Mikä on tuhatvuotiskausi?

Miten siihen on suhtauduttu? Voimmeko me odottaa sitä tulevaisuudessa?

”Aika, jolloin ihmisen rauhankaipuut, vapaus pahasta ja vanhurskas hallitusvalta maan päällä lopulta toteutuvat Jumalan voiman vaikutuksesta.”

NÄIN Britannica-tietosanakirja kuvailee Raamatun opetusta ”tuhatvuotiskaudesta, josta käytetään myös nimeä millennium”.

Etkö sinäkin haluaisi sellaisen kuvauksen muuttuvan todeksi? Varmasti me haluaisimme, että maan päällä vallitsisi ’rauha, vapaus pahasta ja vanhurskaus’. Mutta kuuluuko tämä odote osana mielikuvaasi tuhatvuotiskaudesta?

Monilla ihmisillä se ei kuulu, sillä he tietävät vain vähän jos mitään tuhatvuotiskaudesta. Se pitää paikkansa jopa miljoonista kirkossa kävijöistä, koska monet uskonnot jättävät aiheen käytännöllisesti katsoen mainitsematta. Vaikuttaa melkein siltä kuin se olisi jotakin, minkä Jumala sisällytti Raamattuun mutta mikä ei enää ole kiinnostavaa eikä tärkeää.

Mutta kuten olemme nähneet, Jumalan sana yhdistää tuhatvuotiskauden kuvaukseen siitä, että hän pyyhkii pois surun, kyyneleet ja kuoleman. Meillä on siis hyvä syy haluta ymmärtää, mitä Jehova Jumala sanoo tuhatvuotiskaudesta ja mitä hän tarkoittaa sillä. Kysymyksessä saattaa hyvinkin olla oma tulevaisuutemme ja perheemme tulevaisuus.

Voit avata Raamattusi Ilmestyskirjan 20. luvun kohdalta ja löytää siitä suurimman osan siitä, mitä Raamattu sanoo Kristuksen tuhatvuotisesta hallituskaudesta. Apostoli Johannes kertoo, mitä hänellä oli etu nähdä:

”Minä näin taivaasta tulevan alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuri kahleketju kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen alkuperäisen käärmeen, joka on Panettelija ja Saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi. Ja hän heitti hänet syvyyteen ja sulki ja sinetöi sen hänen jälkeensä, jottei hän enää eksyttäisi kansoja, ennen kuin ne tuhat vuotta ovat päättyneet. . . .

”Ja minä näin valtaistuimia, ja oli niitä, jotka istuivat niille, . . . Niin, minä näin niiden sielut, jotka oli teloitettu kirveellä Jeesuksesta todistamisen . . . vuoksi, . . . Ja he tulivat elämään ja hallitsivat kuninkaina Kristuksen kanssa tuhat vuotta. . . .

”Ja niin pian kuin ne tuhat vuotta ovat päättyneet, Saatana päästetään irti vankilastaan, ja hän lähtee eksyttämään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, . . . Mutta tuli lankesi taivaasta ja nielaisi heidät. Ja Panettelija, joka heitä eksytti, heitettiin tuli- ja rikkijärveen, . . .

”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjakääröt avattiin. . . . Ja jota ei todettu elämän kirjaan kirjoitetuksi, se heitettiin tulijärveen [toiseen kuolemaan].” – Ilm. 20:1–15.

Raamatun mukaan tuhatvuotiskausi on siis ajanjakso, jolloin Saatanalla ei ole vapautta eksyttää ihmisiä, jolloin kuolleet herätetään ja tuomitaan ja jolloin Jeesus Kristus ja hänen perijätoverinsa hallitsevat vanhurskaasti ihmiskuntaa.

Saatat kuitenkin aiheellisesti ihmetellä, miksi tästä kuullaan niin vähän kirkoissa tai uskonnollisissa piireissä. Tosiasia on, että jos alkaisit tiedustella asiaa, havaitsisit, etteivät jotkin uskonnot pidä tuhatvuotiskautta kirjaimellisena tuhannen vuoden ajanjaksona, jona aikana Kristus hallitsee. Toinen yleinen opetus on, että tuhatvuotiskausi on vain vertauskuva Kristuksen hallituskaudesta, joka alkoi melkein 2 000 vuotta sitten ja jatkuu edelleen. Mitä sinun sitten pitäisi uskoa? Saamme paljon apua tämän tärkeän asian ymmärtämiseen tarkastelemalla, mitä apostoli Johannes ja hänen apostolitoverinsa uskoivat sekä millainen tilanne kehittyi sen jälkeen, kun Jeesuksen uskolliset apostolit kuolivat ensimmäisen vuosisadan loppuun mennessä.

