Lue kaksi Aikakirjaa ja opi niistä
”MITÄ hyötyä on Aikakirjojen lukemisesta?” ovat monet Raamatun tutkijat ihmetelleet lukiessaan Raamattua ensi kertaa. Kun he lukevat Samuelin ja Kuningasten kirjoja, he saavat tutustua eloisaan, mestarillisesti esitettyyn kertomukseen Jumalan kansan historiasta kuninkaiden alaisuudessa. Seuraavaksi heillä on sitten vuorossa kaksi Aikakirjaa: yhdeksän sukuluetteloita sisältävää pitkää lukua, joita seuraa aineistoa, joka on suureksi osaksi heidän jo lukemansa aineiston kertausta. Eerdmans’ Bible Handbook huomauttaa: ”Päällisin puolin katsottuna Aikakirjat näyttävät toistavan yksitoikkoisemmin ja moralisoivammin sen, minkä 2. Samuelin kirja ja Kuningasten kirjat jo sisältävät.”
Mutta se on vain pinnallinen kuva. Samoin kuin kaikki Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten neljä evankeliumia käsittelevät samaa yleisaineistoa mutta kukin omasta näkökulmastaan ja siten, että kukin esittää lisäpiirteitä, joita ei löydy muista evankeliumeista, samoin Aikakirjojen kirjoittajalla, vaikka hän käsittelee samaa yleisaineistoa kuin edelliset kirjat, on oma näkökulmansa ja hän esittää tietoja, joita ei löydy mistään muualta. Hän kirjoitti nimenomaista aikaa varten ja mielessään jotkin selvät tavoitteet. Kun ymmärrämme tämän, voimme nauttia näiden kirjojen lukemisesta ja oppia sellaista, mikä auttaa meitä nykyään.
Ne täyttivät tarpeen
Aikakirjat kirjoitti luultavasti Esra Babylonin 70-vuotisen vankeuden loputtua Luvattuun maahan palanneiden juutalaisten hyödyksi. Kerrottuaan Daavidin ja Salomon hallinnosta ja niitä seuranneesta Jumalan kansan jakautumisesta kahdeksi kansaksi kirjoittaja keskittää huomion Juudan eteläiseen valtakuntaan ja esittää sen historian siten, että maahansa palanneet pakkosiirtolaiset oppisivat siitä joitakin läksyjä. Hän seuraa kuningas Daavidin merkittävän sukuhaaran kehittymistä ja vastaa samalla tärkeisiin kysymyksiin: Miksi Jehova salli valitun kansansa joutua pakanamaahan pakkosiirtolaisuuteen? Ja miten maahansa palanneet juutalaiset (samoin kuin nykyajan tosi kristityt) voisivat välttää tekemästä samoja erehdyksiä, joista tämä rangaistus johtui?
Tärkeät sukuluettelot
1. Aikakirjan yhdeksän ensimmäistä lukua sisältävät pitkiä sukuluetteloita. Miksi kirjoittaja sisällytti ne kirjaansa? Se johtuu siitä, että Israelissa sukuluettelot olivat tärkeitä. Perintö ja palvelusedut riippuivat niistä. Jotkut palanneista israelilaisista, myös jotkut pappisperheisiin kuuluvat, eivät pystyneet esittämään selvitystä suvustaan, ja se tuotti melkoisia hankaluuksia. (Esra 2:59–63) Niinpä nämä tarkat sukuluettelot olivat heille hyvin kiinnostavia.
Mutta voidaanko samaa sanoa nykyisistä Raamatun lukijoista? Tulisiko heidän sivuuttaa nämä yhdeksän lukua ja aloittaa lukemisensa 1. Aikakirjan 10. luvusta, jossa kerrotaan Saulin kuolemasta? Ei, sillä nämä sukuluettelot kuuluvat ”koko Raamattuun”, joka on ”Jumalan henkeyttämä”. (2. Timoteukselle 3:16) 1. Aikakirjan yhdeksän ensimmäistä lukua sisältävät arvokkaita ja kiinnostavia tiedon helmiä.
