Lukijoiden kysymyksiä
◼ Jeesus sanoi: ”Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä.” (Johannes 9:41) Tarkoittiko hän, että jotkut ihmiset ovat synnittömiä?
Ei, sillä kaikki ihmiset nykyään ovat syntisiä, samoin kuin kaikki ensimmäisellä vuosisadalla eläneet Jeesusta itseään lukuun ottamatta olivat syntisiä. Näissä Johanneksen 9:41:stä löytyvissä sanoissa Jeesus viittasi tietynlaiseen syntiin.
Yhteinen esi-isämme Aadam sälytti kaikille jälkeläisilleen synnin taakan. Aadam oli luotu täydelliseksi, synnittömäksi. (5. Mooseksen kirja 32:4; 2. Samuelin kirja 22:31, UM) Kun Aadam ei totellut Jehovan perusohjeita, hänestä tuli epätäydellinen. Synnin tekeminen merkitsee pohjimmiltaan ”harhaan osumista”. Aadam tosiaankin osui harhaan. Rikkoessaan Jumalan käskyä Aadamista siis tuli syntinen.
Se on vaikuttanut meihin kaikkiin, koska me kaikki olemme polveutuneet Aadamista. Asiaa voitaisiin valaista tällä tavoin: jos jollakulla miehellä olisi syntymästään saakka ollut jokin vallitseva geneettinen heikkous, se siirtyisi kaikkiin hänen jälkeläisiinsä; tämä sama heikkous periytyisi heille. Nykyajan tiedemiehet voivat saada selville, onko sikiön tai vastasyntyneen lapsen kromosomeissa tiettyjä puutteellisuuksia, mutta Jehova menee pitemmälle. Hän paljastaa, että Aadamiin tuli hyvin vakava heikkous ja että se on siirtynyt meihin kaikkiin. Tämä heikkous on synti. ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12) Tämän syntisen tilan vuoksi ihmiset eivät enää ole sopusoinnussa Luojansa kanssa, ja se on myös aiheuttanut heille sairauden ja kuoleman. Kukaan ihminen ei Jeesusta lukuun ottamatta ole ollut täydellinen eikä vapaa kuolemanrangaistuksesta. – Roomalaisille 5:18–21; 6:23; 2. Aikakirja 6:36.
Toisinaan yksilöitä kutsutaan Raamatussa kuitenkin ”syntisiksi” sen vuoksi, että heidät on havaittu huomattaviksi synnin tai jonkin tietyn räikeän synnin harjoittajiksi. (Luukas 19:2–7; Markus 2:16, 17; 14:41) Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että muut ihmiset olisivat olleet täydellisiä, synnittömiä. Jos he olisivat olleet sellaisia, he eivät olisi vanhentuneet ja lopulta kuolleet.
Johanneksen 9. luvussa kerrotaan miehestä, joka oli syntynyt sokeana, mutta jonka näön Jeesus paransi. Mies ei ollut itse pystynyt lukemaan Raamattua, mutta hänellä oli jonkin verran tietoa. Hän tiesi, että Jumala ei kuule tahallisten synnintekijöiden anomuksia. Se että Jehova antoi Jeesukselle voimaa suorittaa tämän ihmeen, palauttaa näön, osoitti, että Jeesus oli profeetta. Ylpeät fariseukset eivät kuitenkaan halunneet hyväksyä tämän miehen johdonmukaista todistusta vaan heittivät hänet ulos. – Johannes 9:13–17, 26–34.
Sen jälkeen Jeesus sanoi: ”Tätä tuomiota varten minä olen tullut tähän maailmaan: jotta ne, jotka eivät näe, näkisivät ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi.” (Johannes 9:39) Hänen saarnaamisensa, muun toimintansa ja sen osan perusteella, joka hänellä oli Jumalan tarkoituksissa, yksilöt saattoivat tosiaankin joko saada hengellisen näkökyvyn ja vaeltaa valossa tai pysyä hengellisessä pimeydessä. (Jesaja 8:23–9:1; 42:6, 7; Matteus 4:13–17; 6:23; 2. Pietari 1:9; 2. Korinttolaisille 4:4) Jos uskonnolliset johtajat olisivat olleet vain tietämättömiä juutalaisia, jotka olivat normaalin inhimillisen synnin taakan alaisia, niin se, etteivät he ottaneet Messiasta vastaan, olisi ehkä voitu antaa anteeksi. Mutta he, jotka väittivät ’näkevänsä’ eli ymmärtävänsä, olivat erityisen syyllisiä, koska heillä oli enemmän tietoa Laista ja Jumalan profeetallisesta sanasta. Sen vuoksi se, että he hylkäsivät Jeesuksen, oli vakava synti, joka langetti heille raskaamman tuomion kuin heidän normaali inhimillinen epätäydellisyytensä ja syntinsä langetti. Siksi Jeesus sanoi fariseuksille: ”Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä. Mutta nyt te sanotte: ’Me näemme.’ Teidän syntinne pysyy.” – Johannes 9:41.