1. Samuelin kirja korostaa tottelevaisuuden merkitystä
TUSKIN voidaan liikaa tähdentää sitä, miten tärkeätä tottelevaisuus on kristityille. Tämä pitää erityisesti paikkansa heille annetuista Jumalan käskyistä. Eivätkö kaikki vaikeudet maailmassa johdu siitä, että ensimmäiset vanhempamme eivät totelleet Jumalan antamaa kieltoa, joka koski hyvän ja pahan tiedon puusta syömistä? Niiden, jotka haluavat Jumalan hyväksymyksen, täytyy tosiaankin totella häntä. – 1. Moos. 2:16, 17; 3:1–19.
1. Samuelin kirja on omiaan korostamaan tottelevaisuuden merkitystä. Se ei sisällä ainoastaan kehotuksia tottelemiseen, vaan valaisee myös tottelevaisuuden tuloksia ja tottelemattomuuden seurauksia.
Alun perin tämä kirja muodosti 2. Samuelin kirjan kanssa yhden teoksen (kirjakäärön). Se käsittelee Israelin historiaa yli sadan vuoden ajalta, joka alkaa vähän ennen Samuelin syntymää, Samuelin joka osoittautui viimeiseksi tuomariksi, ja päättyy Saulin, Israelin ensimmäisen kuninkaan, kuolemaan. Sen kertoma huomattava historiallinen tapahtuma on vaihdos tuomarien hallinnosta monarkiaan Israelissa. Kolme henkilöä esiintyy huomattavimpina: profeetta Samuel, kuningas Saul ja Daavid. Kirja käsittelee järjestyksessään 1) Samuelia ja hänen tuomarikauttaan; 2) Saulin kuninkuuden alkuvaihetta ja 3) Daavidin urotekoja, Saulin Daavidiin kohdistamaa vainoa ja Saulin itsemurhaa taistelukentällä.
1. Samuelin kirjan kirjoittajasta on esitetty monia arveluja. Mutta niille, jotka uskovat Raamatun henkeytykseen, 1. Aikakirjan 29:29 on selväsanainen: ”Daavidin vaiheet, sekä aikaisemmat että myöhemmät, ovat kirjoitettuina näkijä Samuelin historiassa, profeetta Naatanin historiassa ja tietäjä Gaadin historiassa.” Profeetta Samuel siis kirjoitti koko Samuelin kirjan kuolemaansa asti, josta mainitaan 1. Samuelin kirjan 25:1:ssä, ja Naatan ja Gaad kirjoittivat loput. Tätä mieltä olivat myös muinaiset juutalaiset oppineet samoin kuin useimmat varhaiskristilliset tutkijat.
Kirjassa kerrottujen asioitten oikeaperäisyyden ja aitouden vahvistavat seuraavat seikat: Moniin sen tapahtumiin viitataan Psalmien kirjassa ja Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Suoruus ja vilpittömyys leimaavat kirjan totuudelliseksi. Myös arkeologia on todistanut joidenkin kirjassa kerrottujen asioitten paikkansapitävyyden.
Edelleen Samuelin kirjojen kirjallisen laadun voitaisiin sanoa vahvistavan sen oikeaperäisyyttä. Muuan merkittävä hepreankielen asiantuntija sanoo: ”Samuelin kirja sisältää parhaita esimerkkejä heprealaisesta proosasta Raamatussa. . . . Kuten aina hyvä heprean kieli, se saavuttaa suurimman tehonsa sanojen mahdollisimman säästeliäässä käytössä. Sen kertomukset ovat historiankirjoituksen mestarinäytteitä.” Tällaista voitaisiin odottaakin Samuelilta, koska hän kuuli Raamattua luettavan pyhäkössä vieroittamisestaan lähtien. Profeetat Naatan ja Gaad ovat hyvinkin voineet yrittää jäljitellä hänen kirjoitustyyliään.
SAMUEL, TUOMARI JA PROFEETTA
1. Samuelin kirja kertoo aluksi eräästä Hannasta, joka murehti lapsettomuuttaan. Ollessaan tabernaakkelissa Siilossa rukoilemassa Jumalaa Hanna lupaa, että jos Jumala antaa hänelle pojan, hän omistaa pojan Jehovan palvelukseen. Jumala vastaa hänen rukoukseensa. Hanna antaa lapselle nimen Samuel, joka merkitsee ’Jumalan nimi’. Heti kun hän vieroittaa lapsen, todennäköisimmin kun tämä on 3–5-vuotias hän vie hänet Siiloon palvelemaan. Koska hän tottelee Jumalan käskyä, joka esitetään 5. Mooseksen kirjan 23:23:ssa, ja täyttää sen minkä on luvannut, niin hän saa hyvän palkan! Epäilemättä hän iloitsee, kun hän näkee, että hänen pojastaan Samuelista tulee niin voimakas Jehova Jumalan palvelija! – 1. Sam. 1:1–2:11.