VALTAKUNTAA KOSKEVIA TOTUUKSIA VÄÄRISTELTIIN

Kun nykyään luemme Raamattua, on helppo ymmärtää, että Jumalan taivaallinen valtakunta oli tärkeimpiä asioita, mitä Jeesus opetti opetuslapsilleen. Itse asiassa hän aloitti sanomalla: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:17; Joh. 18:36) Hän sanoi apostoleilleen, että hänen täytyi kuolla, mutta hänet herätettäisiin kuolleista, ja että hän valmistaisi heille sijan taivaassa. (Matt. 16:21; Luuk. 22:28–30; Joh. 14:2, 3) Aluksi apostolit eivät ymmärtäneet häntä, sillä he kuvittelivat, että Valtakunta perustettaisiin maan päälle. (Joh. 20:9; Apt. 1:6, 7) Mutta saatuaan pyhän hengen he ymmärsivät, että Valtakunta olisi taivaassa. Niinpä apostoli Paavali kirjoitti: ”Meidän kansalaisuutemme on taivaassa.” Jotta he voisivat saada taivaallisen elämän, heidän täytyi kuolla ja heidät täytyi herättää kuolleista henkiluomuksina, sillä ”ei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa”. – Fil. 3:20; 1. Kor. 15:50.

Mutta nämä selvät Raamatun totuudet sumentuivat Jeesuksen apostolien kuoleman jälkeen. Kuinka se tapahtui? Paavali sanoi: ”Poismenoni jälkeen . . . nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30) Ensimmäisellä vuosisadalla apostoleilla oli pidättävä vaikutus, joka auttoi kristillisen opin pysymisessä puhtaana. Mutta kun he kaikki olivat kuolleet, luopumus sai jalansijan. (2. Tess. 2:3–8; 1. Tim. 4:1–4) Tällä oli selvä vaikutus myös siihen, mitä opetettiin tuhatvuotiskaudesta. Emme ole pimeydessä tämän asian suhteen, sillä toiselta ja kolmannelta vuosisadalta säilyneet kirjoitukset auttavat meitä saamaan selville, mitä tapahtui.

LAHKOLAISKÄSITYKSIÄ TUHATVUOTISKAUDESTA

Apostoli Johanneksen kuoleman jälkeisellä vuosisadalla kehittyi käsitys, että Kristus hallitsisi maan päällä tuhatvuotiskauden ajan, kenties jälleenrakennetusta Jerusalemista. Historioitsija J. Mosheim antaa ymmärtää, että tämä käsitys on voinut johtua ”Vapahtajamme taivaan valtakuntaa” koskevan kristillisen toivon sulautumisesta vallitsevaan juutalaisten toivoon ”Messiaan maallisesta valtakunnasta”. Vähään-Aasiaan muodostui montanolaisten lahko, joka opetti, että Jeesus hallitsisi siellä Fryygiasta käsin. He ja muut opettivat, että paljon uskomatonta tapahtuisi, kun Kristus ja hänen perijätoverinsa hallitsisivat maan päällä tuhatvuotiskauden aikana. Esimerkiksi näiden hallitsijoiden odotettiin nauttivan kaikenlaisista aistillisista nautinnoista, myös eri sukupuolten välisistä. Ja heidän aineelliset ruumiinsa olisivat ’paremmat ja henkisemmät kuin meidän’. Tällaisia äärimmäisiä käsityksiä alettiin opettaa tyypillisinä tuhatvuotiskauteen uskoville. Seuraus oli, että ’koko tuhatvuotiskautta koskeva oppi menetti maineensa’, ilmoittaa tri A. Neander.

Hämmennystä lisäsi vielä toinen muodostuva käsitys. Sen mukaan ”tuhat vuotta” olivat vain vertauskuvallisia. Todennäköisesti vaikutusvaltaisin tämän käsityksen opettaja oli katolinen teologi Augustinus. Britannica-tietosanakirja sanoo:

”Kristillisyyteen kääntymisensä jälkeen Augustinus, entinen nautiskelija, johdonmukaisesti suosi maailman kieltävää ja askeettista elämäntapaa. Itse asiassa hänen pettymyksensä maailmallisten arvojen suhteen oli perusteellisempi kuin millenistien [eli kiliastien], sillä hän hylkäsi aistillisina kaikki odotteet uudistetusta ja puhdistetusta maailmasta, josta uskovat voivat odottaa nauttivansa.”

