Lukijoiden kysymyksiä
◼ Pitäisikö kristittyjen Johanneksen 15:15:ssä olevat Jeesuksen sanat huomioon ottaen pitää itseään hänen ”orjinaan” vai voimmeko pitää itseämme hänen ”ystävinään”?
Me voimme ja meidän tulisi olla molempia. Ymmärtääksemme syyn tähän pankaamme merkille, mitä Jeesus oikein sanoi uskollisille apostoleilleen ollessaan viimeistä yötä heidän kanssaan:
”Kenelläkään ei ole suurempaa rakkautta kuin se, että joku antaa sielunsa ystäviensä puolesta. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään. En sano teitä enää orjiksi, koska orja ei tiedä, mitä hänen isäntänsä tekee. Mutta olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.” – Johannes 15:13–15.
Mitä Jeesus tarkoitti ensiksikin sillä, että hänen uskolliset opetuslapsensa olivat orjia? Hän ei tarkoittanut orjuutta siinä mielessä, että kaikki Aadamin jälkeläiset ovat syntyneet epätäydellisinä ja ovat siten myytyjä synnin orjuuteen. (Johannes 8:34; Roomalaisille 5:18, 19; 6:16; 7:14) Kuten kaikki kristityt siitä lähtien myös apostolit olivat kerran orjuudessa tällä tavoin, mutta Jeesuksen uhrin ansiosta he vapautuivat siitä. (1. Pietari 1:18, 19; Galatalaisille 4:5) Heistä ei kuitenkaan siten tullut täysin vapaita. Apostoli Paavali kirjoittikin myöhemmin, että heidät ”ostettiin tietyllä hinnalla”, Jeesuksen verellä, joten heistä tuli Jumalan ja Kristuksen orjia. – 1. Korinttolaisille 6:20; 7:22, 23.
Jeesus ei Johanneksen 15:15:ssä tarkoittanut, etteivät hänen uskolliset apostolinsa, joiden oli pian määrä saada pyhä henki ja tulla voidelluiksi kristityiksi, olisi enää orjia. (Vrt. Johannes 15:20.) Palveleminen Jumalan orjana Jeesuksen kautta ei tietenkään olisi sortavaa eikä johtaisi kuolemaan. Se olisi rakkaudellista ja pelastaisi elämää. (2. Timoteukselle 4:8; Tiitukselle 1:1, 2) Kristitty, joka iloiten ottaa vastaan Kristuksen veren arvon ja tulee Jumalan orjaksi, kohtaisi lopullisen kuoleman vain, jos hän myöhemmin hylkäisi tuon uhrin ja antautuisi takaisin syntiin tullen jälleen sen orjaksi. (Galatalaisille 1:10; 4:8, 9; Heprealaisille 6:4–6) Jeesuksen opetuslapset olivat siten edelleen Jumalan ja Kristuksen orjia, mutta he olivat enemmänkin kuin orjia. Miten niin?
Jeesus ja apostolit ymmärsivät, että siihen aikaan yleensä viileä ja muodollinen suhde isännän ja orjan välillä merkitsi sitä, ettei ’orja tiennyt, mitä isäntä tekee’. Yleensä ihmisisäntä ei neuvotellut ostamansa orjan kanssa eikä paljastanut hänelle omia ajatuksiaan ja tunteitaan.
Voimme kuitenkin havaita Jeesuksen sanoista, että apostolien tilanne oli erilainen. Hän sanoi: ”Olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen tehnyt teille tunnetuksi kaiken, mitä olen kuullut Isältäni.” (Johannes 15:15) Niinpä aivan kuin läheisten ystävien kesken Jeesus oli paljastanut heille yksityiskohtia ja tietoja, jotka olivat olleet salaisia. (Matteus 13:10–12; 1. Korinttolaisille 2:14–16) Vaikka apostolit olivatkin yhä Jumalan palvelijoita eli orjia Jeesuksen välityksellä, heillä oli näihin lämmin ja läheinen suhde, joka osoitti heidän olevan myös uskottuja ystäviä. (Vrt. Psalmi 25:14.) Näin voi ja tulisi olla meidänkin suhteemme. On todella suuri etu olla sellaisten taivaallisten Isäntien orjia, jotka kohtelevat meitä uskottuina ja kunnioitettuina – kuin ystäviä!