Säilyttäkää rauha keskenänne

”Olkoon teillä suola itsessänne ja säilyttäkää rauha keskenänne.” – Mark. 9:50.

1. Miksi työryhmän jäsenten on hyvä säilyttää rauha keskenään?

TYÖRYHMÄN jäsenten on aina hyvä olla rauhassa keskenään. Erimielisyydet, kilpailuhenki ja eripuraisuus voivat saattaa vaaraan yhteisen hankkeen, johon he ovat ryhtyneet. Heidän välillään vallitseva ”kylmä sota” ilman tappavia aseita voi koitua tappioksi heille kaikille. Rauha heidän keskuudessaan johtaa siihen, että he kaikki selviytyvät voittajina, hyötyneinä, onnellisina hyvin tehdyssä työssä.

2. Millainen opettaja sanoi sanat: ”Säilyttäkää rauha keskenänne”?

² Työtoverit, yhdistysten jäsenet, avioparit ja luonnolliset perheet hyötyvät varmasti, kun he noudattavat sanoja: ”Säilyttäkää rauha keskenänne.” Kuka lausui nämä sanat? Entisaikoina vaikuttanut opettaja, joka näki lopullisen maailmanrauhan. Hän ei opettanut vain koulussa tai jonkin opiston luokkahuoneessa. Hän meni suoraan ihmisten joukkoon, opetti heitä yksityisesti ja yleisissä kokouksissa. Oppikirjanaan hän käytti niiden pyhien kirjoitusten kokoelmaa, jotka oli kirjoitettu hänen äidinkielellään, hepreaksi. Hänen opetuksensa ovat säilyneet yli tuhatyhdeksänsataa vuotta tähän asti, ja niitä on käännetty yli tuhannelle kielelle. Tosiasiat eivät osoita tämän kuuluisan opettajan olevan Buddha eikä Kungfutse, vaan Jeesus Kristus, kuningas Daavidin ja patriarkka Aabrahamin ”poika”.

3. Keiden Jeesus käski säilyttää rauhan keskenään, ja miksi tämä on hämmästyttävää?

³ Keitä ne olivat, joiden Jeesuksen Kristuksen oli käskettävä säilyttämään rauha keskenään? Hämmästykseksemme huomaamme heidän kuuluneen niiden valittujen miesten ryhmään, jotka olivat seuranneet hänen mukanaan kaksi vuotta tai kauemminkin hänen kiertäessään opetustyössään. Hän oli nimittänyt tämän kahdentoista miehen ryhmän apostoleikseen. Tämä nimitys ilmaisi, mikä hänen tarkoituksensa oli, kun hän valitsi heidät, sillä sana ”apostolit” merkitsee ’lähetettyjä’. Heistä piti tulla hänen kaltaisiaan opettajia, ja hänellä oli mielessään lähettää heidät synnyinmaansa rajojen ulkopuolellekin tekemään siellä kaikkien kansojen ihmisistä hänen opetuslapsiaan. Hänen ajatuksenaan oli järjestää opetuslapsistaan maailmanlaajuinen seurakunta. Apostolien piti olla kuin peruskiviä tuota seurakuntaa varten.

4. Eivätkö nuo apostolit tunteneet jo Jeesuksen opetuksia rauhasta, ja miksi näin ollen piti antaa tämä rauhaa koskeva neuvo?

⁴ Apostolit tunsivat hyvin Jeesuksen opetuksen rauhaa koskevasta aiheesta. Hehän olivat edellisenä vuonna kuulleet hänen kuuluisan vuorisaarnansa lähellä Galileanmerta, missä hän puhui eräistä onnellisuuksista. Yksi niistä oli tämä: ”Onnellisia ovat rauhantekijät, koska heitä tullaan kutsumaan ’Jumalan lapsiksi’.” (Matt. 5:9) Miksi sitten Jeesus tunsi, että hänen oli pakko sanoa Kapernaumin merenrantakaupungissa tälle valitulle opetuslapsiryhmälle: ”Säilyttäkää rauha keskenänne”? (Mark. 9:50) Miksi sanoa näin läheisimmille seuralaisilleen? Jonkin on täytynyt aiheuttaa tämä neuvo. Jonkin on täytynyt häiritä heidän hyviä keskinäisiä suhteitaan vastoin heidän yhteisen asiansa parhaita etuja. Jotta löytäisimme syyn Jeesuksen tarkoituksellisiin sanoihin, meidän on mentävä taaksepäin kertomuksessa, joka esittää tämän tapahtuman Markuksen evankeliumin 9. luvussa. Silloin voimme ymmärtää, miksi Jeesuksen apostoleilleen lausumat sanat ovat hyvä neuvo meillekin nykyään.