Vain niistä me voimme lukea esimerkiksi Juudan jälkeläisestä Jabeksesta, joka sai osakseen erityistä arvostusta. (1. Aikakirja 4:9, 10) Niihin sisältyi myös Daavidin kuninkaallista sukua koskeva hyödyllinen luettelo, josta käy ilmi se tärkeä seikka, että Babyloniasta palanneiden juutalaisten hallitsija Serubbaabel kuului tuohon sukuun. – 1. Aikakirja 3:10–19.
Lisätietoja Daavidista
1. Aikakirjan loppuluvut esittävät eloisasti edellisiin Raamatun kirjoihin sisältyvät historialliset kertomukset ja täydentävät varsinkin kuningas Daavidia koskevia tietojamme. Raamatun lukija on edellisten kirjojen välityksellä oppinut tuntemaan Daavidin Jehovan uskollisena palvelijana, urheana soturina, runoilijana ja hyvänä ihmisten johtajana. 1. Aikakirjasta saamme tietää, että hän oli myös mestariorganisoija. Hän organisoi kansan ja armeijan sekä temppelipalvonnan jakamalla papit, leeviläiset ja laulajat 24 osastoon. – 1. Aikakirja 23:1–27:22.
2. Samuelin kirja kertoo Daavidin voimakkaasta halusta rakentaa liitonarkkia varten ”huone” eli temppeli. (2. Samuelin kirja 7:2–5) Jehova ei antanut Daavidin toteuttaa suunnitelmiaan, ja 1. Aikakirja kertoo sen johtuneen siitä, että Daavid oli vuodattanut paljon verta. Siksi temppelin rakentaisi Daavidin seuraaja, joka olisi rauhan mies. (1. Aikakirja 22:8–10) 2. Samuelin kirja kertoo myös siitä, miten Daavid päätyi ostamaan sen puimatantereen, jolle temppeli lopulta rakennettiin. (2. Samuelin kirja 24:18–25) 1. Aikakirja esittää lisäpiirteitä kertomalla valtavasta avustuksesta, jonka Daavid kokosi, ja kaikista hänen tekemistään järjestelyistä, joiden ansiosta kaikki oli Salomoa varten valmiina silloin, kun tämä saattoi aloittaa temppelin rakentamisen. (1. Aikakirja 22:6–19) Jehova esitti Daavidille jopa temppelin rakennussuunnitelman, jonka Daavid uskollisesti välitti Salomolle. – 1. Aikakirja 28:9–21.
Jehovan siunaus ...
Kun jatkat 2. Aikakirjan lukemista, havaitset, että esiin nousee teema: kun Juudan kuninkaat luottivat täysin Jehovaan, he saivat siunauksia, mutta kun he eivät luottaneet, kansa joutui kärsimään. Esimerkiksi kun kuningas Rehabeamin poika Abia taisteli Israelia vastaan, tuon pohjoisen valtakunnan soturikuningas Jerobeam osoitti paljon suurempaa sotataitoa kuin hän. Kun Abian sotajoukot havaitsivat olevansa täysin piiritettyjä, he ”huusivat Herraa, ja papit puhalsivat torviin”. Se johti siihen, että ”Jumala [antoi] Abian ja Juudan voittaa Jerobeamin ja koko Israelin”. – 2. Aikakirja 13:14, 15.
Samoin Abian poika Aasa pystyi lyömään miljoona miestä käsittävän etiopialaisten mahtavan armeijan, koska hän luotti Jehovaan. (2. Aikakirja 14:9–12) Aasan poika Joosafat säästyi ammonilaisten, mooabilaisten ja edomilaisten yhteishyökkäykseltä, ja vuosia myöhemmin hänen jälkeläisensä kuningas Hiskia pelastui mahtavan Assyrian käsistä, koska heillä oli samanlainen luottamus. – 2. Aikakirja 20:1–26; 32:9–23.
