Ovatko Raamattua selittävät julkaisut epäraamatullisia?
ERÄÄNÄ tavallisena sunnuntaiaamuna Connecticutissa Yhdysvalloissa mies kuuli koputuksen oveltaan ja meni avaamaan. Ovella seisoi Jehovan todistaja. Tämä puhui hänelle Raamatusta ja tarjosi hänelle kirjallisuutta, joka selittää Raamattuun sisältyviä tärkeitä asioita. Mies kuitenkin kieltäytyi kirjallisuudesta. Hän viittasi avopakettiautonsa kojelaudan päällä olleeseen Raamattuun ja sanoi: ”Raamattu riittää minulle.”
Oletko samaa mieltä kuin tämä mies? Jos hän tarkoitti sitä, että mikään ei voisi korvata Raamattua totuuden lähteenä, kaikkien kristittyjen täytyisi olla samaa mieltä hänen kanssaan. Mutta todistajan mukana olleen kirjallisuuden tarkoitus ei ollut korvata Raamattua. Sen tarkoitus oli selittää Raamattua, selvittää sellaisia seikkoja Raamatusta, joista olisi voinut olla hyötyä tuon miehen elämässä, ja jotka olisivat voineet siten lisätä hänen kunnioitustaan Raamattua kohtaan ja antaa tietoa tuosta tärkeästä kirjasta. Onko tarpeetonta tai jopa väärin lukea sellaista kirjallisuutta?
Riittääkö pelkkä Raamattu?
Esittääkö Raamattu, että pelkästään sen lukeminen – niin tärkeää kuin se onkin – on kaikki, mitä tarvitaan totuuden täsmälliseen tuntemukseen pääsemiseksi? Ei todellakaan. Esimerkiksi opetuslapsi Jaakob sanoi juutalaisista: ”Muinaisista ajoista asti Mooseksella on ollut kaupungissa kaupungin jälkeen niitä, jotka saarnaavat häntä, koska häntä luetaan ääneen synagogissa jokaisena sapattina.” (Apostolien teot 15:21) Kaikesta tästä Raamatun lukemisesta huolimatta suurin osa juutalaisista ei kuitenkaan koskaan oppinut ymmärtämään, että Jeesus oli Messias.
Apostolien tekojen 8. luvussa mainittu etiopialainen eunukki oli myös sellainen, joka luki Raamattua. Opetuslapsi Filippus kuuli hänen lukevan ääneen Jesajan kirjaa hänen ollessaan kotimatkalla vaunuissaan. Mutta riittikö se totuuden oppimiseksi? Filippus kysyi häneltä: ”Ymmärrätkö todella mitä luet?” Hän vastasi: ”Niin, kuinka voisinkaan, ellei joku opastaisi minua?” (Apostolien teot 8:30, 31) Hän tunnusti nöyrästi tarvitsevansa apua voidakseen ymmärtää Raamattua.
Muista myös, mitä Jeesus vähän ennen taivaaseen nousemistaan käski seuraajiensa tehdä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20) Oli selvästikin tarpeellista tehdä paljon enemmän kuin vain kutsua uusia käännynnäisiä tilaisuuksiin, joissa Raamattua luettiin julkisesti, tai antaa heille Raamattu heidän itsensä luettavaksi. Kristityn oli tarpeellista myös opettaa heitä.
Myös apostoli Paavali ymmärsi, kuinka tarpeellista on tehdä enemmän kuin vain kannustaa lukemaan Raamattua. Hän sanoi Timoteukselle: ”Kiinnitä jatkuvasti huomiota julkiseen lukemiseen, kehottamiseen, opettamiseen, kunnes tulen.” (1. Timoteukselle 4:13) Raamatun lukeminen oli hyvin tärkeää – Paavali mainitsi julkisen lukemisen ensimmäisenä asiana. Mutta oli myös tarpeellista auttaa kuulijoita ymmärtämään sen merkitys, mitä heille luettiin (opettamalla), ja kannustaa heitä soveltamaan oppimaansa elämäänsä (kehottamalla).
