Israel koettelee Jehovaa erämaassa

”SINÄ et saa panna Jehovaa, Jumalaasi, koetukselle.” (5. Moos. 6:16, UM) Nämä sanat sanoi Mooses kansalleen sen neljäkymmentä vuotta kestäneen erämaassa oleskelun lopussa. Tämän varoituksen vakavuus käy hyvin selväksi, kun harkitsemme sitä, miten usein Israel pani Jehovan koetukselle sinä aikana, kun kansa kulki Siinainvuorelta Mooabin arolle eli tasangolle, mistä kerrotaan 4. Mooseksen kirjassa. Nykyajan kristityt voivat hyötyä tämän kertomuksen tarkastelemisesta, mistä syystä nämä asiat oikeastaan merkittiin muistiinkin. – Room. 15:4; 1. Kor. 10:11.

4. Mooseksen kirjan latinalainen nimi Numeri (luvut) on alkuisin Raamatun heprealaisten kirjoitusten kreikkalaisesta Septuaginta-käännöksestä latinalaisen Vulgatan välityksellä. Se perustuu siihen, että 4. Mooseksen kirjan luvuissa 1–4 ja 26 esitetään Israelin kansan väestönlaskennan tuloksia. Sopivampi kuitenkin on yksi niistä nimistä, jotka juutalaiset antoivat sille, nimittäin ”erämaassa”, joka oli ensimmäisen luvun neljäs sana heprean kielessä.

Kuka kirjoitti 4. Mooseksen kirjan? Tässä kirjassa ja Raamatun muissa osissa on runsaasti todisteita, jotka osoittavat Mooseksen olleen kirjoittaja. Sekä juutalaiset että myöhemmin varhaiskristityt ovat varhaisista ajoista saakka pitäneet häntä sen kirjoittajana.

SIINAINVUOREN JUURELLA

Israel oli ollut vuoden verran Siinainvuoren juurella, kun Mooses laski Israelin taisteluvahvuuden. Laskennan tulos oli 603 550, mikä ilmaisee, että kansan koko lukumäärä oli noin kolme miljoonaa. Mooses määräsi eri sukukunnat tiettyihin paikkoihin leirissä Leevin sukukunnan ja tabernaakkelin ollessa keskellä. Hän antoi ohjeita myös marssimuodostelmasta, ja Israelin myöhemmän historian huomioon ottaen on todella kiinnostavaa, että Juudan sukukunta oli väekkäin ja otti johdon.

Jumalan käskystä Mooses antoi tarkkoja ohjeita Leevin sukukunnan eri osastojen tehtävistä. Tämän sukukunnan Jehova Jumala otti esikoisten sijaan, jotka olivat hänen omaisuuttaan siksi, että hän oli säästänyt heidät teloittaessaan Egyptin esikoiset.a

Mooses sai ohjeita myös leirin pystyttämisestä ja purkamisesta ja muista järjestöasioista. Joukossa on myös lakeja mustasukkaisuustapauksista, jotka koskevat vaimon uskollisuutta, ja lakeja nasiirilupauksista, joiden tekijät antoivat tukkansa kasvaa eivätkä syöneet eivätkä/tai juoneet viinipuun tuotteita. Kirjaan sisältyy myös luettelo lahjoista, joita eri sukukuntien päälliköt antoivat tabernaakkelin valmistuessa, ja tästä luettelosta saa jonkinlaisen käsityksen näiden päälliköiden varallisuudesta.

Tässä kirjan ensimmäisessä osassa on hyvin tunnettu siunaus, jonka Jehova Jumala käski Moosesta julistamaan kansalleen: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.” – 4. Moos. 6:24–26.

ISRAELIN ERÄMAAVAELLUS

Toisen vuoden toisen kuukauden 20. päivänä Egyptistä lähdön jälkeen tabernaakkelin yläpuolella ollut pilvi alkoi liikkua merkiksi siitä, että Israelin oli määrä lähteä liikkeelle. Yöllä tabernaakkelin yllä oli tulipatsas opastamassa heitä. Kun Israel purki leirin, Mooses sanoi: ”Nouse, Herra, hajaantukoot sinun vihollisesi, ja sinun vihamiehesi paetkoot sinua.” Ja kun pilvi pysähtyi, Mooses sanoi: ”Palaja, Herra, Israelin heimojen kymmentuhansien tykö.” – 4. Moos. 10:35, 36.

