Arvostuksen ilmaiseminen laululla
MITÄ syitä kristityillä onkaan ilmaista arvostusta kiittämällä ja ylistämällä Jumalaansa Jehovaa! Jumalalle voidaan tosiaankin sanoa: ”Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; . . . ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.” – Ps. 104:14, 15.
Jumala ei ole ainoastaan täyttänyt niin runsaasti ihmisen aineellisia tarpeita (se, että monilla ei ole tarvitsemaansa, ei johdu Hänestä), vaan Hän on varannut ylläpidon myös ihmisen mielelle ja ”hengelle”. Jeesus sanoi: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.” (Matt. 4:4) Niin, Jumala on antanut meille Sanansa, hän on varannut meille apua sen ymmärtämiseksi, ja hän on antanut meille edun lähestyä häntä rukouksen välityksellä. – Ps. 65:3.
Varmasti kaikista sekä aineellisista että ”hengellisistä” siunauksista, joita nautimme Jumalan kädestä, me olemme hänelle kiitoksen ja ylistyksen velkaa. On mitä sopivinta, että Hänen sanassaan on runsaasti kehotuksia kiitokseen ja ylistykseen; huomattava esimerkki on Ps. 136:1–26, missä muistutetaan 26 kertaa siitä, että ”hänen armonsa pysyy iankaikkisesti”. Voimme ilmaista arvostusta eri tavoin: rukouksessa, hyvällä käytöksellä sekä saarnaamalla ja opettamalla Jumalan sanaa. Ja epäilemättä kauneimpia tapoja, joilla voimme ilmaista arvostuksemme, on laulaminen seurakunnankokouksissa.
Arvostammeko me tätä etua? Kaikki eivät saa nauttia siitä. Monet kristityt kokoontuvat yhteiseen palvontaan maan alla, ts. salaisesti, eivätkä siksi voi laulaa ylistyslauluja Jehovalle ääneen, sillä se paljastaisi heidän kokouksensa. ”Keisari” sanoo: ’Älkää kokoontuko yhteen’, mutta Jumala sanoo: ’Älkää jättäkö omaa seurakunnankokoustanne.’ (Hepr. 10:25) Ja koska tosi kristityt ’tottelevat Jumalaa enemmän kuin ihmisiä’, he kokoontuvat salassa. (Apt. 5:29) Siten menettelivät Espanjan todistajat yli 30 vuotta. Kun he lopulta saattoivat kokoontua avoimesti, he pitivät suuren konventin. Laulettuaan ensimmäisen laulun he puhkesivat suosionosoituksiin. Miksi? Siitä ilosta, että he saattoivat laulaa kokouksissaan!
Yhtä arvostavia ovat ne monet tuhannet todistajat, jotka pakenivat Malawista ja pystyttivät leirejä Mosambikiin. Heille tuotti suurta iloa muun muassa se, että he saattoivat jälleen laulaa kokouksissaan, sillä he eivät olleet voineet tehdä niin siitä pitäen, kun tri Banda vuonna 1967 ajoi heidät maan alle.
Raamattu kertoo, että Jumalan kansaan kuuluvat entisaikoina ilmaisivat arvostuksensa Jehova Jumalaa ja hänen pelastustekojaan kohtaan laulamalla. Se kertoo heidän laulaneen varsinkin erikoistilaisuuksissa, siitä asti kun he vapautuivat faaraon sotajoukoista Punaisellamerellä aina Jerusalemin muurien vihkimiseen saakka Nehemian päivinä. Myös temppelissä oli runsaasti palvontaa, johon liittyi musiikin käyttö, ja musiikkitieteilijä Kurt Sachs kirjoittaa siitä: ”Jerusalemin temppelin yhteydessä toimivat kuorot ja orkesterit viittaavat korkeatasoiseen musiikilliseen koulutukseen, taitoon ja tietoon.”
On näin ollen sopivaa, että Jumalan sana yhä uudelleen kehottaa ilmaisemaan arvostusta laulamalla ylistystä Jumalalle. Ilmeisesti tässä suhteessa esiintyy taipumusta velttouteen, sillä usein kehotus esitetään toistuvasti, kuten Psalmissa 47:7, 8 (Um): ”Helkyttäkää sävelmää Jumalalle, helkyttäkää sävelmää. Helkyttäkää sävelmää Kuninkaallemme, helkyttäkää sävelmää. Sillä Jumala on kaiken maan Kuningas; helkyttäkää sävelmää.” Viisi kertaa psalmista kehottaa meitä helkyttämään sävelmää. – Ks. myös Ps. 96:1, 2.
