Kristillisen ykseytemme säilyttäminen
”KUVITTELE”, kirjoitti katolinen kirjailija Domenico Mosso, ”ettei sinua kutsuisi veljeksi tai sisareksi pappi vaan vieressäsi istuva keski-ikäinen herrasmies tai juuri oikealle puolellesi saapunut viehättävä nuori nainen. ’Anteeksi kuinka?’ ’Sanoin, että hyvää huomenta, veli.’ ’Miten uskallatte – –. Enhän tunne teitä lainkaan, joten miksi tällainen tuttavallisuus? Olemmehan sentään kirkossa.’”
Kristikunnan kirkkojen keskuudesta todellakin puuttuu aito veljeyden henki. Tämä heijastaa niiden kristillisen ykseyden puutetta. Näin ei ole kuitenkaan Jehovan todistajien laita. Jeesuksen varhaisten seuraajien tavoin me kutsumme toisiamme vapaasti veljiksi ja sisariksi. (2. Pietari 3:15) Menemmepä minne tahansa maailmassa, saamme lähimmässä valtakunnansalissa osaksemme lämpimän ja veljellisen vastaanoton. Ykseys ilmenee myös siinä, että kaikki seurakunnat noudattavat samaa opetusohjelmaa, ja siinä, että kaikki todistajat osallistuvat ”valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamiseen. – Matteus 24:14.
Jeesus Kristus rukoili kuolemaansa edeltäneenä iltana: ”[Pyydän] – – niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa kautta, jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi.” (Johannes 17:20, 21) Raamatun kertomus osoittaa Jehova Jumalan vastanneen Jeesuksen rukoukseen. Varhaiskristittyjen keskuudessa juutalaisten ja pakanoitten välillä vallinneet pitkäaikaiset vihamielisyydet hävisivät Kristuksen opetusten yhdistävän voiman ansiosta. – Galatalaisille 3:28.
Tämän ykseyden säilyttämiseksi tarvittiin kuitenkin ponnistelua. Apostoli Paavali pyysi hartaasti työtovereitaan ”vaeltamaan [taivaallisen] kutsumisen arvon mukaisesti – – pyrkien hartaasti noudattamaan hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä”. Heidän ei pitänyt jakautua moniin eri lahkoihin. Ei, vaan ”on yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä”. Seurakuntaan annettiin apostoleita, paimenia ja opettajia, jotta he auttaisivat ’kaikkia pääsemään ykseyteen uskossa’. – Efesolaisille 4:1–6, 11–14.
Nykyajan Jehovan todistajat ovat menestyksellisesti säilyttäneet tämän ”ykseyden”. Kuitenkin monet tekijät – riippumattomuuden henki, kulttuuri- ja rotuerot, erilaiset virheet ja epätäydellisyydet kristittyjen tovereiden keskuudessa – voisivat uhata ”ykseyttämme uskossa”. Miten se voidaan säilyttää?
Saman pöydän antimista nauttiminen
Jehova ei valista kutakin kristittyä yksilönä. Sen sijaan Kristus nimitti ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan jakamaan raamatullista tutkimisaineistoa ja ajankohtaisia neuvoja kristityille kautta maailman. (Matteus 24:45–47) Niinpä Vartiotornia julkaistaan 103 kielellä tämän maailmanlaajuisen tarpeen täyttämiseksi.
Saman hengellisen pöydän antimista nauttiminen on auttanut osaltaan paljon uskon ykseyden luomisessa ja sen säilyttämisessä. Mutta toisinaan jotkin neuvot eivät ehkä näytä soveltuvan joissakin maissa. Pitäisikö meidän ajatella, että me emme tarvitse tätä tietoa? Tuskin. Jotkin varoitukset, jotka Paavali esitti moraalittomassa ja epäjumalia palvovassa Korinton kaupungissa asuville kristityille, eivät ehkä näyttäneet soveltuvan kovin hyvin maaseudulla asuville kristityille. (1. Korinttolaisille 6:15, 16; 10:14) Kristityt kaikkialla pitivät kuitenkin Paavalin kirjeitä osana ”Raamatun kirjoituksia”. – 2. Pietari 3:16.
Nykyään voi samalla tavoin tuntua siltä, etteivät kaikki kirjoitukset sovellu paikallisiin olosuhteisiin yhtä hyvin kuin toiset. Mutta meidän tulisi silti ottaa mielellämme vastaan etukäteisvaroitukset tietäen, että tänä nopean tiedonvälityksen aikana jossakin osassa maailmaa alkunsa saaneet epäterveet suuntaukset voivat levitä nopeasti!
Epätäydellisyydet ja äärimmäiset näkökannat
Opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” (Jaakob 3:2) Epätäydellisyyden vuoksi ihmiset ovat lisäksi taipuvaisia menemään äärimmäisyyksiin. Tämä ei ehkä ole ongelma silloin, jos ihmisillä on samanlaisia näkemyksiä. Esimerkiksi kaksi äärimmäisen tarkkaa ihmistä voi tulla keskenään aivan hyvin toimeen. Mutta siitä, että toinen on epäsiisti ja toinen turhantarkka, voi syntyä loputtomasti kinastelua.
Jehovan todistajat tulevat ”kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. (Ilmestys 7:9) Tämän vuoksi keskuudessamme olevilla yksilöillä voi olla hyvinkin erilaisia näkemyksiä sellaisista asioista kuin ruokavaliosta, vaatetuksesta, terveydenhoidosta ja jopa seuranpitotavoista. Tällaisten vastakkaisten näkemysten ei tarvitse työntää kiilaa väliimme. Raamattu varoittaa äärimmäisyyksistä ja kannustaa meitä pyrkimään kohti tasapainoa ja järkevyyttä. ”Ylhäältä tuleva viisaus on – – rauhaisa, järkevä”, sanoo Raamattu. – Jaakob 3:17.