Uusi katolinen tietosanakirja mainitsee, että Augustinus ”edisti teoriaa, jonka mukaan tuhatvuotiskausi oli todellisuudessa alkanut Kristuksen syntymästä”. Se seikka, miksi et mahdollisesti ole kuullut paljon tuhatvuotiskaudesta, liittyy todennäköisesti tähän kehitykseen, sillä katolinen kirkko on nykyään sitä mieltä, että ”Jeesuksen tuhatvuotinen hallituskausi [on] vertauskuva kirkon koko elinajasta . . . Saatanan kahlehtiminen tänä samana ajanjaksona ilmaisee, että Saatanan vaikutusvalta on merkittävästi vähentynyt.” – New Catholic Encyclopedia.

Nämä ristiriitaiset lahkolaiskäsitykset ovat vaikuttaneet siihen, että kiinnostus tuhatvuotiskauteen on vähentynyt. Mutta koska kysymyksessä saattaa olla oma tulevaisuutemme, tarkastelkaamme näitä kahta käsitystä tuhatvuotiskaudesta ja ottakaamme selville, mitä meidän pitäisi uskoa Jumalan sanan Raamatun perusteella.

MISSÄ JA MILLOIN?

Monet kirkot opettavat, että Kristus palaa lihassa, aivan niin kuin toisella vuosisadalla kehittyi ajatus, että Jeesus ja hänen kuningas-pappitoverinsa hallitsisivat lihassa maan päällä tuhatvuotiskauden aikana. Jeesus itse sanoi kuitenkin: ”Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te [joille hän oli menossa valmistamaan sijaa taivaassa] näette minut, koska minä elän ja te tulette elämään.” (Joh. 14:2, 3, 18, 19) Jeesus siis ilmaisi, että hän hallitsisi taivaassa. Tämän käsityksenkö saamme, kun luemme Ilmestyksen 20. luvun? Kyllä, sillä Raamattu ei ole ristiriitainen.

Esittäessään syitä sitä vastaan, että tuhatvuotinen hallituskausi toteutuisi lihassa maan päällä, Hastings selittää:

”Tässä kertomuksessa [Ilmestyksen 20. luku] uusi piirre on marttyyrien tuhatvuotinen hallituskausi Kristuksen kanssa, . . . Tämän hallituskauden ei sanota olevan maan päällä, eikä ensimmäisen ylösnousemuksen sanota olevan ruumiillinen . . . Jos elämään palautetut marttyyrit ovat Jerusalemissa asuvia pyhiä, joiden kimppuun Goog ja Maagog hyökkäävät, on omituista, ettei Kristus (jonka kanssa he hallitsevat) hyökkää näiden vihollisten kimppuun. Niiden tuho tulee taivaasta.” – Hastings, Encyclopædia of Religion and Ethics, V osa, s. 387.

Eikö tämä olekin sopusoinnussa sen kanssa, mitä jo havaitsimme Raamatusta siitä, että Jeesus ja hänen perijätoverinsa hallitsevat taivaallisessa valtakunnassa? Raamattu ei sano, että sellaiset ”taivaallisesta kutsumisesta osalliset” koskaan, edes tuhanneksi vuodeksi, saisivat ihmisruumista. (Hepr. 3:1) Sen sijaan se osoittaa selvästi, että kun hengellä voidellut kristityt herätetään, ”herätetään hengellinen ruumis”, kuten oli myös Jeesuksen Kristuksen ollessa kysymyksessä, jotta hän voi päästä itse taivaaseen. – 1. Kor. 15:42–49; Hepr. 9:24.

Koska ne, jotka perivät Valtakunnan, menevät taivaaseen, kaikki lahkolaiskuvitelmat siitä, että Jeesus ja ”pyhät” hallitsisivat lihassa maallisesta Jerusalemista tai Fryygiasta ja antautuisivat aistillisiin lihan nautintoihin, ovat kerrassaan perusteettomia.

Tällaiset käsitykset näyttävät vääristelevän kahta opetusta, jotka Raamattu esittää:1) Valtakunta on taivaallinen hallitus, joka muodostuu Jeesuksesta, apostoleista ja muista, jotka herätetään taivaaseen ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa”. (Ilm. 20:6) 2) Tämän taivaallisen hallituksen alaisuudessa pahoista puhdistettu maa ennallistetaan rauhallisiin paratiisiolosuhteisiin, joista Jumalan ihmispalvelijat nauttivat. – Luuk. 23:43; Ilm. 19:11–20:3; 22:1, 2, 17.

Voit havaita, ettei toinen näistä kehitysvaiheista ole vielä tapahtunut. Eikö se viittaisikin siihen, että tuhatvuotiskausi on vielä tulevaisuudessa?