Apostolien tekojen kirjasta näemme selvästi, että opetuslapset ja apostolit tekivät paljon enemmän kuin vain lukivat Raamattua ihmisille. He auttoivat heitä ymmärtämään sitä. ”Koska Juudas ja Silas olivat itsekin profeettoja, he rohkaisivat veljiä monin puhein ja vahvistivat heitä. Paavali ja Barnabas viipyivät kuitenkin edelleen Antiokiassa opettaen ja julistaen monien muidenkin kanssa Jehovan sanan hyvää uutista.” – Apostolien teot 15:32, 35.
Kirjalliset apuvälineet
’Mutta kirjallisuus ei ole sama asia’, joku saattaa sanoa. Se on totta. Mutta onko kirjoitetun ja puhutun sanan välillä paljoakaan eroa? Itse asiassa, vaikka apostoleilla ei ollut painovälineitä, he ja muut varhaiskristityt käyttivät kirjallisia välineitä hyvän uutisen levittämiseen. He kirjoittivat lukuisia kirjeitä eri seurakunnille ollakseen niihin yhteydessä silloin, kun he olivat poissa. Joistakin näistä kirjeistä tuli osa Raamattua, mutta monista ei tullut.
Raamatuissamme olevasta Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttolaisille voimme lukea: ”Kirjoitin teille kirjeessäni, että lakkaisitte seurustelemasta haureellisten kanssa. – – Mutta nyt kirjoitan teille: lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen.” (1. Korinttolaisille 5:9–11) Paavali viittaa tässä selvästi korinttolaisille aikaisemmin kirjoittamaansa kirjeeseen, jota meillä ei ole nykyään. Ajattelivatko Korinton kristityt, etteivät he tarvitse tuota kirjettä, josta ei tullut osa Raamattua? Selvästikään eivät ajatelleet. He arvostivat sitä kirjallisena apuvälineenä, joka auttoi heitä ymmärtämään Raamatun totuuksia ja soveltamaan sen periaatteita elämäänsä.
Kun apostoli Paavali kirjoitti Kolossan seurakunnalle, hän viittasi erääseen toiseen kirjeeseen, jota ei enää ole olemassa. Kyse oli Laodikean kristityille lähetetystä kirjeestä. Hän sanoi: ”Ja kun tämä kirje on luettu teidän keskuudessanne, järjestäkää niin, että se luetaan laodikealaistenkin seurakunnassa ja että myös te luette Laodikeasta tulevan kirjeen.” (Kolossalaisille 4:16) Kirjeitä ei siis vain kirjoitettu eri seurakunnille, vaan noita kirjeitä lähetettiin seurakunnasta toiseen. Jos nykyaikaisia painovälineitä olisi ollut käytettävissä noina aikoina, voit vain kuvitella, miten apostolit olisivat käyttäneet niitä hyödykseen levittääkseen sen ajan maailmaan yllin kyllin tietoa Jeesuksesta.
Jehovan todistajilla on nykyään käytettävissään uudenaikaisia painovälineitä, ja he todella käyttävät niitä levittääkseen maailmaan runsaasti Raamattuja ja painettuja Raamatun tutkimisen apuvälineitä. Ei voi olla mitään raamatullista syytä olla tekemättä näin. Niiden kristittyjen tavoin, joita Timoteus palveli, meidän täytyy nykyään lukea Raamattua. Mutta me tarvitsemme myös opetusta ymmärtääksemme sitä ja kehotusta tietääksemme, miten soveltaa sitä elämäämme.
Raamatun tutkimisen apuvälineet voivat olla hyödyllisiä, mikäli ne ovat sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa ja tuottavat kunniaa Jumalalle, opastavat lukijaa tosi palvonnassa, auttavat häntä pysymään erossa maailmasta ja auttavat häntä läheisempään suhteeseen Jumalan kanssa Jeesuksen seuraajana. Uskomme sinun voivan havaita, että Jehovan todistajien levittämä raamatullinen kirjallisuus täyttää kaikki nämä vaatimukset.