5. Mitä oli tapahtunut eräällä korkealla vuorella lähellä Filippuksen Kesareaa, ja mikä tapaus, johon liittyi demonin aiheuttama riivaaminen, käsiteltiin jälkeenpäin?

⁵ Jeesus ja hänen apostolinsa olivat olleet pohjoisessa, Filippuksen Kesarean seuduilla, lähellä sieltä etelään Galileanmereen virtaavan Jordanin alkulähteitä. Jeesus koki siellä eräällä korkealla vuorella, todennäköisesti Antilibanonin vuoristoon kuuluvalla Hermoninvuorella, yliluonnollisen muodonmuuttumisen, joka oli esivälähdys siitä kirkkaudesta, mikä hänellä oli oleva Jumalan valtakunnassa aikanaan. Vain apostolit Pietari, Jaakob ja Johannes olivat tämän Mestarinsa muodon muuttumisen silminnäkijöinä. Laskeutuessaan vuorelta Jeesus joutui käsittelemään tapauksen, johon liittyi demonin aiheuttama riivaaminen ja jota toiset yhdeksän apostolia eivät olleet voineet parantaa Jeesuksen ollessa poissa. Onnettoman pojan järkyttyneen isän pyynnöstä Jeesus ajoi pois erittäin itsepintaisen demonin. Näin palkittiin ja vahvistettiin suurenmoisesti isän usko Jeesukseen. – Mark. 9:14–29; 2. Piet. 1:16–18.

6. Miten apostolit suhtautuivat Kapernaumiin saapumisen jälkeen Jeesuksen heille tekemään kysymykseen?

⁶ Siltä seudulta etelään läpi Galilean aina Kapernaumin kaupunkiin asti oli noin 40 kilometrin matka. Rauhallisesti omissa oloissaan Jeesus ja hänen kaksitoista apostoliaan kulkivat tuon matkan jalan siihen kaupunkiin, josta Jeesus oli tehnyt keskuspaikkansa, niin että sitä ruvettiin kutsumaan hänen ”omaksi kaupungikseen”. (Matt. 9:1) Sen, mitä tapahtui heidän taivaltaessaan tuohon rantakaupunkiin, saamme tietää Markuksen evankeliumikertomuksesta, jossa sanotaan: ”Ja he tulivat Kapernaumiin. Kun hän sitten oli sisällä talossa, hän teki heille kysymyksen: ’Mistä te kiistelitte tiellä?’ He pysyivät vaiti, sillä he olivat tiellä väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin.” – Mark. 9:33, 34.

7. Miksi heidän väittelynsä käsitti luonnollisesti Valtakuntaa koskevia asioita?

⁷ Apostolit olivat ilmeisesti tiellä kulkeneet Johtajansa Jeesuksen jäljessä. Mutta hän havaitsi kuitenkin jollain tavalla, että heidän keskuudessaan oli herännyt väittely, jossa oli esitetty asiasta kiihkeitäkin mielipiteitä. Hänen oli sopivaa huolehtia siitä, että väittely selvitettiin hänen seuraajiensa kesken. Hänen asiassa tekemänsä aloite ilmaisee, että hän tiesi keskustelun aiheen. Siitä, mitä Jeesus oli juuri aiemmin sanonut heille Markuksen 9:30–32:n mukaan, he tiesivät asiain olevan tulossa ratkaisuvaiheeseen heidän Johtajansa suhteen. He uskoivat hänen olevan Messias, Israelin tuleva Kuningas. He olivat kuulleet hänen esittävän useita vertauksia Valtakunnasta; ja juuri ennen hänen muotonsa muuttumista korkealla vuorella he olivat kuulleet hänen sanovan heille kaikille kahdelletoista: ”Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa, ennen kuin he ensin näkevät Jumalan valtakunnan jo tulleen voimassaan.” – Mark. 9:1.