Kuten olemme huomanneet, jotkut sanovat, ettei tuhatvuotiskausi ole todellisuudessa tuhannen vuoden ajanjakso, vaan pitkä, määräämättömän pituinen ajanjakso, joka on saattanut alkaa satoja vuosia sitten. Voiko se olla oikein? Tosin jotkin numerot tai ajanjaksot Ilmestyskirjassa ovat kuvaannollisia, sillä kirjan sanoma esitettiin monin ”tunnusmerkein”. (Ilm. 1:1, 4; 2:10) Onko kuitenkaan syytä ajatella, että ”tuhat vuotta” ei ole vertauskuva?

Ilmestyksen 7. luvussa apostoli esittää vastakohtana niiden määrätyn lukumäärän, jotka hallitsevat Kristuksen kanssa (144 000), ja niiden määräämättömän, suuremman joukon, jotka säilyvät elossa ”suuressa ahdistuksessa”. Miten Johannes esittää sen? Hän sanoo jälkimmäistä ryhmää ”suureksi joukoksi, jota kukaan ei kyennyt laskemaan”. (Ilm. 7:4, 9) Myöhemmin hän mainitsee jälleen tarkan lukumäärän, ”ne sataneljäkymmentäneljätuhatta”. (Ilm. 14:3) Samoin Johannes Ilmestyksen 20:8:ssa sanoo, että se epämääräisen suuri joukko ihmisiä, joka kapinoi tuhatvuotiskauden lopussa, ”on kuin meren hiekka”. Apostoli Johannes ei myöskään Ilmestyksen 20 luvussa käytä sanaa ”tuhat” monikkomuodossa ”tuhannet”, jota joskus muualla käytetään ilmaisemaan suurta ja ehkä epämääräistä lukua. (Ilm. 5:11; Dan. 7:10; 1. Sam. 18:7; Ps. 68:18; 119:72) Ei siis näytä olevan mitään perusteltua syytä päätellä, että 20. luvun ilmaisu ”tuhat vuotta” tarkoittaisi pitkää mutta kestoltaan epämääräistä ajanjaksoa. Sen sijaan Johannes käyttää sanontaa tavalla, joka ilmaisee tietyn pituisen ajanjakson – ”ne tuhat vuotta”. – Ilm. 20:6.

Voimmeko kuitenkaan olla varmoja tämän määrätyn ajanjakson pituudesta? Tarkastellessaan Ilmestyskirjaa siltä kannalta, että se käsittelee juutalaisia ensimmäisen vuosisadan lopun tienoilla, J. J. Wettstein väitti, että tuhatvuotiskausi oli 50 vuotta keisari Domitianuksen kuolemasta (vuonna 96) Hadrianuksen hallituskauden aikana käytyyn juutalaissotaan. Toinen käsitys oli, että päivä edusti vuotta. Tämän näkemyksen mukaan tuhatvuotiskausi olisi 360 000 vuotta pitkä (360 x 1 000), kun yhdessä kuuvuodessa on 360 päivää. Tällaisista tulkinnoista professori A. T. Robertson kirjoitti: ”On ehdotettu kaikenlaisia teorioita, joista yksikään ei ole täysin tyydyttävä.”

Luonnollisinta on hyväksyä Johanneksen tarkoittaneen sanoillaan sitä, mitä ne todellisuudessa sanovat – tuhatta vuotta. Monet ovat nähneet tässä sopivan hallituskauden Jeesukselle Kristukselle, jota Raamattu kutsuu ”sapatin Herraksi”. (Matt. 12:8) Se olisi kuin sapattilevon päivä niiden noin kuuden tuhannen vuoden jälkeen, joiden aikana inhimillinen epätäydellisyys hallitsi maallista näyttämöä. – 2. Piet. 3:8.

Johannes itse osoittaa, että tuhatvuotiskausi seuraa Kristuksen menestyksellistä sotaa kaikkia hänen maallisia vihollisiaan vastaan. (Ilm. 19:11–21) Koska tämä ei ole vielä tapahtunut, voimme olla varmoja siitä, että tuhatvuotiskausi on vielä edessäpäin. Raamatun profetian täyttyminen meidän aikanamme antaa todisteen siitä, että Kristus pian tulee sotimaan Jumalan maan päällä olevia vihollisia vastaan ja tuhoamaan heidät, kuten Jeesuksen omat profeetalliset sanat kuvailevat. – Matt. 24:3–22.

Koska kaikki raamatulliset ja historialliset todisteet ilmaisevat meidän elävän tämän pahan asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä, ne antavat meille lujan perustan odottaa tuhatvuotisen rauhan alkavan lähitulevaisuudessa. (2. Tim. 3:1–5) Millainen maapallo tulee silloin olemaan?