Syvempää näkemystä uutisiin
Vedenpaisumus ei liioittelua
Raamatun kertomuksen koko maapallon käsittäneestä vedenpaisumuksesta on pitkään arvosteltu perustuvan pikemminkin mielikuvitukseen kuin tosiasioihin. Tietosanakirja New Catholic Encyclopedia vakuuttaa: ”Nykyään myönnetään yleisesti, että Nooasta ja arkista kertova jakso ei ole osa historiallista selostusta vaan täysin toisentyyppistä kuvitteellista kirjallista tuotantoa.” Jotkut epäilijät ovat perustelleet epäilyjään sillä, että koko ilmakehässä oleva kosteus saisi aikaan vain muutamien senttimetrien maailmanlaajuisen sateen.
Mutta 1. Mooseksen kirjan mukaan tulvavedet eivät olleet peräisin vain ilmakehässä olevasta kosteudesta. 1. Mooseksen kirjan 1:6:ssa meille kerrotaan, että Luoja määräsi: ”Tulkoon [ilmakehän] taivaanvahvuus vetten välille erottamaan [merien] vedet [taivaanvahvuuden yläpuolella olevista] vesistä.” Taivaanvahvuuden yläpuolella olleet vedet ilmeisesti pysyivät siellä vedenpaisumukseen asti. Apostoli Pietarin mukaan ilmakehän ”taivaat” ja niiden ylä- ja alapuolella olleet vedet olivat ne keinot, joilla Nooan ”ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä”. – 2. Pietari 3:5, 6; 1. Mooseksen kirja 1:7.
Vesitulvan tuhoisa vaikutus koettiin äskettäin Etelä-Afrikassa, kun tulva iski Natalin provinssiin ja surmasi yli 300 ihmistä. Esittäessään ajatuksia onnettomuudesta luonnonsuojelija K. H. Cooper huomautti: ”Olen usein miettinyt, mitä nykyään tapahtuisi, jos sataisi 40 päivää ja yötä taukoamatta. – – Voisiko sellainen sade hävittää lähes kaiken elämän maan päältä?” Cooper jatkoi: ”Nyt kun olen nähnyt, mitä äskettäin tapahtui Natalissa vain neljän päivän sateen jälkeen, olen vakuuttunut Vanhan testamentin kertomuksen aitoudesta.”
Ketkä luterilaiset ovat luterilaisia?
Tanskan evankelisluterilaisen kansankirkon virkailijat ovat huolissaan, koska enää ei ole varmaa, ketkä luterilaiset ovat luterilaisia. Ekumeenisen lehdistöpalvelun mukaan teologi Johannes Aagaard selittää: ”Tuhannet jäsenet [ovat liittyneet uskonnollisiin liikkeisiin, jotka ovat] ristiriidassa kansankirkon tunnuspiirteiden kanssa. Kuitenkaan yksikään heistä ei edes kuvittele eroavansa kirkosta.” Hänen mukaansa luterilaisista on tullut skientologeja, buddhalaisia ja hinduja, mutta he ”kuuluvat silti kansankirkkoon, ja haluavat edelleen kuulua siihen”. Luterilaisilla piispoilla ”on velvollisuus selvittää tämä ongelma”, hän vaatii.
Kuitenkin sen sijaan että asiat selvitettäisiin, tanskalainen luterilaispiispa Thorkild Graesholt puolustelee nykyistä tilannetta. Luterilaisten piispojen, pappien ja kirkkovaltuuston jäsenien täytyy ”tietenkin – – olla luterilaisia”. Mutta kun on kysymys kirkkoon kuuluvista, hän lisää: ”Kansankirkkomme historia on täynnä esimerkkejä sellaisista ihmisistä ja ryhmistä, jotka ovat kuuluvasti julistaneet toisensa vääräuskoisiksi. Kuitenkin he ovat mukisematta toimineet saman kansankirkon sisäpuolella.”
Vaikka piispa Graesholtin kaltaiset papit katsovatkin läpi sormien kirkkojensa menneisyyttä, heidän jakautuneisuutensa osoittaa, etteivät he harjoita tosi kristillisyyttä. Paavali kirjoitti aidoista kristityistä: ”Että teillä olisi keskuudessanne sama mielen asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella, jotta te yksimielisesti yhdestä suusta kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” (Roomalaisille 15:5, 6) Apostoli Paavali kirjoitti tämän selvän neuvon kaikille Rooman kristillisen seurakunnan jäsenille, ei vain valvonta-asemassa oleville. (Roomalaisille 1:1–7) Kaikkien niiden, jotka palvelevat Jumalaa ja seuraavat Kristusta, on oltava yhdistettyjä palvonnassa. – Efesolaisille 4:1–3.
Vastuuntuntoisuutta köyhistä?
Miten voidaan täyttää se kuilu, joka erottaa köyhät rikkaista? Tätä aihetta käsitteli paavi Johannes Paavali II uusimmassa kiertokirjeessään, jonka teema oli Sollicitudo rei socialis (Sosiaalinen vastuuntunto). Paavi esitti, että kirkon tulisi tuntea velvollisuudekseen helpottaa niiden kurjuutta, jotka joutuvat kärsimään. Miten kirkon tulisi tehdä se? ”Kohdatessaan avun tarpeessa olevia kenenkään ei tule laiminlyödä heitä kirkkojen tarpeettomien koristeiden ja Jumalan palvontaan tarkoitettujen kalliiden kalusteiden kustannuksella; päinvastoin velvollisuutena tulisi olla myydä nämä tavarat ruoan, juoman, vaatteiden ja suojan järjestämiseksi sellaisille, joilla on puutetta niistä.”
Kommentoidessaan paavin kiertokirjettä Vatikaanin asiantuntija Domenico Del Rio kuitenkin huomautti La Repubblica -sanomalehdessä: ”On selvää, että ihmiset odottavat nyt näkevänsä – – paavin itsensä sekä hänen lähimpien alaistensa näyttävän esimerkkiä. Vatikaanin basilika ja Rooman basilikat ovat täynnä ’kalliita kalusteita’ ja mahdollisesti myös ’kirkkojen tarpeettomia koristeita’.” Kuitenkin Fortune-aikakauslehden mukaan ”Vatikaanin virkailijat eivät lainkaan pidä siitä ajatuksesta, että pitäisi luopua edes eräästä kreikkalaisesta uurnasta käteisvarojen lisäämiseksi”.
Kun Jeesus käski rikasta hallitusmiestä ’myymään omaisuutensa ja jakelemaan rahat köyhille’, tämä ei halunnut tehdä niin. Hän ”meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta”. Aiheellisesti Jeesus varoitti: ”Missä on aarteesi, siellä on oleva myös sydämesi.” – Markus 10:21, 22; Matteus 6:21.