Ylimmäisen papin Eelin kahdella pojalla on aivan päinvastainen mielentila. Vaikka he palvelevat pappeina tabernaakkelissa, he rikkovat räikeästi Jumalan lakeja toiminnoissaan pappeina sekä olemalla törkeän moraalittomia. Vaikka Eeli moittii heitä tämän takia, he eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Jehova on niin pahastunut heidän tottelemattomasta menettelystään, että hän ilmoittaa rankaisevansa Eelin sukua ja käyttää nuorta Samuelia tämän sanoman antamiseen. Jehova käyttää tämän tuomion täytäntöönpanemiseen filistealaisia, jotka voittavat israelilaiset taistelussa. Tässä taistelussa eivät kuole ainoastaan Eelin pojat, vaan filistealaiset ryöstävät myös pyhän liitonarkin, jonka israelilaiset ovat tuoneet taistelurintamalle toivoen, että se voisi ikään kuin taikakaluna varmistaa voiton. Kun vanha, hyvin lihava ja sokea ylimmäinen pappi Eeli kuulee arkin menetyksestä, hän kaatuu taaksepäin istuimeltaan ja taittaa niskansa. – 1. Sam. 2:12–4:22.
Mutta Jehovan tahto ei ole, että filistealaisten annetaan pitää arkki. Vitsaavien tuomioitten avulla Jumala saa heidät palauttamaan arkin Israeliin.
Miehuusiän saavutettuaan Samuel palvelee pappina ja Israelin tuomarina. Kun filistealaisten ruhtinaat jälleen kokoontuvat taistelemaan, Samuel rukoilee Jehovaa, ja seurauksena on, että israelilaiset saavat merkittävän voiton vihollisistaan. Vuodesta toiseen Samuel toimii Israelin tuomarina ja tekee ”kiertomatkoja Beeteliin, Gilgaliin ja Mispaan”. – 1. Sam. 5:1–7:17.
SAUL, ISRAELIN ENSIMMÄINEN KUNINGAS
Ei ole epäilystäkään siitä, että Samuel totteli Jumalan käskyjä ja että häntä sen vuoksi siunattiin, mutta hänen poikiensa laita on toisin. He ’ovat väärän voiton pyytäjiä, ottavat lahjuksia ja vääristävät oikeutta’. Israelin kansa käyttää tätä tilannetta perustana pyytääkseen kuningasta hallitsijakseen. Pelätään myös ympärillä olevien kansojen hyökkäystä. Se, että Israel pyytää kuningasta, on raskas isku Samuelille. Mutta Jumala vakuuttaa hänelle, että ihmiskuningasta pyytämällä israelilaiset eivät ainoastaan hylkää Samuelia, vaan todellisuudessa he hylkäävät Jumalan olemasta Kuninkaansa. Samuel varoittaa heitä siitä, kuinka suuri taakka kuningas on oleva heille, mutta he haluavat silti kuninkaan. He haluavat olla ympärillä olevien kansojen kaltaisia. Jehova ilmaisee paheksuvansa heidän päätöstään aiheuttamalla epätavalliseen vuodenaikaan ukonilman. Jehova ei kuitenkaan käännä selkäänsä kansalleen. Hän valitsee kuninkaan, vaatimattoman Saulin, joka on päätään ja hartioitaan pitempi kuin kukaan muu hänen kansassaan ja jolla todella on kuninkaan ulkomuoto. Samuel voitelee Saulin ensin yksityisesti ja sitten julkisesti ja julistuttaa Saulin Israelin kansan kuninkaaksi. – 1. Sam. 8:1–10:27.
Saul osoittautuu ensi alkuun kelvolliseksi kuninkaaksi. Hän yhdistää Israelin taisteluvoimat kukistamaan ammonilaiset, jotka ovat uhanneet kohdella sadistisesti Jaabeksen miehiä, joiden kaupunki oli piiritetty. Samuelin tällöin esittämää puhetta voitaisiin sanoa hänen jäähyväispuheekseen. Hän muistuttaa kansaa siitä, kuinka oikeudenmukaisesti ja rehellisesti hän on tuominnut Israelia koko elämänsä ajan ja kannustaa sitä jatkuvasti pelkäämään ja palvelemaan uskollisesti Jehovaa. – 1. Sam. 11:1–12:25.
Tämän jälkeen kuningas Saul ollessaan tottelematon Jumalan käskyjä kohtaan tekee pahan erehdyksen toisensa jälkeen. Syntyy hätätila, kun suuri filistealaisten joukko uhkaa hyökätä. Saulin käsketään odottaa Samuelia, joka pyytää Jehovalta apua esittämällä uhreja. Koska Samuelin tulo viipyy ja näyttää olevan hätätila, Saul julkeasti jättää huomioon ottamatta käskyn odottaa ja ryhtyy uhraamaan polttouhreja ja yhteysuhreja. Samuel ilmaantuu heti, kun hän on tehnyt sen. Saulin julkean kärsimättömyyden takia Jehova hylkää hänet olemasta kuningas: ”Koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi.” – 1. Sam. 13:1–23.
