Jerusalem apostolien päivinä

AJANLASKUMME ensimmäisellä vuosisadalla Jerusalem oli jo vanha kaupunki, jonka historiaa oli merkitty muistiin noin vuodesta 1943 eaa. asti. Ei ollut sattuma, että tämä kaupunki (jota kutsuttiin myös Siioniksi) oli olemassa Jeesuksen Kristuksen apostolien päivinä. Se oli tärkeä Messiasta koskevien ennustusten täyttymykseksi. – Jes. 28:16; 52:7; Sak. 9:9.

Vaikka Jerusalem sijaitsee lähes 800 metriä merenpinnan yläpuolella, se ei pistä huomattavasti esiin ympäröivästä kukkulaisesta maastosta. Vasta melko läheltä voi nähdä kaupungin kokonaisuudessaan.

Jerusalemissa on miellyttävä ilmasto, sillä se sijaitsee Israelin keskusvuoristossa. Yöt ovat viileitä ja keskilämpötila on noin 17 astetta. Jerusalemissa sataa noin 600 millimetriä vuodessa, pääasiassa marraskuun ja huhtikuun välisenä aikana.

Apostolien päivinä Jerusalemin kaupungin pinta-ala oli vajaat kaksi ja puoli neliökilometriä. Itä-, etelä- ja länsipuolella sijaitsevat jyrkät laaksonseinämät muodostivat osan kaupungin puolustusjärjestelmästä. Vain pohjoissivustalta puuttui luonnollinen suoja, mutta sinne rakennetut muurit olivat erittäin vahvat.

TEMPPELI

Jerusalemin tärkein rakennus oli Herodes Suuren jälleenrakennuttama temppeli. Kaikki piha-alueet mukaan luettuina se käsitti 6–8 hehtaaria. Alueelle voitiin päästä kahdeksasta tai kymmenestä portista. Neljä tai viisi porttia oli länsipuolella, kaksi tai kolme eteläpuolella, yksi itä- ja yksi pohjoispuolella. Itäportti on voinut olla sama kuin ”Kaunis portti”, jonka luona Pietari paransi syntymästään asti ramman miehen. – Apt. 3:1–10.

Temppelialuetta ympäröivät uloinna pylväskäytävät. Vaikuttavin näistä, eteläpuolella sijaitseva kuninkaan pylväskäytävä, käsitti 162 valtavaa pylvästä, joissa oli korinttilainen kapiteeli. Yhden pylvään ympärysmitta oli niin suuri, että sen ympäröimiseen tarvittiin kolmen miehen syli. Pylväät oli järjestetty neljään riviin, joiden väliin jäi kolme käytävää, ja niiden päällä oli leikkauksin koristeltu puinen katto. Uloimmat käytävät olivat noin 15 metriä korkeita, mutta keskimmäinen oli korkeampi, sillä katto oli korotettu keskeltä. Idän, pohjoisen ja lännen puolella olevissa pylväskäytävissä oli kaksi riviä marmoripylväitä, joiden päällä samoin oli katto. Idän puolella olevan Salomon pylväskäytävän katetulla alueella Jeesus ja hänen opetuslapsensa useissa eri tilanteissa tekivät tunnetuksi Jumalan totuutta. – Joh. 10:22–24; Apt. 3:11; 5:12.

Pylväskäytävien sisäpuolelle jäävä alue oli pakanain esipiha. Koska siihen pääsi helposti monista eri porteista, siitä tuli läpikulkualue. Sen sijaan että ihmiset olisivat kiertäneet temppelialueen, he kulkivat pakanain esipihan läpi astioita kantaen hoitaessaan jokapäiväisen elämänsä askareita. Tälle esipihalle tai kuninkaan pylväskäytävään myös rahanvaihtajat pystyttivät pöytänsä, ja toiset myivät siellä uhrieläimiä. Mutta Jeesus Kristus ei hyväksynyt temppelin minkään osan käyttämistä läpikulkutienä tai liiketoiminnan paikkana. Hän teki kaksi kertaa lopun sellaisista toimista. – Matt. 21:12, 13; Mark. 11:15–17; Joh. 2:13–16.

