Lukijain kysymyksiä

● Vaimoni, joka ei ole Jumalan palvelija, rakastaa toista miestä. Olisiko minun sopivaa ottaa hänestä avioero, koska hän todennäköisesti on ”sydämessään tehnyt aviorikoksen”, kuten Jeesus mainitsi Matteuksen 5:28:ssa?

Siinä, mitä Jeesus sanoi Matteuksen 5:28:ssa, hän ei esittänyt ”hengellistä aviorikosta”, kuten jotkut ovat sitä nimittäneet, avioeron perusteeksi.

Pane merkille, mitä Jeesus sanoi: ”Te olette kuulleet sanotun: ’Sinä et saa tehdä aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille, että jokainen, joka jatkuvasti katsoo naista niin että tuntee intohimoa häneen, on jo sydämessään tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.” – Matt. 5:27, 28.

Kristus selitti tässä, että seitsemännen kymmenestä käskystä olisi pitänyt merkitä hänen juutalaisille kuulijoilleen enemmän kuin vain kirjaimellisen aviorikosteon karttamista. (2. Moos. 20:14; 5. Moos. 5:18) Hän totesi rikoksen olevan lähtöisin ihmisen sydämestä. Kuten Jaakob myöhemmin selitti, sydämen väärät halut voivat johtaa ja usein johtavat synnintekoihin. (Jaak. 1:14, 15; Sananl. 6:25) Niin kävi Daavidille, joka katseli toisen miehen vaimoa ja jonka tunteet kiihottuivat häntä kohtaan, mikä johti hänet aviorikossyntiin. (2. Sam. 11:2–4) Jeesus siis kehotti kuulijoitaan välttämään paitsi itse syntistä tekoa myös syntistä halua, joka voi johtaa syntisiin tekoihin.

Jos joku, mies tai nainen, kehittää sellaista himokasta halua (”jatkuvasti katsoo naista”), niin Jumala tietää sen, sillä Hän ”näkee sydämen”. (1. Sam. 16:7; Sananl. 24:12; Hepr. 4:13) Jumala havaitsee, että ihminen, joka kovasti haluaa harjoittaa moraalittomuutta, ei ehkä vain vielä ole saanut tilaisuutta muuttaa haluaan toiminnaksi. Siksi sellainen ihminen on jo moitittava Jumalan silmissä.

Mutta muodostaako sellainen aviorikokseen johtava halu itsessään raamatullisen perusteen sille, että kyseisen henkilön puoliso saisi avioeron ja olisi sitten vapaa avioitumaan uudelleen? Ei. Jeesus ei valtuuttanut ihmisiä ratkaisemaan asioita niiden halujen perusteella, joita ihmisellä saattaa olla sydämessään. Esimerkiksi apostoli Johannes kirjoitti, että ”jokainen, joka vihaa veljeään, on tappaja”. (1. Joh. 3:15) Mutta seurakunnassa olevia kristittyjä vanhimpia ei ole valtuutettu karkottamaan murhaajana jotakuta, jolla he ajattelevat ehkä olevan vihaa sydämessään. He eivät pysty tarkoin lukemaan ja tuomitsemaan sydämiä, niin kuin Jumala pystyy.

Niinpä kun Jeesus sanoi, että avioeron ainoa raamatullinen peruste on ”haureus” (kreikaksi porneia, joka merkitsee sukupuolista moraalittomuutta), niin hän tarkoitti kirjaimellisia moraalittomuuden tekoja. – Matt. 19:9.

Jos vaimosi on halukas keskustelemaan, niin voisitte ehkä pohtia tätä asiaa: Luojamme Jumala tietää, mikä on parasta ihmisille, ja hän vakuuttaa meille, että moraalittomuuteen antautuminen ei tuota pysyvää onnellisuutta. Sen todistaa sen rehellinen arvioiminen, miten moraalittomuus on vaikuttanut useimpien siihen antautuneitten elämään. Siksi on viisasta ryhtyä heti oikaisutoimiin, jotta voisi karkottaa moraalittomat halut, ennen kuin ne johtavat moraalittomiin tekoihin ja niistä aiheutuvaan murheeseen. ”Romanttiset haaveetkin” moraalittomasta rakkaudesta estävät ihmistä toimimasta onnen saavuttamisen hyväksi todellisissa olosuhteissaan.