Saul tekee jälleen vakavan virheen, kun hän ei noudata Jumalan käskyä, jonka mukaan Amalekin kansa piti tyystin hävittää. Satoja vuosia aikaisemmin amalekilaiset olivat hyökänneet raukkamaisesti israelilaisten jälkijoukon kimppuun, joka oli väsynyt ja uuvuksissa kulkiessaan läpi erämaan. (5. Moos. 25:17–19) Koska Saul yhdessä kansan kanssa on säästänyt parhaat eläimistä ja amalekilaisten kuninkaan Agagin, Samuel sanoo hänelle: ”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri . . . Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana.” Sen jälkeen Samuel ei enää näe Saulia, vaikka hän suuresti murehtii hänen takiaan. – 1. Sam. 15:1–35.
Pian sen jälkeen Jehova lähettää Samuelin Iisain kotiin voitelemaan hänen nuorimman poikansa Daavidin Israelin seuraavaksi kuninkaaksi. Nyt Jehovan henki poistuu Saulista, ja häntä vaivaa mielenmasennus. Koska Daavid on erinomainen harpunsoittaja, hänet valitaan soittamaan kuningas Saulille, mikä tuottaa hänelle helpotusta. Seuraavaksi saamme tietää Daavidin surmanneen kerskailevan filistealaisen jättiläisen Goljatin vain lingolla ja kivellä. Daavidin luja usko ja hänen intonsa Jehovan nimen puolesta aikaansaavat sen, että Saulin poika Joonatan kiintyy Daavidiin niin, että ’Joonatan rakastaa häntä niinkuin omaa sieluansa’. (1. Sam. 18:1) Vaikka käy ilmeiseksi, että Daavidista eikä Joonatanista tulee Israelin seuraava kuningas, niin Joonatan pysyy Daavidin uskollisena ystävänä ja asettuu Daavidin puolelle jopa oman henkensä uhalla.
Daavid menestyy niin hyvin taistelussa, että Israelin naiset laulavat: ”Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta.” Tämä täyttää Saulin mustasukkaisuudella, josta tulee hänelle kuluttava himo; tärkeintä hänen elämässään on nyt yrittää päästä eroon Daavidista. Sinä aikana, jolloin Saul ajaa Daavidia takaa kuin villieläintä, Daavidilla itsellään on kaksi mahdollisuutta tappaa Saul, mutta hän kieltäytyy ’satuttamasta kättään Herran voideltuun’. – 1. Sam. 18:1–24:23; 26:1–25.
Pakolaisena kulkevan Daavidin seuraan liittyy muita vääryyttä kärsineitä israelilaisia, ja heitä pidetään lainsuojattomana joukkona. Mutta he suojelevat maanviljelijöitä ja heidän eläinlaumojaan petoeläimiltä. Tämän takia Daavid pyytää palkkaa rikkaalta lammaslauman omistajalta, Naabalilta. Mutta hän hylkää röyhkeästi Daavidin anomuksen, minkä menettelyn johdosta Daavid lupaa aiheuttaa kauhean rangaistuksen. Mutta kun Naabalin vaimo huomaa, mitä on tapahtunut, ja pelkää pahinta, hän lähtee rauhoittamaan Daavidia runsain lahjoin. Kun Naabal sitten yhtäkkiä kuolee, Daavid pyytää häntä vaimokseen, mihin hän iloiten suostuu. – 1. Sam. 25:1–42.
Kun filistealaiset jälleen ryhtyvät hyökkäykseen, kuningas Saul etsii turhaan ohjausta Jehovalta. Jehovan henki on poistunut hänestä. Saulin rukouksiin ei vastata, eivätkä papit saa häntä varten Jehovalta mitään ilmoitusta. Epätoivoisena hän menee meedion luokse. Tämä esittää hänelle vain huonoja uutisia. Saulin viimeisessä taistelussa Israel kärsii hirvittävän tappion, hänen poikansa Joonatan surmataan, ja Saul itse kuolettavasti haavoittuneena tekee itsemurhan. – 1. Sam. 28:1–31:13.
Samuelin kirja on tosiaan osa siitä, mikä ennen kirjoitettiin meille ”opetukseksi”. Se on ’hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta olisimme täysin päteviä, täydelleen varustautuneita kaikkeen hyvään työhön’. Se tähdentää erikoisesti tottelevaisuuden tärkeyttä ja tottelemattomuuden murheellisia seurauksia. – Room. 15:4., 2. Tim. 3:16, 17.