Lukijoiden kysymyksiä
◼ Muinaisessa Israelissa riemuvuosi (50. vuosi) seurasi 49 vuoden jaksoa. Vastaako tuo riemuvuosi ajanjaksoa, joka seuraa 49 000 vuoden pituista Jumalan luomisviikkoa?
Koska molemmissa tapauksissa esiintyy luku 49, voisi näyttää siltä, että riemuvuosi esikuvaisi aikaa, joka seuraa 49 000 vuoden pituisen luomisviikon loppua. Mutta kun ajatellaan Jumalalle otollisia ihmisiä yleensä, niin Israelin riemuvuoden aikaiset tapahtumat vastaavat pikemminkin sitä, mitä tapahtuu tuhatvuotiskauden aikana, tuon luomisviikon viimeisenä tuhantena vuotena, kuin sitä mitä seuraa tuon viikon jälkeen. Harkitsehan seikkoja, joihin tämä käsitys perustuu:
Ensiksikin Mooseksen laki vaati, että joka seitsemäs vuosi olisi sapatti maalle; viljaa ei saanut kylvää, kasvattaa tai korjata. Seitsemännen sapattivuoden (49. vuoden) jälkeen tuli erikoinen riemuvuosi, 50. vuosi. Se oli sapatti, jonka aikana maan piti jälleen levätä. Vielä tärkeämpää oli se, että silloin julistettiin vapautus. Itsensä orjuuteen myyneet heprealaiset vapautettiin velasta ja pakkotyöstä. Myös perheet, joiden oli ollut pakko myydä perintömaansa, saivat sen takaisin. Riemuvuosi oli siis israelilaisille vapautuksen ja ennallistuksen aikaa. – 3. Mooseksen kirja 25:1–46.
Toiseksi tutkimalla Raamatun ennustusten täyttymystä ja sitä, millä kohtaa olemme ajan virrassa, saamme selviä viitteitä, joiden mukaan kukin (1. Mooseksen kirjan 1. luvun) luomispäivistä on 7 000 vuoden pituinen. Ymmärrämme Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden saattavan Jumalan 7 000-vuotisen ’lepopäivän’, luomisviikon viimeisen ’päivän’, loppuun. (Ilmestys 20:6; 1. Mooseksen kirja 2:2, 3) Tämän perusteella koko luomisviikko olisi 49 000 vuotta pitkä.
Lukujen samankaltaisuuden vuoksi jotkut ovat verranneet muinaista riemuvuotta edeltäneitä 49:ää vuotta luomisviikon 49 000 vuoteen. He ovat tämän perusteella ajatelleet, että Israelin riemuvuosi (50. vuosi) esikuvaisi sitä, mitä tapahtuu luomisviikon päättymisen jälkeen.
Muista kuitenkin, että riemuvuosi oli erityisesti vapautuksen ja ennallistamisen vuosi kansalle. Luomisviikko liittyy suureksi osaksi kiertotähti Maahan ja sen kehitykseen. Mutta kun on kysymys maan päällä olevaa ihmistä koskevan Jumalan tarkoituksen toteutumisesta, maapalloa itseään ei ole myyty orjuuteen eikä se siksi tarvitse vapautusta. Ihmiskunta tarvitsee sitä, ja ihmiset eivät ole olleet olemassa 49 000:ta vuotta, vaan noin 6 000 vuotta. Raamattu osoittaa, että jonkin aikaa luomisensa jälkeen Aadam ja Eeva kapinoivat Jumalaa vastaan ja joutuivat siten synnin, epätäydellisyyden ja kuoleman orjuuteen. Roomalaiskirjeen 8:20, 21:n mukaan Jehova Jumalan tarkoitus on vapauttaa uskovat ihmiset tästä orjuudesta. Tämän johdosta maan päällä olevat tosi palvojat ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”. – Ks. myös Roomalaisille 6:23.
Vaikka se pieni ryhmä, joka on valittu otettavaksi taivaaseen, on saanut syntinsä anteeksi vuoden 33 helluntaista lähtien ja nauttii jo riemuvuodesta, Raamattu osoittaa vapautuksen koittavan uskovalle ihmiskunnalle Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana. Se tapahtuu silloin, kun hän soveltaa ihmiskuntaan lunastusuhrinsa hyötyä. Tuhatvuotiskauden loppuun mennessä ihmiskunta on kohotettu inhimilliseen täydellisyyteen, ja se on täysin vapaa peritystä synnistä ja kuolemasta. Tehtyään näin lopun viimeisestä vihollisesta (Aadamilta siirtyneestä kuolemasta) Kristus luovuttaa Valtakunnan takaisin Isälleen 49 000-vuotisen luomisviikon lopussa. – 1. Korinttolaisille 15:24–26.
Näin ollen muinaisen Israelin riemuvuodelle ominaisella vapautuksella ja ennallistuksella on sopiva vastine maanpäällistä elämää odottavalle uskovalle ihmiskunnalle tulevan tuhatvuotisen sapatin aikana. Silloin koetaan vapautus ja ennallistus. Se tapahtuu Kristuksen hallitusvallan alaisuudessa, ”sillä Ihmisen Poika on sapatin Herra”. – Matteus 12:8.