8. Miksi apostolit olivat tässä yhteydessä ryhtyneet vertailemaan itseään toisiinsa?

⁸ Toivoessaan, että messiaaninen Valtakunta perustettaisiin pian, heillä oli syytä ajatella, mitä virka-asemia kukin heistä saisi Johtajansa kanssa siinä valtakunnassa. Tällaisessa yhteydessä on poliittismielisellä ihmisellä luonnollinen taipumus korottaa itseään pikemmin kuin kilpailija- tai vastaehdokkaita. Niin apostolitkin alkoivat vertailla itseään toisiinsa. Keskustelu ei pyörinyt niinkään sen kysymyksen ympärillä, kuka parhaiten sopisi siihen tai siihen asemaan, vaan sen, kuka oli pätevä korkeimpaan asemaan lähinnä itseään Messiasta.

9. Miksei kukaan apostoleista vastannut Jeesuksen kysymykseen?

⁹ Ei ollut kysymys siitä, kuka arvosti Messiasta eniten ja halusi sen tähden olla lähinnä häntä Valtakunnassa. Kysymys oli siitä, kuka tahtoi olla seuraavaksi korkeimmassa asemassa hänen jälkeensä. Kuinka mikään muu kuin itsekkyys aiheuttaisi epätäydellisten ihmisten keskuudessa tällaisen keskustelun? Ei ole ihme, että kunnianhimoiset apostolit ”pysyivät vaiti”, kun Jeesus esitti kysymyksen: ”Mistä te kiistelitte tiellä?” Heistä tuntui, että heidän keskustelunsa ei ansainnut lainkaan kiitosta. He vaistosivat osoittaneensa itsekkyyttä, oman etunsa tavoittelua, itsensä korottamista tässä asiassa. Siksi ei kukaan heistä vastannut Jeesukselle.

10. Mitä Jeesus ilmaisi sillä, miten hän tarttui pulmaan, ja minkä vallitsevan säännön hän lausui?

¹⁰ Jeesuksen ei kuitenkaan tarvinnut saada mitään myönnytystä keneltäkään heistä. Heidän merkityksellinen vaiteliaisuutensa paljasti heidän kiusaantuneisuutensa. Se osoitti heidän tunteneen häpeää. Mutta Jeesus, joka saattoi jossain määrin päätellä, mitä ihmiset ajattelivat, oivalsi, mikä oli heidän keskustelunsa lähtökohta, kysymyksen ydin. Hän ilmaisi tietävänsä tämän sillä, miten hän tarttui pulmaan. ”Niin hän istuutui ja kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ’Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, niin hänen tulee olla viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija.’” (Mark. 9:35) Tällä lausunnolla Jeesus ilmaisi, mikä sääntö oli vallitseva aseman suhteen hänen valtakunnassaan.

11. Missä suhteessa piti näin ollen Jeesuksen yhteydessä hänen valtakunnassaan olevien erota tämän maailman valtakuntien poliitikoista?

¹¹ Hänen valtakuntansa oli oleva erilainen kuin tämän maailman valtakunnat, joissa poliitikon vaikuttimena on itsekäs kunnianhimo sekä mieltymys olla palveltu mieluummin kuin palvella toisia virassaan. Tämänkaltainen menettely paljastaa tärkeilyn tunteen, nöyryyden puutteen. Jeesus itse ei osoittanut tällaista taipumusta. Opetuslasten, joiden piti olla hänen seurassaan hänen valtakunnassaan, oli osoitettava samaa mielen asennetta kuin hänellä oli. Siksihän myöhempi apostoli Paavali kirjoitti taivaallisen valtakunnan tuleville perillisille ja sanoi: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielen asenne, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella, joka, vaikka hän oli olemassa Jumalan muodossa, ei harkinnut lainkaan anastusta, nimittäin sitä, että hänen tulisi olla Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Vielä enemmänkin: kun hän totesi itsensä olemukseltaan ihmiseksi, hän nöyrrytti itsensä ja tuli tottelevaiseksi kuolemaan saakka, aina kidutuspaalussa kuolemaan saakka.” – Fil. 2:5–8.