Heti erämaavaelluksen alussa israelilaisille tehtiin selväksi, miten vakavaa on panna Jehova koetukselle. Miten niin? Tuskin he olivat ehtineet purkaa leirin, kun ”kansa tuskitteli, ja se oli paha Herran korvissa”. (4. Moos. 11:1) Tämä oli niin vastenmielistä hänestä, että hän lähetti tulen, joka alkoi kuluttaa joitakuita israelilaisia leirin laidoilta. Mooses rukoili, ja Jehova kuuli ja sammutti tulen. – 4. Moos. 11:2.

Nähtävästi heti tämän jälkeen israelilaisten kanssa Egyptistä tullut sekakansa pani Jehovan koetukselle. Millä tavalla? Nurisemalla ja valittamalla sen vuoksi, ettei syötävänä ollut lihaa, kalaa eikä vihanneksia, kuten kurkkuja, ruoholaukkaa, sipuleita ja kynsilaukkaa, vaan oli tultava toimeen mannalla, makealla, viljatuotteen kaltaisella ravinnolla, jota varattiin ihmeen välityksellä joka päivä paitsi sapattina. Tämä vaivasi Moosesta niin paljon, että hän valitti Jehovalle: ”Olenko minä kaiken tämän kansan äiti tai isä, koska käsket minua kantamaan sitä sylissäni?” Vastaukseksi Jehova vakuutti Moosekselle, että hän antaisi israelilaisille lihaa. Mooses kysyi, miten se voisi olla mahdollista, minkä vuoksi Jehova vastasi: ”Onko Herran käsi lyhyt?” Se ei ollut lyhyt, sillä Jehova varasi valtavan viiriäisparven. Mutta heidän nurinansa ja ahneutensa takia Jehova lähetti heille vitsauksen, joka tuotti heille ”hyvin suuren surman”. Jälleen heidän mieleensä oli painettu, miten vakavaa on panna Jehova koetukselle. – 4. Moos. 11:4–33.

Seuraavaksi Mooseksen veli Aaron ja hänen sisarensa Mirjam panivat Jehovan koetukselle valittamalla Mooseksen valtaa. Tämä oli niin vastenmielistä Jehovasta, että hän osoitti, miten ainutlaatuinen, suosittu asema Mooseksella oli hänen edessään, mutta löi Mirjamin lepralla. Mooses rukoili sisarensa puolesta, ja niin Jumala rajoitti hänen eristysaikansa seitsemään päivään. – 4. Moos. 12:1–15.

Ilmeisesti uteliaana tietämään, millainen Luvattu maa oikein oli, Mooseksen kansa suostutteli hänet lähettämään kaksitoista miestä, yhden kustakin kahdestatoista sukukunnasta, vakoilemaan maata. (5. Moos. 1:22, 23) Neljänkymmenen päivän kuluttua he palasivat ja toivat mukanaan herkullisia hedelmiä, mikä todisti, että Luvattu maa tosiaankin ’vuoti maitoa ja mettä’. (4. Moos. 13:24–28) Mutta kymmenen vakoilijoista kauhisteli sen asukkaitten kokoa ja sitä, miten linnoitettuja kaupungit olivat, ja lannistivat israelilaisia siinä määrin, että nämä halusivat mennä takaisin Egyptiin. Turhaan kaksi uskollista vakoilijaa, Joosua ja Kaaleb, vastustivat heitä ja kannustivat heitä panemaan uskonsa Jehovaan. Mutta kun kansa puhui Mooseksen, Aaronin ja kahden uskollisen vakoilijan kivittämisestä, Jehova Jumala astui väliin ja ilmoitti aikovansa tuhota koko kansan ja tuottaa uuden Mooseksen välityksellä. Mutta kuten kerran aikaisemminkin, Mooses rukoili kansansa puolesta ja muistutti Jehovaa siitä, että hänen nimensä ja maineensa liittyivät israelilaisten kohtaloon. Jehova heltyi mutta sääti, että kansa joutuisi vaeltamaan erämaassa neljäkymmentä vuotta, vuoden jokaista päivää kohti, joiden aikana vakoilijat olivat tutkineet maata, kunnes kaikki 20-vuotiaat ja sitä vanhemmat olisivat kuolleet. Poikkeuksen tekivät Joosua ja Kaaleb ja Leevin sukukunta, jotka eivät olleet liittyneet kapinaan. Mutta israelilaiset eivät vieläkään oppineet, ettei Jehovaa tulisi panna koetukselle, vaan he yrittivät tunkeutua Luvattuun maahan, vaikka Mooses kielsi heitä. He kärsivät masentavan tappion. – 4. Moos. 14:39–45.

