Syvempää näkemystä uutisiin

Lapsikasteko?

● ”Lapsikaste täytyy säilyttää katolisen kirkon menettelytapana”, mainitsi vastikään katolinen julkaisu National Catholic Reporter. Tämä perustui Vatikaanin antamaan ohjeeseen, jossa vahvistetaan, että kaste ”täytyy suorittaa pian syntymän jälkeen, eikä sitä tule lykätä, kunnes ihmiset tulevat ymmärrysikään”, selosti New York Times.

Kastettiinko pikkulapsia ensimmäisen vuosisadan kristillisyyden mukaan? Ei, sillä Jeesus ei opettanut lapsikastetta, ja hän itse oli 30-vuotias oman kasteensa aikaan. (Luuk. 3:21–23) Raamattu osoittaa selvästi, että vain ne tulee kastaa, jotka ovat kyllin vanhoja hankkimaan täsmällisen tiedon kristillisyydestä ja jotka sitten tarjoutuvat vesikasteelle. Jeesus neuvoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät . . . ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” ”Kun he uskoivat . . . heitä ryhdyttiin kastamaan, sekä miehiä että naisia”, ei lapsia. Raamattu sanoo myös: ”Ne, jotka omaksuivat hänen [apostoli Pietarin] sanansa halukkaasti, kastettiin”, mikä ei voinut soveltua pikkulapsiin. – Matt. 28:19, 20; Apt. 2:41; 8:12.

Uskonnonhistorian asiantuntija Neander sanoo ensimmäisen vuosisadan kristillisyydestä, että ”lapsikasteen käyttäminen oli tuntematon tänä aikakautena”. Siksi ne, jotka noudattavat Kristuksen opetuksia, eivät nykyään kasta pikkulapsia vaan ainoastaan sellaisia, jotka ovat kyllin vanhoja ymmärtääkseen, mitä he tekevät.

’Rauhan este’

● Kolme suurta länsimaista uskontoa (kristikunnan kirkot, islam ja juutalaisuus) ’muodostavat esteen maailmanyhteisölle ja siten maailmanrauhalle’, sanoi Mortimer Adler, Encyclopædia Britannican toimituskunnan puheenjohtaja. Idahon yliopistossa pidetyssä ”Uskonto ja maailmanselkkaus” -nimisessä symposiumissa Adler sanoi, ettei maailmanyhteisöä eikä maailmanrauhaa voida saavuttaa, ennen kuin nuo uskonnot lopettavat keskinäiset taistelunsa. Mutta historia osoittaa, että taisteleminen on pitkään ollut näiden uskontojen olennainen osa ja on edelleenkin. Tämä taistelu ei ole ollut ainoastaan opillista, vaan siihen on usein liittynyt kirjaimellinen sodankäynti toista uskontoa vastaan ja uskonnon omassakin keskuudessa. Esimerkki jälkimmäisestä on kristikunnan kirkkojen antama tuki kummallekin puolelle tämän vuosisadan molemmissa maailmansodissa. Myös muhamettilaiset maat ovat viime aikoina sotineet toisiaan vastaan.

Koska ’pantteri ei muuta pilkkujaan’, niin ei näistä uskonnoistakaan tule yhtäkkiä rauhantekijöitä. (Jer. 13:23) Historia todistaa sen. Sen tähden Raamattu sisällyttää ne kaikki ”Suureen Babyloniin”, jonka Jumala itse väkivalloin poistaa pannessaan tulevaisuudessa tuomionsa täytäntöön tätä koko jumalatonta asiainjärjestelmää vastaan. – Ilm. 17:5, 16; 18:11–21.

Papin huono neuvo

● Torontossa ilmestyvässä Star-lehdessä kysyi 18-vuotias tyttö jonkin aikaa sitten ”Nuorisoklinikka”-nimisellä palstalla, kieltääkö Raamattu esiaviolliset sukupuolisuhteet. Anglikaanisen papin Graham Cotterin vastaus kuului: ”Raamatussa ei ole mitään nimenomaista kohtaa, joka kieltää esiaviolliset suhteet kaikissa olosuhteissa.” Toimittajille lähetetyt kirjeet osoittivat kuitenkin, että monet nimenomaiset raamatunkohdat todella tuomitsevat esiaviolliset suhteet. Lehti yritti selittää, ettei pappi ”puolustanut vapaita suhteita” mutta että oli ongelmallista määritellä, ”mikä muodostaa avioliiton”.

Siitä, ”mikä muodostaa avioliiton”, Raamattu sanoo: ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Hepr. 13:4) Jotta avioliitto voisi olla ”kunniallinen”, sen täytyy totisesti olla laillisesti ja moraalisesti moitteeton. Esiaviolliset suhteet eivät siksi ole ”kunniallisen” avioliiton perusta. Niinpä Raamattu luokittelee avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet haureudeksi ja neuvoo: ”Paetkaa haureutta.” Jumalan sana varoittaa myös: ”Eivät haureelliset, . . . eivät avionrikkojat, . . . peri Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 6:9, 10, 18.

Kun pappi yrittää mukautua vapaita suhteita harrastavan sukupolven mielipiteisiin katsomalla haureutta läpi sormien tai hämäämällä, mitä se on, niin hän antaa huonon neuvon. Nuori nainen tarvitsi terveitä neuvoja ennen avioliittoa harjoitettavan itsehillinnän viisaudesta, jota itsehillintää häneltä odotettaisiin avioitumisen jälkeenkin. Jos ihmisiä ei ohjata sellaiseen säädylliseen käytökseen, niin se on erittäin huono palvelus sekä Jumalalle että ihmiselle.