... ja epäsuosio
Monilla Juudan kuninkaista ei kuitenkaan ollut tällaista luottamusta, mikä johtui tavallisesti kolmesta eri syystä. Ensimmäinen on se, että monet lankesivat epäjumalanpalveluksen ansaan. Joosafatin pojanpojanpoika Jooas aloitti hallituskautensa hyvin, mutta sitten hän alkoi palvella epäjumalia. Jehova poisti häneltä suojeluksensa, ja niin syyrialaiset voittivat hänet taistelussa, ja lopulta hänet salamurhattiin. (2. Aikakirja 24:23–25) Jooaan poika Amasja osoitti, kuinka pettävää epäjumalanpalvelus voi olla. Hän osoitti ensin esimerkillistä uskoa Jehovaan. Sodittuaan sitten menestyksellisesti edomilaisia vastaan ja voitettuaan heidät, hän – niin uskomattomalta kuin se tuntuukin – toi mukanaan edomilaisten jumalat ja alkoi palvoa niitä! (2. Aikakirja 25:14) Siksi Jehova poisti kuninkaalta jälleen suojeluksensa.
Ehkä pahin esimerkki epäjumalanpalveluksesta on Manasse. Tämä kuningas ei ainoastaan palvonut vääriä jumalia vaan sen lisäksi vainosi jatkuvasti niitä, jotka palvoivat Jehovaa uskollisesti. Koska hän oli ’täyttänyt Jerusalemin viattomalla verellä’, Jehova päätti hävittää Juudan. ”Herra [ei] tahtonut antaa anteeksi.” (2. Kuningasten kirja 21:11; 23:26; 24:3, 4) Silti Manassen isä Hiskia oli yllättävää kyllä yksi Juudan uskollisimmista kuninkaista. Manassen syntymä oli itse asiassa ihme. Hän syntyi sen jälkeen, kun Jehova oli ihmeen välityksellä pidentänyt hänen isänsä Hiskian elämää. (Jesaja 38:1–8; 2. Aikakirja 33:1) Ja mikä on vielä hämmästyttävämpää, vainottuaan vuosien ajan Jehovan palvojia Manasse katui, ja elämänsä loppuajan hän palveli Jehovaa! – 2. Aikakirja 33:1–6, 12–17.
Toinen seikka, joka sai Juudan kuninkaita lankeamaan, olivat toisten kansojen kanssa tehdyt liitot. Niiden vuoksi hyvä kuningas Aasa sekä häntä kelvottomampi kuningas Aahas joutuivat vaikeuksiin. (2. Aikakirja 16:1–5, 7; 28:16, 20) Se millaisiin järkyttäviin seurauksiin toisten kansojen kanssa liittoutuminen johti, voidaan nähdä Joosafatin tapauksesta. Tämä erinomainen Jumalan palvelija solmi epäviisaasti liiton Baalia palvovan Israelin kuninkaan Ahabin kanssa. Hän lähti Ahabin kanssa epäviisaille sotaretkille ja antoi poikansa Jooramin avioitua Ahabin tyttären Ataljan kanssa. Tällä oli huono vaikutus hänen aviomieheensä Jooramiin sekä heidän poikaansa Ahasjaan näiden kummankin tullessa vuorollaan kuninkaaksi. Kun Ahasja sitten kuoli, Atalja anasti vallan ja surmasi useimmat mahdollisista kilpailijoistaan. Onneksi Jehova ohjasi asioita siten, että kuningas Daavidin kuninkaallinen sukuhaara säilyi, mutta kuinka traagiset seuraukset siitä koituivatkaan, että Juuda solmi tarpeettomasti liittoja toisten kansojen kanssa.
Kolmas ansa, johon jotkut Juudan kuninkaat lankesivat, oli ylpeys. Se tahrasi hyvän kuninkaan Aasan viimeisiä vuosia, ja sen vuoksi sodankäynnissä nerokas kuningas Ussia joutui viettämään elämänsä viimeiset vuodet toisista eristettynä lepratautisena. Jopa uskollinen kuningas Hiskia lankesi tähän ansaan kun hän ylpeästi näytti Babylonista tulleille lähettiläille temppelinsä aarteiston. – 2. Aikakirja 32:25, 26; Jesaja 39:1–7.
Lue ja opi
Kahdessa Aikakirjassa on todella runsaasti tietoa. Ne osoittavat, millainen käytös miellyttää Jehovaa, ja niistä ilmenee, että jopa kuninkaat voivat langeta syntiin. Se on vakava varoitus meille nykyään ja varsinkin niille, joilla on vastuuasemia kristillisessä seurakunnassa. Nykyajan epäjumalanpalvelus on yhtä petollista kuin Israelin kuningasten päivinä, ja meidän täytyy vastustaa sitä päättäväisesti. (Efesolaisille 3:19; Kolossalaisille 3:5; Ilmestys 13:4) Meidän täytyy myös karttaa tarpeetonta maailman asioihin sekaantumista. (Johannes 17:14, 16; Jaakob 4:4) Ja varmasti taipumus ylpeyteen on yhä edelleen vaara, jota vastaan meidän täytyy taistella. – Sananlaskut 16:5, 18; Jaakob 4:6, 16.