12. Miten Jeesus valaisi sitä vallitsevaa sääntöä, jonka hän itse oli esittänyt apostoleilleen?

¹² Eikö tämä merkinnyt, että Jeesus teki itsensä ”viimeiseksi kaikista ja kaikkien palvelijaksi”? Mitä parempaa esimerkkiä nöyryydestä voisi kukaan luomus antaa? Ja kuitenkin, kun hän omaksui näin alhaisen aseman ja palveluksen, joka maksoi hänelle hänen maallisen elämänsä, niin hänet palkittiin ensimmäisellä asemalla koko luomakunnassa. Tämä Jumalan Pojan korotus teki hänestä järjestyksessä toisen itsensä Luojan jälkeen. Tämä oli sopusoinnussa sen kanssa, että hän ei koskaan harkinnut anastusta, niin että hän olisi ollut taivaallisen Isänsä, Korkeimman Jumalan, vertainen. Jeesus oli ensinnäkin kyllin ymmärtäväinen tietääkseen, että se oli saavuttamattomissa. – Ps. 148:13.

13. Kuka Jeesuksen vallitsevan säännön mukaan tekee itsestään arvokkaimman jäsenen järjestössä ja kuinka niin?

¹³ Jeesus ei näin ollen tehnyt itsestään poikkeusta siitä säännöstä, jonka hän esitti apostoleilleen. Hän oli itse valmis olemaan täydellinen esimerkki kaikkien niiden jäljiteltäväksi, jotka yhdistetään hänen kanssaan taivaallisessa valtakunnassa. Itse asiassa niidenkin kaikkien, joista tulee hänen valtakuntansa maallisia alamaisia, on jäljiteltävä häntä hänen nöyryydessään ja palvelusalttiudessaan. Kuka sitten on ensimmäisellä sijalla järjestössä tosi arvossa ja tärkeydessä? Eikö se, joka on kyllin nöyrä ottamaan vastaan kaikki palvelusmuodot ja joka pyrkii palvelemaan kaikkia muita? Jos joku pyrkisi olemaan ensi sijalla itsekkäällä tavalla, niin hän ei suvaitsisi suorittaa kaikenlaisia palveluksia kaikille muille järjestössä. Jotta hän olisi halukas suorittamaan mitä halpa-arvoisimman palveluksen kenelle tahansa muulle, hänen täytyy pitää itseään ”viimeisenä kaikista” järjestössä. Mutta se ei vähennä hänen todellista arvoaan. Koska hän suorittaa palvelusta poikkeuksetta kaikille, niin hän tekee itsestään mitä arvokkaimman jäsenen.

14. Miten tällainen palvelualtis henkilö olisi itse asiassa ”ensimmäinen” kaikista?

¹⁴ Näin ollen tätä alhaista, palvelualtista henkilöä kaivattaisiin eniten, jos hänen olisi pakko olla poissa. Hänen palveluksensa puuttuminen tuntuisi. Palvelusalttiudella mitattuna hän olisi todella ”ensimmäinen” kaikista, vaikka hän ei ehkä olisikaan sellainen asemaltaan. Jos me kuulumme tähän luokkaan Jumalan silmissä, niin se on paljon tärkeämpää kuin se, mihin luokkaan me kuulumme ihmisten keskuudessa, joilla on arvostettu asema elämässä.