Kun joku kulki pakanain esipihan poikki etelästä päin, hän tuli kivimuurin eteen, jossa oli siellä täällä aukkoja. Tämä kivimuuri oli noin 1,3 metriä korkea. Sen päällä oli suuria kiviä, joissa olevat kirjoitukset varoittivat kreikaksi ja latinaksi pakanoita menemästä sen toiselle puolelle kuolemanrangaistuksen uhalla. Täten tämä seinä aitasi juutalaiset erilleen pakanoista. – Vrt. Ef. 2:14.

Seuraava esipiha, naisten esipiha, oli neljätoista askelmaa korkeammalla kuin pakanain esipiha. Tälle esipihalle juutalaiset naiset voivat tulla palvomaan. Täällä oli rahalippaita, joihin pudotettiin lahjoituksia pyhäkköä varten. – Luuk. 21:1–4.

Palvontamenojen mukaisesti puhtaat israelilaiset miehet astuivat naisten esipihalta Israelin esipihaan. Tälle esipihalle johti viisitoista leveää puoliympyrän muotoista porrasta, ja siellä oli varastohuoneita ulkomuuria vasten.

Pyhimpänä esipihana pidettiin pappien esipihaa, joka oli suoraan temppelipyhäkön ympärillä. Siellä oli valettu ”meri” ja polttouhrialttari.

Itse pyhäkkö oli kaksitoista askelmaa pappien esipihan yläpuolella. Kullatut ovet, jotka olivat 24 metriä korkeat ja 7 metriä leveät, sulkivat sisäänkäynnin. Rakennuksen etuosa oli leveämpi kuin sen takaosa, sillä etuosassa oli noin 9 metriä leveä siipi kummallakin puolella. Rakennuksen sivustoille oli rakennettu huoneita, ja sekä pyhän että kaikkein pyhimmän päällä oli ylähuone. Pyhä oli sisältä noin 18 metriä pitkä ja 9 metriä leveä, ja kaikkein pyhin oli neliön muotoinen, jonka kukin sivu oli 9 metriä pitkä. Koko rakennus oli tehty valkoisesta kivestä ja koristeltu kultalevyillä.

ANTONIAN LINNA

Lähellä temppelialuetta sen luoteiskulmassa oli Antonian linna. Se sijaitsi noin 22 metriä korkealla kalliolla. Sen kivimuurit kohosivat yli 17 metrin korkeuteen. Linnan jokaisessa neljässä kulmassa oli torni. Kolme niistä oli noin 22 metriä korkeita. Neljäs, joka sijaitsi kaakkoiskulmassa, oli yli 31 metriä korkea, ja sieltä näkyi koko temppelialue. Antonian linnassa oli roomalainen varuskunta.

Linnasta johti käytävä temppelialueelle. Tämän vuoksi roomalaiset sotilaat voivat nopeasti puuttua siellä sattuviin mellakoihin. Tämä ilmeisesti selittää, miksi Claudius Lysias ja ryhmä hänen sotilaitaan kykeni pelastamaan apostoli Paavalin raivostuneen väkijoukon käsistä aivan ”temppelin ulkopuolella”. – Apt. 21:30–32.

Jotkut uskovat, että Jeesus Kristus oli Pilatuksen edessä tuomittavana Antonian linnan sisäpihalla. Tämän alueen kiveys on voinut olla Johanneksen 19:13:ssa mainittu Gabbata. Mutta voi olla niinkin, että temppelialueen länsipuolella sijaitsevan Herodeksen palatsin edustalla oleva aukio oli paikka, jossa Jeesus tuomittiin.

BETSATAN LAMMIKKO

Lähellä Lammasporttia, todennäköisesti temppelialueen pohjoispuolella, oli Betsatan lammikko, johon kuului viisi pylväskäytävää. Siellä Jeesus Kristus paransi miehen, joka oli sairastanut 38 vuotta. (Joh. 5:2–9) Arkeologinen todiste lammikon olemassaolosta löytyi vuonna 1888. Kaivausten suorittajat löysivät kaksoislammikon, jonka kivinen väliseinä jakoi ja jonka yhteispinta-ala oli noin 45 x 90 metriä. He löysivät myös haalistuneen freskon, joka kuvailee enkeliä liikuttamassa vesiä, ja todisteita viidestä pylväskäytävästä.

