Syvempää näkemystä uutisiin
Nykyiset polttouhrit
● Kun televisiosarjaa ”polttouhrit” esitettiin, monet katselijat kauhistelivat vastuutonta elämän halveksintaa, jota natsihallitus osoitti toisen maailmansodan aikana. Erityisen kauhistavaa monista oli viattomien lasten murhaaminen.
Mutta nykyäänkin on ”polttouhreja”, joissa surmataan joka vuosi enemmän viattomia kuin natsit surmasivat kaikilla kuolemanleireillään koko toisen maailmansodan aikana. Nämä nykyiset polttouhrit aiheutuvat syntymättömien lasten tappamisesta ”laillisia” tai ”laittomia” abortteja suorittamalla.
On myönnetty, että joka vuosi suoritetaan noin miljoona aborttia Yhdysvalloissa, puolitoista miljoonaa Japanissa ja arviolta viisi miljoonaa Intiassa. Kun siihen lisätään vielä miljoonat muissa maissa suoritetut abortit, voidaan havaita, että viattomien ihmishenkien riistäminen on nykyään niin suurimittaista, että lukumääräisesti natsien kauhuteot vaikuttavat jopa pieniltä.
Kansainväliset tuomioistuimet vaativat natsien sotarikolliset tilille. Samoin monien muitten on ’tehtävä tili Jumalalle’ tällaisen vastuuttoman ihmiselämän halveksimisen johdosta. – Room. 14:12; 2. Moos. 20:13.
Reaktio Jonestownin tapahtumiin
● Jonestownissa Guyanassa tapahtuneen uskonnollisen kultin yli 900 jäsenen murhan/itsemurhan jälkeen lukuisat uutispalstojen kirjoittajat puhuivat Jumalan nimessä tapahtuvaa väkivaltaa vastaan. ”Seattle Times” -lehden henkilökuntaan kuuluva kolumnisti John Hinterberger selitti vastenmielisyyden tunteita ilmaisten: ”Maailmamme on muutamana viime vuonna läkähtynyt palavaan hartauteen ja hurskauteen. Me kirjaimellisesti tapamme toisiamme Jumalan nimessä . . . Jumalan nimessä libanonilaiset, syyrialaiset ja juutalaiset aika ajoin hävittävät valikoituja Libanonin alueita. Jumalan nimessä Pohjois-Irlannin kristityt silloin tällöin räjäyttelevät toistensa lapsia.”
Mutta edustavatko tällaiseen verenvuodatukseen sekaantuvat uskonnon kannattajat todella Jumalaa? Vai ovatko he niiden uskonnollisten johtajien narreja, jotka ovat aina valmiita puolustamaan väkivaltaa vähäisimmästäkin kansallisesta tai poliittisesta syystä? Jumalan aidot palvojat kieltäytyvät sekaantumasta sellaiseen väkivaltaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehty sosiologinen tutkielma ”Lisää väkivallan puolustamisesta: Asenteitten ja käyttäytymisen metodologisia tutkimuksia” toteaa:
”Vuosisadan vaihteesta lähtien Jehovan todistajat ovat johdonmukaisesti säilyttäneet väkivallatonta ’kristillistä puolueettomuutta’ koskevan kantansa läpi kahden suuren maailmansodan ja läpi senjälkeisten ’kylmän sodan’ kauden sotilaallisten yhteenottojen. Heidän jatkuva asennoitumisensa kaikenmuotoista armeijan palvelusta, sekä aseellista että siviilipalvelusta vastaan, ja heidän kieltäytymisensä kunnioittamasta kansallisia vertauskuvia ovat johtaneet oikeudenkäyntien, vangitsemisten ja roskajoukon toiminnan aikakausiin monissa maissa kautta maailman mukaan luettuina Yhdysvallat, Kanada ja Saksa. Todistajat eivät kuitenkaan koskaan ole vastanneet väkivallalla. . . . Jehovan todistajien opetukset ovat peräisin heidän vakaumuksestaan, jonka mukaan Raamattu on Jumalan henkeytetty sana.” – University of Michigan Press, s. 23.
Erottuvia veljiä
● Paavikautensa alussa uusi paavi Johannes Paavali II vahvisti uudelleen pappien ja nunnien erottamisen muista kirkon jäsenistä tunnusomaisen vaatetuksen avulla. Puhuessaan 1 300 papille Roomassa hän sanoi: ”Meidän täytyy säilyttää ainutlaatuisen elämänuramme merkitys, ja tämä ainutlaatuisuus täytyy ilmaista myös ulkonaisella pukeutumisellamme.” Pitäessään puhetta 600 abbedissalle Vatikaanissa hän kehotti myös nunnia käyttämään ”yksinkertaisia ja soveliaita” nunnanpukuja.
Heijastaako tällainen kristittyjen selvä erottaminen puvun perusteella Kristuksen henkeä? Jeesus itse puhui oman aikansa uskonnollisista johtajista, jotka halusivat erottautua laumastaan poikkeuksellisen vaatetuksen avulla. Hän sanoi: ”Kaikki tekonsa he tekevät ihmisten katseltaviksi, sillä he leventävät raamatunlauseita sisältävät kotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä ja suurentavat vaatteittensa reunukset.” Sitten suhteesta, jonka pitäisi vallita kaikkien kristittyjen keskuudessa, Jeesus sanoo edelleen: ”Yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen.” – Matt. 23:5, 8, 9.