Raamattu tosin nimenomaisesti tuomitsee tietyt tavat. Mutta usein se vain kannustaa meitä valitsemaan keskitien kahden äärimmäisyyden välillä. Tarkastelehan, mitä Raamattu sanoo seuraavista aiheista:
Ansiotyö: ”Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.” (Sananlaskut 19:15) ”Ette voi olla Jumalan ja rikkauden orjia.” – Matteus 6:24.
Puhuminen: ”Joka huulensa hillitsee, se on taitava.” (Sananlaskut 10:19) ”Kaikella on määräaika – –. Aika on olla vaiti ja aika puhua.” – Saarnaaja 3:1, 7.
Seuranpito: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35) ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.” – Sananlaskut 25:17.
Lastenkasvatus: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” (Sananlaskut 13:24) ”Älkää ärsyttäkö lapsianne, jotteivät he masentuisi.” – Kolossalaisille 3:21.
Mitä tasapainoisempia ja kauempana äärimmäisyyksistä näkemyksemme ovat, sitä vähemmän yhteenottoja meillä on toisten kristittyjen kanssa. Mutta entä jos erimielisyyksiä silti syntyy epätäydellisyyden vuoksi? Muista Paavalin Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa olevat sanat: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.”
’Hän kompastutti minut’
Jotkut seurakunnan jäsenet saattavat olla kuitenkin taipuvaisia äärimmäiseen herkkyyteen; he voivat yhdistää viattomiin sanoihin ja tekoihin kielteisiä vaikuttimia. Tämä johtuu ehkä heidän taustastaan. Olipa miten tahansa, kuinka valitettavaa onkaan, että tällaiset yliherkät yksilöt loukkaantuvat pikkuasioista tai, mikä vielä pahempaa, häiritsevät toisia tuolla asialla kylvämällä epäsopua!
Raamattu tosin tuomitsee käytöksen, joka voisi kompastuttaa toisia opetuslapsia. (Luukas 17:1, 2) Ja kypsien kristittyjen tulisi olla herkkiä uskovien tovereidensa tunteiden suhteen. Samalla Raamattu neuvoo meitä painokkaasti välttämään liiallista herkkyyttä ja rikkomusten suurentelemista mielessämme. (Saarnaaja 7:10) Lisäksi ”Herra vihaa” sitä, että veljien keskuuteen kylvetään tyytymättömyyttä paljastamalla jonkun virheitä. – Sananlaskut 6:16–19.
Jumalan henki voi auttaa meitä voittamaan yliherkkyyden. Sen sijaan että viivymme jatkuvasti veljiemme virheissä, me voimme tuon hengen avulla ajatella myönteisiä, rakentavia asioita. (Filippiläisille 4:8) Tämä edistää ykseyttä.
Ykseys ei ole yhdenmukaisuutta
Maailmanlaajuinen ykseys ei kuitenkaan merkitse yksilöllisyyden nujertamista tai oma-aloitteisuuden tukahduttamista. Kun on kysymys Raamatun periaatteiden noudattamisesta, me hylkäämme mielellämme tämän maailman riippumattoman ajattelutavan ja hyväksymme Jehovan hengen ohjauksen. Saarnaamistehtävämme täyttämisessä on kuitenkin monia tilaisuuksia ilmaista yksilöllisyyttä ja käyttää mielikuvitusta. Veljemme ovat usein todella kekseliäitä soveltaessaan todistamistapojaan paikallisiin olosuhteisiin.
Sitten on laaja toimintakenttä, johon ei liity suoranaisesti Raamatun periaatteita mutta johon sisältyvät esimerkiksi jotkin paikalliset tavat. Manner-Euroopassa ihmiset usein kättelevät. Joissakin osissa Kaukoitää he kumartavat. Kumpikin on kristitylle sopivaa. Tai harkitse pukeutumista ja ulkoasua. Raamattu antaa vain perusohjeet siveydestä ja tasapainosta. Näiden ohjeiden puitteissa voimme noudattaa omaa makuamme, kuitenkin ”tervemielisesti”. – 1. Timoteukselle 2:9, 10.
Siksi vanhimpien pitäisi aina antaa lujasti Raamatun periaatteisiin perustuvia neuvoja eikä puhua omien mieltymystensä mukaan. Tietenkin silloin kun on kysymys hengellisistä asioista, he ovat ensimmäisinä edistämässä todellista ykseyttä. Mekin voimme tehdä oman osamme. Me voimme ’koetella jatkuvasti, olemmeko uskossa’, tutkimalla säännöllisesti Raamattua ja ’uskollisen orjan’ julkaisuja. (2. Korinttolaisille 13:5) Me voimme säilyttää ykseyden teoissa ’julistamalla’ rohkeasti uskostamme. – Heprealaisille 13:15.
Näin tekemällä me noudatamme henkeytettyä neuvoa: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimen kautta, että puhuisitte kaikki yhtäpitävästi ja ettei keskuudessanne olisi jakaumia, vaan että olisitte sopeutuvasti yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa.” – 1. Korinttolaisille 1:10.
[Kuva s. 30]
Hyvien suhteiden säilyttäminen silloinkin, kun loukkaantumiseen olisi aihetta, on välttämätöntä ykseydelle