Joulun laaja ulottuvuus
Joulun vietto on levinnyt nykyään yli maapallon; lisäksi se ulottuu kauas menneisyyteen
TAVARATALOSSA tungeksivat ihmisjoukot tyrkkivät sinua. Kuulet viime viikkojen aikana viidennensadannen kerran kaiuttimista hilpeän sävelmän ”Kulkuset”. Se sopii hyvin yhteen kassakoneiden kilinän kanssa. Punapukuinen ja valkopartainen joulupukki antaa lahjoja lapsille, jotka seisovat rivissä odottamassa saadakseen istua hänen sylissään. Sinne tänne on siroteltu kilpiä, joissa toivotetaan ”Hyvää joulua” englanniksi, mutta puheensorina ympärilläsi kuulostaa oudommalta kieleltä. Missähän mahdat olla?
Olet Japanissa, maassa jonka väestöstä vajaa prosentti tunnustaa kristillistä uskontoa. Toisen maailmansodan jälkeen joulusta on tullut siellä pääjuhla.
Jonkin aikaa sitten Japanin buddhalaiset mainostivat joulua koristelemalla 53-kerroksisen rakennuksen Tokiossa värivaloilla, joista muodostui neitsyt Marian kuva.
Newsweek-lehti mainitsi taannoin Japanista:
”Joulu on nyt vuoden suurin juhla. . . . Joulukuun viimeiset päivät kuluvat kodeissa, virastoissa, tehtaissa ja yökerhoissa juhlimiseen, josta jää kansakunnalle valtava krapula uuden vuoden alkajaisiksi.”
Joulupuumetsät koristavat toreja. Joulukortteja on myytävänä, mutta tavallisesti ne esittävät pyhää perhettä ja enkeleitä, joilla on vinot silmät ja musta tukka. Joulupukkeja on kaikkialla, monet heistä naisia. Erään tavaratalon toimitusjohtaja sanoi: ”Olemme huomanneet, että naiset saavat paremmin osakseen lasten luottamuksen, varsinkin pienten lasten.” He ovat myös suurempien juhlanjärjestäjien suosiossa, sillä sievät tonttutytöt esiintyvät ravintoloissa ja striptease-tontut yökerhoissa.
HONGKONG, SINGAPORE, ETELÄ-KOREA, HAVAIJI, AFRIKKA
Hongkongin väestöstä 90 prosenttia on ei-kristittyjä kiinalaisia, mutta lokakuun puoliväliin mennessä liikekorttelit säihkyvät joulukoristeista- ja ovat täpösen täynnä ostosten tekijöitä. Pulleita, valkopartaisia, punapukuisia miehiä on joka puolella, ja he pitävät lapsia sylissään ja ojentavat heille lahjoja. Kommunistien omistamat liikkeet ovat olleet ensimmäisinä käyttämässä hyväkseen joulun tuottamaa menestystä.
Singaporen tavarataloissa valtavat kilvet julistavat kaksi kuukautta ennen joulua ”Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!” Maalauksissa on kuvattuna joulupukki ja Jeesuksen syntymä. Elävät joulupukit perinteisissä punaisissa asuissaan jakavat lapsille makeisia.
Etelä-Koreassa joulu on suurimpia juhlia uskontoihin kuulumattomien keskuudessa samoin kuin sen neljätoista prosenttia muodostavan väestönosan keskuudessa, joka sanoo olevansa kristittyjä. Yökerhot ovat täynnä jouluaattona, mutta perhejuhlat ovat yleisempiä. Asiakkaat tungeksivat tavarataloihin ostamaan lahjoja. Joulupukit ja joulupuut ovat yleinen näky.
Havaijissa buddhalaiset vaihtavat joululahjoja, koristelevat kotinsa joulua varten ja viettävät perhejuhlia.
Keniassa monet ei-kristityt afrikkalaiset pitävät joulua juhla-aikana. Joulupäivänä he nauttivat aterioita, juovat olutta, vaihtavat lahjoja ja tanssivat. He kiihottavat itseään läpi yön jatkuvalla rummutuksella ja tanssilla. Monien majoissa on kukilla koristeltuja joulupuita. Tavanomaisten joulukuusien sijasta he käyttävät banaaninlehtiä tai ikivihreitä puita, esimerkiksi sypressejä.
KAUPALLISTETTU JOULU ULOTTUU KOMMUNISTIMAIHIN JA JUUTALAISTEN PARIIN
Eräs Neuvostoliitossa käynyt matkailija sanoi palattuaan kotimaahansa:
”Kun jonkin aikaa sitten kuljimme Kremlin keskustan halki, opas näytti ultramodernia uutta Bolšoi-teatteria ja sanoi: ’Tuonne pystytämme suuren joulukuusen ja siellä vietämme joulujuhlaamme joka vuosi ainoana erona se, että me vietämme sitä 7. tammikuuta ja te 25. joulukuuta.’ Itä-Berliinissä hämmästyin viime joulukuussa nähdessäni hyvin suuria, koristeltuja joulupuita julkisilla paikoilla.”
