän on taivaassa valtaistuimelle asetettu Jumalan messiaaninen Kuningas. Nämä Jehovan todistajat kiinnittävät huomion myös siihen, että olemme näkemäisillämme niiden Jeesuksen profeetallisten sanojen täyttymyksen, jotka koskevat ”suurta ahdistusta”: mullistavinta tapahtumaa, jonka maailma koskaan tulee kokemaan. Tämä ei merkitse kuitenkaan ihmiskunnan loppua, vaan pahuuden loppua. On mahdollista säilyä elossa vanhurskaaseen, rauhaisaan ja miellyttävään uuteen maailmaan. – Matteus 24:13, 21, 34; 2. Pietari 3:13.

Kuka haluaisi taistella tällaisten ilahduttavien uutisten sanansaattajien vastaan? Ainoastaan ne, jotka ovat todella jumalattomia, vaikka heillä onkin ”jumalisen antaumuksen muoto”. (2. Timoteukselle 3:5) Väärät uskonnolliset opetukset ovat sokaisseet joidenkuiden mielet, ja monet ”kiinnittävät huomiota eksyttäviin henkeytettyihin ilmaisuihin ja demonien opetuksiin”. (1. Timoteukselle 4:1) Nykyajan kristityt ovat kärsineet jumalattomien käsissä, jotkut jopa kuolemaan asti. Mutta uskolliset Jehovan palvelijat eivät koskaan joudu hylätyiksi, sillä he tulevat lopulta saamaan Jumalalta ikuisen elämän lahjan. Sillä välin nämä uskolliset Jumalan valtakunnan julistajat puolustavat koko ajan uskollisesti Raamatun totuutta.