Kun avioliitossa esiintyy ongelmia, molemmat osapuolet voivat tavallisesti tehdä jotakin vahvistaakseen aviosuhdetta ja sytyttääkseen uudelleen sen keskinäisen rakkauden, joka johti avioliittoon. Ehkä tässä yhteydessä voisit yhdessä vaimosi kanssa tarkastella aineistoa, joka esitettiin kirjoitussarjassa ”Perheongelmien käsitteleminen menestyksellisesti” Herätkää!-lehdessä 8. tammikuuta 1975.

● Miten Miikan 1:6, 7:ssä olevat sanat täyttyivät Samariassa?

Jehova Jumala julisti profeettansa Miikan kautta: ”Minä panen Samarian kiviraunioksi . . . Kaikki sen jumalankuvat särjetään, kaikki sen portonpalkat poltetaan tulessa, ja kaikki sen epäjumalankuvat minä hävitän; sillä portonpalkoista se on ne koonnut, ja portonpalkoiksi pitää niitten jälleen tuleman.” – Miika 1:6, 7.

Tämän profeetallisen tuomion täyttymyksessä vuonna 740 eaa. assyrialaiset hävittivät Samarian monine jumalankuvineen. Nuo epäjumalankuvat eivät antaneet suojaa uskottomille israelilaisille voittoisia sotajoukkoja vastaan.

Mutta miten kävi niiden lahjojen, joita epäjumalia palvovat israelilaiset toivat väärän palvonnan keskuksiin? Niitä lahjoja voitiin sanoa ”portonpalkoiksi”. Kuinka niin? Koska ne lahjoitettiin väärän palvonnan tukemiseksi ja ne merkitsivät sitä, että he rikkoivat liittonsa Jehova Jumalan kanssa, johon he olivat sidotut niin kuin vaimo mieheensä. Senaikaisen yleisen käytännön mukaan sijoitettiin voitettujen kansojen pyhäköistä otetut kalleudet voittajien temppeleihin. (Vrt. Esra 1:7.) Tämä merkitsi sitä, että voittajien jumalat olivat saaneet voiton kukistettujen kansojen jumalista. Israelin hengellisen haureuden palkka (epäjumalisten palvojien uhrilahjat) korotti siis assyrialaisten väärää uskontoa. Näin epäjumalia palvovien israelilaisten jumalilleen tuomat lahjat ’tulivat jälleen portonpalkoiksi’ joutuessaan lahjoiksi assyrialaisille jumalille.

● Ensimmäisessä kymmenestä vitsauksesta Mooses muutti kaikki Egyptin vedet vereksi. Sitten egyptiläiset papit ryhtyivät jäljittelemään tätä urotekoa. Mutta mistä he voivat saada vettä?

Jehova sanoi Moosekselle ensimmäisestä vitsauksesta: ”Sano Aaronille: ’Ota sauvasi ja ojenna kätesi Egyptin vetten yli, sen jokien, kanavien ja lammikkojen yli ja kaikkien niiden paikkojen yli, joihin on vettä kokoontunut, niin ne muuttuvat vereksi. Ja verta on oleva Egyptin maassa kaikkialla, sekä puuastioissa että kiviastioissa.’” Mooses ja Aaron tottelivat, ”ja verta oli kaikkialla Egyptin maassa”. – 2. Moos. 7:19–21.

Seuraavaksi kertomus sanoo: ”Mutta Egyptin tietäjät tekivät samoin taioillansa.” (2. Moos. 7:22) Mitä vettä papit sitten käyttivät?