Juutalaiset eivät yleensä tunnusta Jeesusta Kristusta, mutta useimmat heistä koristelevat liikkeensä joulukoristein, ovat mukana virastokutsuilla ja lähettävät joulutervehdyksiä sisältäviä kortteja. Hanukka-juhlasta rabbi Morris Kertzer sanoo kirjassaan What Is a Jew?:
”Amerikan juutalaiset ovat tehneet tästä vähäisestä juhlasta suuren pääasiassa siksi, että sen perinteiset tavat muistuttavat niin läheisesti joulunviettoa, joka sattuu samaan aikaan. . . . Joulukuussa vallitsevan yleisen ilmapiirin mukaisesti hanukalle on nyt tunnusomaista lahjojen vaihtaminen sekä nuorten että vanhojen keskuudessa, ja kodit koristellaan iloisesti erilaisilla hanukka-vertauskuvilla.”
Amerikan heprealaisten seurakuntien liiton entinen puheenjohtaja kysyi: ”Eikö joulusta ole tullut kaikkien viettämä maailmanlaajuinen juhla?” Mainittuaan, miten juutalaiset on vedetty mukaan lahjojen antamiseen ja joulun ilomieliseen juhlimiseen, hän sanoo:
”Jos olisin kristitty pappi enkä juutalainen opettaja, en valittaisi niin paljon enkä pahoittelisi niin katkerasti mitään muuta kuin sitä, että lukemattomat kristityt, jotkut juutalaiset ja monet epäuskoiset joko juutalaisiin tai kristittyihin kuuluvat ovat kokonaisuudessaan muuttaneet, . . . sellaisen pyhän päivän niin pakanalliseksi pyhäpäiväksi, joka on vailla syvällisempää hengellistä merkitystään.”
JOULU ULOTTUU KAUAS MENNEISYYTEEN
”Pankaa Kristus takaisin jouluun!” Monet, jotka vilpittömästi haluavat kunnioittaa Kristusta Jeesusta hänen syntymäpäivänään, esittävät usein tällaisen huudon. He eivät huomaa, ettei Kristus ole koskaan kuulunutkaan jouluun. Englannin puritaaninen kirkko ei ainoastaan jättänyt joulua huomioon ottamatta, vaan se myös vainosi kaikkia paatuneita sieluja, jotka uskalsivat viettää sitä salassa! Uudessa-Englannissa oli alkuaikoina joulunvietto kielletty lailla, koska sen tapojen ja perinteitten epäkristillinen alkuperä loukkasi puritaaneja.
Joulukuun 25. päivänä sekä roomalaiset että vanhan ajan kreikkalaiset viettivät voittamattoman auringon syntymäjuhlaa. Tapa on peräisin Babylonista. Nimrod korotettiin auringon jumalaksi. Vihollistensa surmaamana häntä edusti pölkky, ja uudelleen syntyneenä häntä vertauskuvasi ikivihreä puu. Esitettyään todistusaineistoa tästä tri Alexander Hislop toteaa kirjassaan The Two Babylons:
”Joulupölkky on Nimrodin kuollut ruumis, Nimrodin joka korotettiin auringon jumalaksi mutta jonka hänen vihollisensa surmasivat; joulupuu on uudelleen eloon herätetty Nimrod – surmattu jumala tulee jälleen eloon.”
Pölkky poltettiin joulukuun 24. päivän aattona; seuraavaan aamuun mennessä sen tilalle oli pantu ikivihreä puu. Tri Hislop osoittaa muidenkin jouluun liittyvien tapojen pakanallisen alkuperän – kynttilöiden, juhla-aterioiden, juomamaljan, mistelin, lahjojen antamisen jne. – S. 91–103.
Jeesus ei syntynyt 25. joulukuuta, vaan syksyllä, kun paimenet olivat laumoineen suojattomilla kedoilla. Sitä paitsi kristityt eivät viettäneet hänen syntymäpäiväänsä, vaan heidän käskettiin viettää hänen kuolemansa muistoa Herran illallisella, jonka hän asetti kavaltamisyönään. ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni”, hän sanoi. – Luuk. 22:19, 20.
Protestantit ovat saaneet joulutapansa katolilaisilta. Katolilaiset saivat ne vanhan ajan Roomalta, kuten englantilainen kardinaali Newman myönsi sanoessaan, että katolinen kirkko ’muunsi demonien palvonnan suoranaiset välineet ja lisäkkeet evankeliseen käyttöön’ ja että monet hänen kirkkonsa tavoista ovat ”pakanallista alkuperää ja pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon”. Roomalaisille joulutavat kulkeutuivat Kreikan, Persian, Egyptin, Assyrian ja alkujaan Babylonian ja auringonjumala Nimrodin välityksellä.
Joululla ei ole mitään tekemistä Kristuksen kanssa. Se on täynnä demonismia. Kumpikaan näistä tosiasioista ei tee siitä loppua. Se säilyy ja leviää kaupallisuutensa takia. Joulun hengestä on yhä suuremmassa määrin tulossa ahneuden henki.