Merkittyään muistiin eräitä yksityiskohtia Israelin muodollisesta palvonnasta Mooses kertoo muutamista israelilaisista – Koorahista, Daatanista ja Abiramista – jotka panivat Jehovan koetukselle kapinoimalla Moosesta vastaan. Jehova tuhosi Koorahin tulella ja muut antamalla maan avautua ja niellä kapinalliset perheineen ja kaikkine omaisuuksineen.

Oppimatta mitään tästä Jehovan tuomion pelottavasta näytteestä israelilaiset jälleen nurisivat ja valittivat. Koska he näin panivat taas Jehovan koetukselle, hän lähetti vitsauksen, joka surmasi 14 700 israelilaista. Sen todistamiseksi lopullisesti, että Jehova oli tosiaan valinnut Mooseksen ja Aaronin edustaman Leevin sukukunnan, Jehova antoi kunkin sukukunnan päällikön tuoda sauvan tabernaakkeliin esitettäväksi Jehovan edessä. Seuraavana päivänä Jehova ilmaisi, minkä sukukunnan hän oli valinnut panemalla Aaronin sauvan tekemään silmuja ja kukkia ja jopa tuottamaan kypsiä manteleita. – 4. Moos. 16:1–17:11.

Merkittyään muistiin Jehovan ohjeet pappien tehtävistä ja heidän toimeentulostaan ja järjestelyt kansan puhdistamiseksi saastutuksesta Mooses kertoo vielä tapauksesta, jossa Israel pani Jehovan koetukselle. Tällä kertaa he nurisivat ja valittivat veden puutteen vuoksi. Jehova varasi ihmeen avulla vettä. Mutta koska Mooses menetti malttinsa eikä antanut veden varaamisesta kunniaa Jehovalle, Jumala sääti, että Mooses ja Aaron kuolisivat, ennen kuin pääsisivät Luvattuun maahan. Miten murheellista! – 4. Moos. 20:1–13.

Kaadeksesta lähdettyään israelilaiset saapuivat Hoorinvuorelle, missä Aaron kuoli ja hänen poikansa Eleasar asetettiin ylimmäiseksi papiksi. Kun israelilaiset jatkoivat vaellustaan, he valittivat jälleen matkansa masentavuutta ja mannaa, jolla heidän täytyi tulla toimeen. Tällä kertaa Jehova rankaisi heitä lähettämällä vitsaukseksi myrkkykäärmeitä. Kansa katui. Mooses rukoili kansan puolesta, ja Jehova neuvoi Moosesta tekemään kuparista käärmeen ja asettamaan sen tangon päähän. Kaikki ne, joita oli käärme purrut ja jotka katsoivat tankoon, paranivat eivätkä kuolleet. – 4. Moos. 21:4–9.

MOOABIN TASANGOLLA

Kuljettuaan edelleen ja voitettuaan heitä vastaan sotaan lähteneet kaksi kuningasta, Siihonin ja Oogin, israelilaiset saapuivat Mooabin tasangolle. Mooabin kuningas Baalak pelkäsi kovasti Israelia ja yritti toistuvasti, mutta turhaan, saada profeetta Bileamin kiroamaan israelilaiset. (4. Moos. 22:1–24:25) Mutta 4. Mooseksen kirjan 31:15, 16:sta saamme tietää, että Bileamin avulla Baalia palvovat naiset houkuttelivat israelilaiset syyllistymään haureuteen ja epäjumalanpalvelukseen. Koska israelilaiset koettelivat Korkeinta Jumalaa tällä tavoin, hän tuhosi heistä 24 000, ennen kuin Piinehas, ylimmäisen papin Eleasarin poika, pysähdytti vitsauksen teloittamalla israelilaisen miehen ja midianilaisen naisen, jonka kanssa mies oli sukupuolisuhteissa. – 4. Moos. 25:1–18.

