”Suuri kuningas” kurittaa ihmiskuningasta

KUKA on ”suuri Kuningas”? Ei kukaan muu kuin Jehova, taivaan Jumala. (Matt. 5:35) Kuka sitten on ihmiskuningas, jota hän kurittaa? Kuningas Daavid. Se, miten suuri Kuningas kurittaa kuningas Daavidia, kerrotaan 2. Samuelin kirjassa. Tämä kirja käsittää noin neljäkymmentä vuotta Daavidin elämästä, siitä ajasta, jolloin hänen oma sukukuntansa on tekemäisillään hänet kuninkaaksi, aikaan, joka edeltää hänen poikansa Salomon julistamista koko Israelin kuninkaaksi.a

Kertomus kuningas Daavidin hallituskaudesta osoittaa todella, että hän sai jatkuvasti kuritusta Jumalaltaan Jehovalta. Mutta Daavid suhtautui siihen aina oikein, tulipa kuri sitten suullisena opetuksena tai tehdyistä erehdyksistä tai synneistä saatuna ankarana rangaistuksena. – Vrt. Hepr. 12:5, 11.

2. Samuelin kirjan alussa tapaamme Daavidin murehtimassa kuningas Saulin ja läheisen, uskollisen ystävänsä Joonatanin kuolemaa. Seuraavaksi Daavid tiedustelee, mitä hänen pitäisi tehdä, ja Jehova käskee hänen mennä Juudaan Hebronin kaupunkiin. Daavid tottelee ja hänet voidellaan Juudan sukukunnan kuninkaaksi. Mutta Israelin armeijan päällikkö Abner on julistuttanut Saulin pojan Iisbosetin koko muun Israelin kuninkaaksi. Siitä seuraa sisällissota, joka jatkuu useita vuosia, kunnes Abner siirtyy Daavidin puolelle ja saattaa muun Israelin kuuliaiseksi hänelle. Kun Daavid on hallinnut seitsemän ja puoli vuotta Juudaa, hänet voidellaan nyt Israelin kaikkien kahdentoista sukukunnan kuninkaaksi. Daavid valloittaa heti Jerusalemin, joka on ollut jebusilaisten hallussa, ja tekee sen pääkaupungikseen. – 2. Sam. 1:1–5:10.

Daavid kysyy aina Jehovalta, miten hänen pitäisi menetellä, ja hän saa kerran toisensa jälkeen voiton filistealaisia vastaan käymissään sodissa. Hän haluaa tuottaa pyhän liitonarkin, Jumalan läsnäolon vertauskuvan, Jerusalemiin. Mutta koska hän ei menettele Jumalan määräämällä tavalla, häntä kuritetaan; Jumala surmaa yhden mukana olevista miehistä, koska hän tarttuu sopimattomasti arkkiin. Myöhemmin Daavid tuottaa suuren ilon vallitessa arkin lopun matkaa Jerusalemiin oikealla tavalla, leeviläisten pappien kantaessa sitä olkapäillään. Koska Daavid pitää sopimattomana, että arkki on jatkuvasti teltassa, vaikka hän itse asuu palatsissa, hän haluaa nyt rakentaa temppelin sille. Mutta Jehova sanoo hänelle, että koska hän on sotilas ja vuodattanut verta, niin hänen poikansa rakentaa temppelin. Jehova kuitenkin itse on rakentava Daavidille huoneen, ts. hallitsijasuvun, joka kestää ikuisesti. Jumala on täyttänyt tämän lupauksen Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa, Daavidin jälkeläisessä. – 2. Sam. 5:11–7:29; Luuk. 1:30–33.

Daavid jatkaa voittoisaa sodankäyntiä Israelin vihollisia vastaan. Mutta eräänä keväänä Daavid jää kotiin eikä mene taisteluun. Se johtaa hänet yhtymään Batsebaan, Uurian vaimoon. Uuria on yksi hänen merkittävistä sotureistaan. Uurian vaimo tulee raskaaksi, ja epäonnistuttuaan yrityksissään peittää uskottomuuden tekonsa Daavid pitää huolen siitä, että hänen miehensä kaatuu taistelussa, minkä jälkeen Daavid nai hänet. – 2. Sam. 8:1–11:27.

Mutta Jehova paheksuu suuresti tällaista menettelyä. Hän lähettää profeetta Naatanin nuhtelemaan Daavidia, joka myöntää syyllisyytensä ja katuu. Daavid joutuu kuitenkin kärsimään paljon syntinsä takia. Profeetallinen tuomio kuuluu, että miekka ei ole koskaan väistyvä hänen suvustaan. Ensiksi aviorikoksessa siinnyt poika kuolee. Sitten Amnon, yksi Daavidin pojista, rakastuu omaan sisarpuoleensa Taamariin, tekee hänelle väkivaltaa ja sitten halveksii häntä. Hänen täysiveljensä Absalom odottaa aikaansa ja sitten murhaa Amnonin. Lopulta hän pääsee sovintoon isänsä Daavidin kanssa vain ryhtyäkseen salahankkeeseen voittaakseen kansansa kiintymyksen ja saadakseen sen hylkäämään Daavidin. Absalom panee toimeen kapinan ja saa isänsä suuren huonekuntansa kanssa pakenemaan Jerusalemista. Daavidia tosiaan kuritetaan ja rangaistaan hänen syntiensä takia. Jehova ohjailee asioita niin, että Absalomin joukot lyödään. Sitten seuraa joitakin Daavidin runollisia kirjoituksia, joista useimmat esitetään myös Psalmissa 18. – 2. Sam. 12:1–20:26; 22:1–23:7.

Vielä kerran Daavid tekee vakavan erehdyksen ja saa kuritusta sen johdosta. Hän määrää suoritettavaksi väenlaskun sotapäällikkönsä Jooabin vastustuksesta huolimatta. Heti kun se oli tehty, Daavidin omatunto alkoi soimata häntä. Mutta liian myöhään. Kolmesta vaihtoehtoisesta rangaistuksesta Daavid valitsee ruton. Nähdessään kansansa kuolevan kuin kärpäset hän rukoilee: ”Katso, minä olen tehnyt syntiä, minä olen tehnyt väärin; mutta nämä minun lampaani, mitä he ovat tehneet?” Vitsaus päättyy, kun hän esittää uhrin Jehovalle. Tähän tapahtumaan kirja päättyy. – 2. Sam. 24:1–25.

2. Samuelin kirja kertoo tosiaan, kuinka suuri Kuningas Jehova kuritti palvelijaansa kuningas Daavidia. On kiitettävää, että Daavid ei milloinkaan kapinoinut tai syyttänyt jotakuta toista, kuten Aadam, Eeva ja kuningas Saul tekivät. Daavidilla oli oikea sydämentila, hän otti vastaan kurin. Hänen ei koskaan kerrota tehneen samaa erehdystä kahta kertaa. Hänen hallituskautensa oli menestyksellinen, sillä hänellä oli Jumalan suosio loppuun saakka ja Jumala käytti häntä laajentamaan Israelin rajat Jumalan määräyksen mukaisiksi. Hän antoi totisesti hyvän esimerkin siitä, miten meidän pitäisi suhtautua kuriin, missä muodossa se esiintyneekin. – Hepr. 12:5–11.

[Alaviitteet]