TOISTEN VASTAANOTTAMINEN KRISTUKSEN NIMEN PERUSTEELLA

15. Mitä Jeesus sanoi toisten vastaanottamisesta käyttäen pientä lasta valaisevana esimerkkinä?

¹⁵ Sillä, että otamme toiset huomioon riippumatta siitä, miten paljon alhaisempia he saattavat olla ulkonaisesti, on tärkeä merkitys siinä, miten hyvin tulemme toimeen toisten kanssa. Painaakseen tämän seikan toisten mieleen Jeesus valaisi asiaa. Markuksen 9:36, 37 kertoo, miten hän sen teki: ”Ja hän otti erään lapsukaisen, asetti sen seisomaan heidän keskelleen, sulki sen syliinsä ja sanoi heille: ’Joka ottaa vastaan yhden tällaisista lapsukaisista minun nimeni perusteella, se ottaa vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, se ei ota vastaan ainoastaan minua, vaan myös hänet, joka on minut lähettänyt.’”

16. Miten Jeesus ilmaisi rakkautta lapsia kohtaan myös kotonaan Nasaretissa?

¹⁶ On merkitty muistiin tapauksia, jotka osoittavat Jeesuksen rakastaneen pieniä lapsia. Maallisen perheensä vanhimpana poikana hänellä oli epäilemättä melkoisesti tehtävää nuorempien velipuoltensa (Jaakobin, Joosefin, Simonin ja Juudaan) sekä kahden tai useamman sisarpuolensa hoitamisessa Galilean Nasaretissa. (Matt. 13:53–56) Hän ei halveksinut näitä heidän epätäydellisyyksiensä ja puutteellisuuksiensa tähden. Hän ei antanut heille syytä kompastua häneen sen vuoksi, että hän ei olisi osallistunut perheen ylläpitoon, vaan hän työskenteli ahkerasti taitavana puuseppänä. (Mark. 6:3) Hän oppi arvostamaan lasten viattomia ominaisuuksia ja myös täysikasvuisissa olevia lapsenkaltaisia ominaisuuksia. Hän käytti kauniisti lapsia kuvauksissaan.

17. Mikä kysymys herää lapsenkaltaisten ihmisten suhteen siitä, miten helposti lähestyttävä joku on?

¹⁷ Kun olemme oikein syventyneet työhön, emme ehkä halua, että lapset vaivaavat meitä. Ne, jotka tuntevat oman tärkeytensä tai vastuullisen asemansa merkityksen ja arvon, voivat pitää itseään niin ylhäisinä, etteivät kiinnitä huomiota yksinkertaisiin lapsiin eivätkä lapsenkaltaisiin aikuisiin. Mutta entä jos tällaiset lapsenkaltaiset henkilöt ovat kristittyjä tai älykkäitä henkilöitä, jotka haluavat tulla kristityiksi? Teemmekö me, jotka jo olemme Kristuksen opetuslapsia, itsestämme sellaisia, että he uskaltavat lähestyä meitä ja että me huomaamme heidän tarpeensa?

18. Miksi tällainen vastaanottaja ottaisi Jeesuksenkin vastaan?

¹⁸ Jos kieltäytyisimme auttamasta lapsenkaltaisia henkilöitä, niin menettäisimme suuren edun ja siunauksen. Jos aikuiset kristityt, sellaiset kuin Jeesuksen apostolit, kieltäytyisivät vastaanottamasta vasta kastettua kristittyä, joka on kuvaannollisesti sellaisen nuoren lapsen kaltainen, jonka ympärille Jeesus kietoi käsivartensa ja jota hän käytti valaisevana esimerkkinä, niin he eivät ottaisi vastaan Jeesusta itseäänkään. Miksi olisi niin? Jeesushan sanoi, että jokainen, joka ottaa vastaan ”yhden tällaisista lapsukaisista”, ottaa Jeesuksenkin vastaan, koska hän tekee siten ’Jeesuksen nimen perusteella’. Tämä merkitsee sitä, että Jeesus katsoo, kuin hänet itsensä otettaisiin vastaan Messiaana eli Kristuksena. Se pitäisi paikkansa myös toisin päin!

