Jehovan todistajien nuhteettomuus teki vaikutuksen

VUONNA 1978 Christine E. King vieraili Jehovan todistajien Lontoon haaratoimistossa. Hän etsi tohtorinväitöskirjaansa varten tietoja siitä, mitä todistajat kokivat Saksassa toisen maailmansodan aikana. Kun hän luki ja kokosi tuota aineistoa, Jehovan todistajien natsi-Saksassa ilmaisema sovittelematon asenne teki häneen niin syvän vaikutuksen, että hän päätti laajentaa väitöskirjaansa ja laatia sen siten, että se voitaisiin julkaista kirjana. Saatuaan tohtorinarvonsa hän kirjoitti haaratoimistoon seuraavaa: ”Jehovan todistajia koskeva tutkimukseni on ollut varsin haastava ja olen sen ansiosta alkanut syvästi ihailla Saksan todistajien natseille antamaa vastausta. Toivon että ihailuni heijastuu kirjastani.” Tri Kingin kirja on nimeltään The Nazi State and the New Religions: Five Case Studies in Non-Conformity (Natsivaltio ja uudet uskonnot: viisi tutkielmaa toisinajattelevista).

Huomattavin tri Kingin löytämä tieto koskee vangittujen ja tapettujen Jehovan todistajien määrää. Tuon tiedon mukaan todistajien itse julkaisemat määrät ovat olleet aivan liian pieniä. Tri King sai nämä tilastotiedot eräästä Michael Katerin Münchenissä julkaiseman teoksen osasta.a ”Omat huolelliset oikeus- ja Gestapon asiakirjojen tutkimukseni tukevat varmasti näitä korkeampia lukumääriä”, hän sanoi.

Entä kuinka korkeita nämä luvut sitten ovat? ”Noin 10 000 vangittiin, ja he saivat yhteensä 20 000 vuoden vankeustuomion. Joka toinen saksalainen todistaja vangittiin, ja joka neljäs menetti henkensä.”

Hän jatkoi: ”Leireissä todistajat pitivät kokouksia ja rukoilivat yhdessä, tuottivat kirjallisuutta ja tekivät käännynnäisiä, vaikka heillä ei olisi pitänyt olla siihen mitään mahdollisuuksia. Todistajia ylläpiti heidän toveruutensa ja se, että he toisin kuin monet muut vangit tiesivät varsin hyvin, miksi tällaisia leirejä oli olemassa ja miksi heidän täytyi sillä tavoin kärsiä. Todistajat osoittautuivat näin pieneksi mutta unohtumattomaksi vankiryhmäksi, jonka tunnusmerkki oli violetinvärinen kolmio ja joka tunnettiin rohkeudestaan ja vakaumuksistaan.”

Tri King esitti edelleen seuraavan arvion: ”Teologisista periaatteista pidettiin kiinni; todistajat pysyivät ’puolueettomina’, he olivat rehellisiä ja täysin luotettavia ja, ironista kyllä, juuri sen vuoksi [keskitysleirejä valvovan] SS-järjestön virkailijat ottivat heitä palvelukseensa. Muuan SS-virkailija sanoikin, että vain Jehovan todistajalle voitiin uskoa tehtäväksi ajaa esimiehensä parta partaveitsellä tarvitsematta pelätä hänen käyttävän sitä tämän kaulan katkaisemiseen.”

Mainittuaan, että natsihallitus oli saanut peloteltua toisiin lahkoihin kuuluvat sovittelemaan sen kanssa, tri King sanoi: ”Ainoastaan todistajien suhteen hallitus epäonnistui, sillä vaikka se oli tappanut heistä tuhansia, [Jehovan valtakunnasta saarnaamisen] työ jatkui, ja vuoden 1945 toukokuussa Jehovan todistajien liike oli yhä elossa, kun taas kansallissosialismi ei ollut. Todistajien määrä oli kasvanut, eikä kukaan ollut sovitellut. Liike oli saanut lisää marttyyrejä ja oli voittanut jälleen yhden taistelun Jehova Jumalan sodassa.”

[Alaviitteet]