Psalmit

”Mistä tulee minulle apu?”

MISTÄ sinä etsit apua suuren ahdingon aikana? Etsitkö apua samasta lähteestä kuin psalminkirjoittaja? Tämä entisaikojen laulurunoilija sanoi: ”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.” – Ps. 121:1, 2.

Silloin kun nämä sanat merkittiin muistiin, Korkeimman Jumalan pyhäkkö oli Jerusalemissa. Tämän kaupungin voitiin sen tähden katsoa edustavan hänen asuinpaikkaansa. Siksi psalmista nosti silmänsä kohti vuoria, ilmeisesti Jerusalemin vuoria kohti, ja anoi apua suurelta Luojalta Jehovalta. – 1. Kun. 8:30, 44, 45; Dan. 6:10.

Psalmista ilmaisee järkkymättömän uskonsa Jumalan kykyyn antaa tarvittavaa apua ja sanoo edelleen: ”Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.” (Ps. 121:3, 4) Kaikkivaltiaan on suorastaan mahdotonta sallia häneen turvaavien horjua, kokea sellaista lankeamista, josta ei voi toipua. Hän pitää heidät pystyssä edessään otollisina palvelijoinaan. Ei ole olemassa sellaista vaaraa, että hän sallisi heidän kaatua torkkumis- tai nukkumisaikana. Korkeimman kyvyt ovat aina huippukunnossa, niin että hän voi aina antaa apua ja on täysin tietoinen kaikesta, mitä tapahtuu. Hän ei koskaan torku eikä hän edes koskaan nuku. Sen tähden ne, joita hän varjelee, ovat turvassa.

Psalminkirjoittaja sanoo edelleen: ”Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.” – Ps. 121:5–8.

Kun Jehova varjelee ihmisiä, hän on kuin suojaava varjo, joka suojelee heitä auringon polttavilta säteiltä. Hän on oikealla puolella, parhaalla puolella. Tämä on merkittävää, sillä muinaisessa sodankäynnissä miekkaa käytettiin tavallisesti oikealla kädellä eikä vasemmassa kädessä pidettävä kilpi sen tähden ollut suojaamassa oikeaa puolta. Suojana oli tavallisesti sotilaan oikealla puolella seisova uskollinen ystävä. Jehova Jumala on sellaisen luotettavan ystävän tavoin ’suojaava varjo oikealla puolella’.

Kun Jehova on ihmisen varjelija, niin hän suojelee hänet onnettomuudelta, joka on verrattavissa auringon polttamiseen päivällä ja jäätävään kylmyyteen yöllä, jolloin kuu näkyy taivaalla. Todellisuudessa Jehova varjelee palvelijansa kaikilta onnettomuuksilta, joista voisi aiheutua heille pysyvää vahinkoa. Sekä nyt että tulevaisuudessa hän antaa sellaisen suojan, kun ihminen lähtee kotoaan tai palaa kotiinsa.

Kenenkään siis, jolla on Jehova Auttajanaan, ei varmaankaan tarvitse olla huolissaan. He saattavat kokea vaikeuksia, ehkä jopa väkivaltaisen kuoleman. Mutta niin kauan kuin he etsivät apua Luojaltaan, hän suojelee heidät kaikelta sellaiselta, mikä voisi aiheuttaa heille hengellisen turmion. Siten he pysyvät horjumatta hänen otollisina palvelijoinaan.