Lukijoiden kysymyksiä
■ Miksi sen jälkeen, kun Daavid ja Batseba olivat tehneet syntiä, heidän poikansa täytyi kuolla, vaikka 5. Mooseksen kirjan 24:16 ja Hesekielin 18:20 sanovat, että pojan ei tarvitse kuolla isänsä hairahduksen vuoksi?
Sekä Daavid että Batseba olivat naimisissa siihen aikaan, kun he syyllistyivät aviorikokseen ja Batseba tuli raskaaksi. Heidän aviorikoksensa oli hyvin vakava, Jumalan lain mukaan kuolemalla rangaistava synti. (2. Samuelin kirja 11:1–5; 5. Mooseksen kirja 5:18; 22:22) Jos Jumala olisi siis sallinut ihmisten käsitellä heidän tapauksensa Lain mukaan, Batseban kohdussa kasvava poika olisi kuollut äitinsä mukana. Mutta Jehova päätti käsitellä heidän tapauksensa toisin, mihin ”kaiken maan tuomarilla” oli varmastikin oikeus. – 1. Mooseksen kirja 18:25.
Joutuessaan vastaamaan syyllisyydestään Daavid tunnusti: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” Jumalan edustaja kertoi sitten Daavidille: ”Niin on myös Herra antanut sinun syntisi anteeksi; sinä et kuole.” (2. Samuelin kirja 12:13) Daavidille osoitettiin valtakuntaliiton vuoksi armoa. Lisäksi Jumalan, joka voi nähdä sydämeen, on täytynyt arvioida Daavidin katumuksen aitoutta ja päättää, että oli olemassa peruste osoittaa armoa heitä kohtaan. Daavid ja Batseba eivät kuitenkaan voineet täysin välttää hairahduksestaan koituvaa rangaistusta. Daavidille sanottiin: ”Mutta koska sinä tällä teolla olet saattanut Herran viholliset pilkkaamaan häntä, niin se poika, joka sinulle on syntynyt, on kuoleva.” – 2. Samuelin kirja 12:14.
Jumala antoi heille ankaran iskun heidän lapsensa suhteen, johon heillä ei ollut oikeutta; poika sairastui ja kuoli. Joku saattaisi olla nykyään taipuvainen kiinnittämään huomionsa lapsen kuolemaan, ja langetettu tuomio saattaisi hänestä tuntua ankaralta. On kuitenkin hyvä muistaa, että jos Mooseksen lain alaiset ihmistuomarit olisivat käsitelleet tämän aviorikostapauksen ja heillä olisi ollut tapahtuneesta riittävät todisteet, kaikki kolme (Daavid, Batseba ja hänen kohdussaan ollut poika) olisivat menettäneet henkensä. Tämän valossa oli armollista, että Jumala salli kahden heistä säilyttää henkensä. Lisäksi me emme nykyään enää tiedä kaikkia tosiasioita, esimerkiksi sitä, millainen vauvan terveys heti syntymän jälkeen oli. Me voimme joka tapauksessa hyväksyä Jumalan menettelyn asiassa ja luottaa siihen, että hän toimi puolueettomasti, viisaasti ja vanhurskaasti. Daavidkin tunnusti myöhemmin: ”Jumalan tie on nuhteeton.” – 2. Samuelin kirja 22:31; vrt. Job 34:12; Jesaja 55:11.
Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, miten Daavid toimi kuultuaan Jumalan tuomion. Kun lapsi oli sairas, Daavid suri ja paastosi. Mutta lapsen kuoleman jälkeen Daavid ymmärsi, että asia oli loppuun käsitelty. (2. Samuelin kirja 12:22, 23) Daavid hyväksyi Jumalan tuomion ja alkoi lohduttaa Batsebaa (joka oli nyt hänen laillinen vaimonsa) vakuuttaen hänelle, että heidän aviosuhteensa jatkuisi. Heille syntyi myöhemmin Salomo, josta tuli Daavidin seuraaja.
Jumalan menettelytavan tässä asiassa ei tarvitse ajatella olevan ristiriidassa 5. Mooseksen kirjan 24:16:n tai Hesekielin 18:20:n kanssa.
Jumala määräsi Laissa: ”Älköön isiä rangaistako kuolemalla lasten tähden älköönkä lapsia isien tähden; kukin rangaistakoon kuolemalla oman syntinsä tähden.” (5. Mooseksen kirja 24:16) Tämä ohje annettiin Israelin tuomareita varten, jotka käsittelivät oikeudellisia asioita. Tuomarit eivät pystyneet näkemään sydämeen. Heidän tuli menetellä kunkin ihmisen suhteen sen mukaisesti, miten tosiasiat osoittaisivat hänen toimineen.
Samoin mainittiin Hesekielin 18:20:ssä: ”Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.” Tässä tarkoitettiin pääasiassa aikuisia. Asiayhteydessä puhutaan pojasta, joka näki isänsä pahuuden, mutta kieltäytyi itse toimimasta samoin. Sen sijaan poika toteutti Jehovan tuomiopäätökset ja vaelsi Hänen säädöstensä mukaisesti. Sellaisen pojan henki säästettäisiin hänen isänsä kuollessa. – Hesekiel 18:14–17.
Lapset voivat kieltämättä kuitenkin kärsiä vanhempiensa toiminnan seurauksista. Tuhlailevat tai typerät vanhemmat voivat saattaa koko perheen köyhyyteen. Voidaan myös hyvin kuvitella, miten lapsiin vaikuttaisi se, että toinen heidän vanhemmistaan tuomittaisiin rikollisen toiminnan vuoksi vankilaan. Myös ne onnettomuudet, jotka Jumala oikeudenmukaisesti tuotti israelilaisille heidän pahuutensa vuoksi, vaikuttivat heidän lapsiinsa. (5. Mooseksen kirja 28:15, 20–32; Hesekiel 8:6–18; 9:5–10) Niinpä Jumala kehotti kansaansa toimimaan päinvastaisella tavalla. Hän sanoi: ”Valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi.” – 5. Mooseksen kirja 30:19, 20.
Daavidin ja Batseban kokemuksen tulisi siis korostaa vanhemmille sitä, että heidän käytöksensä voi vaikuttaa suuresti heidän lapsiinsa. Jos vanhemmat ’pelkäävät Jumalan nimeä, heille voi koittaa vanhurskauden aurinko’ koko perheen siunaukseksi. – Malakia 4:2.