Jotkut raamatunselittäjät ovat ajatelleet, että ensimmäinen vitsaus ei vaikuttanut kaikkeen veteen Egyptissä. (Vrt. 2. Moos. 9:25; 10:5.) He ovat sanoneet, että maininnan vedestä ”sekä puuastioissa että kiviastioissa”, ei tarvitse ymmärtää tarkoittavan, että kaikki jo astioissa ollut vesi olisi muuttunut vereksi. Jos tämä pitää paikkansa, niin jakeen 19 loppuosa merkitsisi, että kun Niili ja kaikissa sen kanavissa ja lammikoissa ollut vesi olisi muuttunut vereksi ja kun vereksi muuttamaton vesi astioista olisi käytetty loppuun, ei olisi ollut enää muuttamatonta vettä, jolla astiat olisi voitu uudelleen täyttää. Jos näin oli, niin taikuutta harjoittavat papit voivat suorittaa temppunsa vedellä, joka oli otettu Niilistä ennen vitsausta.

On kuitenkin toinenkin mahdollisuus, joka on sopusoinnussa tosiasioiden kanssa. 2. Mooseksen kirjan 7:24 sanoo: ”Kaikki egyptiläiset kaivoivat Niilivirran ympäriltä vettä juodaksensa; sillä he eivät voineet juoda virran vettä.” Puhdasta vettä voitiin siis ilmeisesti saada kaivamalla kaivoja Niilin alueen kosteaan maaperään. Jos egyptiläiset voivat ottaa juomavettä näistä kaivoista, niin ehkä taikuutta harjoittavat papit käyttivät jossain määrin sellaista vettä taikojensa tekemiseen estääkseen faaraota vapauttamasta heprealaisia.

● Kun joku sisar tulkitsee puhetta viittomakielelle kuuroja varten, niin onko hänen tarpeellista peittää päänsä sen mukaan, mitä Paavali neuvoo 1. Korinttolaiskirjeen 11:3–16:ssa?

Koska tulkkina palveleva sisar ei esitä ilmaistuja ajatuksia itse, hän ei opeta seurakunnassa, mikä vaatisi pään peittämistä. Hän vain välittää tietoa toiselle kielelle, tässä tapauksessa viittomakielelle. Sama pitää paikkansa rukouksen esittämisestä viittomakielellä. Mutta hänestä voi tuntua paremmalta, jos hän peittää päänsä. Hän on todennäköisesti jokseenkin huomattavassa asemassa kuulijakunnan edessä ja hänen odotetaan aikaansaavan tarvittaessa tunnetta ja painokkuutta puheeseen, jotta hän välittäisi uskollisesti puhujan tunteet. Hän saattaisi myös ajatella, että pään peittäminen estäisi syntymästä mitään väärää vaikutelmaa siitä, että hän opettaisi tai rukoilisi seurakunnassa ilman päänpeitettä. Tulkkeina palvelevat sisaret voivat ratkaista asian hienovaraisesti kunkin tilanteen ja omantuntonsa mukaisesti.

Joskus voi sattua, että ainoa seurakunnan kokouksessa oleva antautunut veli on kuuro. Jos hän kykenee puhumaan niin selvästi, että kaikki läsnäolijat ymmärtävät, olisi sopivaa, että hän johtaa kokousta ja esittää rukouksen, jos hän on siihen muutoin pätevä. Jos hän puhuu vain viittomakielellä, hän voisi johtaa kokousta ja esittää rukouksen, jos läsnä on sisar, joka osaa tulkita sitä hyvin muille läsnäolijoille. Päänpeitteen käyttäminen ei olisi pakollista, mutta kuten edellä mainittiin, olosuhteet ja hänen omatuntonsa saattavat tehdä sen käyttämisen suositeltavaksi. Mutta jos veli ei osaa puhua hyvin tai ei lainkaan eikä läsnä ole ketään pätevää tulkkia, niin pätevän sisaren pitäisi tarvittaessa johtaa kokous ja esittää myös rukous pää peitettynä. Apostoli Paavali neuvoo, että sellaisen, joka puhuu ”kielellä”, jota toiset eivät ymmärrä, pitäisi olla vaiti, kunnes läsnä on joku tulkki. (1. Kor. 14:27, 28) Siellä, missä tämänluonteisia tilanteita mahdollisesti syntyy, vanhimmat voivat tehdä etukäteen sopivia järjestelyjä hämmennyksen ja väärinymmärryksen välttämiseksi.