Apostoli Paavali kehottaa samaten kristittyjä ylistämään Jumalaa laululla, kuten Kol. 3:16 (Um) osoittaa: ”Opettakaa ja neuvokaa vakavasti toisianne [1] psalmein, [2] Jumalan ylistyksin ja [3] hengellisin lauluin miellyttävästi, [4] laulaen sydämessänne Jehovalle.” – Ks. myös Ef. 5:19.
Seurakuntana suoritettu laulaminen kuuluu osana palvontaamme. Se suunnataan Jehovalle, joten voimme luottaa siihen, että Jehova panee sen merkille, samoin kuin hän panee merkille rukouksemme ja samoin kuin hän menneinä aikoina pani merkille laulun. (2. Aikak. 5:13, 14) Eikö meidän tulisi koko sydämestämme, ’kaikella, mitä meissä on’, yhtyä laulamaan Valtakunnan laulujamme, samoin kuin yhdymme valtakunnansaleissamme julkisesti esitetyn rukouksen henkeen? – Ps. 103:1, 2.
Harkitse myös laulujemme sanoja. Eikö meidän tulisi osoittaa arvostusta niiden ilmaisemia erinomaisia ajatuksia kohtaan? Ne on kaikki otettu Raamatusta tai raamatullisista julkaisuista. Olisiko sopivaa laulaa näistä arvokkaista totuuksista puolisydämisellä, innottomalla tavalla? Toisinaan kuitenkin tapahtuu niin.
Laulaminen vaatii ponnistelua. Olemme ehkä hieman väsyneitä ja sen tähden taipuvaisia kulkemaan vähimmän vastuksen tietä ja laulamaan hengettömästi. Mutta jos ponnistelemme laulaaksemme innokkaasti, havaitsemme tuntevamme olomme paremmaksi ja samanaikaisesti nautimme laulustamme. Musiikista tiedetään olevan monenlaista etua, sillä se elvyttää sekä mieltä että ruumista samoin kuin tunne-elämää. Erityisesti niiden, joilla on hyvä lauluääni, tulisi pyrkiä laulamaan innokkaasti, koska silloin toiset todennäköisesti myös laulavat innokkaasti. Ja tietysti kaikkien tulisi kuunnella huolellisesti äänitettyä tai pianistin soittamaa säestystä, niin että laulu kuulostaa mahdollisimman kauniilta.
Jehovan kansa on saanut hyvän nimen käytöksensä ansiosta. Siihen kuuluvat ovat hankkineet myös erinomaisen maineen Raamatun tuntemuksellaan ja innollaan, jota he osoittavat Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamisessa ja opetuslasten tekemisessä kaikkien kansakuntien ihmisistä. (Matt. 28:19, 20) Eikö myös heidän Valtakunnan laulujen laulamisensa heidän valtakunnansaleissaan tulisi olla huomattava, samoin kuin Jehovan palvelijoitten palvonnan musiikillinen osa oli muinaisina aikoina huomattava? Hyvin monia ihmisiä on vetänyt Jehovan palvonnan puoleen se vilpitön ja ystävällinen vastaanotto, jonka he ovat saaneet käydessään jossakin näistä saleista. Varmasti myös saarnaaminen ja opettaminen esitelmien, näytteiden ym. välityksellä on korkealuokkaista. – 1. Kor. 14:24, 25.
Myös heidän laulunsa voi auttaa ihmisiä Jehova Jumalan tuntemukseen, kuten vuoden 1973 ”Jumalan voiton” konventissa Yankee-stadionilla New Yorkin kaupungissa kastetun naishenkilön kokemus osoittaa. Hän tuli ensimmäisen kerran paikalliseen valtakunnansaliin oma-aloitteisesti ja viipyi molempien kokousten ajan. Kun seurakunta lauloi laulun n:o 119, ”Katso aina palkintoon!”, sekä sanat että tapa, jolla ne laulettiin, tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän päätti haluavansa kuulua sinne. Jälkeenpäin hän lähestyi erästä todistajaa, pyysi raamatuntutkistelua ja edistyi nopeasti tullakseen Jehovan kristityksi todistajaksi.
Päättäköön siis jokainen antautunut Jehovan kristitty todistaja tehdä oman osansa, jotta valtakunnansalissa lauletut laulut heijastaisivat arvostusta Jehovan suurenmoisia ominaisuuksia kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, mitä hän on tehnyt heidän hyväkseen aineellisesti ja hengellisesti. ’Kaikella, mitä meissä on’, ’helkyttäkäämme sävelmää Jehovalle’!