Laskettuaan uudelleen Israelin miesten lukumäärän ja käsiteltyään ennakkotapauksen tyttärien perintöoikeuksista Mooses sai edun katsella Luvattua maata Abariminvuorelta. Jumalan käskystä Mooses valtuutti sitten Joosuan seuraajakseen. (4. Moos. 27:1–23) Esitettyään monia yksityiskohtia siitä, millaisia uhreja Jehova vaati päivittäin, viikoittain, kuukausittain ja vuosittain ja annettuaan ohjeita lupausten tekemisestä Mooses kertoo Israelin ryhtyneen kostamaan Midianille, koska se oli osaltaan saanut Israelin tekemään syntiä Jehovaa vastaan. – 4. Moos. 28:1–31:54.

Alkoi lähestyä aika, jolloin Israelin piti ylittää Jordan ja ottaa Luvattu maa omistukseensa. Mutta Ruubenin ja Gaadin sukukunta sekä puolet Manassen sukukunnasta pyysivät lupaa asettua Jordanin itäpuolelle. Miksi? Koska niihin kuuluvilla oli suuria karjalaumoja ja tämä maa oli ihanteellista laidunmaata. Siihen myönnyttiin sillä ehdolla, että he auttaisivat muita yhdeksää ja puolta sukukuntaa valloittamaan maan Jordanin länsipuolelta.

Kuinka monta kertaa Israel siirtyi paikasta toiseen noiden neljänkymmenen vuoden aikana? Noin neljäkymmentä kertaa. (4. Moos. 33:1–49) Lopuksi kirja kertoo, miten Jehova käski pyyhkiä pois kaiken väärän palvonnan Kanaanin maasta, määritti Luvatun maan rajat ja määräsi päällikön jokaisesta sukukunnasta auttamaan Joosuaa ja ylimmäistä pappia Eleasaria maan jakamisessa eri sukukuntien kesken. Lisäksi esitetään ohjeita niistä 42 kaupungista, jotka annettiin leeviläisille, koska heillä ei ollut perintöosaa maassa, ja niistä kuudesta leeviläiskaupungista, joista oli tuleva turvakaupunkeja tahattomia miehentappajia varten. Tahallista murhaa ja tahatonta tappoa koskevat Jehovan lait esitetään. Kirja päättyy määräyksiin, jotka koskevat naispuolisten perillisten avioliittoa.

4. Mooseksen kirja esittää todellakin painokkaasti, kuinka vakavaa on panna Jehova koetukselle. Vaikka Israelin kansa saapui Luvattuun maahan Jehovan lupauksen täyttymykseksi, kukaan niistä, jotka lähtivät Egyptistä ja kapinoivat, ei saapunut sinne. Aiheellisesti apostoli Paavali varoittaa kristittyjä seuraamasta noiden israelilaisten esimerkkiä. (1. Kor. 10:8–11) Samoin kuin ”sekakansaa” lähti israelilaisten mukana Egyptistä ja saapui lopulta Luvattuun maahan, niin on nykyäänkin. ”Suuri joukko”, jolla on maalliset toiveet, on lähtenyt pois nykyisestä Egyptistä, tästä nykymaailmasta, ja lähtenyt hengellisten israelilaisten, Jeesuksen Kristuksen voideltujen seuraajien, mukaan heidän matkalleen uuteen asiainjärjestelmään. (Ilm. 7:9–14; 11:8; Joh. 15:19) Jos toivomme hartaasti säilyvämme elossa nykyisen pahan asiainjärjestelmän tuhossa tulevassa suuressa ahdistuksessa, meidän täytyy varoa, ettemme koskaan, emme koskaan, panisi epäuskoisina Jehova Jumalaa koetukselle. – Sef. 2:3.

[Alaviitteet]