Jeesuksen elämä ja palvelus

Kun kadonnut poika löytyy

KUN Jeesuksen vertauksen kadonnut poika eli tuhlaajapoika palaa isänsä kotiin, niin miten hänet otetaan vastaan? Kuuntele, kun Jeesus kertoo:

”Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä, ja hän juoksi ja lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä hellästi.” Miten armollinen ja lämminsydäminen isä hän onkaan ja miten hyvin hän siksi edustaakaan taivaallista Isäämme Jehovaa!

Isä oli todennäköisesti kuullut poikansa irstaasta elämästä. Silti hän toivottaa hänet tervetulleeksi kotiin odottamatta yksityiskohtaista selitystä. Jeesuksellakin on tällainen vastaanottavainen henki, joka saa syntiset ja veronkantajat lähestymään häntä. Juuri heitä vertauksen tuhlaajapoika kuvaa.

Tosin Jeesuksen vertauksen tarkkanäköinen isä on epäilemättä jossain määrin tietoinen poikansa katumuksesta nähdessään hänen surullisen ja masentuneen ilmeensä hänen palatessaan. Mutta isän rakkaudellinen aloite tekee pojalle helpommaksi tunnustaa syntinsä, kuten Jeesus kertoo: ”Silloin poika sanoi hänelle: ’Isä, olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi. Tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’”

Kuitenkin poika on tuskin saanut tämän sanottua, kun hänen isänsä ryhtyy toimeen ja antaa määräyksiä orjilleen: ”’Nopeasti! Tuokaa pitkä viitta, paras, ja pukekaa hänet siihen, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja sandaalit hänen jalkaansa. Ja tuokaa syötetty nuori sonni, teurastakaa se, ja syödään ja pidetään hauskaa, koska tämä minun poikani oli kuollut ja tuli jälleen eloon; hän oli kadonnut ja on löytynyt.’ Ja he alkoivat pitää hauskaa.”

Sillä välin isän ”vanhempi poika oli pellolla”. Lue kertomus loppuun ja kokeile, pystytkö tunnistamaan, ketä hän edustaa. Jeesus sanoo vanhemmasta pojasta: ”Kun hän tuli ja lähestyi taloa, hän kuuli musiikkia ja tanssimista. Niin hän kutsui yhden palvelijoista luokseen ja tiedusteli, mitä nämä merkitsivät. Hän sanoi hänelle: ’Veljesi on tullut, ja isäsi teurasti nuoren syötetyn sonnin, koska sai hänet terveenä takaisin.’ Mutta hän vihastui eikä tahtonut mennä sisään.

”Silloin hänen isänsä tuli ulos ja rupesi hartaasti pyytämään häntä. Vastaukseksi hän sanoi isälleen: ’Minä tässä olen näin monta vuotta raatanut sinun hyväksesi enkä kertaakaan ole rikkonut sinun käskyäsi, ja kuitenkaan et minulle ole kertaakaan antanut vohlaa pitääkseni hauskaa ystävieni kanssa. Mutta heti kun tämä sinun poikasi saapui, joka kulutti sinun elatusvarasi porttojen kanssa, hänelle sinä teurastit syötetyn nuoren sonnin.’”

Ketkä ovat tämän vanhemman pojan tavoin arvostelleet syntisille osoitettua armoa ja huomiota? Eivätkö juuri kirjanoppineet ja fariseukset? Koska tämä kuvaus esitettiin sen vuoksi, että he olivat arvostelleet Jeesusta syntisten tervetulleeksi toivottamisesta, vanhemman pojan täytyy edustaa nimenomaan heitä.

Jeesus päättää kertomuksensa isän vanhemmalle pojalleen esittämään vetoomukseen: ”Lapsi, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki se, mikä on minun, on sinun, mutta täytyihän meidän pitää hauskaa ja iloita, koska tämä sinun veljesi oli kuollut ja tuli eloon, ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.”

Jeesus ei siis kerro, mitä vanhempi poika lopulta tekee. Todellakin myöhemmin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ”suuri joukko pappeja rupesi olemaan uskolle tottelevaisia”, ja näiden joukossa oli mahdollisesti joitakuita tähän ”vanhemman pojan” luokkaan kuuluvista, joille Jeesus tässä puhuu.

Mutta keitä nämä kaksi poikaa edustavat nykyään? Heidän täytyy olla niitä, jotka ovat tulleet tuntemaan Jehovan tarkoituksia riittävästi voidakseen luoda suhteen häneen. Vanhempi poika edustaa joitakuita ”pienen lauman” eli ”taivaissa kirjattujen esikoisten seurakunnan” jäseniä. Nämä omaksuivat samanlaisen asenteen kuin vanhempi poika. He eivät halunneet toivottaa tervetulleeksi maallista luokkaa, ”muita lampaita”, joiden he ajattelivat vievän kaiken huomion.

Tuhlaajapoika puolestaan edustaa niitä Jumalan kansaan kuuluvia, jotka lähtevät nauttimaan maailman tarjoamista nautinnoista. Aikanaan nämä kuitenkin palaavat katuvaisina, ja heistä tulee jälleen aktiivisia Jumalan palvelijoita. Kuinka rakkaudellinen ja armollinen Isä todella onkaan niitä kohtaan, jotka ymmärtävät tarvitsevansa anteeksiantoa ja palaavat hänen luokseen! Luukas 15:20–32; Apostolien teot 6:7; Luukas 12:32; Heprealaisille 12:23; Johannes 10:16.

◆ Miten Jeesus jäljitteli kuvauksensa sääliväisen isän esimerkkiä?

◆ Miten vanhempi poika suhtautui siihen, että hänen veljensä otettiin tervetulleena vastaan, ja miten fariseukset käyttäytyivät vanhemman pojan tavalla?

◆ Millainen sovellutus Jeesuksen vertauksella on meidän aikanamme?