Miten voit kestää vastoinkäymisiä
”KESTÄVYYDELLÄNNE te hankitte omaksenne sielunne.” Jeesus lausui nämä sanat esittäessään ”lopun aikaa” koskevan profetiansa. (Luukas 21:19; Daniel 12:4) Hän ilmaisee tässä lausunnossaan kaksi merkittävää seikkaa: 1) kestävyys on välttämätöntä elämämme pelastamiseksi ja 2) kestäminen on mahdollista.
Mutta miten voit kestää? Voidaksemme vastata tähän kysymykseen meidän täytyy ensiksi tietää, miksi Jehova sallii palvelijoittensa joutua kärsimään ja kestämään vainoa.
Miksi kärsimystä ja vainoa?
Ensisijainen syy on se, että Saatana asetti kyseenalaiseksi Jehovan suvereenisuuden, oikeudenmukaisuuden ja vanhurskauden. (1. Mooseksen kirja 3:1–19) Jehova on tehnyt järjestelyjä vastatakseen tähän haasteeseen oman nimensä ja muiden vuoksi.
Jumala on sallinut kansansa joutua kärsimään myös syistä, jotka voivat osoittautua varsin hyödyllisiksi meille, mikäli suhtaudumme oikein sellaisiin koettelemuksiin. Jos me esimerkiksi kestämme koetuksissa kantamatta kaunaa vastoinkäymisistämme, me osoitamme, että meillä on aito usko, sellainen joka miellyttää Jumalaa. (1. Pietari 1:6, 7; Heprealaisille 11:6) Mutta koettelemukset voivat myös paljastaa esimerkiksi sellaisia persoonallisuuden heikkouksia kuin ylpeyttä, kärsimättömyyttä ja mukavuudenrakkautta. Jumalan hengen avulla me voimme työskennellä voittaaksemme tällaiset luonteenpiirteet ja ’pukeutua’ täydemmin ”uuteen persoonallisuuteen”. – Kolossalaisille 3:9–14.
Psalmista ilmaisi tämän meille erittäin hyvin sanoessaan: ”Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin [minua on ahdistettu, UM]: niin minä opin sinun käskysi.” (Psalmit 119:71) Todella erinomainen tapa suhtautua koettelemuksiin! Ei valitusta eikä nurinaa. Ei itsekästä huolta mahdollisista henkilökohtaisista menetyksistä, joita koettelemukset ovat saattaneet aiheuttaa. Psalmista tajusi tässä sen sijaan viisaasti, että se, mitä Jehova salli tulla hänen osakseen, voisi auttaa häntä ymmärtämään täydemmin Jehovan säännöksiä. Annammeko me kärsimysten vaikuttaa samalla tavoin itseemme?
Apostoli Paavali hyötyi siitä ahdistuksesta, jota hän koki Aasian piirikunnassa. Nämä vastoinkäymiset saivat hänet ensinnäkin riippumaan yhä täydemmin Jehovassa. Lisäksi ne korostivat apostolin uskoa ylösnousemukseen, sillä hän kesti vaikeutensa luottaen täysin ”Jumalaan, joka kuolleet herättää”. (2. Korinttolaisille 1:8–10) Paavali tosiaan hyötyi siitä, että hän kesti kärsimyksissä.
Sama pitää paikkansa niistä kristityistä, jotka nykyään suhtautuvat oikein koettelemuksiin. Zimbabwessa, jossa aikaisemmin käytiin sissisotaa, siirrettiin eräs Jehovan kansan seurakunta kylään jota suojeltiin. Kukin seurakunnan kolmesta nimitetystä vanhimmasta oli sodanaikaisten olosuhteiden vuoksi menettänyt yhden lapsensa kuolemaan. Lisäksi paikalliset asukkaat painostivat voimakkaasti näitä kristittyjä vanhempia sovittelemaan ja lepyttelemään henkiä, jotka oli kuulemma suututettu. Mitä vanhimmat ajattelivat tästä? Yksi heistä sanoi kaikkien kolmen puolesta: ”Samaan aikaan kun kansamme on sodassa, mekin käymme sotaa pahoja henkiä vastaan. Me olemme siinä mielessä paremmassa asemassa kuin vihollisemme [pahat henkivoimat], että meillä on toivo, joka on elävä. Vaikka me siis kuolisimme taistelussa, niin jos kuolemme uskollisina Jehovalle, meidät herätetään kuolleista. Olemme silloin voittaneet vihollisemme.” Nämä kolme uskollista miestä eivät koskaan unohtaneet Jehovan kykyä vapauttaa. Heidän lujan asenteensa tarkastelemisen tulisi saada meidätkin vakuuttuneiksi siitä, että me voimme kestää!
