Syvempää näkemystä uutisiin
Seepran raidat
”Miljoonat kehityksen vuodet” saivat seepran raidat aikaan, väitetään eteläafrikkalaisessa aikakauslehdessä World of Wildlife. Mistä syystä? Joidenkuiden tiedemiesten mukaan raidat kehittyivät suojaväritykseksi suojelemaan eläintä pedoilta. Tätä näkökantaa näyttää tukevan se tosiasia, että kaukaa katsottaessa raidat tekevät kohteesta helposti epäselvän. Kaikki tiedemiehet eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Tri Gerrie de Graaff, villieläimiä käsittelevän aikakauslehti Custosin tieteellinen neuvonantaja, huomauttaa: ”Emme voi olettaa, että eläimet näkevät kohteet samalla tavalla kuin me.” Selitykseksi de Graaff sanoo, että seeprojen käyttäytyminen ei ole sopusoinnussa raitojen kehittymistä koskevan suojaväritysteorian kanssa. Miksi ei? Koska seeprat eivät yritä kätkeytyä niin kuin ne eläimet, jotka ovat riippuvaisia suojavärityksestä. Ne ovat äänekkäitä ja liikkeessä ja kiinnittävät huomion puoleensa syödessään ruohoa avoimilla tasangoilla.
Toiset kehitysopin kannattajat teorioivat, että seepran selvästi erottuvat mustat ja valkoiset raidat saavat aikaan näköharhan. De Graaffin mukaan yksi väite on, että ”hyökkäävät leijonat eivät pysty erottamaan joukosta yksilöä, koska se sulautuu yhteen muiden laumaan kuuluvien kanssa”, kun taas ”toinen esittää, että leijona ei pysty näkemään selvästi tai arvioi väärin oletetun viimeisen loikkauksensa”. Mutta kuten hän muistuttaa, ”nämä teoriat ontuvat, koska voidaan selvästi havaita, miten varmaotteisesti leijonat tappavat seeproja”.
Lopuksi de Graaff myöntää, että ”toistaiseksi me emme todellakaan tiedä, miksi seepralla on raidat”. Syy on kuitenkin selvä niille, jotka tutkivat Raamattua. 1. Mooseksen kirjan 1:20–25:ssä meille kerrotaan, että Jumala loi kaikki maan eläimet ”kunkin lajinsa mukaan”. Seepran raidat ovat siis luonnollisen biologisen tapahtumasarjan seurausta. Tällaiset raidat ovat yksi esimerkki Jumalan luomakunnassa ilmenevästä ihmeellisen moninaisesta suunnittelusta.
Työssä käyviä pappeja?
Jotkut papit odottavat näkevänsä lähitulevaisuudessa huomattavia muutoksia ammatissaan. Tämän näkemyksen esitti luterilainen kirkkoherra Jean-Pierre Jornod Sveitsissä ilmestyvässä luterilaisessa julkaisussa Reformiertes Forum. Hän sanoi: ”Menisin niinkin pitkälle, että ennustaisin vuoden 2 000 kirkkoherran käyvän useimmissa tapauksissa osa-aikatyössä seurakuntatyönsä lisäksi.” Hän kertoo myös syyn siihen: ”Ei pelkästään taloudellisista syistä, vaan ennen kaikkea siksi, että yhteiskunta tarvitsee yhä enemmän sellaisia sielunpaimenia, jotka ovat kosketuksissa jokapäiväiseen elämään.”
Puhuen tästä tarpeesta lähemmin Jornod sanoo: ”Vuoden 2 000 kirkkoherra on mies tai nainen, joka on hyvin taitava viestintävälineiden käyttäjä. En väitä, että kirkot olisivat silloin tyhjiä, mutta ne ihmiset, jotka pastori tahtoo tavoittaa, pysyvät poissa kirkosta, aivan niin kuin nykyäänkin osittain tapahtuu. Hänen sanomansa täytyy siksi olla selkeämpi, ymmärrettävämpi ja ytimekkäämpi.”
On huomionarvoista, että ensimmäisen vuosisadan kristillisyydessä ei tunnettu palkattuja paimenia. Apostoli Paavali esimerkiksi huolehti omista ruumiillisista tarpeistaan tekemällä ansiotyötä teltantekijänä. Sen lisäksi hän tavoitti ihmiset hyvin tehokkaasti opettamalla heitä ”julkisesti ja talosta taloon”. (Apostolien teot 18:3; 20:20, 21, 33, 34) Toisin kuin nykyajan palkkapapit Jehovan todistajien keskuudessa olevat vanhimmat eli paimenet noudattavat yhä tätä ensimmäisen vuosisadan kristittyjen antamaa raamatullista mallia.