SILOAMIN LAMMIKKO

Temppelialueen eteläpuolella sijaitsi Siloamin lammikko, johon Jeesus Kristus käski sokean miehen mennä peseytymään, jotta hän olisi saanut näkönsä takaisin. (Joh. 9:6, 7, 11) Tähän lammikkoon tuli vesi kallioon hakattua tunnelia myöten Giihonin lähteestä, joka oli luonnonluolassa Kidroninlaaksossa.

ÖLJYVUORI JA GETSEMANE

Jerusalemin itäpuolella on jono pyöristyneitä kalkkikivikukkuloita. Ennen vanhaan tämä kukkulajono oli öljypuiden peitossa ja tunnettiin siksi Öljyvuorena. Osa siitä kohoaa enemmän kuin 120 metriä Jerusalemin yläpuolelle, joten sieltä voi nähdä koko temppelialueen. – Mark. 13:3.

Jossakin Öljyvuorella tai lähellä sitä oli Getsemanen puutarha. Tässä puutarhassa Jeesus Kristus usein tapasi opetuslapsensa. (Joh. 18:1, 2) Vuoden 33 pääsiäisyönä Juudas Iskariot kavalsi hänet siellä suudelmalla. – Matt. 26:36, 48, 49.

GOLGATA, PUUTARHAHAUTA JA SAVENVALAJAN PELTO

Paikka, jossa Jeesus pantiin paaluun, oli Golgata eli ”Pääkallonpaikka”. Se on saattanut sijaita Antonian linnan pohjoispuolella. Noin 230 metriä koilliseen Damaskoksen portista sijaitsee kallioseinämä, jossa olevat silmiinpistävät kolot saavat sen muistuttamaan pääkalloa. Lähellä tätä kalliota on suuri puutarha, jota pohjoisen puolelta rajoittaa kukkula. Hautakammio, jossa on yksi valmis hautapaikka, on hakattu suureen kukkulan sivustalta esiintyöntyvään kiveen. Paikka soveltuu Raamatun kuvaukseen, joka koskee Jeesuksen paaluun panemisen ja hautaamisen paikkaa. (Matt. 27:57–60; Mark. 15:22–24; Luuk. 23:33; Joh. 19:38–42) Nykyään ei kuitenkaan voida tietää, onko tämä juuri se paikka.

Perinne sijoittaa ”savenvalajan pellon muukalaisten hautaamista varten” Hinnominlaakson eteläpuolelle lähelle kohtaa, missä se yhtyy Kidroniin. Tällä alueella on paljon hautoja. ”Savenvalajan pelto” oli maapalsta, joka ostettiin niillä ”kolmellakymmenellä hopearahalla”, joista Juudas Iskariot kavalsi Jeesuksen. Sitä sanottiin Akeldamaksi, ”Veripelloksi”. – Matt. 27:5–8; Apt. 1:18, 19.

EI ERIKOISPYHYYTTÄ NYKYÄÄN

Monien niiden paikkojen sijaintia, jotka liittyivät Jeesuksen ja hänen apostoleittensa julkiseen palvelukseen, ei nykyään tarkoin tiedetä. Tämä on ilmeisesti Jumalan tarkoituksen mukaista, sillä tosi palvonta ei ole nykyään riippuvainen mistään nimenomaisista maantieteellisistä paikoista. (Joh. 4:21–24) Tärkeä on se sanoma, jota Jeesus ja hänen apostolinsa julistivat. Tämä sanoma on säilynyt Pyhässä Raamatussa, ja työ, jonka Jeesus ja hänen apostolinsa aloittivat ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, on ulottunut jo maan ääriin saakka.

[Kartta s. 30]

(Ks. painettu julkaisu)

JERUSALEM JEESUKSEN JA HÄNEN APOSTOLIENSA PALVELUKSEN AIKAAN

Golgata (?)

Betsatan lammikko

Antonian linna

Israelin esipiha

Pappien esipiha

Temppeli

Naisten esipiha

Pakanain esipiha

Pylväskäytävät

Herodeksen palatsi

Siloamin lammikko

Getsemane (?)

ÖLJYVUORI

KIDRONIN LAAKSO

HINNOMIN LAAKSO ELI GEHENNA

Akeldama (?)