19. Kun joku ottaa lapsenkaltaisen tällä tavalla vastaan, niin kenen kanssa omattavaan suhteeseen se vaikuttaa ja miksi?

¹⁹ Kun suoritamme nöyrryttävää tehtävää ’Kristuksen nimen perusteella’ eli arvostuksesta hänen nimeään kohtaan, niin se tekee sen suorittamisen helpommaksi, mieluisammaksi meille. Teolla on jalo vaikutin. Lisäksi sillä on merkitystä suhteellemme ei ainoastaan Jeesuksen Kristukseen, vaan myös hänen taivaalliseen Isäänsä. Tämän osoittavat Jeesuksen edelleen lausumat sanat: ”Ja joka ottaa vastaan minut [siis ottamalla vastaan ”yhden tällaisista lapsukaisista”], se ei ota vastaan ainoastaan minua, vaan myös hänet, joka on minut lähettänyt”. (Mark. 9:37) Se, joka lähetti Jeesuksen maan päälle Messiaaksi, oli hänen oma taivaallinen Isänsä, Jehova Jumala. Jeesusta Kristusta ja hänen taivaallista Isäänsä ei pidä erottaa. He kuuluvat erottamattomasti yhteen, koska he ovat yhtä tarkoitusperältään ja toiminnaltaan. Mitä joku tekee siis Pojalle, sen Jehova Jumala hyväksyy tehdyksi myös itselleen. Hän osoittaa hyväksyvänsä vastaanottamisen ikään kuin hänelle suoritettuna siunaamalla vastaanottajaa.

20. Miten tämä periaate soveltuu ollessamme tekemisissä toisten kristittyjen kanssa, ja mikä ominaisuus on tärkeä meille, jotta meillä olisi osallisuus Valtakuntaan?

²⁰ Tämä periaate on tärkeä meidän muistaa ollessamme tekemisissä toisten kristittyjen kanssa, varsinkin niiden, jotka ovat ikään kuin ”lapsia”, kun on kysymys Raamatun ymmärtämisestä tai kristillisen seurakunnan jäsenyydestä. Apostoli Pietari sanoi niille, joille hän kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä: ”Kaivatkaa niin kuin vastasyntyneet pienokaiset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen, edellyttäen että olette maistaneet, että Herra on huomaavainen.” (1. Piet. 2:2, 3) Me voimme jakaa ”sanaa” niille, jotka ovat kuin ”vastasyntyneitä pienokaisia”, jotta he kasvaisivat pelastukseen ja pysyisivät siinä kypsinä kristittyinä. Näin ollen ne, jotka osoittautuvat helposti lähestyttäviksi, halukkaiksi ottamaan vastaan ’yhden tällaisista lapsukaisista Kristuksen nimen perusteella’, osoittavat siten itse olevansa lapsenkaltaisia. On välttämätöntä, että he ovat sellaisia, jotta heillä olisi lainkaan osuutta Valtakuntaan. – Matt. 18:2–4; Luuk. 18:16.

21. Miten mielen ja asenteen nöyryys sekä kilpailuhengen puuttuminen hyödyttävät seurakuntaa?

²¹ Kun seurakunnan jäsenet ovat samoin kuin luonnollisessa ihmisperheessäkin nöyriä mieleltään ja asenteeltaan pienten lasten tavoin, niin keskinäiset suhteet ovat rauhallisia. Itsekkään ja verisen kilpailuhengen puuttuminen luo rauhoittavan ilmapiirin, joka tyynnyttää hermoja. Jos olemme halukkaita ja valmiita palvelemaan alhaisimmissakin tehtävissä, niin kykenemme huolehtimaan myös toisten tarpeista ja lohduttamaan heitä, mikä koituu koko seurakunnan rakennukseksi ja vahvistukseksi ja saa sen suorittamaan hyviä tekoja.

22. Mikä vaikuttaa voimakkaasti ’rauhan säilyttämiseen keskenämme’?

²² Tällä tavalla ei Raamatun totuudessa ja kristillisessä kokemuksessa nuorin, hitain ja takapajuisinkaan jää vaille huomiota. Seurakunta ottaa sellaisen lämpimästi piiriinsä ’Kristuksen nimen perusteella’. Herran Jumalan Jehovan henki vallitsee sellaisessa seurakuntaympäristössä. Se auttaa voimakkaasti seurakunnan jäseniä ’säilyttämään rauhan keskenään’. Seurauksena on veljellinen ykseys.