Kahden Aikakirjan lukeminen ja niistä oppiminen vahvistaa päättäväisyyttämme palvella Jehovaa kun noudatamme juutalaisten historiaan sisältyviä hyviä esimerkkejä ja kartamme huonoja esimerkkejä. Se kannustaa meitä jäljittelemään hyvää ja karttamaan pahaa, ”jotta meillä kestävyytemme ja Raamatun kirjoitusten lohdutuksen avulla olisi toivo”. – Roomalaisille 15:4.
[Tekstiruutu s. 28]
Miten 1. Aikakirja auttaa meitä osoittamaan, että Jeesus ei syntynyt joulukuun 25. päivänä?
1. Aikakirjan mukaan kuningas Daavid järjesti papit 24 ”osastoon” eli ryhmään, joista kunkin oli määrä palvella temppelissä viikko kerrallaan. Siten kunkin osaston jokainen jäsen palvelisi temppelissä kahdesti vuodessa suunnilleen puolen vuoden välein.
Ensimmäinen osasto alkoi palvella heti lehtimajanjuhlan päättymisen jälkeen syys-lokakuun vaihteen tienoilla. Abian mukaan nimitetty kahdeksas ryhmä palveli viikon ajan marras-joulukuun vaihteen tienoilla ja toisen viikon kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Miksi Abian osasto on merkittävä? Koska Luukkaan kertomuksen mukaan Johannes Kastajan isä Sakarja kuului ”Abian osastoon”, ja hän itse asiassa palveli temppelissä juuri silloin, kun enkeli ilmestyi hänelle ja ilmoitti Johanneksen tulevasta syntymästä. – Luukas 1:5, 8, 9.
Luukkaan kertomus osoittaa, että Johannes sikisi hyvin pian tämän jälkeen. Hän syntyi siksi yhdeksän kuukautta myöhemmin, joko syyskuun tai huhtikuun alussa. Luukkaan kertomus osoittaa myös, että Jeesus oli Johannesta puoli vuotta nuorempi. (Luukas 1:26) Tämä Aikakirjoihin sisältyvä yksityiskohta osoittaa siis, että Jeesus syntyi joko maaliskuun tai lokakuun alussa eikä joulukuun lopussa. Muut raamatunkohdat osoittavat, että lokakuun alku on oikea ajankohta. – Lisää yksityiskohtia esitetään Vartiotornissa 1.12.1954 s. 370.
[Tekstiruutu s. 29]
Minkä vuoksi kaksi Israelin sukukuntaa oli lähtöisin Joosefista, kun hänen veljistään oli lähtöisin vain yksi sukukunta kustakin?
1. Aikakirja auttaa vastaamaan tähän kysymykseen. Joosefille annettiin esikoiselle kuuluva kaksinkertainen osa. Joosef oli tosin lähes nuorin Jaakobin 12 pojasta, mutta hän oli Jaakobin suosiman vaimon Raakelin vanhempi poika. Syntymän perusteella esikoisoikeuden olisi tullut kuulua Jaakobin vanhimmalle pojalle Ruubenille, joka syntyi Leeasta. Mutta kuten 1. Aikakirja kertoo, Ruuben menetti esikoisoikeuden, koska hän syyllistyi vakavaan syntiin. Kertomus sanoo: ”[Ruuben] oli näet esikoinen, mutta koska hän saastutti isänsä vuoteen, annettiin hänen esikoisuutensa Joosefin, Israelin pojan, pojille, kuitenkin niin, ettei heitä merkitty sukuluetteloon esikoisina.” Kertomus jatkuu: ”Sillä Juuda tuli voimallisimmaksi veljiensä joukossa, ja yhdestä hänen jälkeläisistään tuli ruhtinas, mutta esikoisuus joutui Joosefille.” – 1. Aikakirja 5:1, 2.