Kun vaino on raakaa
’Mutta entä jos vaino on raakaa ja siinä käytetään julmia kidutusmenetelmiä?’ saatat kysyä. ’Voimmeko kestää silloinkin luopumatta uskostamme?’ Varhaiskristityt pystyivät kestämään hirvittävää kohtelua sovittelematta uskossaan.
Samoin eräs nykyajan kristitty, joka asuu Zimbabwessa syrjäisellä maaseutualueella, ilmaisi täyttä luottamusta Jehovaan. Hän oli kerran yksin, koska hänen vaimonsa oli mennyt käymään heidän naimisissa olevan tyttärensä luona. Yhtäkkiä häntä lähestyi joukko aseellisia miehiä, jotka esittivät vääriä syytöksiä hänen kristillisen asenteensa vuoksi. Piestyään häntä raa’asti nämä miehet sitoivat hehkuvan kuumia tiiliskiviä hänen jalkojensa väliin ja pakottivat hänet myös kävelemään sellaisten tiilien päällä. Sitten hänet jätettiin yksin kuolemaan. Koska olosuhteiden äkillinen muuttuminen alueella oli tehnyt matkustamisen mahdottomaksi, miehen vaimo ei tiennyt mitään miehensä ahdingosta. Naapureita kiellettiin kuoleman uhalla auttamasta häntä. Niin hän jäi tässä kunnossa yksin kokonaiseksi kolmeksi kuukaudeksi ja odotti joka päivä kuolevansa.
Tämä kärsivä kristitty mies pystyi pitämään itsensä hengissä kotonaan olleella vedellä ja maissijauhoilla. Mutta saamansa huonon kohtelun vuoksi hän ei pystynyt kävelemään. Niinpä kun lähistöltä loppuivat polttopuut, hänen täytyi rikkoa huonekalujaan ja käyttää niitä polttopuina valmistaessaan ruokaa. Vesi alkoi ruostua, ja siihen tuli matoja. Hänen palohaavansa märkivät edelleen.
Veli oli tällaisessa tilassa, kun hänen vaimonsa vihdoin kolmen kuukauden kuluttua pystyi palaamaan kotiin. Kuvittele, miltä hänen vaimostaan tuntui hänen nähdessään miehensä! Vaimo ryhtyi heti valmisteluihin viedäkseen hänet sairaalaan. Hänen täytyi työntää miehensä käsikärryissä lähimmälle linja-autopysäkille ja kuljettaa hänet sieltä kaupunkiin, jossa on sairaala. Kolme viikkoa myöhemmin mies pääsi sairaalasta ja meni tyttärensä luo, missä hän sai hengellistä apua ja rohkaisua tuon alueen Jehovan todistajien seurakunnan jäseniltä.
Mikä auttoi tätä uskollista Jumalan valtakunnan kannattajaa kestämään raakaa kohtelua? Kolme kuukautta hän oli aivan yksin. Hän odotti todella kuolevansa. Ja kuitenkin kun häneltä kysyttiin, miltä hänestä tuntui tämän koettelemuksensa aikana, hän vastasi: ”Tunsin, että Jehova oli kanssani kaiken aikaa.” Hän ei valittanut vainoojistaan eikä surkutellut sitä, mitä hänelle oli tapahtunut – hän oli vain lujasti vakuuttunut siitä, ettei Jehova koskaan hylkää uskollisia palvelijoitaan. – Psalmit 37:28.
Kristityt voivat tosiaan kestää. He tietävät, että jos Jehova sallii ahdistusta, sillä on hyvä tarkoitus ja se on mahdollista kestää. Jumalan sana ja muiden kokemukset saavat meidät vakuuttuneiksi siitä. (Matteus 24:13) Kestäessämme koetuksia me tarvitsemme kuitenkin usein lohdutusta, eikö totta? Mutta minkä tai kenen puoleen meidän tulisi kääntyä saadaksemme sellaista lohtua?